Helmikuun helmet! Maanantaita!

Hb oli noussut ja oli 136.. eli rauta on auttanut. sf 31,5 ja verenpaine ok! Olikin tällä kertaa sijainen kun oma täti on lomalla mutta oli kyllä ihan kiva nainen tuokin. Ei vaan oikein ottanut selvää että miten päin vauva on ja sanoi että jos ei mulla olis sitä synnytystapa-arviota niin laittaisi samantien lähetteen sairaalaan.. mutta koska arvio on niin se nähdään sitten viikolla 37 että miten päin tämä asukki on.



Taidan mennä hetkeksi lepäämään, ei tämä flunssa meinaa helpottaa ikinä! Pakko kai taas huomenna viedä poika lääkäriin. . .



-sitruuna ja minttuvihtori 33+4-

Täällä asuntokuumeessa koluan nettiä. Ei löydy niin ei löydy sopivaa rivaria..



Huomenna on neuvola, edellisestä onkin jo kolme viikkoa neuvolan väen vähyyden vuoksi (normaalisti ois kuulemma ollut jo viikko sitten aika).



Kotiintulovaatteet on vauvalle valmiina, samoin vaunukopan kasasin (kuomurattaat) aikoja sitten. Hoitopöytä on esikoisen jälijltä paikoillaan, ei tarvi kun kääntää hyllyt alas tasoksi (Ikean hoitopöytä/lipasto). En osaa sen enmpiä hössötellä. Enemmät vaatteet kaivan toisen lipaston laatikosta kun h-hetki lähenee. Lipasto on hankalasti sohvien välissä, niin en oo saanut aikaseks aiemmin. Voipi olla että meenkin tästä samantien siirtään sohvaa, kun on joutoaikaa! Herättiin Pikkun kans ennen yhtätoista :) Me ollaan tällaisia unikekoja. Miesparka lähti töihin varttia vaille kuusi.



Luulisin että vauva on kääntynyt raivotarjontaan, mutta en oo varma. Huomenna sekin ehkä selviää. Hikan tunsin kerran kun pää (?) pomppi lantion seudulla. Mieskin sen tunsi. Ja potkut on tuntunut oikean rinnan alla ja istuessa välillä se varmaan venyttelee, kun tuntuu että pitää itsekin oikaista selkää kaarelle että " neitiherra" (tiedän ite kumpi on, mutta pidetään täytenä salaisuutena) saa oiottua itseään :)



Myykää meille huippuhyvä rivitalokolmio tai -neliö Pirkanmaalta, kiitos :) Asuntokuume on eniten pinnalla, vauva saa olla rauhassa mahassa ja kuumeilen siitä sitten kun tuntuu siltä että se haluaa maailmaan :)



Alma 33+2

Joo, eipä ole paljo tullu taasen kirjoiteltua. Lukenu oon kyl käyny, mut kirjoittaa ei oo enää jaksanu. On ollu kyl niin vaikea loppu ja alkuvuosi, että huhhuh sanon minä!



Tyttö 2v tuli jouluaattona kipeeks, korva puhkes. No ei saatu antibioottikuuria, ku kuume oli siinä vaiheessa ohi, ku joulun jälkeen lääkärissä käytiin. No sit tulikin kuopus 10kk oksennustautiin viime keskiviikkona( 28.12). Oksensi vain muutaman kerran, mutta alkoi armoton ripuli! Mä oksensin itekkin torstaina! En oksentanu onneksi kuin kerran, mutta kerralla tuli ainakin kymmenen kertaa. Tyttö vieressä kyseli, ett äiti tuliko oksennus, tuliko lisää! Koita siinä sitten olla hyvänä esimerkkinä ja pirteänä. No onneksi anoppi tuli hakeen silloin torstaina tyttöö niille leikkii, nii päästii pojan kans lepään! Olin kyl todel kipee, en ois jaksanu oksentaa enää!! Jos oisin viel oksentanu, ois varmaa pitäny ambulanssi tilata, niin tuntu pahalta, et kohta kohtu halkee! Supisteli niin hirveesti! Ajattelin jo, et pitääkö täs ruveta synnyttää lähtee, ku ei meinannu supistukset millää rauhottua. Asiaa ei auttanu sekää, et poika rupes ripuloimaan ihan hirveesti! Ja anoppi soitti, et tyttökin oli kipeeks tullu. Siinä sitte koko perhe kipeenä. Mies tuli kotii töistä, otti kans buranaa, kuumetta oli silläkin. Ei onneks oksentanu, vaik vattassa kiersikin. Perjantaina piti sitte pojan kans käydä lääkäris ja laittovat heti tayssii. Meinas poika parka kuivua, ku mikää ei sisäl pysy, eikä meinannu oikee juodakaa!



