Muita jo 3kk:n ikäiselle soseita ja vellejä antavia?

neuvolantäti suositteli 3kk neuvola käynnillä aloittamaan soseet, kun maitoa meni niin usein ja paljon. Nyt olemme vajaa pari viikkoa maistelleet ja hyvin on maistunut. Hiukan vielä harjoittelemista on mutta hienosti jo menee massuun asti edes jonkin verran. = )



Varsinaisia suosikkeja ei ole vielä päässyt tulemaan, mutta alas menee huomattavasti paremmin esim.luumu kuin peruna-kukkakaali.

Perunaporkkana uppoaa parhaiten noista " suolaisista" .



Teen itse soseet, kerralla kunnon satsit pakkaseen, jääpalakuutio rasiaa apuna käyttäen. Mukavaa pikku-puuhaa ja säästää rahaa.



Velliä on poika saanut jo reilun kuukauden, koska heräsi yöllä parin tunnin välein syömään. Nyt nukkuu yöt yhdellä syötöllä.



suzanne ja arttu 3½kk

Ja vaikka nytkin vetäisee illalla pullollisen velliä niin herää 4-5tunnin päästä uudelleen syömään.Yöllä syö vieläkin 3 kertaa. Pojalla on ikuinen nälkä :) Poika täytti 24.12. 3kk. Tänään annoin pikkuisen perunaa, vähän irvisteli aluksi mutta kuitenkin maiskutteli tyytyväisenä. Jos nuo yöunet pitkittyisi sitten kun alkaa syömään enemmän kiinteitä. Minäkin puhuin neuvolassa tuosta vellin antamisesta ja terveydenhoitaja ei oikein tykännyt ajatuksesta. Tuumasin sitten siihen vaan että heräileppä itse vauvan kanssa 1,5tunnin välein ja yritä pitää pääkoppa suht terveenä...(th odottaa esikoistaan, mulla ennestään vajaa 4v.tyttö joten ei ole paljon mahdollisuutta päivisin nukkua). Esikoiselle aloin myös antamaan vellejä vajaa 3kuisena samasta syystä ja neiti nukkuikin sitten kellon ympäri mutta tämä herra on toista maata.

Ja tosiaan hyvillä kokemuksilla aloitin hänen kanssaan silloin, kuin myös kuopuksen.

Esikoinen oli kranttu ruokien suhteen, pelkät hedelmämössöt, jugurtit, makeat puurot(hedelmäiset) tekivät kauppansa ensi kuukausina, hiljalleen rupesivat maistumaan muutkin.

Kuopuksen (nyt 5kk) herkkua ovat peruna-porkkana-maissisose, kaikki hedelmät, erityisesti päärynä, omena, banaani. Nyt on puuroa maisteltu jo vähän ja kovasti tuntuu pitävän ihan perinteisestä kaurapuurosta (hienonnan hiutaleet sauvasurvimella ja laitan hedelmäsosetta joukkoon). Nyt on muutama lusikallinen maisteltu broileriakin, ja sekin on nam. Eli joillekkin lapsille menee mikä vaan, ja toiset ei söisi mitään.

- Sellaisen vinkin antaisin kuitenkin että kannattaisi sitkeästi yrittää niitä " suolaisia" soseita vaikka makeat menisikin paremmin, jatkossa paljon helpompi sitten saada tottumaan uusiin makuihin.

Yöunet oli meilläkin tosi risaisia ennen kiinteiden aloitusta, nyt ei syödä yöllä vaikka välillä heräilläänkin, kuitenkin yleensä nukutaan 20.30-08.30, yöllä annan tuttia kerran pari, tai joskus huikan vettä.

Masu vaivoja ei ole ollut kummallakaan tytöistä.

Me oltiin tänään Mikun kanssa neuvolassa (eli eka kerta sen jälkeen kun tuossa välissä aloitettiin soseet ja velli) ja kerroin sosieden ja vellien aloittamisesta terkkarille.

Sen reaktio oli aika yllättävä ja tyrmistyttävä; alkoi saarnaamaan naama punasena että pilaan lapseni terveyden antamalla liian aikaisin mössöjä ja vellejä, kun s u o s i t u s on 4kk.



