Kolibrien alkanut vuosi 2006
Ihanaa vauvantuoksuista ja -täyteistä uutta vuotta teille kaikille! Toivotaan, että täti on unohtanut uusia kalenterinsa ja jättää tänä vuonna meidät kaikki väliin:).
Miinastiina: juu, sain pco-diagnoosin 4 vuotta sitten, kun kävin gynellä heti pillereiden pois jättämisen jälkeen. Sain samantien terolut ja clomi-reseptin, kumpiakaan en ehtinyt aloittamaan, kun plussasin välittömästi esikoisen (ja sitten imetyksen loputtua kakkosenkin) ihan luomusti. Taidna olla siinä mielessä erikoinen tapaus, että mulla tuo pco ei aiheuta muuta kuin piiiiiiiiiiiiiiiiitkiä ja epäsäännöllisiä kiertoja. Esikoisen plussasin siinä kp45 - 50 tienoilla, kakkosen vähän aikaisemminkin. Nyt tällä kertaa kierron tämän ekan kierron pituudeksi tuli tasan 50. Huomenna on mulla se gyneaika ja olen vähän kahden vaiheilla minäkin. Toisaalta haluaisin kokeilla clomeja vaikka heti (huomenna on kp4, jossa vaiheessa niitä kai käsittääkseni aletaan syömään), toisaalta mietin, että onhan nuo edellisetkin tulleet ihan itsekseen. Ylipainoa mulla ei ole, pikemminkin huolettaa se, että pillereiden lopetuksen jälkeen (marraskuun puolivälissä) paino on pudonnut 2kg ja alan kohta huidella alipainon rajoilla. Sekään ei oo hyväks raskautumishaaveille. Ikääkin mulla on juuri tullut 31v, joten mietin kyllä, että ikäkin voi tehdä tepposet. Ja jostain luin, että 30v naiset ovuloi vain noin 8 kertaa vuodessa, joten mun tapauksessa oikea määrä olis kai jotain kolme, kun näillä kierron pituuksilla ei tätikään ehdi tulemaan kuin 6 kertaa vuodessa. Kaksosraskaus muakin kyllä hirvittää, eihän nuo vanhemmatkaan lapset ole kuin vasta 3 ja 1,5v... No, katsotaan, mitä se gyne sanoo huomenna. Jos yhtään vihjaa clomeihin, niin taidan kyllä ottaa, en halua odotella vuosikausia tämän kolmosen kanssa!
Tulipa pitkä sepostus! Eilen mietin, että lupaisin itselleni käydä vähemmän näillä sivuilla ja miettiä vähemmän tätä pikku3-projektia. Onneksi tulin järkiini, enkä mennyt lupailemaan mitään tuollaista typerää:).
Hyvää alkanutta viikkoa kaikille, onneks on taas lyhyt työviikko (tuppaa tuo motivaatio olemaan edelleen hukassa...)!
Kommentit (58)
Siis hassuin juttu mun mielestä tässä asiassa on se et ei mies ole ihan täysin vastaan pikku 3:sta, mutta ei siis niin innoissaankaan asiasta. Kyllä hän välillä itse puhuu, että sitten kun meillä on se kolmas jne. Ja lapsilta joskus kysyy et olisiko kiva kun vielä olisi vauva jne. Eli ei hänestä oikein ota selvää... Itse haluaisin kyllä sen kolmosen tähän melko pienellä ikäerolla kakkoseen, koska haluaisin itsekin joskus sitten nauttia elämästä kun lapset ovat jo isoja.
Luulen, että asia on juuri niin että jos vahinko tapahtuisi se ei olisi todellakaan mikään katastrofi, mutta oikein tekemällä hän ei halua sitä tehdä.
Kylläpäs oli taas sekavaa tekstiä, toivottavasti ymmärsitte mitä ajoin takaa!
