Lue keskustelun säännöt.
Millainen ihminen vihaa joulua?
19.11.2013 |
En tunne ketään joulun vihaajaa (ainakaan julki-sellaista) ja täten mietin, millainen ihminen joulua vihaa?
Onko mielikuvani yrmystä ilkeästä saiturista väärä?
Kommentit (84)
Mä olen aina rakastanut joulua, mutta monen vuoden lapsettomuuden ja parin vuoden takaisin keskenmenon jälkeen, joka tapahtui joulun alla, ei ole jouluufiilistä oikein ollut :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.11.2013 klo 14:37"]
Ennen rakastin joulua, mutta nyt äiti-ihmisenä pidän sitä vuosi vuodelta vastenmielisempänä. Mies on jouluhössöttäjä ja tartuttaa sen lapsiinkin tehokkaasti ja arvatkaas kenen harteille se kaikki järjestely ja organisointi kaadetaan? Siitä syystä, ei vois vittu vähempää joku joulu kiinnostaa. Vituttaa se rahanmeno ja hössötys ja stressi.
Ja siis en tee mitään joulusiivouksia tai ruokia tms, mutta se ihan kamala jouluun liittyvä säätö. Rahaa ruinaavat yhdistykset, koulun joulumyyjäiset, joululaulutapahtumat, jouluavajaiset jne on niin hiton ärsyttäviä. Miksi pitää yhteen saakelin päivään panostaa niin maan perusteellisesti?!
Mun unelmajoulu olisi sellainen, että jouluaatonaattoon asti elettäisiin ihan normaalia arkea, sitten haettaisiin kuusi ja maltillisesti hyviä ruokia ja jouluaattona olisi jokaiselle yksi lahja. Päivä olisi rauhan ja hiljaisuuden täyttämä, toki lasten ilo saa näkyä ja kuulua. Mutta ei, nyt juostaan pää viidentenä jalkana minuuttiaikataululla sukulaiselta toiselle hirveiden lahjakasojen kanssa, kiireessä joulusaunaan ja minä värkkään niiden saatanan lanttulaatikoiden kanssa kyökissä. Illalla mies kokee oikeudekseen vetää perskännit ja kakarat tappelee kun toinen sai yhden lahjan vähemmän tai halvempia lahjoja. Ollapa jo loppiainen!
[/quote]
Jos mä oisin sä, menisin lakkoon. Lanttuloodaa saa kaupastakin.
[quote author="Vierailija" time="19.11.2013 klo 13:59"]
Jos on esim. kasvanut alkoholistiperheessä, joulu on voinut aina olla ihan hirveää tuskaa ja pelkoa siitä, mitä tulee tapahtumaan. Jos aina joulu on ollut stressiä ja huolta ja pettyneitä toiveita, niin on ihan normaalia, että joulu ahdistaa vielä aikuisenakin. Silloin ahdistus voi purkautua vihana koko juhlaa kohtaan.
[/quote]
No minä ja muutama ystäväni ikävä kyllä ollaan alkoholistiäidin takia vietettu kurjaakin kurjempia jouluja, mutta ollaan siti kaikki joulusta iloisia!
En kai omalle lapselle kostaisi jos omat joulut meni pilalle...
[quote author="Vierailija" time="19.11.2013 klo 14:44"]
[quote author="Vierailija" time="19.11.2013 klo 14:37"]
Ennen rakastin joulua, mutta nyt äiti-ihmisenä pidän sitä vuosi vuodelta vastenmielisempänä. Mies on jouluhössöttäjä ja tartuttaa sen lapsiinkin tehokkaasti ja arvatkaas kenen harteille se kaikki järjestely ja organisointi kaadetaan? Siitä syystä, ei vois vittu vähempää joku joulu kiinnostaa. Vituttaa se rahanmeno ja hössötys ja stressi.
Ja siis en tee mitään joulusiivouksia tai ruokia tms, mutta se ihan kamala jouluun liittyvä säätö. Rahaa ruinaavat yhdistykset, koulun joulumyyjäiset, joululaulutapahtumat, jouluavajaiset jne on niin hiton ärsyttäviä. Miksi pitää yhteen saakelin päivään panostaa niin maan perusteellisesti?!