Minäpä en pikku-hepuleista hätkähdä ja viiden lapsen äitinä on jonkinlainen " kutina" äidinvaiston kanssa, että tuntee/tietää koska voi varovasta vauvalleen aloitella soseet jne.



Se th on muuten mukava, mutta on turhan tiukkis normien ja sen mukaan mitä suositellaan, en tiedä sitten kun on aika nuori että johtuuko tuo asenne osittain epävarmuudesta ja kokemattomuudesta...no, pääsimme lopulta yhteissopuun ja terkkarikin hieman pyyteli anteeksi muistettuaan, että tosiaankin olen viiden lapsen äiti ja itse tiedän mitä teen, ja tosiaan ihan varovasti meillä on mömmelit aloiteltu.



Sanoin vielä, että kun poika nyt nukkuu läpi yön tyytyväisenä ja mitään iho-oireita tai masuvaivoja ei ole tullut, ja pojalle tosiaan maistuu melkeinpä mikä vaan, mitä tarjottu on.



Mun mielestä lapsen tyytyväisyys on se tärkein mittari. Eihän kukaan äiti pahaa lapselleen halua!



No, mielipiteitä on niin monta kuin on ihmisiäkin.



Miku oli nyt 3 kk ja yhden vkon ikäisenä 6.5 kg ja 63.4 sm.



Mikaela

esikoinen oli vajaa 2kk kun maitoa alkoi mennä niin paljon,rinta maito samalla loppui ja neuvolasta sanottiin että alkaa antaan vellejä ja sen perään kiinteitä. kuopukselle sama homma,kun ovat niin isoja jössiköitä että tarttevat tuhteja annoksia. esikoinen syntyessään 3,890kg/52cm kuopus syntyessään 4,230kg/55cm ja molemmat menevät neuvolassa aina noin 20% plussilla.

Se on totta että lapsen kanssa kutakuinkin 24/7 oleva äiti tietää ja tuntee lapsensa parhaiten toisin kuin 1x/kk jos silloinkaan lasta näkevä nlan th mutta tosiaan ei ne suositukset ole meidän kiusaksi tehtyjä.

Ne muuttuvat sen mukaan mitä eteenpäin menevä tietotaito ja tutkimusmenetelmät kertovat eikä esim jonkin EU-direktiivin mukaan kuten saa monesti täältäkin lukea.

Ja nykytieto/suositus (itse asiassa ollut se suositus jo pidemmän aikaa mutta Suomi otti suosituksen onkeensa vasta viimevuonna) tietää että 6kk täysimetys olisi se ideaalein ravinto vauvan kannalta ja osittaisimetys niin että äm olisi ensisijainen ravinto sen 1.elinvuoden ajan ja mukana kuvioissa 2v tai pidempäänkin.

Siinä sitten yksilöllisiä eroja jos esim sydänlapsi tai keskonen kyseessä mutta muuten suositus on tuo.



En siis yhtään ihmettele että Mikaela sait terkalta satikutia, toki hänen tulee kunnioittaa vanhemman päätöstä muttei se sitä tarkoita etteikö voisi antaa kritiikkiä siitä päätöksestä tai olla eri mieltä, hän kuitenkin oli oikeassa asiassa paitsi suosituskuukaudessa minkä sanoi (4kk).

Epävarmuudella/kokemattomuudella en usko olevan asian kanssa mitään tekemistä eikä sekään vaikka lapsia olisi tusina aina tarkoita sitä onko sitä maalaisjärkeä tms mitä käyttää.



Mitä tulee 3kk ikäisen yösyömisiin niin on aivan normaalia ja tavallista että sen ikäinen syö vielä öisin, niin pienen _ei tarvitse_ nukkua täysiä öitä eikä se varsinkaan ole mikään syy vielä siinä iässä aloitella kiinteitä " tuhoamaan" suolinukkaa/suolistoa/vatsalaukkua että vauva herää " peräti" 2-3x/yössä syömään.

3kk ikään osuu myös 1 monista tiheän imun kausista ja se näkyy myös jo kiinteitä saavilla vauvoilla.