LapaLepa; kovin kuulostaa hyvältä tuo miehesi käytös, veikkaanpa, että hänellä on nyt käynnissä mietintäprosessi, joka johtaa positiiviseen lopputulokseen (eli siis " suostumukseen" kolmannesta lapsesta). Nyt vain yrität olla painostamatta tai kiukkuilematta miehelle, anna ajan tehdä tehtävänsä, että hänkin innostuu aktiivisesta yrityksestä. Siihen asti pupuilette, kun mieli tekee (ja itseksesi voit vähän laskeskella, koska kannattaa pistää koko viehätysvoima peliin...). Mulle se gyne tosiaan eilen totes, että ei saa ottaa asiasta mitään paineita, pupuilua vain kun siltä tuntuu ja kaksisikin kertaa viikossa riittää. Niinpä yritän nyt tietoisesti vähentää tätä palstailua. Täällä nimittäin menee suhteellisuudentaju ihan totaalisesti ja rupean tarkkailemaan itseäni ihan hulluna. Niinpä päätin eilen illalla, että ennen helmikuun ekan viikon loppua en testaile mitään, en oviksia enkä mahdollista raskautta. Ens viikosta lähtien pistän ukon hommiin pari-kolme kertaa viikossa, mutta yritän olla sen kummemmin tarkkailematta/kuvittelematta oireita. Toivottelen nyt siis kaikille oikein paljon plussaonnea ja yritän olla hirmuisesti kirjoittelematta tänne (viestien lukemisesta en pysty kyllä luopumaan, mutta jospa tuo kirjoituslakko edes hieman rauhoittaisi tätä oireiden tarkkailua ja kuvittelua). Helmikuun alun piinapäivinä palailen taas aktiivisemmin, siihen asti: plussasäteitä kaikille!!!
Samanlaiset mietteet täällä kuin Siilivaimollakin, täytyy rauhoittaa itseään ja vähentää samalla tätä palstailua kun tuntuu että elämä vaan pyörii oman navan ympärillä..
Meillä ollut viime viikot muksut poissa päivähoidosta kun molemmilla on ollut vuoron perään niin paljon vapaita ja se ehkä vaikuttaa osaltaan asiaan mutta ne tappelee nykyään päivittäin ja usein ja tuntuu että meno vaan kiihtyy. Se on niin rasittavaa toimia niiden erotuomarina kun kaikesta tuntuu olevan kinaa ja kädenvääntöä ja tulee nykyään enemmän kuin kerran päivässä mietittyä että ollaanko hulluja että vielä tähän tehdään kolmas lapsi?!! Pojalla tuntuu olevan joku " minä olen kingi" -kausi, osaan tehdä kaikki paljon paremmin kuin muut ja tiedän kaikki. Ja tytär on sen verran itsepäinen ettei ihan pienellä alistu veljensä tahtoon ja määräilyyn..huoh, tää ei taida loppuu kun sitten kun asuvat omissa kämpissään..Vinkkejä tilanteen rauhoittamiseen otetaan kokeneemmilta kiitollisena vastaan :)
Nyt menossa kp 41/? (31-33), tein aamulla taas toisen negan ja soitin sitten samantien gynelle ja odottelen illalla jos saisin peruutusajan vaikka, niin sais tähänkin varmuuden että mihin se täti on eksynyt..Jos pco pahentunut niin alan kyllä sitten kiltisti niitä clomeja popsimaan, en sitten tiedä antaako teroluteja samalla, lisääkö muuten terot clomien vaikutusta? Kun täältä jostain luin että pelkät terotkin auttavat raskautumaan?
Lepalepa: Olen kanssa samaa mieltä, että kyllä miehesi vaikuttaa asiaa käyvän mielessään läpi ja suhtautuvan jo alitajuisesti positiivisesti kolmoseen ;) Hermojahan se vaan tietty sulta kysyy että jaksat olla painostamatta asiaan, mutta hiljaa hyvä tulee ja enemmänkin kuin hyvä :)
Paljon plussatuulia puhaltelen täältä kaikille ja käyn kuitenkin epäsäännöllisen säännöllisesti palstailemassa, varsinkin jos ja kun pääsen sinne gynelle ja saan selvyyden tilanteeseen!
Minkä ikäiset teidän lapset olikaan ? Niin tutulta kuulosti tuo kuvaus. Meillä siis 7- ja 4-vuotiaat ja tuntuu että tosiaan erotuomarina saa olla aamusta iltaan. Toisaalta olen melkein tyytyväinen ettei minulla mitään lomaa ollutkaan niin pääsen välillä töihin " lepäämään" . Niin rankkaa on välillä se alituinen tappeleminen. Meillä 4-vuotias pikkuveli ihan vaan tylsyyttään ärsyttää isosiskoaan jatkuvasti. Ja tuntuu että jatkuvasti on toinen lapsi jossain kiukuttelu-kehitysvaiheessa. Eilen juuri helpottuneena totesin että esikoisella alkaa olla helpommat ajat ja pari päivää olemme olleet tappelematta mutta eiköhän se kuopus venyttänyt sitä pinnaa koko illan. Että sellaista kautta ei vissiin ole olemassakaan että molemmilla olisi seesteinen vaihe samaan aikaan menossa.