Kiva oli lähtee sairaalaan, ku ite olit juur edellisenä päivänä oksentanu. Olo ei ollu mikää kehuttava. Vähän kyl heikotti ja ois tehny mieli vaa levätä! No, onneks päästii takas kotio! Kuivumista oli tapahtunu, mut poika lakkas just sillo ripuloimasta,hetkeks, nii päästii kotii! Takas luvattii tul, jos tilanne pahenee. No monee kertaa olin jo takas lähös, mut rupes poika onneks piristyy ja juomaan, ku annoi osmosalia!



Eile illal rupes poika paranee, ku koko ajan ois pitäny juoda! Aika paljo joiki ja aamul ei ollu ku pieni raita vaipas! Ihanaa, josko tauti ois jo voitettu! Rupeen oleen jo aikas puhki ite! En uskaltanu viel antaa, ku pelkkää mustikkasosetta. Saas nähä pysyykö sisäl. Jos pysyy, vois uskaltaa antaa jotai vähä vahvempaakin.



Keskiviikkona on mulla sitten neuvola. Täytyy pyytää, et pääsee lääkäris käymää. On meinaan sen verra noita supistuksia nyt tullu, et ois kiva tietää, onko saanu jo aikaseks jotai... Aikasemmi ei oo viel mitää tapahtunu kohdunsuulla. Nyt jännittää! Muutenkin huolestunu olo, ku kävin tänää puntaris sit kolmeen viikkoon ja kiloja ei ollu tullu yhtään lisää!!! Vauva kyl liikkuu senku kerkiää, mut silti huolestuttaa, onko kasvanu tarpeeks. Viimeks neuvolas oli hb:kin vain 99, saas nähä onko rauta nyt tepsinyt! Täytynee tulla kertoon sit keskiviikkona, mitä ne neuvolas sanoo...



Mitään en oo vauvan hyväks tehnyt. Vaatteet pesin jo ennen muuttoo, mutta viel ne on tua pahvilaatikossa. Ei oo paikkaa mihin laittaa. Täytynee hommata joku lipasto väliaikaseks ratkasuks ja sit ostaa uutee kotii kunno hoitopöytä. Pesukoneen päällinen saa olla hoitopöytänä sen aikaa, niinku se on nytki pojalla! Vauvan Pinnasänky on viel siskol lainassa. Niide pitäis hommata ensi likalleen uus sänky, enneku voivat luovuttaa vanhan. Äitiyspakkaukseen en laita vauvaa, koska pinnasänky on niin pieni, kunnon vauvasänky! Vaatteita en oo ostanu lisää, koska edellisiltä on niiin hyvin jäljellä ja oon saanu tädilt paljo vauvan vaatteita! Kaksostenrattaista haaveilen, koska pojan ja tän vauva ikäero on just melki se vuosi, nii poikakin viel nukkuu täysin kahet päikkärit. Ku poika synty, hommasin peräkkäin istuttavat rattaart, mut en ollu kauheen tyytyväinen ostokseen, ku edessä istuvaa ei saa kunno makuuasentoo. Tyttö kyl jätti aikasin päikkärit pois, et ei sen puoleen, mut nyt ne ei oikein toimis. Saas nähä saanko rattaita...



Mut kylläpäs on tullu tarinoitua, Anteeks vain kovasti! Kai tää on tietynlaista terapiaa, et tänne voi tulla ajatuksiaan ja mieltään purkaan... Anteeksi valitukset ja muutenkin turhan pitkä viesti!



