Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mies aiheutti vahingossa/huolimattomuuttaan lapsemme kuoleman -
05.12.2013 |
Miten päästä tapauksesta yli? Tästä tapauksesta on jo aikaa kulunut useempi vuosi, oli tosiaan puhdas vahinko ja meillä muitakin lapsia. Alkuun olin niin shokissa ja sitä myötä (yli-)lääkitty etten osannut keskittyä kuin päivittäiseen selviämiseen ja muiten lastemme hoitamiseen. Hyvä kai se niin olikin.. Nyt vaan se kaikki viha ja katkeruus vaikka se miten turhaa onkin, on puskenut esiin myöhemmin. Ja se on ajanut meidät erilleen toisistamme ja nyt vaan tuntuu että haluan eron. Any comments?
Kommentit (56)
[quote author="Vierailija" time="05.12.2013 klo 20:41"]
Öh, tuo henkilöhän oli eri tyyppi, ei edes esittänyt olevansa ap, vaan kertoi omista kokemuksistaan. Aiemmin oli kyllä jokin todella asiaton postaus, mutta ei se tuo ole.
ai niinkö? joku kusipää täällä mielikuvituspäissään heruttelee, eikö?!!!
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.12.2013 klo 20:37"]
[quote author="Vierailija" time="05.12.2013 klo 19:56"]
[quote author="Vierailija" time="05.12.2013 klo 19:19"]
Koskettava ja kaunis kirjoitus. Onko liian tungettelevaa kysyä mitä tapahtui? Vaikka noin suurpiirteisesti?
Ap:lle, kuten moni muukin, suosittelisin terapiaa sekä yhdessä miehen kanssa että erikseen.
[/quote]
Kiitos. Kyse oli pienen lapsen sairastumisesta (johon saatoin osittain olla syypää), siihen liittyvistä oireista (jotka periaatteessa minun olisi koulutukseni pohjalta pitänyt tunnistaa) ja hoidon viivästymisestä (olisi pitänyt olla aktiivisempi).
[/quote]
Mikä sairas eukko täällä on liikkeellä?! Todellkakaan et ole ap. Mutta sun ip-os. otetaan kyllä esiin, ja poliisisetä jututtaa.
[/quote]
Eihän tuo väitäkään olevansa AP!!!! lukekaa tarkemmin!!!!
Koeta ap asettua miehen asemaan. Jos sinä olisit tehnyt saman virheen, niin haluaisitko, että puolisosi suunnittelee eroa selän takana ja ajattelee noin kamalasti? Vai haluaisitko, että puolisosi tukisi sinua ja ymmärtäisi, että ihminen on erehtyväinen ja tekee virheitä. Toisista virheistä joutuu maksamaan vain kalliimman hinnan.
Minäkin uskon että lääkitys on saattanut hieman viivästyttää asian purkamista, joten ei ihme että asiaa vielä vuosien jälkeenkin on tarve käsitellä. Mutta siinä ei toki ole mitään vikaa: jos lääkitys tarvitaan että pystyy selviämään hengissä, sitä on syytä käyttää. Lapsen menetys on koko elämän mittainen suru (tiedän tunteen omakohtaisesti), olette siinä vasta alussa. Sen kanssa tosin oppii elämään. Toivon että jaksatte käsitellä katkeruuden ja muut negatiiviset tunteet ja pysytte yhdessä, kaikesta huolimatta. Itsehän sinä sen päätökset teet mutta ajattelisin kuten joku jo aiemmin kirjoitti että avioero tekisi menetyksestä vielä suuremman. Jos siis avioliitossa on muut asiat olleet kunnossa.
Jos terapeuttisi ei pysty auttamaan, olisiko mahdollista kokeilla jotain toista terapeuttia? Itse vaihdoin kun tuli jumipaikka ja tuntui etten osaa enää edetä asioiden käsittelyssä. Se auttoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="05.12.2013 klo 17:37"]
Muistan tapauksen, jossa lapsi unohtui kuumaan autoon isän työpäivän ajaksi. Unohtui jättää vauva hoitoon päiväkotiin aamulla... En tiedä, onko kyse tästä tapauksesta, mutta jos ei, niin ainakin kuulostaa vastaavalta huolimattomuudelta. Ihminen on erehtyväinen. Ja joskus erehtymisen taakka on liian raskas kantaa.