Tilannetta ei helpota se että mulla tuntuu palavan ne hermot kokoajan vaan vähemmästä kun olen ollut niin väsynyt kuluneen syksyn ajan ja terveyskin on alkanut reistailemaan. Eli aloitinpa juuri verenpainelääkityksen kohonneen verenpaineen takia ja ikää on peräti 33.
Mutta joo kaikesta huolimatta sitä vaan miettii että olisi se niin ihana saada se kolmas lapsi vielä. Onkohan sitä päässä pahemman kerran jotain vikaa ??
Jee, kierto alkaa olla hyvällä mallilla. Nyt siis kp 21. Toivoisin, että kierto asettuu 27 kiertopäivään nyt kun terot ovat olleet käytössä, mutta olen varautunut pidempäänkin. Piinapäivät alkavat kohtapuoliin. Nyt jo haluttaisi testata, vaikka järki sanoo, että lopeta moiset ajatukset. Alavatsalla juilii lupaavasti ja rinnat ovat edelleen erittäin kipeät. Tänään oli aamusella huono olokin, mutta se nyt voi johtua mistä vaan.
2xx: Tervetuloa vain kanssamme kuumeilemaan. Tällä palstalla on kirjoitettu paljon virtsan väristä raskausaikana, mutta taitaa olla niin, että virtsan haju ja väri riippuvat nestetasapainosta ja siitä mitä on syönyt, ei niinkään siitä onko raskaana vai ei. Nuo muut oireet laskisin kyllä raskauteen, että kyllähän sinun ehdottomasti kannattaa testata jos menkat ovat myöhässä :-)
Antzu: Mikä on tilanne? Ei ne normaalin tuntuiset rinnat vielä sitä merkkaa, ettetkö voisi olla raskaana älä siis menetä toivoa!...Pidetään nyt peukut pystyssä!!! Kohta pääset jo testaamaankin, jollei täti ilmaannu.
Vanamo: minä raskauduin imettäessäni yötä päivää esikoistamme hänen ollessaan 4½kk ikäinen. Luin jostakin, että raskautuminen täysimetyksen aikana on 2% luokkaa, joten olen sitä mieltä, että meille on tullut ihme tuon kuopuksen muodossa. Siksipä tämä minulle langetettu PCO-tuomio vähän ihmetyttää. Sinulla on paljonkin toivoa, jos kerran ne menkatkin ovat jo alkaneet.
Himppu77: Minulla sama juttu noiden aamujen kanssa! Koko viikon olen herännyt vasta yhdeksän jälkeen *hävettää*. No ensi viikolla on paluu arkeen ja alkaa aamu viiden heräämiset...nyt jo tuntuu suussa paha maku...
Siilivaimo: hienoa, että sait Clomireseptin! Meinaatkos ihan heti aloittaa, vai pidätkö sen kuukauden odotustauon? Älä nyt ihan kokonaan meitä täällä unohda, jos meinaat ryhtyä palstailulakkoon (pitäisi kait minunkin...kun tuntuu, että hengaan täällä aina kun ehdin).
Lapalepa: Älä lannistu. Minäkin aloitin tänään elämäntaparemontin. Pitää saada 20kg pois kesään mennessä. Ellei tässä nyt sitten raskaudu ennen sitä. Toki raskaanakin pitää katsoa mitä suuhunsa pistää ja jos nyt vaikka välttää makeata (jottei taas synny viisikiloista lasta) ja rasvaisia herkkuja, niin uskoisin, että paino jopa laskee odotusaikana...
Ei muuten meilläkään mies mitenkään hötkyile tuon vauvaprojektin kanssa. En ole asiasta hänelle jutellut sen jälkeen kun myönnytyksen vauvalle sain. Kyllä hän mukana on täydellä sydämellään, mutten halua alkaa ahdistelemaan häntä höpöttämällä asiasta koko ajan. Täällä saan purettua mielessä pyöriviä asioita vähän liiankin kanssa.
