Miten elää tällaisen miehen kanssa?
Mies on tosi vahva luonne. Lasten kanssa perhe-elämämme on mennyt aina niin että minä olen lasten kanssa ja hän vain jos erikseen pyydän ja silloinkin minä teen jotain kotityötä tms. Eli mieluummin tekisin hänen mielestään kaiken lasten kanssa, mutta jos erikseen pyydän että voisin imuroida yksin, hän voi pienemmän kanssa olla sen aikaa.
Minusta on nöyryyttävää pyytää lupaa käydä illalla suihkussa. Kysyn siis oletko lapsen kanssa jos käyn suihkussa ja vastaus siihen ilmeisesti tai niin kai sitten tai jotain muuta typerää.
Mies tekee kyllä paljon töitä. Vastaavasti joskus on tosi pitkiä (kuukausia) vapaa jaksoja.
Siis päivät jolloin mieskin on kotona on tosi inhottavia, kun ei osallistu oikein mihinkään.
Aamu alkaa tietenkin niin että mies keittää itselleen kahvit, sitten tupakalle ja lehteä hakemaan ja lukemaan. Minä hoidan aina lapset aamupalakuntoon, meikkaan itseni siinä samalla ja sitten teen aamupalan. Sen jälkeen hoidan sen aamupalan lasten suuhun mutta ikinä ei minulla ole aikaa esim. sitä lehteä lukea.
Sitten jos koko perhe lähtee ulos, mies ei voi olla siellä kauan koska tulee kylmä (talvella), ja kesällä ei voi olla jos sataa kun kastuu.
Ja jos on hyvä ilma ei viihdy perheensä kanssa kuitenkaan vaan lähtee kahvinkeittoon.
Kirjoitin jo aiemmin siitä miten hän aina kehuu kauppareissuilla laittautuneita naisia minulle. Sano mitkä tissit yms. Ja kääntää päätään kauniiden naisten perään (en ole itsekkään mikään peikko), ja vielä varmistaa että huomasin.
Yritän miellyttää häntä seksissä (suihinotto sisältyy joka kertaan, itse en saa sitä koskaan, suuseksiä siis), itse tahtoisin joskus jotain hellääkin mutta ei tunnu kiinnostavan miestä. Sanoissaan saa olla tosi varovainen, hän hermostuu tosi herkästi, myös lapsille! Sanoo myös lapsille tosi rumasti. Haukkuu kusipääksi yms. mutta kun hänen kanssaan koitan keskustella hän saa aina puheissaan kaiken käännettyä niin että on toiminut oikein ja minä olen väärässä.
Jotenkin tuntuu että hänenstä itsestään hän on meidän muiden yläpuolella.
Tuntuu tylsältä kun elämässä ei oikein ole mitään aitoa. Yritän häntä miellyttää ulkonäöllisesti, seksissä, koti on aina siisti, ruuat ajallaan yms..... Mutta silti tunnen että olen hänelle ihan arvoton.
Kommentoikaa, ihan kaikki kommentit otan ilolla vastaan. Kertokaa mitä tuntoja teissä herätti, koska itse alan olla aika pihalla jo koko kuviosta. Ehkä teidän avulla saan uusia näkökulmia tarkastella näitä asioita!
Kommentit (33)
tai yleensäkään mihinkää.......
mäkään en jaksa ..
koita sä jaksaa....
parempi olis erota, mut kun ei jaksa sitäkään...
tunnet miehesi käytöksen oikeutetuksi. Menneisyydelle et enää mitään voi, se mikä on tapahtunut on tapahtunut. Valinnat sinulle silloin ovat olleet oikeita ja kasvattavia. Miehelläsi ei ole oikeuttaa syylistää sinua asioista jotka on sinun henkilökotaisia valintoja ennen hän astumistaan elämäsi kuvioihin. Ei sinun tarvitse kertoa kaikkia asioita menneisyydestäsi. Asioita jotka ehkä loukkaavat toista vaikka tarkoitus ei ole loukata.