Oireiden näkymättömyys nyt ei myöskään kerro sitä mitä oireita/vaurioita liian varhain aloitetuista kiinteistä voi seurata vauvavuoden jälkeen ja jopa aikuisiällä.

World Health Assemblyn rintaruokintaa koskeva suositus on yleismaailmallinen ja suunnattu ensisijaisesti kehitysmaiden olosuhteisiin.



Suomen Lastenlääkäriyhdistys ehdottaa, ettei Suomessa nykyisin virallisesti suositeltua ruokintakäytäntöä muuteta. World Health Assemblyn suositus on perusteltu kehitysmaiden lapsia ajatellen, mutta sen noudattaminen voi aiheuttaa jopa suoranaista vaaraa kehittyneissä maissa. Se lisäisi 4-6 kk ikäisten lasten aliravitsemuksen ja raudanpuutteen esiintyvyyttä tuomatta heille mitään varsinaista etua.



Lähde:



http://www.saunalahti.fi/sly/suositukset/rintaruokinta_sly.html

äidit jotka niin ei tee koe huonommuutta niin tekeviä kohtaan, jokseenkin surullista.



Kuin vuoden täysimetysteeman kunniaksi on myös Suomen sosiaali- ja terveysministeriö antanut aivan äskettäin uuden suosituksen täysimetyksen pituudeksi. Suomi valtiona yhtyy nyt WHO:n ja Unicefin näkemykseen ja suosittelee täysimetystä kaikille vauvoille puolen vuoden ajan.



Kansainvälistä imetysviikkoa vietetään tänä vuonna (2005) täysimetyksen merkeissä. Englanninkielinen otsikko " The golden standard" ei käänny helposti, mutta viittaa johonkin erityisen tavoiteltavaan - parhaaseen, mitä tarjolla on. Jokainen tippa äidinmaitoa myös muun ruoan ohella on vauvalle tärkeää, mutta monet imetyksen edut toteutuvat parhaiten, kun äidinmaito on vauvan ainoa ravinto ensimmäisten kuukausien aikana. Täysimetys on myös lähes kaikissa oloissa hygieenisin, terveellisin ja toimitusvarmin tapa ruokkia lapsi.



Suomen sosiaali- ja terveysministeriö antanut aivan äskettäin uuden suosituksen täysimetyksen pituudeksi. Suomi valtiona yhtyy nyt WHO:n ja Unicefin näkemykseen ja suosittelee täysimetystä kaikille vauvoille puolen vuoden ajan. Imetystä ylipäätään suositellaan vuoden ikään asti - uudessa suosituksessa on siis kysymys kiinteiden aloittamisiän myöhenemisestä entiseen verrattuna. Mitä uutta hyvää uusi suositus suomalaisille vauvoille tuo? Entä miten muutetaan suositukset käytännöiksi?



Imetyssuositusten lyhyt historia

Monet uskovat edelleen, että vuodelta 1997 peräisin oleva suomalainen suositus täysimettää 4-6 kuukautta oli " joku EU:n direktiivi" , ja että mössöt ja vellit on oikeasti ihan hyvä aloittaa vanhaan malliin viimeistään kolmen kuukauden iässä. EU-yhteys pätee sikäli, että Euroopan unioniin liittymisen myötä Suomen täytyi valtiona sitoutua saattamaan suositukset tietylle standarditasolle. Vanha täysimetyssuositus ei kuitenkaan ollut mikään ranskalaisesta tai saksalaisesta hatusta vetäisty " Euroopan tapa" , vaan Maailman terveysjärjestön WHO:n suositus. Sen takana on aikansa paras tieto ja tieteellinen tutkimus imetyksen eduista ja ihanteellisesta kiinteiden aloitusajasta.



Tutkimustiedon kertyessä ensin Unicef, sitten WHO muuttivat 2000-luvun alussa täysimetyksen pituuden " noin puoleksi vuodeksi" . Puolen vuoden täysimetyksen jälkeen imetystä suositellaan jatkettavaksi ainakin kahden vuoden ikään muun ruoan ohella. Monet valtiot muuttivat omat suosituksensa saman tien. Suomessa ei uuteen suositukseen heti tartuttu.



