G: Mikä tuttaviesi kasvatustyyli ärsyttää sinua?
Kommentit (25)
En joudu asumaan heidän kanssaan, joten en välitä siitä mitä he lapsilleen opettavat. Kunhan eivät pahoinpitele.
Vanhemmat menevat lapsen (tyttö 3 v.) halujen mukaan. Lisäks lapsi syö aivan karmeen määrän karkkia ym. päivittäin, ja normaali ruoka ei sitten maistu. Ei kukaan uskokaan sitä kolmevuotiaaks, ja se käyttää 6-7 v. vaatteita...
lapsi saa mitä vain anteeksi, kun pyytää anteeksi. Ts. Mistään ei saa rangaistusta, kun lapsi vain pyytää anteeksi. Ja lapsihan osaa mennä yli siitä, mistä aita on matalin.
ja se että kaikessa annetaan periksi.
kertaa jotain samaa vanhaa filmiä. Ylipäätään videoiden pyöriminen taustalla koko ajan ällöttää. Meillä parikin tällaista ystäväperhettä.
Ei lapsi ole idiootti vaikka joskus toimisikin väärin.
Välillä pöytään, välillä leikkeihin. Kun lapsi sanoo " haluun keksiä" , hänelle annetaan sitä, vaikka olisi jo periaatteessa (minun mielestäni) mehuhetkensä nauttinut eli käynyt välillä leikkimässä ja sitten tulee taas uudelleen pöytään ruinaamaan.
haukkuu heitä ja sättii jos mistäkin asiasta ja aina julkisesti, mahdollisimman monen ihmisen kuullen. Luulee kai lasten " ottavan opikseen" tällaisesta julkisesta nöyryytyksestä.
On myös aina pahalla päällä, eikä käy ikinä lasten kanssa ulkona, saavat kuulema tarpeeksi ulkoilua koulussa välitunneilla ja tarhassa.
Nämä nyt ainakin...
Itse en ole myöskään mikään esimerkkikasvattaja, mutta pyrin aina laittamaan lapset etusijalle ja haluan että lapseni kasvavat rakastavassa ja turvallisessa kodissa.
... muka joku maailman ainoa oikea tapa kasvattaa lasta, jossa kaikki on lyöty etukäteen lukkoon vuosikausiksi kaikkine kiemuroineen. Minuutintarkka niuhottaminen nukkumisista, ruoka-ajoista, oikeanlaisista leluista ja niin edelleen.
Rasittavaa. Kyllä tarkan päiväohjelman käsittään kymmenien lasten hoitopaikassa, mutta kotosalla elämä ei voi olla niin pilkuntarkkaa.
SIIS RASITTAVAA EDES KUUNNELLA SIVUSTA.
Tottakai unikoulu puolivuotiaana, 1-vuotiaana PITÄÄ jo nukahtaa itse omassa sängyssä, omassa huoneessa, koska se kuuluu asiaan. Ei väliä kuinka paljon lapsi huutaa. Kaksivuotiaana PITÄÄ syödä itse, vaikka se ei kertakaikkiaan näytä sujuvan. Ja puolitoistavuotiaana päiväkuiva, muu ei tule kysymykseenkään. Tuloksena hyvin surkea, arka ja epävarma lapsi, joka kulkee pehmolelujen kanssa ja säikkyy omaa varjoaankin.
Poika on perheen ainoa ja saa tehdä mitä haluaa. Ikänsä on ollut lupa mm. rikkoa lelunsa. Näin hänestä ei kuulemma " tule nössöä" , kun saa rikkoa ja hajottaa tavaroita.
Olen nähnyt kun on pyyhkinyt räkäistä nenäänsä vieraiden housuihin ja paitoihin, sen lisäksi, että pyyhkii omiinsa.
On pyyhkinyt rasvaiset kätensä mieheni paitaan ja asiasta sanottaessa väitti pokkana " silittäneensä" .
Pojasta on kasvanut peto, jota kukaan ei enää halua kutsua luokseen, ei sen enempää aikuiset kuin muut lapsetkaan.
Että 7-vuotias lapsi on peto. Useimmat eivät sanoisi sellaista edes aikuisista.
" poika vain silittää" . Tai jos sama lapsi hyökkää lapseni päälle ja kaataa lapseni, " poika vain halaa" . Että tämmöstä...eli negatiiviset asiat selitellään positiivisilla eikä hyväksytä pojan heikkouksia saatikka että niihin puututtaisiin.
tullaan meille kylään ja laitetaan MEIDÄN tavarat yläkorkeuksiin edes kysymättä multa mitään. On nostettu niin lattiaharja lavuaariin ja maljakot kirjahyllyn päälle (2,5m) yms. Meillä on meidän koti ja meidän säännöt ja jokaisen pitäisi opettaa lapsensa olemaan koskematta toisten tavaroihin. Minäkin siihen kykenin, miksei muut?
Se on ihan sama mikä se toisen tyyli on, jos se poikkeaa oman perheen elämästä ja siihen tyyliin joutuu itse jostain syystä sopeutumaan.
Mulla käy kaikki tyylit voimille, sillä haluaisin olla rauhassa, oman perheen kanssa vain.
Ei sitä läheskään aina jaksa toisten kasvatustyylejä. Se kun tahtoo parhaimmillaankin olla sellaista suu vaahdossa selostamista ja jankuttamista koko kasvatus.
Ja lapset ovat sen näköisiäkin että syöty muutakin ku porkkanaa.
Omat lapsensa kittaavat cokista ja muita limuja päivittäin. Samaan hengen vetoon kaveri ihmetteli, että " kylläpä tuo teidän lapsi syö hyvin oikeaa ruokaa" . Niinpä.
vaan he saattavat olla kyläreissulla lastensa kanssa(nyt jo isoja onneksi) vielä ihan yömyöhällä, jolloin lähdetään ajelemaan kotiinpäin. (joo, en todellakaan ala majoittamaan 7-henkistä yllätysvierasporukkaa...) Ruokailuaikoja ei ole, kaikki syövät mitä milloinkin ja milloin tykkäävät. Kerrottakoon, että kolmella tyttärellä on kaikilla ollut jonkin asteinen syömishäiriö, ja olisi voinut luulla, että asia otetaan todesta...
Hampaita ei tarvitse harjata jos ei halua... jne...
Tuo pistää vihaksi. Minun lapseni 1v 5kk ei ole ollut kertaakaan yöhoidossa ja minusta tuon ikäisen paikka on kotona!
ensin sanotaan, ettei saa pullaa koska ei syönyt ruokaa ja sitten kohta se pulla kuitenkin annetaan.
Aina korjataan lasten takit lattialta naulakkoon, eli lapsia ei viitsitä opettaa itse laittamaan vaatteet kauniisti.