Mita mielta olette kotiaideista? Siis ketka jaavat kotiin, vaikka lapset jo yli 3v. Tai etta aiti tekee lapsia " liukuhihnalla" ja on aina kotona. Onko se paha vai hyva asia?

Vierailija:

heitä en arvosta. Menkööt töihin tienaamaan ja laittakoot lapsensa hoitoon. Hoito kylläkin maksaa, joten se ei ole hoidattamista yhteiskunnalla.

3 on kade. Todella hienoa että jotku hoitavt itse lapsensa eivätkä

hoidata yhteiskunnalla. Näitä äitejä vain pitäisi olla enemmän.

Vierailija:

Vierailija:

heitä en arvosta. Menkööt töihin tienaamaan ja laittakoot lapsensa hoitoon. Hoito kylläkin maksaa, joten se ei ole hoidattamista yhteiskunnalla.

3 on kade. Todella hienoa että jotku hoitavt itse lapsensa eivätkä

hoidata yhteiskunnalla. Näitä äitejä vain pitäisi olla enemmän.

mistä minä tiesin että olit kirjoittanut tämänkin?? et käytä nimimerkkiä.

Ja ok, jos ei ole varaa niin sitte töihin. Mutta kyllä yhteiskunta maksaa lapsen päivähoidosta. ei se muutaman satasen hoitomaksu kata kaikkia kuluja. Eli vain se perhe joka hoitaa itse lapset kouluikään asti kotona, ilman toimeentulo yms tukia ei käytä lapseensa ylimääräisiä yhteiskunnan varoja. siis lapsilisän lisäksi.

täällä toinen sairasta lasta kotona hoitava " kotiäiti" . Saanko kysyä, että mitä lapsesi sairastaa? Minulla on moniallerginen, astmaatikko lapsi jolle ei ole löytynyt kaupungistamme hoitopaikkaa. Ainut vaihtoehto olisi kaupungin palkkaama hoitaja kotiin, mikä taas tulee tolkuttoman kalliiksi kaupungille. Siksi minulle on maksettu omaishoidontukea... Lisäksi lapsi sairastaa niinpaljon, että olisi aika hankalaa lähteä töihin. Kukaan työnantaja tuskin hyväksyisi jatkuvia poissaoloja....

Ja jos luit 25:n viestin kunnolla, niin huomasit kyllä, kenelle hän sen kirjoitti.



14./28.









Ja ok, jos ei ole varaa niin sitte töihin. Mutta kyllä yhteiskunta maksaa lapsen päivähoidosta. ei se muutaman satasen hoitomaksu kata kaikkia kuluja. Eli vain se perhe joka hoitaa itse lapset kouluikään asti kotona, ilman toimeentulo yms tukia ei käytä lapseensa ylimääräisiä yhteiskunnan varoja. siis lapsilisän lisäksi.

[/quote]

mutta mitä tuohon verojen maksuun tulee, niin sen vuoksikko sinä olet töihin mennyt :)



Jokainen tavallaan, mutta ei pidä arvostella kotiäitejä työtävieroksuviksi. Heitäkin toki on, mutta he usein vievät lapsensa virikepaikoille. Eli yli 3-v äippä kotona ja lapsi hakemassa virikkeitä. He ovat työtävieroksuvia yhteiskunnan elättejä, eikö vain?



29/40 tai mikä lienee...



niin ja minä olen aivan rehellisellä kotihoidon tuella kahden alle 3-vuotiaan kanssa kotona. Ja olen alkanut jo miettimään miten voisin jatkaa kotona olemista...

muksuja pyörii jaloissa kolme kappaletta ja yhtään työpäivää ei olla tehty koko elämän aikana? Näillä mammoilla on lapset kotona, ei virikepaikoilla pk:ssa.





Jokainen tavallaan, mutta ei pidä arvostella kotiäitejä työtävieroksuviksi. Heitäkin toki on, mutta he usein vievät lapsensa virikepaikoille. Eli yli 3-v äippä kotona ja lapsi hakemassa virikkeitä. He ovat työtävieroksuvia yhteiskunnan elättejä, eikö vain?



