Millainen ihminen vihaa joulua?

Vaikka sellainen, joka viettää sen yksin?

Katkera? Lapsuuden traumoja saanut?

Jonka uskonto tai aatemaailma ei salli joulunviettoa.

Sellainen, jolle joulunvietto tarkoittaa puolen Suomen päähän matkustamista kuuntelemaan, kuinka omat elämänvalinnat ovat milloin mistäkin syystä väärin. Hirveä haloo tulee, jos ei matkusta. 

Jos nyt en suoranaisesti vihaa, niin ainakin vähät välitän joulusta. En siis lähetä joulukortteja enkä osta lahjoja. En myöskään välitä perinteisistä jouluruuista. Nyt kun lapset ovat jo aikuisia voimme vihdoinkin toimia näin. Syödään jotain, joka on oikeasti hyvää ja ollaan rauhassa. 

Varmaankin juuri sellaiset joille se joulu ei ole ollut mikään kiva juhla koskaan. On juomista, tappelua yms. Tai sen joutuu aina viettämään yksin.

Itse olen pitänyt joulusta, paitsi neljä vuotta sitten se sai aivan eri merkityksen. Kun lapsemme kuoli juuri joulun alla. Sen jälkeen on ollut vaikea päästä oikeaan joulutunnelmaan. Onneksi on toinenkin lapsi jonka vuoksi on skarpattava, mutta silti jouluun liittyy minulle aina jotain surumielistä. Kenties se aikanaan hälvenee..

Mä en vihaa itse joulua, siis sitä juhlapyhää ja siihen alunperin liittyvää tunnelmaa ja perinteitä, mutta en kyllä erityisesti tykkää nykyisenlaisesta materiajoulusta. Vihaan sitä, kun monille joulu on vain pukki, kinkku, lahjat ja loma. Ja sitä, että monille lapsille se on vain tilaisuus "tilata" vanhemmilta ja sukulaisilta kaikki kiva krääsä, mitä suinkin irti saa.

Ja ei, en ole erityisen uskonnollinen enkä edes pihi tai köyhä.

Ankea ihminen.

Jos on esim. kasvanut alkoholistiperheessä, joulu on voinut aina olla ihan hirveää tuskaa ja pelkoa siitä, mitä tulee tapahtumaan. Jos aina joulu on ollut stressiä ja huolta ja pettyneitä toiveita, niin on ihan normaalia, että joulu ahdistaa vielä aikuisenakin. Silloin ahdistus voi purkautua vihana koko juhlaa kohtaan.

Vaikka meillä on joulut olleet aina ihan mukavia, vanhemmat eivät juoneet ja saatiin mieluisia lahjoja jne. Niin mulle ja varsinkin mun veljelle se on 1 päivä muiden joukossa. Kiva kun on vapaata eikä töitä, mutta ei sitä höösäämistä ja valmistelua jaksa... varsinkaan montaa viikkoa etukäteen. Veljeni siis lähinnä "vihaa, jos niin voimakkaasti haluaa sanoa," hössöttävää avokkiaan joulun alla.

yksinäinen ihminen. silloin yksinäisyys korostuu....

En tykkää jouluruoasta, usko jumaliin, nauti joululaulurallatuksista, tykkää ostaa turhaa tavaraa tai vastaanottaa sitä. Vihaan ryysistä kaupoissa. Vietän aikaa vanhempieni kanssa muutaman kuukauden välein, eli en tarvitse joulua kokoontuakseni yhteen heidän kanssaan.
Jos kehtaisin, lähtisin jonnekin lämpimään jouluksi. Vanhempani kuitenkin tykkäävät juhlasta, joten menen heidän kanssaan sitä viettämään. Ei se niin vastenmielistä kuitenkaan ole.

Ihmiselle, joka tekee 12 tuntisia työpäiviä sellaisten asiakkaiden kanssa jotka ovat töissä jouluaattona ja on itse vastuussa lahjojen hankinnasta, ruoanlaitosta ja majoituksen järjestämisestä 16 juhlijalle. Ja ajaa melkein 500km joulupäivänä pakkovisiitille sukulaisten luo...

No, tälläinen ihan tavallinen normaali aikuinen. Joulua en juhlisi, jos lapsia ei olisi. Siinä vaiheessa, kun lapset ovat isompia, loppuu meilläkin tuon synkän, kylmän, turhan ja tekopyhän juhlan juhliminen. Lapsuuteni joulut olivat sukujouluja, kun vaari kuoli en ole enää halunnut joulua viettää.