T: sinilila 33 tasan jos oikeen muistan... On niin sekasin koko pää...

En oo ollu koneella siis ainakaan kahteen viikkoon ollenkaan! On siis HIEMAN pinoja läpi käytävänä. No, ensin piti kuitenkin tulla tänne huutelemaan, että taas ollaan menossa mukana. Nyt alkaakin sitten armoton netissä pyöriminen, kun äitiysloma alkoi tossa viime perjantaina. Nyt ehtii paljon paremmin, kun töiden loppu oli sellaista hötäkkää, että oksat pois.



Toivottavasti täällä on kaikilla kaikki hyvin. Ja hienoa, sairastelevillakin näyttää nyt olevan pahin vaihe ohi (sori, kun ei tuo nimimerkki jäänyt mieleen...)



(.) Synnytysvalmennuksissa on jo käyty ja tänään olis viimeinen kerta. Keskiviikkona ollaan menossa tutustumaan synnytyssairaalaan. Jänniä aikoja siis. Perjantaina oli neuvola ja kaikki on edelleen hyvin. Meillä kasvetaan edelleen käyriä mukaillen, hieman keskiarvon yläpuolella. Koska vauva on vähintäänkin " keskikokoinen" ja minä olen tämmöinen natunen (147 cm), niin me mennään suoraan tarkempaan synnytystapa-arvioon. Täällä sen normaalisti tekee neuvolalääkäri tunnustelemalla ja jos on syytä, niin sit saa lähetteen tarkempaan syyniin. Itse salaa mielessäni toivoin, että pääsisin suoraan sinne tarkempaan ja niin kävi! Tosi kiva. Sittenpähän ei tartte ihan niin pahasti arpoa, että mahtuuko tulemaan alakautta vai ei.

Minäkin olen muuten nyt rautakuurilla. Onko muilla tullut siitä maha kipeäksi? Minulla ainakin ekoina päivinä tuli :( Ai niin, kymmenen lisäkiloa on täynnä! Hahaa, jonkinlainen merkkipaalu sekin ;)



Intoa puhkuu: Kirppu ja Torsti-Einari 35+2



Ja nyt vanhoja pinoja lukemaan...

Siis äitiysloma. En ole pitkilleen kirjoittanut -syy siihen on, että joulun pyhät meni sairaalassa makoillessa. Joulun alla havahduin vessassa käydessäni verenvuotoon ja eiku Kättärille. Vauvalla ei ollut missään vaiheessa mitään hätää, eikä se ollut sieltä masusta minnekään tulossa. Iloisesti vaan sätki ultran ruudulla ja tuotti metritolkulla priimaa sydänkäyrää. Äippä sen sijaan oli enemmänkin masentunut -viettää nyt joulu sairaalassa kun ei oikeen mikään tunnu vaivaavan...



Yhteensä 3 yötä pitivät mua sisällä. Onneksi pääsin jouluna muutamaksi tunniksi illalla kotiin -syötiin miehen kanssa wokkia ja avattiin joululahjoja. Olihan ainakin erilainen joulu! No, pääsin sitten joulupäivänä vihdoin kotiin ja verenvuotokin on loppunut yhtä mystisesti kun alkoikin -eivät missään vaiheessa löytäneet tarkkaa kohta, että mistä vuotaa saati sitten että miksi. Että tällainen joulu meillä.



Uusi vuosi oltiinkin sitten kotosalla. Hörppäsin pari siideriä, saunottiin ja käytiin katselemassa raketteja. Tuntui, että ilotulitusten myötä yksi vaihe elämässä siirtyi historiaan ja alkoi se seuraava vaihe. 2006 tuleekin olemaan aika erilainen... vuosi, jolloin perheeseen saapui pieni nyytti :-)



Niin siis tänään hain toimistolta tavarat pois. Luovutin firman luottokortin, siirsin liittymän omiin nimiin jne. Ihan omituinen olo, että nyt se sitten alkoi. Äitiysloma siis. Huomenna neuvola ja jännittää, paljonko on joulukiloja mahtanut kertyä. Ainakin olen satsannut huolella ja syönyt ainakin 2 pellillistä joulutorttuja ja 3 tai 4 rasiaa suklaata... hitto, joulu on vaan kerran vuodessa :-)



Masukki potkii hurjasti ja nykyisin se myös möyrii. Ilmeisesti on niin ahdasta ettei enää mahdu ihan entiseen malliin liikkumaan niin on alkanut möyriä? Painoarviokin saatiin sairaalassa; 2200g (23.12) eli varsin keskikokoinen.