29/40 tai mikä lienee...



niin ja minä olen aivan rehellisellä kotihoidon tuella kahden alle 3-vuotiaan kanssa kotona. Ja olen alkanut jo miettimään miten voisin jatkaa kotona olemista...

[/quote]

Vierailija:

muksuja pyörii jaloissa kolme kappaletta ja yhtään työpäivää ei olla tehty koko elämän aikana? Näillä mammoilla on lapset kotona, ei virikepaikoilla pk:ssa.

joka ihmisryhmässä löytyy näitä. onhan äitejä jotka menisivät 3 viikonpäästä synnytyksestä töihin, jos vain saisivat. eivätkä millään haluaisi olla lasten kanssa enempää ko on pakko. Siis pienestä saakka hoidossa 7-17 ja lomat minimissä. viikonloppuisin mummolaan. Mutta normaali kotiäiti, joka on koulut käynyt ja töissäkin ehtinyt olla on hyvä homma. Sillä selvä äläkä enää yritä keksiä mitään.

vaikka ei vielä ole oikea kotiäiti. Kuopus vasta täytti vuoden...

mies sanoi, että sopiihan se. lasten on hyvä olla kotona. Mutta rahat voivat mennä tiukille.

Olen ollut kotona jo 11 vuotta, lapsia meillä on kolme joista nuorinkin yli kolme. Mieheni varmasti vaipuisi epätoivoon jos lähtisin työelämään. Hän on ollut perheessämme se, jolla on ollut kovempi draivi päteä ja menestyä alallaan ja kotonaoloni on mahdollistanut sen.

En miellä mitenkään uhrautuneeni , ala jolle itse olen koulutettu ei herätä minussa kummempia " intohimoja" . Jos lähtisin töihin joutuisi mies tekemään osansa kotitöistä ja hän joutuisi joustamaan työajoissa. Meille hyvä ratkaisu näin, toisille toisenlaiset hyviä.

Halveksin hyvin harvoja ihmisiä, pedofiileja, Hitlerin + Stalinin kaltaisia tyranneja, kroonisia väkivallan tekijöitä.



Jokainen hoitaa lapsensa niinkuin parhaaksi katsoo ja varat antavat myöten

Vierailija:

Kukaan ei vastannut, kun kysyin, mitä mieltä miehenne ovat ratkaisusta, että olette jääneet kotiäideiksi?

Raamattu on ainoa paikka jossa nainen on tullut neitseellisesti raskaaksi, joten kaikissa muissa tapauksissa mies on ollut mukana jollain tavalla. Aika harvassa vakituisessa parisuhteessa puolisot ovat täysin tietämättömiä siitä, mitä ehkäisyä käytetään tai ollaan käyttämättä (mikäli tällaista tietämättömyyttä esiintyy ja on syytä epäillä puolison yrittävän salaa raskautta, eikä itsellä ole halua saada lapsia, on mahdollista käydä katkaisuttamassa omat johdot). Nämä kaksi asiaa yhdistettynä liukuhihnalapset ovat siis molempien vanhempien aikaansaannosta.

Mikäli taas on kyseessä äiti, joka on jäänyt kotiin yli kolmevuotiaan kanssa ja joka ei saa mitään tukia tai jolla ei ole mitään tuloja muuten, puoliso luultavimmin on ollut tukemassa päätöstä jäädä kotiin. Mikäli ei ole, hänellä on mahdollisuus painostaa vaimoaan palaamaan työelämään esimerkiksi jättämällä elättämättä vaimonsa. Jos hän taas elättää vaimon, taitaa tilanne olla se, että molemmat ovat sitä mieltä, että vaimon kuuluu olla kotona.

Se, että itse emme tällaisia ratkaisuja tekisi, ei tarkoita, että tällainen ratkaisu olisi kavalan ihmisen salaa tehty päätös. Hyvin luultavasti molemmat puolisot ovat olleet asiasta päättämässä tavalla tai toisella.