Mun unelmajoulu olisi sellainen, että jouluaatonaattoon asti elettäisiin ihan normaalia arkea, sitten haettaisiin kuusi ja maltillisesti hyviä ruokia ja jouluaattona olisi jokaiselle yksi lahja. Päivä olisi rauhan ja hiljaisuuden täyttämä, toki lasten ilo saa näkyä ja kuulua. Mutta ei, nyt juostaan pää viidentenä jalkana minuuttiaikataululla sukulaiselta toiselle hirveiden lahjakasojen kanssa, kiireessä joulusaunaan ja minä värkkään niiden saatanan lanttulaatikoiden kanssa kyökissä. Illalla mies kokee oikeudekseen vetää perskännit ja kakarat tappelee kun toinen sai yhden lahjan vähemmän tai halvempia lahjoja. Ollapa jo loppiainen!
[/quote]
Jos mä oisin sä, menisin lakkoon. Lanttuloodaa saa kaupastakin.
[/quote]
Lakkoon olen mennytkin (sitä edelsi hyvissä ajoin annettu lakkovaroitus), mutta siitä tuli vaan kaikille vielä pahempi mieli. Parempi että yhtä vituttaa oikein kunnolla, kuin että neljän ihmisen joulu on täysin pilalla. Ja siis se lanttuloota on juuri sitä kaupan paskaa, mutta pitää sekin jonkun lämmittää samoin kaikki muut sörsselit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainoat ihmiset, joiden tiedän vähän hyljeksivän koko joulua, ovat saaneet inhottavia muistoja lapsuusjouluista. Kireän, kärttyisen äidin, juopottelevan isän, pakollliset sukujoulut, jotka kääntyvät tappeluksi.
Loput vastustavat "kaupallisuutta", mutta he ovatkin niitä, joilla on varaa ostaa vaikka ympäri vuoden tarpeellisia tavaroita. Me köyhemmät keskitämme hankinnoista monet juuri jouluksi. Lisäksi ovat nuoret ihmiset, jotka ovat juuri oppineet tiedostamaan itsensä suhteessa koko Maapalloon ja tuntevat kulutuksesta maailmantuskaa. Se menee ohi, kun lukioikä alkaa jäädä taakse.
[quote author="Vierailija" time="19.11.2013 klo 14:52"]
[quote author="Vierailija" time="19.11.2013 klo 14:44"]
[quote author="Vierailija" time="19.11.2013 klo 14:37"]
Ennen rakastin joulua, mutta nyt äiti-ihmisenä pidän sitä vuosi vuodelta vastenmielisempänä. Mies on jouluhössöttäjä ja tartuttaa sen lapsiinkin tehokkaasti ja arvatkaas kenen harteille se kaikki järjestely ja organisointi kaadetaan? Siitä syystä, ei vois vittu vähempää joku joulu kiinnostaa. Vituttaa se rahanmeno ja hössötys ja stressi.
Ja siis en tee mitään joulusiivouksia tai ruokia tms, mutta se ihan kamala jouluun liittyvä säätö. Rahaa ruinaavat yhdistykset, koulun joulumyyjäiset, joululaulutapahtumat, jouluavajaiset jne on niin hiton ärsyttäviä. Miksi pitää yhteen saakelin päivään panostaa niin maan perusteellisesti?!
Mun unelmajoulu olisi sellainen, että jouluaatonaattoon asti elettäisiin ihan normaalia arkea, sitten haettaisiin kuusi ja maltillisesti hyviä ruokia ja jouluaattona olisi jokaiselle yksi lahja. Päivä olisi rauhan ja hiljaisuuden täyttämä, toki lasten ilo saa näkyä ja kuulua. Mutta ei, nyt juostaan pää viidentenä jalkana minuuttiaikataululla sukulaiselta toiselle hirveiden lahjakasojen kanssa, kiireessä joulusaunaan ja minä värkkään niiden saatanan lanttulaatikoiden kanssa kyökissä. Illalla mies kokee oikeudekseen vetää perskännit ja kakarat tappelee kun toinen sai yhden lahjan vähemmän tai halvempia lahjoja. Ollapa jo loppiainen!
[/quote]
Jos mä oisin sä, menisin lakkoon. Lanttuloodaa saa kaupastakin.
