Miten nukutatte n. 1,5v lasta?
Nyt tarvittaisiin vinkkejä nukutukseen. Meidän tyttö on 1v 9kk ja nyt nukuttamisesta tai nukahtamisesta on tullut ongelma. Ihan pienenä tyttö nukahti aina hyvin, joko rinnalle tai jätettiin omaan sänkyyn johon sitten pian nukahti ihan rauhaisasti. Sitten noin puoli vuotiaana alkoi levottomuus, osittain johtuen korvatulehduksista, tyttöä ei enää voinut jättää itsekseen nukahtamaan koska ei nukahtanut sinne. Häntä piti vähän pitää kädellä jalkojen päältä tai kyljen päältä että sai rauhoituttua. Sen jälkeen meillä on ollut tapana " nukuttaa" tyttöä, hänellä on sängyssä vielä maitopullo jonka juo, sen jälkeen tutin kanssa käy nukkumaan äidin tai isän hyräillessä tai soittorasian soidessa. Vaatii myös usein että saa pitää kädestä tai että kättä pidetään jossain kohtaa hänen päällään. Näin nukuttaminen sujui pitkään todella hyvin, se kesti noin 10-15 min eikä siis ollut mitenkään ongelma toteuttaa. Nyt kuitenkin touhuun menee 30-60 min, eikä me vanhemmat enää tahdota jaksaa tuota käydä läpi joka ilta. Myös päiväunille nukuttaminen on ongelmallista. koskaan ei ole myöskään nukkunut öitä kokonaan vaan heräilee 1-5 kertaa, nyt sen suhteen rauhallisempaa.
Eli mikä teidän mielestä on hyvä tapa nukuttaa tai pitääkö lapsen antaa nukahtaa vaan itsekseen? Minusta tuntuu pahalta jättää lapsi yksin nukahtamaan varsinkin jos itkeskelee ja sitten lopulta omaan itkuunsa nukahtaa, sellaista en halua. Onko mitään välimuotoa? Miten siirtyä tällaisesta " aktiivisesta" nukuttamisesta vähemmän aktiiviseen?
Kommentit (9)
Noin kuukausi sitten totesin, ettei tyttö enää suostunut millään vain rauhoittumaan viereeni ja nukahtamaan. Meillä siis aina nukahdettu viereen/syliin. Kokeilin iltasadun lukemista ja ainakin meillä se on toiminut kohtalaisen hyvin (aina välillä on iltoja jolloin uni ei vaan suostu millään tulemaan). Ilmeisesti tasainen höpinäni rauhoittaa tytön ja helpottaa nukahtamista. Tällä hetkellä luemme kirjaa, jossa ei juurikaan ole kuvia, eikä sekään haittaa (saattaa olla jopa parempi nukahtamisen kannalta).
Minä puolestani kaipaisin vinkkejä, miten lapsen saa pysymään yön omassa sängyssään. ???
Varmaan löydät netistäkin tietoa " tassuttamisesta" tai ns. lempeästä unikoulusta, jos kiinnostaa kokeilla semmoista. :)
Itsekin vierastan ajatusta vanhanaikaisesta " huudatus-unikoulusta" , siitä että lapsi vaan yksin itkee itsensä uneen.
Varmasti lapsi oppii, että itkemällä hän ei saa apua eli se ei kannata, mutta luulisi maalaisjärjellä ajatellen siitä jäävän melko turvaton olo pienelle.
Lempeässä unikoulussa idea on käsittääkseni se, että lapsi tietää, ettei yöllä ole saatavilla muuta " palvelua" kuin rauhoittelu, kuten joku muukin jo kirjoitti. Lapsi siis oppii nukahtamaan itsekseen ja nukahtaa sitten yölläkin herätessään itsekseen.
Meillä tämä on käytännössä mennyt niin, että tehdään iltarutiinit; pesut ja muut joka ilta samalla tavalla ja samaan aikaan, sitten laulelen hämärässä makkarissa tytölle iltalaulut ja hän köllöttelee sylissä tuttipullo suussa unirievun kanssa. Kun pullo on tyhjä, nostan tytön sänkyynsä, annan suukon, sanon hyvää yötä, annan tutin suuhun ja peittelen. Sitten vaan postun rauhallisesti, mutta normaalisti huoneesta, ja laitan oven kiinni. Rutiinia noudatetaan tarkasti, alusta asti. Tavoitteena olisi kyllä saada tuo tuttipullo pikapuoliin poistettua rutiineista...