Terkkuja kaikille helmille. On tää jännää... mua ainakin jännittää jo kovasti, että millaista se vauvan hoito mahtaa sitten olla.



rv 34+6

Siitä onkin vierähtänyt jokunen kuukausi, kun olen viimeksi kirjoitellut. Lukemassa olen käynyt silloin tällöin, välillä useammin välillä harvemmin. Mutta mukana edelleen ollaan!



Tänään myös mulla alkoi äitiysloma, tuntuu aika huikealta. Siitäkin huolimatta tuntuu huikealta, että olen ollut jo useamman viikon kotona sairaslomalla, lähinnä ammattini vuoksi, joka on hoitoalalla. Mutta virallisesti äitiysloma alkanut ja tarkoittaa siis sitä, että laskettuun aikaan ei ole enää pitkä aika;o) Ajatelkaa nyt voidaan jo kaikki sanoa, että ensi kuussa on laskettu aika!



Olo on ollut viime kuukaudet hyvä. Välillä oli enemmän supisteluja ja päivittäin edelleenkin jokusen kerran supistelee, mutta kuulunee kai asiaan, kun kivuttomia ovat. Väsymys on uusi tuttavuus, joka nykyisin helpommin vaivaa kuin aiemmin. Toki nyt joulun ja uuden vuoden aikaan oli elämäkin yöunineen aika epäsäännöllistä. Mutta täytyy vain muistaa levätä riittävästi niin sitten on taas niitä energisempiä hetkiä.



Masussa muutenkin kaikki mennyt hyvin. Sf-mitta kasvanut tasaisesti ja vauva on kova potkimaan ja möyrimään, ikään kuin aina puskee itseään, tuntuu, että onko kaverilla tarkoitus tulla mahanahkan läpi? ;) Välillä sitä itsekin ihan epäuskoisesti katselee pomppivaa ja puolelta toiselle siirtyvää mahaa! Mutta kyllä vauvan liikkeet on aina yhtä ihania!



Vauvantarvikkeita ollaan hommattu pikkuhiljaa ja isoimmat onkin jo hommattuna. Mut mites noiden vaatteiden kanssa? Jonkun verran olen 56 cm ja 62 cm vaatteita ostanut, muuta meinasitteko hankkia pienempiäkin vaatteita esim. 50 cm? Kun tuntuu, että ne jää tosi nopeasti pieniksi, mut onko 56 cm sit alussa pahasti liian iso?



No joo, tuli maraton viesti, mut tästä lähtien yritän olla aktiivisempi näin kirjoittelussakin. Nythän sitä aikaa kai pitäisi vielä olla. Tosin hääkuvat pitäisi laittaa albumiin, eikös se ole sitä perinteistä äiitiysloma hommaa?? (johan nuo ovat kohta vuoden jo odottaneetkin..)



Ringae ja masurakas 34+1

Pissa ja verenpaineet oli edelleen hyvät. Hb oli noussut ja oli sormesta mitattuna 146. Rautaa olen yrittänyt muistaa syödä, mutta nyt sitä ei sitten edes välttämättä tarvitse muistaa joka päivä syödä. Painoa oli tullut 400 g/viikko, yhteensä 13,5 kg. Mun mielestä liikaa (tiedän kyllä mistä johtuu...), mutta terkka vaan kehui, kuinka hyvin on painoa tullut. Hänestä se oli hyvä juttu. Outoa! Sf-mitta oli noussut kahdessa viikossa 26-->28,5 cm. Esikoisen odotusaikana se oli näillä viikoilla noin 30 cm eli vähän pienempi on nyt. Ja on ollutkin koko odotusajan. painoa on sen sijaan tullut nyt yhtä paljon kuin esikoisen odotusaikana yhteensä. Ja vielä tulee varmaan muutama kilo. No, kesällä sitten alkaa laihdutus =) Viime kerralla terkka epäili, että vauva on poikittain. Nyt oli kuulemma pää oikein nätisti alaspäin. Tiedän, että ehtii vielä vaihtaa asentoa, mutta olen kyllä iloinen, että on " oikein päin" .