[/quote]
Lakkoon olen mennytkin (sitä edelsi hyvissä ajoin annettu lakkovaroitus), mutta siitä tuli vaan kaikille vielä pahempi mieli. Parempi että yhtä vituttaa oikein kunnolla, kuin että neljän ihmisen joulu on täysin pilalla. Ja siis se lanttuloota on juuri sitä kaupan paskaa, mutta pitää sekin jonkun lämmittää samoin kaikki muut sörsselit.
[/quote]
Ei minusta. Minusta on hyvä että kaikkia vituttaa jos kaikki ovat vitutukseen syypäitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli lapsena aina niin "huippujoulu" että vasta nyt olen alkanut päästä traumoista.
Koko joulu kiedottiin niin kovaan stressiin, ettei tosikaan. Väkivaltaisella äidilläni oli muutenkin huono stressinsietokyky, mutta silti vaan piti jostain helvetin syystä saada aikaan niin hieno joulu ettei tosikaan.
Jouluruokia alettiin tekemään ja viikkoa-pari aiemmin, jotta saatiin kaikki laatikot yms tehtyä. Sehän tarkoitti sitä, että me ala-asteikäiset lapset sitten jouduimme valvomaan yömyöhään kyhäten näitä ruokia, samaan aikaan kun äiti huuteli persellään istuen ohjeita ja kittasi kaljaa naamariin.
On muuten maailman hirvein tilanne se, kun väsyttää niin että silmät sulkiessa nukahtaisit heti, mutta sua ei päästetä nukkumaan.
Sitten oli vuorossa joulusiivous, joka todella sotkuisessa asunnossa oli jo aivan helvettiä. Tämäkin jäi totta kai lasten niskoille. Äidin mukaan me lapset sotkimme (kyllä, mehän niitä kaljapulloja heittelimme pitkin asuntoa jne) niin oli meidän velvollisuutemme siivota. Jos ei kämppä siistiytynyt hänen korkeutensa mielestä tarpeeksi nopeasti, niin tuli lattiaharjasta takaraivoon.
Jouluna sitten eukko yleensä räjähti stressin purkautuessa, mikä sitten tarkoitti sitä, että vaivalla tehdyt jouluruoat paiskattiin seinään tarjoiluastioineen päivineen ja yleensä tuli vielä turpaankin.
Tästä on nyt n. 10 vuotta ja vasta tänä jouluna ekaa kertaa joulukoristeiden näkeminen ei aiheuta hysteerista itku- tai ahdistusreaktiota. Vietämme joulun kaksistaan miehen kanssa kotona, niin saan kerrankin viettää niin jouluttoman joulun kun itse haluan. Tuleepa nyt kuitenkin se pieni kuusi hankittua, kun varovaisesti uskalsin pienet joulukoristeetkin ostaa.
Pikkuhiljaa kai tästä pääsee yli, ehkä joskus vielä kokonaan.
Tsemppiä kaikille, joilla on samanlaisia traumoja joulusta.
[quote author="Vierailija" time="19.11.2013 klo 14:35"]
Mikä se on että ihminen ahdistuu TOISTEN ihmisten kulutushysteriasta? Tätä mä en näissä perusteluissa ole koskaan tajunnut. Kun ei ole pakko ostaa, hössöttää ja hosua niin miten se voi olla niin hankalaa? Antaa muiden hössöttää ja tekee itse omat ostoksensa tai jättää ostamatta.
[/quote]
Jos se TOISTEN hössäys tunkee omaan kotiin? Sukulaiset vaatii sitä sun tätä ja kuitenkin haluaisi pysyä väleissä, joten ei voi käskeä niitä ihmisiä painumaan ****. Tai se jouluhöössäjä on oma puoliso, ei se vielä oikeen riitä perusteeksi ottaa eroakaan.
Itse en vaan oikeen välitä joulusta, ylimääräiset vapaat oman perheen kesken on ihan kivat kuitenkin. Mutta nyt viime vuosina lapsen kanssa tehdessä, jouluvalmistelut on olleet ihan kivojakin, pienissä määrin. Siis leivottu pipareita ja laitettu pari koristetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin ajattelin pitkään vihaavani joulua, mutta enpäs vihaakaan. Vihaan vain perinteistä joulua kuusineen, tonttuineen, lanttulaatikoineen ja enkelitaivaineen. Sen jälkeen, kun muutin yhteen mieheni kanssa, joulut on tuntuneet oikein kivoilta, kun yhtä lukuunottamatta ne on vietetty kaikessa rauhassa kaksistaan kirjoja lueskellen ja hyvää ruokaa syöden. Ei stressiä, ei hössötystä.