Terapiaa suosittelen molemmille.
Tossa ei ole mitään järkeä, mihin sä tollasta ääliötä tarvit! Meillä miehen kanssa kunnioitetaan toisiamme, rakastetaan ja hellitään, hoidetaan lapsia yhdessä, jaetaan kotityöt ym. Ja ei tarvi ikinä pyytää!!!
kun näitä kuvauksia miehistä lukee, täytyy olla kiltimpi. Tietynlainen itsekeskeisyys ja jääräpäisyys ovat hänellekin leimallisia, mutta ottaa osaa perhe-elämään ja kantaa vastuunsa loppujen lopuksi kelvollisesti. En kyllä halua kuulostaa ylimieliseltä.
Ainakin sen sanon, että syyllisyyden kantaminen kaukana historiassa koetuista seksisuhteista on aivan turhaa, ja miehesi on sairas kun on nostanut niistä meteliä. Eihän tällä vuosisadalla kai naisilta neitsyyttä vaadita naimisiin mennessä, eihän (paitsi muslimimaissa). Ehkä tuo kuuluu juuri narsismiin. Sinun kannattaisi ehkä miettiä, miten ylläpidät tilannetta alistumalla ja mitä voisit tehdä asian muuttamiseksi. Nythän hän saa kaikki edut ja tahtonsa läpi, ja sinä olet piikana. Muuta en osaa sanoa, mutta tuollaiseen ei ole hyvä alistua.
Mutta mun mies kyllä harrastaa suuseksiä puolin jos toisin. Eikä kehu toisia naisia mulle.
En varmaan muuten hänen kanssaan jaksaisikaan... : ( Kaikki miehen rahat menee hänen omiin menoihin: velat, tekniikka, bensat ym ym
Mä maksan ruuat ja kaiken lapsiin liittyvän. Joluna ei ostanut kenelläkään lahjoja, itselleen tilaili cd-levyjä ym laitteita netistä. Istui koko joulun tietsikan ääressä, tuli onneksi edes ruokapöytään.
Oishan noita juttuja... En viitsi ees kertoa pahimpia. Yritän jaksaa, kun naimisissa ollaan... : (
T: Yksinäinen äiti
onneks pääsin eroon..!!! Se paskiainen sai kyllä itsetuntoni nuijittua ihan maanrakoon... Pikku hiljaa sitä tässä rakentelen.
Varokaa etelä-karjalan naiset, siellä se psykopaatti on vapaalla jalalla... : /
Lukekaapa. Se on kuvaus avioliitosta tässä keskustelussa kuvatunlaisen narsistin kanssa. Kirja on loistava, mutta varmasti myös ahdistava, jos tuntuu omakohtaiselta.
Joten eroaisin ja alkaisin katteleen ympärilleni uusin silmin. Mutta jos kuitenkin jostain ihmeen syystä et halua erota, niin ala hyvä ihminen elää omaa elämääsi ja jätä miehen miellyttäminen taka-alalle. Kun mies huomaa että et enää eläkään vain ja ainoastaan häntä miellyttääksesi niin varmaan hänkin muuttaa käyttäytymistään johonkin suuntaan, joko parempaan tai huonompaan, mutta jokatapauksessa mulle tuli sellanen tunne että sun kannalta tilanne ei voi jatkua noin enää kauaa, joten tuossa tilanteessa käänne huonompaankin voisi olla pelkästään onnenpotku. Siitä sitten voisi lähteä ratkomaan asioita vähän perusteellisemminkin.
pistäisin ukon ulos jos ei osaa yhtään arvosta! VOIMIA SINULLE!!
Usko pois, tämä on paras ratkaisu. Siis hanki jotain muuta tekemistä kotiäityden rinnalle. Niin että miehen ON PAKKO kantaa vastuu talosta hetken ja oppia, ettei mikään tule ilmaiseksi.