Täälläkin vauva möyryää ja myllertää aika paljon. Vaikka edelleen tulee myös tosi napakoita iskuja varsinkin vatsan oikealle puolelle. Ja kylkeen.



Neuvolasta vielä. Mulla on seuraava käynti (jolloin on vika lääkäri) 2,5 viikon päästä ja sen jälkeen seuraava neuvola taas 2,5 viikon päästä. Eiks noiden pitäis kohta olla jo viikon välein, eikä 2,5 viikon välein???



Poika on edelleen kipeä. Eilen illalla oli jotain 39 astetta ja tänään ennen päiväunia tasan 38 astetta (kainalosta). Onneksi jaksoi aamupäivällä leikkiä, koska tiedän, että päiväunien jälkeen kuume on taas noussut ja poika istuu/makaa loppuillan sylissä. Viime yönä nukkui taas mun vieressä (ja mies sohvalla) ja heräsi 15-30 min välein itkemään. Tuntui tosi kärsivältä =( Ja halusi, että mä pidän koko ajan kädestä kiinni, joten piti nukkua vain toisella kyljellä. Hankalaa! Tulisi jo terveeksi! Onneksi mun nuha alkaa helpottaa.



T:Fassiloora rv 33+1

Meidän esikoinen oli syntyessään (rv 38+3) 49 cm pitkä ja meillä oli ihan muutamat 50 senttiset vaatteet, jotka oli ostettu kirppikseltä. Pääasiassa käytettiin kuitenkin kokoa 56. Jos vauva on syntyessään jo isompi, ei noi 56-kokoisetkaan mahdu kovin montaa viikkoa. Meillä mahtui kuitenkin pari kuukautta.



T:Fassiloora rv 33+1

Olen tainnut viimeksi itse kirjoittaa joskus syksyllä, mutta nyt on hyvä hetki kertoa kuulumisia. Meille on siis tulossa helmikuun 4. tienoilla kolmas lapsi 1v 4kk ja 2v 8kk isoveljien seuraksi.



Keskiraskauden virtaa-vaikka-muille-jakaa-vaihe lopahti sopivasti just jouluviikolla, ja nyt eilen laitoin viimein pienimmät valkoiset ja neutraalit vauvanvaatteet hoitopöydän lipastoon. pinnasänky on jo valmiina, ja oikeastaan jäljellä on sairaalakassin pakkaaminen.

Bruno povasi meille tyttöä, mutten ole tyttöjuttuja vielä ostellut, lukuunottamatta pientä vaaleanpunaista tuttia =).



Viime viikolla oli neuvola, ja hb oli raudasta huolimatta 91. Painoa ei ollut joulusta huolimatta tullut grammaakaan reilussa kahdessa viikossa ja sf mitasta saatin kuulemma " hyvällä tahdolla" sentin isompi kuin edellisellä kerralla. JOten aika vakava oli tädin naama... Sain kuitenkin käydä labrassa polin sijaan, ja menen huomenna aamulla lääkäriä tapaamaan ja tuloksia kuulemaan, jos hb on edelleen huono ja sf /ja/tai paino jämähtänyt on edessä polikeikka vauvan kasvun tarkempaa tarkistamista varten.



Esikoinen oli sfd-vauva, syntyessään täysiaikaisena 2,5 kg, joten itse en ole vielä ainakaan huolissani. Ei kai näillä muurahaisgeeneillä norsuja tehdäkään...



Uuden vuoden yönä supistelikin jo niin kovaa, että menin yhden aikaan suihkuun oloani helpottaakseni. Pari tuntia siinä meni jo ihan kärvistellessä, kunnes lupaava alku lopahti aamua kohti. Kuopuksen kohdalla vastaavaa oli kolmisen viikkoa, joten täytynee yrittää pitää jalat maassa.