Miinastiina: Toivotaan, että pääset pian sinne gynekologille. Mikään ei ole niin ärsyttävää kuin se, että testaa negan toisensa jälkeen, eikä menkat kuitenkaan ala...äläkä sinäkään nyt kokonaan hautaa tätä palstailua! Noista lasten riitelyistä vielä, että ei varmaan helpota koskaan. Onhan meillä nyt jo rauhallisempaa kuin mitä esim. vuosi sitten, mutta kyllähän nuo sisarukset kehittävät sanasodan ja riidan ihan mitättömistä asioista. Erotuomarina saa toimia, vaikka ovatkin jo isoja. Olen yrittänyt sanoa, että jos tulee riita, siitä pitää tajuta lähteä pois, tai ymmärtää olla lähtemättä tilanteeseen mukaan. Meillä kyllä molemmat ärsyttävät toisiaan ihan tahallaan.
Jep, toivottavasti minulla olisi iloista kirjoitettavaa seuraavalla kerralla. Olisihan se hienoa päästä plussaamaan jo nyt. Tosin jos tärppää seuraavassa kierrossa Clomeilla, niin vauvan LA on todella lähellä isänsä syntymäpäivää. Se olisi hienoa.
Nyt lopetan ja alan valmistelemaan tuon meidän tyttömme tulevia synttäreitä. Neiti täyttää muutaman päivän päästä 8v (missä tämä aika kuluu?)!
Minä palailen nyt palstalle kun yrityksen aloitus alkaa pian. Nyt on ollut kierto 28 päivää tasan. Menkat alkaa aina aamulla ja ovis tuntuu täsmälleen kierron puolivälissä. Minulla ei ole ikinä ollut näin säännöllinen kierto, ennen pillereitä 25-60pvä, pillereiden aikana se 28-30 pvä, lasten välissä taas jopa 60 päivää.
Olen erittäin optimistinen siitä että raskaudun nopeasti, toivottavasti en tipahda kolisten alas. Menkat siis alkaa 15.pvä, joten otollinen aika on kuun lopussa. Jännääminen alkaa sitten helmikuun puolessa välissä. Niin se aika meni, vaikka tuntui kamalalta odottaa.
Meillä mies ei ole mitenkään innoissaan, mutta kyselee esim. pojalta että olisiko vauva kiva tms. On jopa puhunut neljännestä!
Tuo tappeleminen on kyllä rasittavaa, meillä isoveli(4.v) muksii siskoansa(2.v) jatkuvasti. Tyttö taas ei anna veljensä olla rauhassa. Jatkuva kiljuminen koettaa kyllä hermoja.
Oikein paljon Onnea kaikille plussanneille. Toivottavasti me muut tulemme pian perässä!
Nyt vähän omanapaisesti vaan ...
Menkat teetteli siinä eilen illalla alkua, ja täytyy kyllä sanoa, että tuli oikein itku! Hamitti niin vietävästi, että!
Nooh, sitä täytyy nyt alkaa tutkailemaan sitä ovulointia. Pitäis tilata testejä ja opetella niitten käyttö. Haluaisko joku opastaa pikaisesti? Aconeita ajattelin tilata, montako testiä näin alkuun?Kierrot on nyt vaihdellu 24-32. Tämänkertainen jäi 28(27 jos eilistä ajatellaan jo menkkojen alkupäiväksi)
Ei muuta tältäerää. Pitää hoidella tuota pikkuista, joka puri eilen kieleensä hurjat haavat...