Meillä kaksi lasta ja nuorempi täytti jokunen aika sitten 3v. Mies on luonut uraa ja saanut rauhassa keskittyä työhönsä. Itse olen nauttinunt kotonaolosta. Mutta, jos jostain syystä mieheni muuttuisi pelkästään uraa tekeväksi eikä nauttisi perheestään ja antaisi myös meille aikaansa, niin lopettaisin tämän hyysäämisen tykkänään. Nyt minusta on vaan ollut ihanaa, että miehen ei ole tarvinnut tehdä mitään kotitöitä vaan on voinut keskittyä lapsiinsa, kun tulee töistä/viikonloppuisin. Meillä on kaksi poikaa, jotka todella nauttivat isän kanssa touhuamisesta ja nyt se on mahdollista, kun illat eivät mene kotitöiden ja muiden asioiden hoitamiseen.



Itse siis arvostan kotiäitejä, enhän tätä voisi muuten toteuttaa. Mutta en arvostele myöskään niitä, jotka vievät lapsensa 10kk hoitoon. Ystäväpiiriini ainakin kuuluu ratkaisuja laidasta laitaan.

Vierailija:

Vierailija:

Kukaan ei vastannut, kun kysyin, mitä mieltä miehenne ovat ratkaisusta, että olette jääneet kotiäideiksi?

Mikäli taas on kyseessä äiti, joka on jäänyt kotiin yli kolmevuotiaan kanssa ja joka ei saa mitään tukia tai jolla ei ole mitään tuloja muuten, puoliso luultavimmin on ollut tukemassa päätöstä jäädä kotiin. Mikäli ei ole, hänellä on mahdollisuus painostaa vaimoaan palaamaan työelämään esimerkiksi jättämällä elättämättä vaimonsa. Jos hän taas elättää vaimon, taitaa tilanne olla se, että molemmat ovat sitä mieltä, että vaimon kuuluu olla kotona.

Se, että itse emme tällaisia ratkaisuja tekisi, ei tarkoita, että tällainen ratkaisu olisi kavalan ihmisen salaa tehty päätös. Hyvin luultavasti molemmat puolisot ovat olleet asiasta päättämässä tavalla tai toisella.

Mutta aina, kun joku elättäjämies aukaisee suunsa ja ilmaisee tyytymättömyytensä vaimon kotona oloon, alkaa kotiäitien kuoro määkiä kuinka avioliitossa on ELATUSVELVOLLISUUS ja mies on sikasikasika jos rupeaa rahoja laskemaan.

Yksinkertaistettuna, se että haluaa perheen ei tarkoita että haluaa puolisokseen kotiäidin. Ainakaan pitkäaikaista kotiäitiä.

Miten siis työhaluton ja kenties kouluttamaton ihminen saadaan töihin? Pakottamalla? Raahaamalla ase ohimolle työpaikalle, jota kotiäidillä ei edes ole? Täyttämällä työhakemuksia toisen puolesta?

Neuvokaa, oi viisaat naiset.

Jos kotiäidillä ei ennestään ole edes koulutusta, niin ammatinvalinnanohjaajan kautta kai sitä pitää sitten edetä vaikka työkokeiluihin, koulutukseen, työharjoitteluun ja töihin.



Työvoimahallinnon palvelut ovat tänä päivänä monipuoliset ja sieltä löytyy apua ja asiantuntemusta työelämään tulevalle tai palaavalle, jos tuntuu, ettei itse ihan suoraan osaa.



Eli työelämään voi hakeutua myös pienin askelin, jos kokopäivätyön hakeminen tuntuu aluksi liian vaativalta.

Mutta yhteen asiaan haluaisin kiinnittää huomiota. Olettehan kaikki kotiäidit menneet avioon ilman avioehtoa? Tai ehdon kaikki " määräykset" teille selviä??? Ystävälläni oli avioehto, missä hänellä ei oikeutta miehen firmaan ja osakkeihin/rahastoihin. Ehto oli avioituessa ok, kun firma pieni ja sijoitukset melkein miinuksella. Mutta kun ero tuli, niin firma oli alkanut tuottaa (ja sijoituksetkin nousseét plussalle), mutta ystäväni oli ilaman tuloja ja koulutusta (hoitanut lapsia kotona). Eli ero tuli ja nainen jäi ilman toimeentuloa, oman " uransa" oli uhrannut lapsille ja kodille (sekä miehelle, ilman naisen panosta mies ei olisi pystynyt firmaansa luomaan...).