Näin siis meillä, viime metreillä ollaan kuitenkin!

Huomasin toisenkin pinon helmiksille, mutta vastaan tähän kun tähän on useampi kirjoittanut. Ihan vaan vinkkinä muillekin jos haluavat käydä lukemassa sen toisen pinon.



Kävin juuri neuvolassa, kaikista painajaisistani huolimatta painoni oli pudonnut 0,5 kiloa! Eipä olisi uskonut niillä jouluherkuilla....No, saldo nyt 6 kiloa. Hb oli taas laskenut vaikka syön rautaa, oli nyt 116 mutta ei mitään hätää kuulemma... Virtsa ja verenpaine ok, parilla viime kerralla ollut valkuaista virtsassa ja verenpaine vähän koholla mutta nyt ok. Sf 31-32 eli edelleen mennään keskikäyrällä. Sydänäänet hyvät ja innostui pikkuinen taas potkimaankin :) Rt:ssa edelleen, on jo aika alhalla koska terkka ei saanut kunnolla hahmotettua pään paikkaa, no asia selviää ensi viikolla synnytystapa-arviossa. Liikkeiden perusteella kyllä pää alaspäin ja tiukasti, tuntuu sellaiset " Riverdancit" tuossa rintojen alla siihen malliin että huh...Virtsarakkokin on säästynyt suuremmilta kolhuilta eli eiköhän se pää siellä alhaalla ole.



Juteltiin kaikkea tulevasta synnytyksestä ja oli oikein kiva käynti. Perjantaina olisi sitten se synnärille tutustuminen, melkein oikein jänskättää näin ekakertalaista...



Todettiin siinä sitten että kyllä mulla supisteleekin kun ihmettelin että kun mun maha menee ylhäältä ihan kovaksi mutta ei alhaalta. Tunne on kyllä epämiellyttävä ja kestää joskus vähän pidempäänkin. Mulla viimeksi supisteli joskus 20+ viikoilla aina lenkillä ollessani ja silloin kyllä maha meni kokonaan ihan kovaksi, siksi en oikein taaskaan ole hahmottanut näitä supisteluiksi, ja kipeitäkään kun eivät ole. Toivottavasti sitten tajuan lähteä synnärille kun h-hetki koittaa kun tuntuu että on ihan tumpelo...no, jospa sitä tulee sitten niin kipeäksi ettei vaihtoehtoja jää...



Eipä tänne ihmeempiä, lunta on satanut lauantaista lähtien eli täällä alkaa olemaan ihan mukavat talvikelit.



GALLUPPIA vois laittaa taas kehiin: Paljonko on vyötärönympärykset tällä hetkellä? Mulla mageet 105,5 senttiä!!!!!



Hyvää vuoden ensimmäistä arkipäivää kaikille pallomahoille :)



Sasuliini ja hajuherne 35+3

Heipsan !!



Kysymys ::: Onko nää nyt niitä LIITOSKIPUJA ? ? Kamalaa särkyä häpyluun päällä oikein vihloo kunnolla kun esim rappusia kävelee . Samoin lonkat on niin kipeät että kohta ei enää kävellä !! Onko muilla ?



Luin pinoja ja jotenkin keskittyminen on ihan nolla kun särkee niin prkl.... mut GALLUPIIN : vyötärönympärys huimat 104 cm. Mä oon tälläi tappi niin kaikki kauhistelee laskettua aikaa kun ilmoitan, luulevat että synnytän jo piakkoin : oon kuulemma niin iso ;)





Pitää lähteä tyttö viemään hiihtokouluun tässä välissä !



Hyvää Uutta Vuotta vielä kaikille :)



minkki ja oskari 32+5

[color=crimson]Enpä ole minä kauheena pinoillut sitten alkuraskauden...

nyt kuitenkin tuli mieleen kysellä teiltä saman la-kuukauden omaavilta sellaista asiaa, että



[b]miten neuvolalääkäri tutkii, onko lantio tarpeeksi väljä alatiesynnytykseen?[/b]



kyselin tuolta muiltakin ihan yleisesti, mutta laitan tännekin, kun moni teistä varmaan on sen jo kokenut tai sitten se on juuri edessä päin niinkuin itsellä.