Lapset on iältään 4,5v ja 3v. (maaliskuussa synttärit). Ja tosiaankin on hieman rassaavaa nuo kinat ja riidat, joissa molemmat ovat siis aloittajina ihan yhtälailla. Tässä tuore esimerkki päivällispöydästä: Tytär alkoi luettelemaan kuka ketäkin on muumilaakson henkilöissä, me oltiin miehen kanssa tietysti muumimamma ja -pappa ja poika oli muumipeikko ja kun tytär sanoi olevansa tietysti niiskuneiti niin poikamme sai raivarit: " Et voi olla niiskuneiti kun tarhakaverini on niiskuneiti ja sä saat olla myy" ja tytär siihen: " Mä voin olla mikä vaan ja oon niiskuneiti" . Ja siitä lähtien ovat nyt tapelleet kaikesta pitkin iltaa. Ah, mä en kestä, kun ovat noin pieniä niin miten ihmeessä jaksavat nykyään tapella päivittäin..ja tuskin tosiaan se poistuu enää ja meille tulis rauha, kunhan edes vähän rauhoittuis, ettei joka päivä olis riitaa :/
Kävin sitten gynellä, sain kuin sainkin peruutusajan ja pco:han se sieltä löytyi, ei kuulemma pahana mutta sen verran että sai mun kierrot sekaisin. Olisi kuulemma mennyt muutenkin varmaan kierto pitkäksi vaikkei eka yrityskierto olekaan, joten vika ei siis tällä kertaa ollut päässäni :) Nyt siis terolut kuuri päälle ja ovistikut ahkeraan käyttöön ja sain myös clomi reseptin, ota jos haluat-tyyliin. Oli kyllä sitä mieltä että tulen niitä clomeja tarviimaan, kun ikää enemmän. Sanoi muuten jo valmiiksi että clomeja voin syödä 4 kiertoa ja jos ei auta niin sitten lähete eteenpäin, siis kai rankempiin hoitoihin, mutta se on sitten sen ajan mietintä, tuskin enää tässä vaiheessa niihin lähdettäis, jos clomitkaan ei tehois.Mutta kokeilen nyt ensin teroilla ja ovistikuilla jotta nähdään ovuloinko ja sitten vasta ehkä kahden kierron jälkeen clomit käyttöön. Gyne kehoitti testaamaan ovistikuilla siis jo kp 13, joten tulee melko kalliiksi tuo mun oviksen metsästys jos ovuloin kp 20 ja jotain, mutta elämä on..niinkuin mainoksessakin sanotaan ;) Tärkein kuitenkin mulle että sain " rauhan" asialle ja varmuuden epäilyilleni, mieli on taas kohonnut ihmeesti aamuisesta :)
Joo, en ole vielä heittänyt kirvestä kaivoon tällä kierrolla, vaikka rintatuntemukset ovatkin hiipuneet minimiin, sillä on tullut muita oireiksi laskettavia asioita, hih :)
Muunmuassa olen 3-4 päivää ollut TOOOSI väsynyt. Töiden jälkeen olen ihan reporankana ja odotan vaan että tulisi ilta, että voisi käydä nukkumaan. En tiedä johtuuko väsymys sitten siitä, että olen aloittanut uudessa paikassa työt ja ainahan uusi homma kuluttaa energiaa enemmän ku vanha, ennenko oppii hommat. Tai sitten se on raskausoire :)
On lisäksi vilu koko ajan, mutta se voi johtua tuosta väsymyksestäkin ;) Ja flunssainen olo joka taas voi johtua tuosta vilusta..
Alamasu nippailuja on sillon tällöin, eniten käy alamasuun jomottamaan, jos istun tässä koneella :o Mikähän siinäkin on :D
Mikään ei ruoka-aineista vielä käy etomaan, mutta välillä nousee kurkkuun sellainen tunne masusta, että on paha olo, ei okseta mutta ällöttää.
Ja tää tunne tuolla kohdunsuulla (tai jossain)!!! Siellä on jotain outoa tekeillä, en osaa selittää sitä tunnetta järkevästi, kun en oikein tiedä mitä se on, mutta sitä samaa on ollut molempien aiempien raskauksien aikana...
Tosin voihan nää kaikki oireet kait olla lähestyvää PMS:ääkin :D Että jännitystä jännitystä ja piina kasvaa ;)
Antzu kp22/24-28
Huh!!!! Miten ihmeessä maltat odottaa testin tekemistä :-) ? Minulla olisi jo tikut tanassa kohti virtsasuihkua...! Taidat olla seuraava plussaaja Kolibreilla :-) Siltä pahasti kuulostaa...!
Paljon plussatuulia täältä ja peukutuksia bdbdbdbdbdbdbd !!!!
t. Kanelisokeri
Negatiivisen :(
Vähän tätä aavistelinkin!
Mutta en vielä heitä kirvestä kaivoon, koska ei tätikään ole vielä saapunut!
Jos tämä olisikin siis vain tavallista pidempi kierto... koitan tässä sellaista siis itelleni järkeillä ;)
Paljon +++++ kaikille!!!