Ensimmäisenä iltana tyttö tyietysti alkoi itkeä, kun lähdin huoneesta. Menin heti takaisin, laitoin hänet takaisin pitkälleen ja pidin rauhallisesti " raskasta" levitettyä kämmentä hänen rinnallaan, reidellään, selän päällä, mikä osa nyt sattui parhiaten hollille. Yritin olla mahdollisimman rauhallinen itse, otin hyvän asennon ja hengittelin raskaasti. Itse olen ajatellut, että tärkeintä tuossa on saada itku katkeamaan ja lapsi rauhoittumaan. Lasta ei siis oteta syliin (ellei itku ylly todella kovaksi siis, huudattaa ei minusta tarvitse/kannata), ei puhuta, ei katsota silmiin, ei sytytetä valoa. Itse kuiskaan tytölle " nuku vaan" , aina samat sanat, ei mitään muuta. Sitten heti kun lapsi on rauhoittunut, poistutaan taas paikalta. Oleellista minusta on, että heti kun lapsi on rauhoittunut, poistutaan huoneesta, vaikka takaisin pitäisikin tulla saman tien. Ei hiiviskellä vaan avoimesti lähdetään rauhallisesti ja jätetään lapsi nukahtamaan itsekseen. Tarkoitus on näyttää omalla olemuksella lapselle, että hän voi jäädä nukahtamaan rauhassa. Ekana iltana menin oven taakse ja takaisin huoneeseen varmaan sen seitsemän kertaa, mutta jo parissa yössä tämä auttoi. Helpottaa, kun lapsi on " väsytetty" hyvin ekana iltana. :) Tämä on toiminut meillä, kannattaa kokeilla. Ei enää pitkiä nukuttamissessioita, eikä rikkonaisia öitä.
Kun tytölle on tullut hampaita ja olen antanut yöllä lääkettä tms. selvästi neidillä jää mieleen että palvelu taas pitkästä aikaa pelasi ja hän kokeilee sitä seuraavanakin yönä (kun on jo terve), jos sattuu heräämään. Eli rutiinissa pysyminen on tosi tärkeää. Toki hoidan ja lääkitsen kun pieni sairastaa, mutta sitten kun tiedän hänen parantuneen, pidetään taas " harjoitteluyö" , ja päästään kiinni normaaliruteineihin.
Sanotaan, että lapselle on turvallista saada herätä samassa paikassa ja " tilanteessa" , missä on nukahtanut. Jos lapsi nukutetaan sylissä, hän todennäköisesti pelästyy herätessään yöllä yksin sängystään. Eli lapsi saa nukahtaessaan turvallisuudentunteen sylissä olosta, vanhemman kädestä kädessään, tutista suussa, unilelusta kainalossa tms. mihin lapsi vaan tottuu. Unilelu tai tutti on luonnollisesti paljon helpompi toteuttaa, kuin sylissä yli yön pitäminen. :) Tämänkin takia kannatan tuota yksin nukahtamisen opettelua, siirtymäobjekti vain turvaksi.
Mistä olet oppinut tuon " tassuttamisen" ? Se kuulostaa tosi paljon kuuluisan Babywhisperer Tracy Hogg:n opetuksilta! Ostin Tracyn kirjan ja enpä sen jälkeen muita vauva/lapsikirjoja aio ostaa, on niin hyvät, terveeseen järkeen perustuvat ja lapsiystävälliset neuvot hänellä. Tuo " tassutus" on kyllä mainio keino ja meillä kans toimii oikein hyvin. Tyttö 1v. 7kk nukahtaa itsekseen sänkyyn rutiinien jälkeen, ja nukkuu yön yli. Tietenkin sairaana ollessa huoneessa käydään, muttei silloinkaan oteta vanhempien viereen nukkumaan. Aikaa ja kärsivällisyyttä se vaatii, mutta hei, sitähän se vanhempien työ on! Jämptiyttä ja lempeyttä, sopivassa suhteessa, ja kyllä se ap lapsesi oppii nukahtaman yksin ilman huudattamisia, seuraile Pupun ohjeita.
itselläni on 1v 2kk lapsi,joka nukahti aina ennen tissille. 2,5 viikkoa sitten päätin että lopetan tuon tisulle nukuttamisen.eli ensin illalla suihku tai kylpy,sitten tissiä,vettä,hammaspesu,unipussi,tutti,laulu,hyvän yön toivotus,pusut ja poika sänkyyn.itse menen menen viereen makaamaan ja pidän kädestä kiinni.nukahtaa yleensä alle 10 minuutissa.nukutaan siis vierekkäin edelleen.poika ei ole pinnasänkyyn suostunut.meilläkin heräillään öisin useitakin kertoja näin on aina ollut.välillä voidaan valvoa parikin tuntia.kannattaa yrittää erottaa tuo syöminen ja nukkuminen toisistaan.meillä ainakin se oli paras ratkaisu!