Ainakin Suomen Lastenlääkäriyhdistys lausui käsityksenään, että uusiin suosituksiin ei ole tarvetta, koska ne koskevat pikemminkin kehitysmaita kuin Suomea. Lastenlääkäriyhdistyksen mielestä täysimetyssuosituksen pidentäminen on turhaa, koska imettävät äidit eivät siihen kuitenkaan yllä ja pahoittavat mielensä tavoitteista, joita eivät saavuta.



Lastenlääkäriyhdistyksen mielipiteestä huolimatta sosiaali- ja terveysministeriö julkaisi syyskuussa 2004 uudistetun painoksen lasten ravitsemussuosituksista. Uudessa ravitsemussuosituksessa on entistä pidempi täysimetyssuositus eli ns. kiinteää ruokaa kehoitetaan antamaan imetetyille vauvoille vasta noin puolen vuoden iässä. Myös imetyksen kokonaispituuden suositeltu kesto on ilmaistu nyt hiukan eri lailla. Ennen suositeltiin imetystä " 6-12 kk ikään" mutta nyt " noin vuoden ikään" . Tässä kohdassa Suomi ei vielä seuraa WHO:n linjaa jonka mukaan imetystä on hyvä jatkaa ainakin kahden vuoden ikään.



Maailman terveysjärjestö perustelee

Unicef ja myöhemmin WHO näkivät luultavasti uusien imetystavoitteiden tarpeen konkreettisimmin kehitysmaissa. Imetys voi köyhissä oloissa olla vauvalle elämän ja kuoleman kysymys. Tärkein ja tieteellisesti selvästi osoitettu kuuden kuukauden täysimetyksen terveydellinen vaikutus on, että se ehkäisee tehokkaasti vatsan ja suoliston infektioita eli muun muassa monen vauvan kuolemaksi koituvia ripulitauteja.



WHO kuitenkin korostaa, että se haluaa varmistaa parhaan mahdollisen ravinnon kaikille maailman lapsille niin kehitys- kuin teollisuusmaissa. Vaikka neljän ja kuuden kuukauden täysimetyksen vertailuun soveltuvia tutkimuksia on melko vähän, pidemmän täysimetyksen ehkäisevä vaikutus vatsan ja suoliston ja hengitysteiden infektioihin myös teollisuusmaissa on todistettu aukottomasti. Lisäksi on viiteitä siitä, että pitkä täysimetys saattaa pienentää kätkytkuoleman riskiä, vähentää atooppista ihottumaa, vaikuttaa edullisesti hermoston kehitykseen, ehkäistä ylipainoa sekä suojata lasta eräitä myöhemmin ilmaantuvia kroonisia tauteja, kuten I-tyypin diabetesta ja crohnin tautia vastaan. Usein esitetylle huolelle, että pitkä täysimetys heikentää vauvojen kasvua, ei ole löytynyt perusteita.



WHO:n asiantuntijakomissio, joka otti kantaa imetyssuosituksiin ja päätyi kuuden kuukauden täysimetyssusositukseen, huomautti, että kaikki äidit eivät halua tai pysty seuraamaan tätä suositusta, ja myös heidän vauvojensa mahdollisimman hyvään ravitsemukseen tulee kiinnittää huomiota. Vauvojen kasvua ja terveydentilaa tulee muutenkin seurata yksilötasolla, kun suositukset koskevat väestöä kokonaisuudessan. On mahdollista, että jotkut lapset hyötyvät kiinteiden ruokien tarjoamisesta aikaisemminkin.



Täysimetyssuositus jää maailmanlaajuisesti kauas toteutumisesta. WHO:n imetystietorekisterissä 94 eri maan lapsista on täysimetettyjä edes neljän ensimmäisen kuukauden ajan vain 35 prosenttia. Suomessa täysimetettyjä on lapsista neljän kuukauden iässä alle 20 prosenttia. Toisaalta on runsaasti näyttöä siitä, että imetysluvut voivat nousta nopeastikin, jos valtiot kiinnittävät huomiota imetyksen tärkeyteen, ja valistukseen ja imetyksen tukemiseen panostetaan. Yksi uuden suosituksen tarkoituksista onkin kannustaa valtioita parantamaan imetyksen asemaa ja tukemaan imettäviä naisia.