Nyt tämä mamma on sitten niin masentunut kuin vaan voi olla.
Eilen mies juotti kyllä sellaista karvasta kalkkia et ei voi olla tottakaan. Hän ei kuulemma todellakaan halua sitä kolmatta kun hänen mielestään pitäisi olla kaikille lapsille turvattu tulevaisuus siis rahallisesti ym. Et miksi mä en ajattele koskaan pidemmälle elämään...
Mä haluun vaan vauvan kun haluun vielä kerran kokea sen raskauden, uuden vauvan ym. Et ei ole mulla kuulemma mitään järkisyitä tähän vauvaan...
Eli näin meillä. Mä jätän nyt tämän palstan ja toivotan paljon plussaonnea kaikille teille jännääjille, toivottavasti te kaikki saatte sen ihanan pienen käärön itsellenne!
Kyllä varmaan joskus käyn teidän kuulumisia lukemassa, mutta varmaan harvemmin etten kokonaan masennu!
Meillä oli tuo TÄYSIN sama tilanne vielä vuosi sitten ja viime keväänä! Mies sanoi TODELLA jyrkän EI: n kolmannelle lapselle, niin tiukan ei: n, että itku pääsi... Kuitenkin kesän mittaan hää yhtäkkiä pehmeni (kai sukulaisten ja tuttavaperheen pieniä katseltuaan) ja nyt tässä koitetaan sitä kolmatta saada alulle!
Pointtini on siis, että älä heitä toivoasi, ihmeitäkin voi tapahtua :)! Lähetän sinulle Voima-rutistuksen ja jaksamista. Eihän sitä tiedä mikä teillä on tilanne vuoden tai kahden päästä... (meillä mies vetosi ensin siihen, ettei muka rakkautta riitä enää enemmälle!)
<3: himppu
Voi, miten kurja juttu! Miehet ovat juuri tuollaisia itsepintaisia jörriköitä...kyllähän se on vaikeata yrittää vaikuttaa toiseen ihmiseen, mutta toivoisin, että ajan kanssa miehesi ajattelee asiaa toisin silmin. Teidän vauva-ajan rasittavuudesta en tiedä, mutta meillä se aika on ollut todella rasittavaa, joten varmaan senkin vuoksi meillä mies oli alkuun hanakasti kolmatta vastaan.
Lähipiirissä syntyneet vauvat ilmeisesti toimivat meilläkin eräänlaisena pehmikkeenä...mutta uskoisin, että miehenikin on herännyt tajuamaan lapsuuden ainutkertaisuuden ja sen, että leikki-ikä on kuitenkin todella lyhyt aika ihmisen elämässä. Koko ajanhan lapset kasvavat meistä vanhemmista loitommaksi ja itsenäistyvät pikku hiljaa...
Älä nyt vajoa epätoivoon! Anna miehellesi aikaa. Hän työstää asiaa varmasti sisäisesti ja aikaa myöten hänkin ymmärtää, että ei se kolmas lapsi ole mikään katastrofi (miehet ovat vain hyvin hitaita ajattelutyössään ja lopulta tulevat kyllä samoihin aatoksiin). Kyllä sinun kuumeestasi jää häneen jotakin kytemään...parisuhteessa kompromissit ja toiselle hyvän tekeminen ovat tärkeitä asioita, kunhan tosiaan muistatte tulla puolitiehen toisianne vastaan (tiedän, että se on vaikeaa, jos omaatte ääripään näkökulmat, mutta yrittäkää...) :-).
Eräs hyväksi havaitsemani keino saada toinen puolelleen on alkaa puhumaan " hänen kieltään" , eli toisin sanoen, puhuminen toiselle osapuolelle tärkein argumentein. Mieti, mitkä asiat miestäsi askarruttavat, mitkä ovat hänen arvojaan ja keksi ongelmien poistamiseksi hyvä suunnitelma; esim. jos ne taloudelliset seikat ja hyvän lapsuuden tarjoaminen lapselle tarkoittavat miehesi mielestä rahallista hyvää, ehdota, että esim. perustatte lapsille omat tilit, jonne säästätte yhteisesti sovitun pienehkön summan rahaa kuukaudessa...sitä paitsi kolmannelle lapselle käyvät hyvin sisarusten vanhat vaatteet, luistimet, sukset yms. eli ei kolmannesta lapsesta nyt niin hirveästi niitä kuluja loppuviimein olisi. Eikä se iso asunto tai iso auto ole mitään välttämättömyyksiä. Minä ainakin sanoin miehelleni, että aivan hyvin voimme kolmannen lapsen kanssa asua vielä vuosia tässä nykyisessä asunnossamme (4h), en siis alkanut rohkaisemaan häntä miehille niin tyypilliseen ajatteluun, että isolle perheelle pitää olla kaikki viimeisen päälle...pääasia, että riittää ruokaa ja rakkautta :-)
Jaksamista sinulle LapaLepa! Kyllä sinä vielä sen kolmannen käärön saat, ihan varmasti!