Kiitos vastanneille, JJ 34+6

oli pakko kaivaa tuo mittanauha esille!!! 103,5 cm näkyy mitta olevan.

Maha on tippunut tuonne alas röllöttämään...ja vessassa saa juosta vielä enemmän ku kuukausi sitten.



Naikkarin kätilö soitti perjantaina ja käski mennä pissimään neuvolaan, joku arvo on plussalla..en muista enää kuolemaksenikaan et mikä, mut aamua varten on purkki tossa vessassa.

Supistukset on onneksi vähentyneet, no eihän tässä näin pitänyt käydä;niittenhän pitäsi kiihtyä että päästäisiin synnyttämään. Mä olen jo totaalisen kypsä tähän lyllertämiseen ja kolotteluun. Minä todellakin olen sitä mieltä että ihmisen raskausaika saisi olla lyhyempi.

Täällä oli kyselyjä et mitä on valmiina:no sänky osina nurkassa, patja ostamatta, vaunut ja vaatteet on. Kaukalon otin olkkarin lattialle, että koira saa tutustua siihen, ei meidän rakkia se kiinnosta yhtään.

Oikeestaan kaikki muut on paitsi patja ja VAUVA. Kotiintulopakkaus on vauvaa varten valmiina, laitoin sen jo sillon 23.päivä kun supisteli niin kovaa et luulin jo saavani sisuksia pakettiin..no ei tullut ei,mutta paketti on valmis,iskä osaa sen sit hakea täältä mukaan. Omat kamat varmaan pakkaan just sillon ku pitää lähtee...

Ja joku kyseli et pitääkö olla uudet vaatteet kun tulee kotiin...no tuskin tarvii olla...meillä nyt ei oo enää ku muutama valittu tytön vanha vaate jäljellä. Kaikki muut oli kierrossa jo aikaa sitten, koska en arvannut enää lapsia saavani/tekeväni.



Nyt pitää lähteä rappusia veivaamaan,siivosin jo tänään....olenko vähän malttamaton...no käytännöllinen..tytölle olisi lapsenvahtia paremmin saatavilla näin vikalomaviikolla..



Kuumetta ja vauva 35+3

Aika monella oli tänään helmenkantajista neuvolakäynti... Masussa oli kaikki ok. Sf-mitta oli kasvanut kahdessa viikossa 1,5cm, verenpaineet olivat hyvät-niinkuin on ollut koko raskaudenajan. Painoa oli tullut 1kg/vko, kokonaisuudessaan on tullut 3.4kg, mutta terkka ei ollut moksiskaan, koska mulla tuota ylipainoa oli alunalkaen ihan reippaasti (bmi oli 32!) Vauveli oli edelleen raivotarjonnassa, minkä kyllä huomaa, kyljet ja kylkiluut ovat hellinä... Vauvelin sykkeet olivat taasen siellä 140-160 välissä, niinkuin ovat olleet koko ajan. Sitten saatiin uusia aikoja roppakaupalla, ensi ma mennään tutustumaan synnärille, ja 16. päivä on seuraava neuvolakäynti, jonka jälkeen käydään jumpparin kanssa aktiivinen synnytys lävitse (me kun asutaan täällä pienellä paikkakunnalla, niin eipä ole muita enssynnyttäjiä täällä alkuvuodesta... joten saamme yksityiskoulutuksia... paitsi tuo tutustuminen synnäriin...) ja 23 päivä käydään äippäpolilla katsomassa kuinka iso vauveli sieltä on tulossa (mulla oli se sokerirasituskokeen paastoarvo sillon koholla) paitsi että tuo mun sf-mitta on ollut koko ajan alle keskikäyrän, joten tuskin siellä jättiläinen on kasvamassa... tiedä häntä, mutta onhan se kiva päästä katsomaan mitä vauvalle kuuluu vielä ennen synnytystä... ja heti 24. päivä tulee meidän terkka tutustumiskäynnille meille, kuulemma ovat ottaneet sellaisen uuden tavan, että käyvät ennen synnytystä joka kodin (ainakin enssynnyttäjät) katsastamassa... ja 30.1 on neuvolakäynti.. Joten ei pääse tämä mamma ainakaan pitkästymään näin vuoden aluksi... Ja kaippa sitä vielä ainakin kerran tai kaksi käydään neuvolassa helmikuussakin... (La oli 9.2)



Eipä vauva tykännyt taaskaan kun terkka häntä paineli ja etsi päätä yms. On meinaan pitänyt sen verran meteliä siitä käynnistä saakka, että huh...