T:22v

Mä en vihaa joulua sinänsä, mutta olen vihannut joitain yksittäisiä jouluja ja halunnut skipata pyhät ja elää pelkkää arkea joka pitää pinnalla.

Eroaminen joulun alla tekee joulusta aika ankean. Yksin ei jaksaisi nyhjätä kotona koska silloin ajattelee liikaa. Toisaalta kun menee keskelle iloista perhejuhlaa sukujoulua viettämään, yksinäisyys jotenkin moninkertaistuu. On pariskuntia ja niiden lapsia ja sitten se vanhapiika josta kukaan ei ikinä tule välittämään.

Teininä minulla oli syömishäiriö, joka sai vihaamaan joulua. Vihasin olemista ylipäätään, tehotonta olemista, löysää, takapajuista vätystelyä. Oli anorektisia jouluja joista oikeastaan pidin: pitkiä lenkkejä pimeässä, puolikas peruna kun muut vetivät kukkurallisia lautasellisia, puhdasta huimauksen tunnetta. Sitten toipumisvaiheessa oli ahmimisjouluja jotka olivat aivan järkyttäviä. Kun on kuukausia elellyt parilla hedelmällä päivässä ja jouluna joutuu sosiaalisista syistä höyryävien patojen ääreen ja katseet vaativat syö syö, ottaa jotain ja sitten nälkä herääkin ja sitten ottaa lisää ja tottumaton maha huutaa hoosiannaa, loppupyhät menevätkin tunkkaisessa tukkoisessa kivuliaassa ummetuksessa vääntelehtien.

Nyt on ollut jo monta ihan hyvää joulua. Uskon että hyviä jouluja tulee paljon lisää.

En vihaa joulua sinänsä, se ei vaan merkkaa yhtään mitään. Nykyään en edes ole ko. vuodenaikaan töissä, joten se ei merkkaa edes ylimääräisiä vapaapäiviä. MUTTA mikä vihastuttaa on just se muiden ihmisten vauhkoominen ja hössötys, ja ennen joulua kaupassa käyminen on ihan helvetillistä. Kärryt kukkuroillaan kamaa ohjustetaan minne sattuu, törmäillään ihmisiin, kakarat toppapuvuissaan huutaa ja itkupotkuraivoaa, vanhemmat tappelee ostetaanko 2 pulloa vai kertakaikkiaan mäyräkoirallinen olutta.

Joulu ajatuksena kiva ja tunnelmallinen ja toteutuskin voi olla varsin mukava, jos osaa olla stressaamatta.

Mutta.. itselle sattunut jouluisin usein jotain draamaa päälle, joten väkisin tulee huonoja muistoja jouluista. Lisäksi minut valtaa kamala tunteellisuus jouluna ja suren kaikkien yksinäisten puolesta, joten en osaa nauttia.

Joo, mua kans risoo se yleinen hosuminen ja hössötys. Ollaan siis lähdetty siitä nykyään, että jouluksi matkustamme aina pois ja käytämme lahjoihin muuten menevät rahat matkaan. Suomalainen joulu ei oikein istu mun ajatusmaailmaan ja täällä on todella vaikeaa irrota siitä kulutushysteriasta.

Aiemmin joulu ei ole merkinnyt itselleni hirveästi, mutta nyt huomaan että olen löytänyt oman kieroutuneen tapani nauttia siitä. Oman joulun järjestän aika vähällä vaivalla. Meillä kaikki tykkää lähinnä konvehdeista, joten ei ole mitään järkeä raataa keittiössä. Saan oman halvan hupini siitä kun seuraan toisten hössötystä. On stressiä oikeiden lahjojen löytämisestä, siivoamisesta, leipomisesta, ruoan laitosta, kaikkien sukulaisten miellyttämisestä ym. ym. Aina kun kuulen jonkun voivottavan jouluongelmiaan, tunnen ihanaa rauhaa siitä että on sentään tämä yksi asia maailmassa, josta minä en stressaa. Sentään joku juttu jonka osaan vetää rennosti. :D

Mikä se on että ihminen ahdistuu TOISTEN ihmisten kulutushysteriasta? Tätä mä en näissä perusteluissa ole koskaan tajunnut. Kun ei ole pakko ostaa, hössöttää ja hosua niin miten se voi olla niin hankalaa? Antaa muiden hössöttää ja tekee itse omat ostoksensa tai jättää ostamatta.