Olen pahoillani puolestanne :(
[/quote]
Eiks tää ollut ulkomailla? Vai onko Suomessakin sattunut? Mulle taas tuli mieleen se tapaus, jossa isä ajoi traktorilla vahingossa kaksivuotiaan ylitse. Se oli Suomessa. Kamala vahinko! Mietin silloin, että tuosta ei ihminen voi toipua ikinä.
Voimia ap:lle!
Noita autoon unohtumis kuolemisia sattuu sadoittain vuodessa jo pelkästään USA:ssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi joku nosti 11 vuotta vanhan ketjun?
Joku nostelee urakalla vanhoja ketjuja. Eipä haittaa. Hullulla halvat huvit ja idiootilla ilmaiset.
Vertaistuki. Tuohon ei varmasti auta mikään muu, kuin tarpeeksi paljon puhua toisten samantyyppisen asian kokeneiden kanssa, sillä he ovat ne ihmisistä jotka oikeasti tietävät miltä susta tai miehestäsi tuntuu. Me muut voidaan vaan kuvitella miltä se tuntuu, mutta ei oikeasti tiedetä, voimme antaa vain myötätuntomme, emme mitään ratkaisua tai edes lohtua. Nuo tunteet on inhimillisiä, niitä ei tarvitse missään nimessä hävetä tai kieltää, mutta ei niitä ole hyvä loputtomiin pitää ylläkään. Sinulla ehkä se lääkitys lykkäsi sitä normaalia prosessia, joka muuten olisi tullut luonnostaan jo aikaisemmin. Miehen tilanne taas on vaikea myös, koska hänen pitää ottaa vastaan myös sinun vihasi ja surusi omansa lisäksi. Hakeutukaa yhdessä puhumaan, joko ammattilaiselle tai edes vertaistukiryhmään, vertaistukiryhmä voisi olla toisaalta parempikin kun ette olisi vain kahdestaan jos se tuntuu tökkivän. Mutta joka tapauksessa, teidän pitää puhua siitä jossain, että olette molemmat, koska nyt kun käytte ammattilaisella erikseen, jää siinä käsittelemättä aina se toisen näkökulma, ja siinä itse vaan sitten kuvittelee, että mitähän se toinen ajattelee ja tuntee, ja ajatukset menee vaan samaa kehää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jäikö lapsesi traktorin alle?
Ketju on vuodelta 2013.
Vierailija kirjoitti:
Vertaistuki. Tuohon ei varmasti auta mikään muu, kuin tarpeeksi paljon puhua toisten samantyyppisen asian kokeneiden kanssa, sillä he ovat ne ihmisistä jotka oikeasti tietävät miltä susta tai miehestäsi tuntuu. Me muut voidaan vaan kuvitella miltä se tuntuu, mutta ei oikeasti tiedetä, voimme antaa vain myötätuntomme, emme mitään ratkaisua tai edes lohtua. Nuo tunteet on inhimillisiä, niitä ei tarvitse missään nimessä hävetä tai kieltää, mutta ei niitä ole hyvä loputtomiin pitää ylläkään. Sinulla ehkä se lääkitys lykkäsi sitä normaalia prosessia, joka muuten olisi tullut luonnostaan jo aikaisemmin. Miehen tilanne taas on vaikea myös, koska hänen pitää ottaa vastaan myös sinun vihasi ja surusi omansa lisäksi. Hakeutukaa yhdessä puhumaan, joko ammattilaiselle tai edes vertaistukiryhmään, vertaistukiryhmä voisi olla toisaalta parempikin kun ette olisi vain kahdestaan jos se tuntuu tökkivän. Mutta joka tapauksessa, teidän pitää puhua siit
Vastailet 11 vuotta vanhaan ketjuun ääliö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kriisissä pitää olla samalla puolella toistensa tukena, muuten siitä ei selviä ja on parempi erota jos ei pysty hyväksymään tapahtumia, lapset kärsivät eniten perheen huonosta ilmapiiristä, jo tapahtunutta ei voi muuttaa!
Alue: Aihe vapaa
Öh, tuo henkilöhän oli eri tyyppi, ei edes esittänyt olevansa ap, vaan kertoi omista kokemuksistaan. Aiemmin oli kyllä jokin todella asiaton postaus, mutta ei se tuo ole.