Omasta mielestäni meillä ei se rahallinen tilanne ole mikään ongelma tässä tilanteessa.
Meillä on iso talo, iso auto ja lapsillakin on oma tili jonne on säästetty kaikki heidän lapsilisät. Joten en tiedä mikä häntä tässä tilanteessa mahtaa mietityttää, mutta ehkä mä sitten tällä hetkellä hyväksyn tämän ja katsotaan mikä on myöhemmin tilanne.
Jotenkin vain tuntuu ettei jaksa kauaan odottaa. Jos hän sitten 5 vuoden päästä päättääkin, että vielä se vauva olisi kiva niin sitten olen jo 35 ja eikä se välttämättä ole enää niin helppoa.
Luulen, että mies ei tule ajatelleeksi tätä asiaa ollenkaan. Luulee varmaan, että se käy tosta vaan, molemmat kun ovat saaneet alkunsa heti. Ja molemmat ovat olleet todella helppoja vauvoja eli ei ole kyllä mistään rasittavasta vauva-ajastakaan kysymys. Eli en sitten tiedä oikein mistä tässä tapauksessa.
Himppu77: Miten jaksoit odottaa miehesi hyväksyntää noin pitkään?
Vaikeaa se oli, toisinaan jopa TODELLA vaikeaa!! Mieleen tuli jo kaikenlaista (pakko se on ääneen sanoa...) erosta alkaen. En itsekään oikein tiedä miten se aika sitten kuitenkin kului. Yritin keksiä itselleni tekemistä, puuhasin noiden kahden lapsen kanssa ja ehkä yritin näyttää miehelleni, että ei se kolmannen tulo olisi minulle mitenkään raskasta (hän kun vetosi siihenkin). Ehkä eniten ajankuluun vaikutti kuitenkin se, että lopetin näiden palstojen lukemisen... Oli niin raskasta lukea ihmisten plussauutisia, kun itse toivoin niin kovasti vauvaa, masua ja sitä raskaustestin kahta viivaa!
Pikkuhiljaa " positiivisesti" painostaen huomasin miehen pehmiävän. Niinkuin Kanelisokeri tuossa kertoi, niin juuri samaan tyyliin puhuin miehelleni " voidaan asua ihan hyvin tässä asunnossa" ja sanoin myös niinkin, että miehen ei tarvitse edes isyyslomaa pitää ellei halua... Meillä ehkä vaikutti myös sekin, että anoppini on sanonut, että toivottavasti joku tekisi enemmän kuin kaksi lasta. Miehen sisaruksilla kun on kaikilla se kaksi. Vetosin tuohonkin sitten. Lisäksi sanoin, että olkoon tilanne sitten mikä tahansa, niin aion olla kotona sitten kun nuo kaksi aloittaa koulun (esikko 2007, kakkonen 2008). Sitä päätöstä hän sanoi arvostavansa ja alkoi ehkä miettiä sitä taloudellistakin puolta, saahan kotihoidontuella kuitenkin edes vähän jotain.
Näin siis meillä. Ihmettelin kyllä itsekin, että jaksoin tuon ajan (no, siis tulinhan sitten ottaneeksi koiranpennun ;) !). Valan siis toivoa, älä ihan heti lannistu! Jätä aihe vaikka nyt hetkeksi ja keksi sitten miehesi kannalta mieluisia asioita jos teille vaikka joskus se kolmas vielä tulisi. Ja sekin, että täällä palstaillessa saa kyllä päänsä sekaisin... Vaikka on kiva kuulla kaikkien kuulumisia!
Voimia!