Kaikella kunnioituksella, pakko kommentoida, kun tuo " tassutus" kuulostaa meikäläisen korvissa enemmänkin maalaisjärjen käytöltä kuin miltään sen ihmeellisemmältä. Suunnilleen tuolla lailla meillä on tehty muksun kanssa aina ja ihan hyvin on terveenä ollessaan nukahtanut/nukkunut. Lienee maalaisjärjellä selvää, että mitä ikinä lapsen kanssa nukutettaessa puuhataankaan, hän siihen oppii/tottuu, eikä sitten muuten rauhoitukaan.
Siinä esitellään monta erilaista unikolua. Jokaiselle luonteenlaadulle löytyy varmasti sopiva. Kaikki unikoulut eivät ole huudatuskouluja (mikä ei sinänsä ole aina pahasta, vaikka vanhemmasta saattaa pahalta tuntuakin).
Kirjaa kannattaa kysellä kirjastosta.
jättää nk. nukuttaminen väliin kokonaan, koska sen jälkeen ei ole malttanut nukahtaa, jos joku on seissyt sängyn vieressä tai istunut samassa huoneessa. Tosi kauan jaksoi väsyneenäkin kurkkia, että vieläkös se äiti siellä on ja juttua vääntää. :)
Tiettyjen iltarutiinien jälkeen lapsi laitettiin sänkyyn ja jätettiin sinne, eka tuli huuto ja kävin rauhoittamassa. Menin pois ja pidin aina vähän pidemmän ajan, ennen kuin menin seuraavan kerran. Pari iltaa meni ja kolmantena jäi ilman muita mukinoita rauhassa itse nukkumaan.
ja omista ajatuksistani, " tassutuksen" perusajatuksesta vain mainitsin. En ole mikään tassutuksen asiantuntija ja tarkoitukseni oli kertoa mikä meillä on toiminut, ei ollenkaan esitelmöidä tassutuksesta. Että juurikin maalaisjärjellä / kokemuksella opittuja juttuja nuo on suurimmaksi osaksi. :)
Tutut iltarutiinit ja muu höpötykseni nukahtamistilanteesta tuli vaan enemmänkin vakioneuvona kaikille uniongelmaisille, vaikka toki tiedän että kaikilla ne ei auta ja itsellänihän ei ole kokemusta kuin yhdestä lapsesta.
Tämä korjaus vain siksi, että kaikki nuo meidän toimintatavat ei tosiaan välttämättä ole edes " tassutuksen sääntöjen" mukaisia, olen tainnut iltamyöhällä kirjoittaa vähän sekavasti. :)
...mutta kysyit välimuotoa teidän touhunne ja yksin jättämisen välillä. Meillä tehdään niin (tyttö 1v 4kk), että ensin luetaan pari pientä kirjaa iltasaduksi hämärässä makuuhuoneessa istuen sängyn reunalla lapsi sylissä. Sitten hämärretään valot tosi hämäräksi, sanotaan hyvää yötä ja laitetaan lapsi (toistaiseksi pinna)sänkyynsä ja peitellään. Jos nousee ylös, niin lasketaan vain hiljaa alas muttei puhuta mitään. Jos on kovin rauhaton tai itkee niin silitellään päätä. Kun tietää ettei kummempia palveluksia (maitoa, syliin ottoa tms) tule, niin yleensä malttaa odottaa unen tuloa rauhassa. Vaikka mitään toimenpiteitä ei tarvittaisi, vanhempi seisoo sängyn vieressä ikään kuin tukena ja turvana, kunnes tyttö on nukahtanut. Nukuttaminen kestää yleensä 5-30 minuuttia, useimmiten tuon 5min (laskien siis siitä kun tyttö on laskettu sänkyynsä).
Ja koko ajan on tutti suussa (kai siitäkin pitäisi joskus päästä eroon, mutta ei vielä kuitenkaan). Unikaverina pehmopupu, jota tyttö usen pitää kainalossa nukahtaessaan. Aikaisemmin meilläkin oli kaikenlaista säätöä nukuttamisen kanssa, mutta rutiinin selkeyttäminen ja " toimenpiteiden" vähentäminen helpotti hommaa huomattavasti.