Ja se hyvä ruoka meillä on nimenomaan jotain muuta kuin perinteiset kinkut, rosollit ja laatikot, joista kumpikaan meistä ei välitä. Ruoka tehdään yhdessä hitaasti ja hartaudella ja nautitaan kaikessa rauhassa. Aattoiltana käydään kävelyllä hautausmaalla ja merenrannalla, ihmetellään hiljaista kaupunkia.
Vielä kun ruokakauppojen kilometrijonoista pääsisi jotenkin eroon, niin joulu olisi mitä täydellisin. Kaikkea ostettavaa kun ei uskalla jättää aattoaamuksi, jos haluaa jotain tiettyä juttua.
Mä vihaan... ja ennen rakastin...
Esimerkiksi viime Joulu rakas anoppini haukkui mut ja mun lapset saatanan paskoiksi... Nyt on taas änkeemässä viettämään Joulua meidän kanssa, valmiiseen pöytään syömään, röyhimään, pierimään ja kiroilemaan... EI KIITOS! Mieheni mielestä asia on ihan OK. Mun mielestä EI! Näitä muitakin esimerkkejä on monta, mutta tämä on päällimäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellainen joka on kyllästynyt sen kaupallisuuteen, hypetykseen ja siihen kun syyskuussa pitäisi jo stressata että tulisi täydellinen joulu?
Kielipoliisille ainakin joulu on tosi rankkaa aikaa. Niin monet kirjoittaa sen isolla. Vähemmästäkin tulee burn out!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.11.2013 klo 14:35"]
Mikä se on että ihminen ahdistuu TOISTEN ihmisten kulutushysteriasta? Tätä mä en näissä perusteluissa ole koskaan tajunnut. Kun ei ole pakko ostaa, hössöttää ja hosua niin miten se voi olla niin hankalaa? Antaa muiden hössöttää ja tekee itse omat ostoksensa tai jättää ostamatta.
[/quote]
Olet tavallaan ihan oikeassa, mutta jotenkin sen ilmapiirin vaan aistii. Pimpelipompelit soi korvissa ja jouluvalot vihloo silmiä, ihmiset törmäilevät ympäriinsä ja tavaraa ostetaan, ostetaan, ostetaan...
No täällä ilmoittautuu yksi. Lapsena joulu oli aina mukavaa ja ihana perhejuhla, mutta mitä vanhemmaksi olen tullut, sen vähemmän olen joulusta välittänyt. Nykyään joulu tarkoittaisi sitä, että menisin isäni epäviihtyisään kämppään jouluksi ja matkustaisin joulupäivän ahtaassa junassa Pohjois-Suomesta Helsinkiin. Siellä sitten ohjelmassa sukulointia tiiviiseen tahtiin, sillä jos ei ehdi joka paikkaan, niin joku vetää herneet nenään. Olen köyhä opiskelija, joten olisin sitten yötä äitini luona sisaruksieni sekä äitini miehen lapsen perheen kanssa, joka ei tunnu kovin hehkeältä ajatukselta.
Olen nyt 26-vuotias ja viime joulun vietin kahdestaan miesystäväni kanssa mökillä. Tänä jouluna aijomme olla kotona, tehdä kinkkua ja hakea joulukuusen, eli tavallaan viettää meidän oma joulu. Toivottavasti joku ystävistämme olisi kaupungissa jouluna ja voisi tulla kylään istumaan kanssamme iltaa :)
En lukenut kaikkia viestejä, mutta tutulta näytti moni asia. Joulussa mä pidän ruoasta ja tiettyyn rajaan asti ihmisten tapaamisesta. Muusta en pidä.