Lähteet:

The Optional Duration of Exclusive Breastfeeding - A Systematic Review, WHO 2002 (katsaus tieteellisiin tutkimuksiin 4 tai 6 kk:n täysimetyksen vaikutuksista)

Report of The Expert Consultation on The Optimal Duration of Exclusive Breastfeeding, WHO 2002 (asiantuntijakomission näkemys edellä mainittujen tieteellisten tutkimusten pohjalta)

Nutrition Data Bank - Global Data Bank on Breastfeeding nettisivut 3.9.2004 (WHO:n ravitsemustilastoja keräävä elin)

Hasunen, Kaija: Imeväisikäisten ruokinta Suomessa vuonna 2000 (STM:n julkaisuja)



WHO:n dokumentit löytyvät Internetistä sivuilta www.who.int sisäisen haun kautta



Tavoitteista totta

Lastenlääkäriliiton kielteinen kanta kuuden kuukauden täysimetystä kohtaan osoittaa, että monilta terveydenhuollon johtavissa asemissa olevilta ihmisiltä puuttuu joko tieto tai ymmärrys siitä, että imetyslukuihin ja imetyksessä onnistumiseen on mahdollista vaikuttaa. Yhdenkään äidin imetyksen pituutta ei ole tähtiin etukäteen kirjoitettu.



Miksei täysimetys sitten useinkaan toteudu lainkaan ja jää joka tapauksessa yleensä suosituksia lyhyemmäksi? Äidit, terveydenhuollon ammattilaiset, perheet ja niitä ympäröivät ihmiset eivät useinkaan kerta kaikkiaan tiedä mitä, ja millaista täysimetys on, tai että täysimetyksellä on merkitystä. Ihmiset eivät tiedä, kuinka imetys saadaan sujumaan, kuinka se saa parhaan alun, ja mitä tehdä, kun imetyksessä kohtaa ongelmia. Monet luulevat, että kullakin äidillä on maitoa jokin vakiomäärä, joka harvoin " riittää" puolen vuoden täysimetykseen. Kaupallinen korvikkeiden ja lastenruokien markkinointi luo mielikuvaa, että teolliset valmisteet ovat vauvalle " ihan yhtä hyviä" ja jopa parempia kuin äidinmaito, tai että " kaikki vauvat käyttävät näitä tuotteita" .



Suositusten tarkoitus ei tietenkään ole sanella kenellekään, miten imettää. Matka Yhdistyneiden kansakuntien asettamaan tavoitteeseen, että 4-kuisista vauvoista olisi täysimetettyjä 85 prosenttia, on Suomessa pitkä. Voimme kuitenkin toivoa, että yhä useampi suomalainen vanhempi saa kokea kuinka helppoa, edullista ja rentoa imettäminen - täysimetyskin - neljän ja kuuden kuukauden välillä on. Monelle voi tulla jopa yllätyksenä, että puolivuotiaan vauvan imettäminen ei ole lainkaan niin sitovaa ja aikaavievää kuin alle kolmikuisen. WHO:n raportoimat tutkimukset antavat myös viitteitä hyödyistä äidille: pidempi täysimetys saattaa vaikuttaa gynekologisia syöpiä ehkäisevästi ja edesauttaa äidin painon putoamista raskautta edeltäviin lukuihin.

http://www.saunalahti.fi/sly/suositukset/LS_4_2002.html

Pusituuteri, tee ihmeessä väitöskirja aiheesta kun tietoa näyttää sinulla olevan :)