Nyt mies vain maksaa elatusmaksuja lapsista (suomessa kun elatusmaksuja ei saa vaimo ;-)...), talo ja muu jäi miehelle (hänen nimissään kun olivat).



Niin, että pitäkää naiset huolta omasta tulevaisuudestanne, jos olette valmiita jäämään kotiin!

Olikohan se just Kallis (tai joku pressaehdokas), joka just puhui tuosta samasta asiasta. Siis, että lapsiperheitä tuettaessa tulisi huomioida myös nämä ns. pudokkaat - naiset joilla ei toimeentuloa tai koulutusta eron jälkeen. Hän lisäksi viittasi johonkin tutkimukseen, missä oli huomioitu, että nämä kotiäidit ovat yleensä koulutukseltaan hoivatyöntekijöitä ja matalapalkkaisilla aloilla.

Jos nainen haluaa oleskella kotona monta vuotta putkeen tai pahimmassa tapauksessa koko elämänsä eikä ole vaivautunut edes ammattia hankkimaan, on ihan oikein että putoaa korkealta ja kovaa jos ero tulee.



Miksi hitossa naisen pitäisi jäädä johonkin lukaaliin asustelemaan ja miehen muuttaa vuokrayksiöön makselemaan jättielareita, jos mies on kuitenkin sen rahan työllään tienannut ja nainen on omasta tahdostaan jäänyt kotiin?



Ja turha puhua mistään " uhrautumisesta perheen eteen" , nämä ikuiset kotiäidit eivät kävisi töissä vaikkei olisi lapsiakaan. Kyllä älykäs ihminen kaipaa elämäänsä muutakin kuin 20 vuotta kotirouvailua, se on selvä se. Lapset täytyy jonkun hoitaa ja se on selvä se, mutta työtä vieroksuvat, mukavuudenhaluiset naiset saavat lapsista oivan verukkeen välttää työtä koko elämänsä.

Tällöin kukaan ei olisi kiinnostunut, mitä miehelle käy eron sattuessa, olkoonkin että olisi hoitanut lapsia esimerkillisesti kotona ollessaan. Naiset vaan ivaisivat, että mitäs jäit luuseri kotiin vaimosi palkalla elelemään, hänhän on kaiken maksanut joten hänelle kaikki kuuluukin.

Vierailija:

Mutta aina, kun joku elättäjämies aukaisee suunsa ja ilmaisee tyytymättömyytensä vaimon kotona oloon, alkaa kotiäitien kuoro määkiä kuinka avioliitossa on ELATUSVELVOLLISUUS ja mies on sikasikasika jos rupeaa rahoja laskemaan.

Yksinkertaistettuna, se että haluaa perheen ei tarkoita että haluaa puolisokseen kotiäidin. Ainakaan pitkäaikaista kotiäitiä.

Miten siis työhaluton ja kenties kouluttamaton ihminen saadaan töihin? Pakottamalla? Raahaamalla ase ohimolle työpaikalle, jota kotiäidillä ei edes ole? Täyttämällä työhakemuksia toisen puolesta?

Neuvokaa, oi viisaat naiset.

Miehellä on täysi oikeus lähteä tällaisesta suhteesta, koska silloin tilanne on se, että molempien mielipiteitä suhteessa selvästikään oteta huomioon. Mikäli mies jää, hän on ainakin jollain tasolla tyytyväinen päätökseen. Se, mitä palstan kotiäidit asiasta sanovat, ei liity tähän puoleen eikä toiseen. Et suinkaan sinä tee elämäsi suurimpia päätöksiä palstalaisten toiveiden mukaan?

Agnostikkona lähden kuitenkin siitä, että meillä on vain yksi elämä elettävänä, ja jokaisella on oikeus käyttää se, kuten parhaaksi näkee. Olettaen tietysti, ettei sitä tehdessään satuta muita. :)