Kokeile uutta koulutusta, uutta työpaikkaa... Mitä vaan!
T. oman elämän hankkinut kotiäiti - ja johan alkoi miehellä työt luistamaan!
Jos mun ukko kattelis muiden naisten perään ja kehuis, saisi maistaa omaa lääkettään.
Jos ei äijää kiinnosta sun kans tehdä mitään kivaa ja osallistua normaaliin perhe-elämään, ala katella aidan toiselle puolelle.
Hanki oam elämä, kohta mies huomaa että on menettämässä jotain tosi arvokasta....
Ukko muuttakoot tapojaan tai pihalle
googleta narsistien uhrien tuki, siellä löydät huimasti tarinoita ja asiaa tuosta. Toivon sulle voimia kovasti. Tuohon elämäntilanteeseen ei tule muutosta kuin sitä kautta että eroat koko miehestä. Hän ei tule koskaan muuttumaan. Tiedän sen itse, koska elämässäni kokemusta ihan liian monesta narsistista.
Enpä viitsisi itsekään yrittää miellyttää tuollaista miestä.
Tuon tyypin miehet eivät koskaan tule muuttumaan. Voit pelastaa itsesi vain ja ainoastaan eroamalla. Ero tulee todennäköisesti olemaan raskas ja vaikea sillä miehesi tuskin sittenkään näkee itsessään mitään vikaa vaan tulee kertomaan sukulaisille ja tutuille että sinulla on jonkun kympin villitys ja kuinka hän on ollut hyvä ja ihana isä ja mies ja sinä olet nyt henkisesti järkkynyt ja mielenvikainen.
Rohkeutta, voimaa ja sinnikkyyttä toivotan sinulle! Ota oma elämäsi haltuusi. Varmasti löydät paremman.
t. yksi kusipäästä eroon päässyt
Itse voisin jättää vaikka aviomiehen jo tuosta naisten perään katsomisesta.
ap jatkaa
Niin minä luulin enne oikeasti olevani hyvä ihminen!
Historiastamme sen verran että kaikki oli aluksi hyvin. Mutta minä tein alussa sen virheen etten kertonut menneisyyttäni ihan oikein (siis seksuaalista). En ole mikään kone ollut mutta annoin miehen ymmärtää että seksikokemukseni ovat vielä vähäisemmät kuin oikeasti. Ja kaiken sen tein vain ja ainoastaan siksi että ajattelin että jos en kelpaakkaan hänelle yhdenyönsuhteitten takia.
Nämä kaikki muut suhteet oli siis enne kuin tapasimme. Sitten minua alkoi kuitenkin painaa huono omatunto. Ja halusin tunnustaa. Siitä seurasi aivan mielettömiä tappeluita. Tunnustin asiat puoli vuotta tapaamisen jälkeen. Kertaakaan en miestäni ole pettänyt, millään tasolla. Yhdessä on oltu 10 vuotta.
Noiden älyttömien tappeluiden jälkeen kaikki on ollut tosi vaikeaa. Ja kaikesta olen saanut kantaa syyllisyyttä. Aina minä olen ollut syy ongelmiin. Näin minun on annettu ymmärtää. Ja masennuinkin välillä niin että jouduin pitkälle sairaslomalle. Siihen sisältyi vielä outoja pelkotiloja sairauksista.
Aika paljon kuulostaa samanlaiselta kuin minun exäni. Onneksi sain voimia lähteä! Nyt sitä vasta näkeekin, minkälaisessa suhteessa on elänyt, kun on saanut vähän jo asiaan etäisyyttä. Ikinä en kenellekään eroa toivo, mutta joskus se on väistämätöntä, jos yhteiselo vain ei suju! Mieti, haluatko elää yhtä onnettomana lopun ikääsi. Ja mieti minkälaisen elämän toivot lapsillesi. Tsemppiä, ja parempaa uutta vuotta 2006!
Mikä miehessäsi viehättää?