Sitä on tässä tosiaan kertynyt kun jo 4v2kk esikoista odottaessani rupesin tiedonjanoisssani kaivamaan juttuja tästäkin aiheesta, siis imetyksestä, täysimetyksestä/osittaisimetyksestä, sen hyödyistä niin lapselle kuin äidille jne. Pontimena oli ja on osin kaikki se vääräkin tieto mihin alvariinsa törmää joka paikassa, jopa nlassa vaikkeihan hekään ole Jumalia/kaikki tietäviä kuten ei lääkäritkään tmv. Soisin vain terv.huoltohlöstön pysyvän ajan tasalla asioista ja infoavan oikein niin sekin säästäisi varmasti monilta murheilta heitä joille aihe on käytännössäkin " akuutti" . Ja jos/kun joku väärin infoaa niin rasittavuudenkin uhalla välillä oion niitä väitteitä toivoen samalla että edes joku (joskus) tuore/eempi äiti saisi siitäkin itsellensä infoa:)

jos laitan linkin Suomen lastenlääkäriyhdistyksen sivuille.



Kuka muuten päättää mikä on väärää infoa ja mikä oikeaa? Toiset uskovat itseensä (ja se on hyvä!), toiset lääkäreitä, toiset taas ministeriöitä...

Siinä mielessä olet väärin infoaja että annoit linkin ja tekstinpätkän mikä sisältää vanhentunutta eli ts väärää tietoa!

Mielestäni tämä ei myöskään ole uskon asia vaan puhtaasti sen miltä tahoilta tietoa ammennetaan ja käytetään sitten hyödyksi siinä omassa toiminnassa. Niin SLY, WHO kuin Unicef tai mikään muukaan taho ei tietenkään ole mikään God mutta instansseissa on kuitenkin eroja ja varsinkin heidän historiassaan, tavoissaan tutkia asioita, tietotaidossaan jne. WHO esim on maailmanlaajuinen järjestö ja vaikken tod mikään auktoriteettiuskollinen/nöyristelijä/kaiken tiedon purematta nielevä ole niin kyllä annan sille ainakin tässä asiassa enemmän painoarvoa kuin vaikkapa maamme lastenlääkäriyhdistykselle joka ei pysy kärryillä menossa ja ei kannusta pitkään imetykseen vain sen vuoksi ettei äidit jotka ei niin tee pahoittaisi mieltään. Se on väärin, selittää osin maamme heikohkoja imetyslukemia ja paikoin heikkoa tiedon tasoa mm neuvoloissamme/synnytyssairaaloissa.

Kyseenalaistaminen ja itse tiedon hankkiminen ja sen maalaisjärjen käyttäminen on aina hyväksi, painotetaan nyt sitä vielä.

Lisäksi on muutenkin yleisesti tiedossa ja tiedostettu asia ettei maamme lääkärit saa koulutuksessaan kuin muutaman hassun tunnin tietoa imetyksestä ja ettei terv.hoitojärjestelmämme ole aina kovinkaan ajan tasalla asioista/junnaa jälkijunassa.

Viittaavat kintaalla sille että moni muu ns hyvinvointiyhteiskunta joksi Suomikin luetaan, on asia(oi)ssa jo mennyt menojaan (tämä imetysasia, rokotuksiin liittyviä juttuja ym).

on hyvinkin vajavaiset tiedot imetyksestä, ellei lääkäri itse ole perehtynyt tai erikoistunut aiheeseen erikseen.



Minulle kauhisteli naistentautien erikoislääkäri reilu vuosi sitten reilun vuoden ikäisen lapsen imetystä " kun ei sieltä tule kuin sokerivettä" . Moni tuttu lääkäri ei ole juuri tuon paremmin perillä asiasta.



Kyllä se on ekspertistä itsestään kiinni tuo asiantuntemus - siis kuinka kiinnostunut on alastaan ja miten paljon seuraa aikaansa, ottaa selvää... Niinhän se on nähty miten eri tavoin kukin neuvolatäti, kätilöä tms. neuvoo imetysasioissa, kiinteiden aloittamisessa yms.



MUTTA SUURKIITOS PUSI! OLI VANKKAA ASIAA!

Olin tyttäreni kanssa 3-kuukautisneuvolassa ja täti-neuvola painosti aloittamaan perunan, kun 4kk tulee täyteen. No, se tuli täyteen tänään, mutta en ajatellut aloittaa ruokaa vielä.