Mulle on tullut yksi " uusi vaiva" meinaan hengästyttää ihan hirmuisesti välillä... Ja ahdistaa, mutta eikö se kuulukin tähän raskauteen... Mä odotin sitä keskiraskauden energistä kauttakin kuin kuuta nousevaa, mutta taisi mennä ohi, sillä mä olen/olin älyttömän väsynyt koko ajan... Aamulla ei viitsis nousta millään ylös, ja sitten on viimesen kahden-kolmen viikon aikana tullut nuo yövalvomiset kuvioon...



No tulipahan sitä taasen " paasattua" ...



Ja vielä kerran kaikille OIKEIN HYVÄÄ KULUVAA VUOTTA!!!



Napero ja masukki 34+4

Lopultakin rauhallinen hetki pinoutua kun mies ja tyttö ovat pulkkailemassa : ) Tänne ei mitään ihmeempiä kuulu, supistukset ovat lisääntyneet/voimistuneet päivittäin. Noinkohan se lääkärin arvio pitäisi paikkaansa, että ihan laskettuun aikaan ei menisi...



Oodi 77: minulla myös tuo samanlainen outo olo/haikeus vaivaa äikkärille jäätyä. Vaikka vielä joudunkin päivittän vastailemaan työasioihin, sijaiseni kun ei selviä vieläkään omin avuin. En kait sitten vielä ole tajunnut, että nyt voisi/saisi jo hellittää. Jännö juttu tämä haikeus kun työmotivaationi on ollut nollassa jo pitkään.



Vaatteiden koosta joku kyseli, esikoisella hankin aikanaan todella vähän pieniä vaatteita 50cm (Taisi olla vain pari kappaletta). Samoin 56 cm oli vain muutama. Nyt olen kuitenkin ostanut noita 56 cm lisää ja yhden 50 cm. Vähän aikaahan ne menevät (pari kuukautta) mutta jotenkin nyt on sellainen olo, että haluan pukea oikeankokoisia vaatteita. (Tai sitten alitajuntaisesti olen vain keksinyt itselleni tekosyyn ostaa edes jotain vaatteita, noita muita kun on esikoiselta läjäpäin tallessa)



Vyötärögallupista: mittaa oli huikeat 111cm. Aamulla olisi ehkä vähän vähemmän, jostain syystä minä aina paisun iltaa kohti : ) Seuraava neuvola on 11 päivä ja hiukka pelottaa kuinka paljon noita kiloja on kertynyt edelliseen käyntiin..tuntuu että koko ajan olen jotain suuhun laittamassa. Erehdyin eilen siivotessa katsomaan vanhoja valokuvia ja totesin miehelle, että onpas kova urakka karistaa kiloja kesäksi. Josko tällä kertaa se imetys laihduttaisi..viimeksi sorruin suklaaseen vähän liikaa, eikä kiloja todellakaan lähtenyt.



Joku kyseli myös siitä, miten neuvolalääkäri arvio lantionkoon. Minulla esikoisesta oli se perinteinen kuinka " nyrkki mahtui" luiden väliin. Luulen, että kiinnittävät arviointiin enemmän huomiota sen mukaan minkä kokoinen synnyttäjä on. Itse ole normaalipituinen 168 ja minusta ainakin tuntui silloin joskus, että tuo " tutkimus" tehtiin vähän olettaen, että kyllähän se sieltä mahtuu.



Olikohan se Fanny joka joskus tuossa sitä tamperelaisten tapaamista toivoi, minä olisin kyllä jälleen valmiina lähes milloin vain.



Ja nyt jälleen jääkaapille



Marcel 35+2 (tai jotain sinnepäin)