Mä kanssa päätin et jätän tämän palstan nyt suosiolla rauhaan ja yritän keskittyä kaikkeen muuhun.
Joten se on moro!
Hei Lapalepa,
meidänkni tilanne oli juuri tuollainen jo pitkään. Pojat ovat nyt 6 ja 8 v ja olen jo pari vuotta kuumeillut kolmatta, mutta mies ei ole lämmennyt ajatukselle. Aina kun olen ottanut asian puheeksi on seurannut riita jota on seurannut muutaman viikon mökötys.. joten kovin usein en ole tätä riitaa viitsinyt aloittaa, n 3 krt/vuosi näinä parina vuotena. Viimeksi elo-syyskuussa 2005. Sitten taas asiasta ei puhuttu, kunnes nyt joulukuussa aloin huomata että hän onkin lämmennyt ajatukselle ja uutena vuotena sovittiin kolmannen yrittämisen aloittamisesta ja tänään olen menossa kierukan poistoon! Ikää minulla 36 v että kovin montaa vuotta ei olisi voinut enää odottaa, mutta ihmeesti se miehen pää kääntyy kun ei liikaa painosta...
meilläkin mies oli ehdottomasti vastaan kolmatta vielä keväällä ja kesällä. Sanoi että hänelle riittää nämä kaksi, kolmas voisi EHKÄ tulla vasta useamman vuoden päästä jos silloinkaan. Minäkin olin aika poikki, mutta halusin ehdottomasti vielä kolmannen ja suostuin odottamaan muutaman vuoden.
No nyt syksyllä jokin muuttui ja päätimme aloittaa yríttämisen nyt vuoden alusta. Välillä on mies jopa kysynyt tarvitseeko sitä kondomia nyt. Emme ole käyttäneet kierron alussa eikä lopussa mitään, mutta pidin huolen että puolessa välissä oli suojaa. Syksyllä on yksi tärkeä reissu miehellä enkä voinut riskeerata sitä että synnytys olisi liian lähellä tätä.
Välillä ihan ihmettelen mitä miehelle on käynyt. Ehkä sekin että olen sanonut ettei kaikilla lapsilla tarvitse olla omaa huonetta, vaikka aikaisemmin olin ehdottomasti sitä mieltä. Samaa sukupuolta olevat nukkuvat samassa huoneessa. Ja tarvittaessa voi lainata vanhempien huonetta. Tällä hetkellä meillä vain kolmio, mutta nyt ei tarvitse etsiä kuin neliötä joka on vähentänyt miehen stressiä rahallisesta pärjäämisestä. Kai se on usein miehillä kyse juuri rahasta, haluavat turvata toimeentulon ja vähän ekstraakin. Kun emme nytkään elä kädestä suuhun eikä se kolmas tule muuttamaan asiaa pitkään aikaan kun tosiaan muiden lastan vaatteet ja välineet käy hänelle.
Oikein paljon jaksamista sinulle Lapalepa. Ehkä se mies muuttaa mielensä ajan kanssa!
positiivisia fiilareita sinnepäin, viuhviuhviuh:). Tuohon painonpudotusurakkaan en osaa oikein muuta neuvoa kuin että, mitäs jos pilkkoisit osiin? Eli sen sijaan, että ajattelisit " vielä xxxkg jäljellä, apua" , yrittäisitkin miettiä, että " jospa nyt vaan tällä aterialla jätän jälkkärin väliin/täytän lautasen vähemmän/en syö tätä suklaapatukkaa" . Sen sijaan, että miettisit kauanko tämä " kidutus" jatkuu, ottaisitkin vain päivän kerrallaan, etkä sitten kuristaisi itseäsi repsahduksista (niitä sattuu kaikille ihan taatusti!), vaan toteaisit, että nyt näin, mutta huomenna on taas uusi päivä. Tuosta miehestä, anna sille vähän aikaa. Onko mies ihan täysin pikku-3:ta vastaan? Jos ei, suostuuko siihen, että ehkäisyä ei käytetä, mutta ei myöskään varsinaisesti yritetä (eihän miehen tarvii välttämättä tietää, milloin tärppipäivät on, joten vahinkoja voi sattua...)? Ei näistä nyt varmaan paljoa apua ollut, koita jaksaa! Kyllä se aurinko vielä sinnekin paistaa *halaa*!