Eli kysymys sinulle, joka tiedät asiasta ilmeisen paljon: Minä lähes siis painotan sanaa lähes, täysimetän lastani. Muutaman kerran olen joutunut antamaan korviketta lisänä (noin 50-250ml päivässä), kun olen itse sairastunut. Luin antamastasi linkistä, että korvikkeen käyttö lisänä voi estää äidinmaidosta saatavan raudan imeytymistä... Eli eikö vauvani saa nyt siis tarpeeksi rautaa, kun olen antanut JOSKUS korviketta?



Mitä nyt siis teen? Voinko jatkaa tällä linjalla, eli siis pääasiassa rintamaidolla, vai aloitanko antamaan soseita, kuten neuvolantäti painostaa? Tahtoisin niin kovin vielä posootella näin?



Laurukka ja pikku-E (4kk 2h 12min)

Itse annoin tytöllemme maissivelliä 3 kuukauden ikäisestä asti ja päärynäsosetta alettiin maistelemaan ja opettelemaan syömään samaan aikaan. Määrät olivat ensimmäisen kuukauden hyvin pieniä eikä sosetta edes annettu välttämättä joka päivä. Nyt lapsi on 8 kuukautta eikä mitään allergioita ole havaittu eikä mistään ruuasta ole tullut koskaan mahavaivoja. En myöskään ole täysimettänyt, osittaisimetyskin loppui kun vauva oli 7 viikkoinen ja hylkäsi rinnan kokonaan (kukapa sitä tyhjiä tissilolloja imisikään).



On ihan mielettömän hienoa, jos maito tulee niin hyvin heti alusta asti, että täysimetys onnistuu ja sitä voi jatkaa yli puolivuotiaaksi. Sehän on suositus, ja kyllähän niissä jotain perää täytyy olla, ei niitä muuten vain annetta. Mutta tilanne on kuitenkin se, ettei maailma ole niin mustavalkoinen ja moni joutuu ehkä pettymäänkin, kun oma maito ei jostain syystä riitä tai imetys ei muuten vain luonnistu erilaisista syistä.



Lapsilla on myös erilaisia tarpeita niin ruuan kuin muidenkin juttujen suhteen. Toiset ovat vain niin kovia syömään, että on jo järkevääkin aloittaa kiinteät verrattain aikaisin, jos äiti ei jaksa imettää vähän väliä eikä kiinteiden syömisestä tule mitään oireita. Jokainen äiti ihan varmasti kuitenkin punnitsee nämä asiat ja ainahan niiden kiinteiden antamisen voi keskeyttää jos näyttää, ettei vauvan maha sitä kestä.



Jotkut allergisoituvat siitäkin huolimatta, että heitä on täysimetetty ja osittaisimetetty 2-vuotiaaksi (kuten siskopuoleni) ja toisille ei tule mitään vaikka olisivatkin korvikkeella ja saisivat kiinteitä jo pienestä pitäen (esim. minä itse). Koskaan ei voi sanoa etukäteen miten käy, suuntaa antavia tutkimuksia tietenkin on, mutta ne eivät aina pidä paikkansa kaikkien kohdalla.



Ei kannata vetää kenenkään herneitä nenään, jos joku toimiikin eri tavalla kuin suositukset sanoo..

Joo, mä en ota kantaa noihin imetysjuttuihin sen enempää, koska tiedän vallan hyvin kuinka tärkeää ja ensiarvoisen tärkeää lapselle olisi oman äidin maito. Ammattinikin puolesta tiedän sen erittäin hyvin.



Meillä vaan on aina päädytty siihen, että rintamaitoni on riittänyt jokaiselle lapselle vaan 4-5 viikkoa ja sen jälkeen alkanut pikkuhiljaa tyrehtyä. Maitoa yksinkertaisesti ei vaan tule ja näin meillä valitettavasti on. Jos maitoa tulisi, tottakai sitä antaisin lapselleni!

Kysymys maidon loppumisesta ei ole johtunut siitä, ettenkö olisi viitsinyt imettää tai nähnyt vaivaa sen eteen, kaikki keinot on yritetty!



Meillä jokatapauksessa erittäin terveet lapset vähäisestä imetyksestä huolimatta. Olenpa sellasenkin väitteen kuullut, että korvikeruualla olleet lapset sairastelisívat muita lapsia enemmän, nimenomaan hengityselinsairauksia.

Yhdelläkään lapsellani ei ole vielä ainuttakaan antibioottikuuria ollut!!!



Niin se piti vielä mainita, että viljavellit olen aloittanut aina vasta lähempänä 6 kk:n ikää mikä suositus ja lapsen vatsan pitäisi olla valmis niitä kestämään.



Näin meillä.



Mikaela

meillä 3,5kk poika ja tänään annoin ekaa kertaa kiinteitä, 2tl porkkanaa, kun alkoi syömään niin tiheeseen rintaa että tuntui ettei se enää oikein riitä.. yölläkin syötiin 2h välein, ja se 1.5h välein herääminen ei tosiaankaan mitään herkkua pidemmän päälle. täysimetyksellä oltiin tähän asti. hyvin maistui porkkana, ois syönyt enemmänkin ja siihen sitten maito päälle. täällä kirjoitettiin että olitte antanut velliä iltasin ja siten saanut pidempiä yöunia. mitä velliä olette antaneet, miten paljon? ja onko siihenkin pitänyt totuttautua samoin kuin kiinteisiin pikku hiljaa?

olisin kiitollinen vastauksista. parempia yöunia kaivaten...

moi vaan,



meillä siis aloiteltiin Muksun peruna-porkkanavellillä. Ekaksi annoin 20 ml, seuraavalla syötöllä 30 ml jne. Pieninä makuannoksina siis.

Nyt poika syö illalla ennen unia 200 ml, josta puolet velliä ja toinen puoli Tuttelia - maitohan se pienen ensisijainen ravinto.

Myös Muksun maissivelli maistuu ja sitä voi antaa.



Viljavellit; kaura, riisi jne. muut on suositeltavaa antaa vasta lähempänä 5-6 kk ikää, kun nimenomaan viljoihin vauvan herkkä suolistonnukka voi reagoida.



Mä annan velliä siis aamulla ja illalla, muilla syötöillä korvikemaitoa ja soseita. Pojalle kelpaa kaikki, mitä tähän mennessä on annettu.



Juuri tänään muuten luin, että jonkun uuden tutkimuksen mukaan ennen 4kk:n ikää soseita annetuille lapsille olisi suurempi riski sairastua nuoruusiän diabetekseen kuin muilla. No, ainahan niitä tulee uusia tutkimuksia ja väitöksiä.



Olen kuitenkin jo aloittanut soseet ja vellit, ja loppujen lopuksi niitä vähän vielä menee (makuannoksia lähinnä) ja tätä linjaa noudatan vielä reilun kuukauden ainakin. Maitoa menee pääasiassa eniten ja se onkin vauvan tärkein ravinnonlähde.



Ihanaa matkaa teille uusien makujen maailmaan!!!





Mikaela ja Miku

Meillä tyttö on jo vähän pääl 5kk.

Kasvissoseet aloitin jo 3 kk iässä, koska oli rinnalla koko aika ja nukkui vain pieniä pätkiä yössä. Yöunet pidentyivät jonkin verran. velliä aloitin varovasti antamaan paria päivää ennen kasvissosetta.

4 kk iässä aloitin tytölle toisen kasvissose-aterian iltapäivälle kun alkuillat olivat suoraa huutoa muutaman päivän...eikä maito tuntunut pitävän pitkään kylläisenä. Soseaterian alotuksen jälkeen rauhoittui heti alkuillat.

5 kk iässä th neuvolassa suositteli aloittamaan iltaan puuron, että nukkuisi paremmin yönsä (heräili parin kolmen tunnin välein syömään). Velliä oli saanut kuukauden iltapalaksi, mutta ei oikein pitänyt kylläisenä.



Tyttö syö kasvissoseista kaikkia suurella ruokahalulla...en osaa sanoa onko erityistä suosikkia. Hedelmäsoseista syö kans kaikkia...heti alusta alkaen syönyt.

Soseet teet (kasvis) itse, kans isomman satsin jonka pakastan jääkuutiorasiaan. Hedelmäsoseet olen ostanut kaupasta.