Meillä oli oikein kivoja jouluja kun olin lapsi. Oli puhdasta ja tuoksuva joulukuusi ja hyasintit, ja sellainen ihana pieni jännitys joulupukista ja lahjoista. Joulussa oli vaan niin oma tunnelmansa, että pidin siitä kynttilöineen ja tuoksuineen joskus lukiossakin vielä kovasti. Silloin vielä se pimeys ja tunnelmointi iski. Ehkä ainut ikävä jouluun liittyvä lapsuuden-/nuoruudenmuisto on se jumalaton stressi joulusiivouksesta. Koko talo piti kääntää ympäri suunnilleen, se oli suorastaan pakkomielteistä ja vailla mitään suhteellisuudentajua.
Jossain vaiheessa sitten aloin vihata joulua koko ajan enemmän. Ensinnäkin muutamana vuotena sattui aina vähän ennen joulua jotakin ikävää, eroa seurustelusuhteesta tai muuta kriisiä. Oli se jouluinnostukseni laimennut jo ennen noita aikoja muutenkin, mutta varmaan noilla jutuilla oli oma vaikutuksensa siihen, miksi jouluun yhdistyi negatiivisia fiiliksiä.
Eniten mua nykyään joulussa ottaa päähän se paljon puhuttu kaupallisuus, ei siis siinä mielessä että potisin asiasta jotakin syvää maailmantuskaa, mutta kyllä se jollakin tasolla ahdistaa ja ärsyttää, kun itseä ei se vouhotus kiinnosta yhtään. Mua vaan alkaa ahdistaa se kulutushysteria. Lahjojen hankkimisesta tulee stressiä, ja siihen liittyvästä rahanmenosta. Aina pitäisi keksiä jotain "tarpeellista" ostettavaa läheisille. Kyllä mun mielestä on mukava antaa lahja, jos itsestäkin tuntuu siltä että lahjassa on ideaa ja se on hyvä. Se vaan kun on muitakin kiireitä ja murheita eikä oikein ehtisi ihan hirveästi käyttää aikaa lahjasuunnitteluun. Lisäksi joskus vaan on niin, etenkin joidenkin kohdalla, että mitään erityistä ja osuvaa lahjaa ei ole, vaan joutuu aina jotenkin väkisin ostaa jotakin turhaa. Tämä kai siinä kulutushysteriassakin eniten ahdistaa, se että on pakko ostaa vaikkei olisi aitoa tarvetta. Ja krääsän määrä lisääntyy joka vuosi...
Sitten on se kuluttava reissaaminen ja sosialisointi. Kenen luo nyt mennään ja koska ja millä välineellä, ja ketä tavataan ja missä järjestyksessä. Olen toistaiseksi viettänyt joulut vanhempien luona kotiseudulla, ja miehen vanhempien luona. Tästä tulee jo kolme eri paikkaa johon reissata eikä kenenkään mieltä tietenkään voi pahoittaa jättämällä vierailua väliin. Lisäksi kotiseudulle tulevat tietysti samaan aikaan tosi monet vanhat koulu- ym. kaverit, joita pitäisi kaikkia yrittää nähdä ja siinäkin organisoimisessa on ihan helvetinmoinen säätäminen ja samalla huono omatunto, kun ei ehdi siellä perheen parissa paljon ollakaan kun koko ajan pitää olla kahvittelemassa jonkun kanssa. Eikä pidä ymmärtää väärin, mun mielestä on ihanaa nähdä vanhoja kavereita, mutta kun kaikkien näkeminen ajoittuu siihen samaan rysään...! Ahdistaa se kuluttava organisoiminen ja säätäminen. Mä olen jo monta vuotta haaveillut matkustamisesta johonkin etelään jouluksi, se olisi taivas, mutta en halua pahoittaa perheen mieltä. Perheessä on ollut omia murheitaan viime aikoina, eikä vaan tuntuisi kovin kivalta olla menemättä heitä tapaamaan.
Mä olen siinä pisteessä, että mulle on jo sietämätöntä, kun syksyllä (miksi jo syksyllä?!) kauppaan alkaa ilmestyä joulukrääsää, joulukalentereita jne. Joululaulujen kuulemista yritän välttää viimeiseen asti enkä koristele asuntoa jouluksi millään tavalla. Mulle on ihan tarpeeksi kestämistä siinä, kun näen räikeitä jouluvaloja ympäristössä ja kuulen pimpelipompelia joka puolelta. Mä yritän minimoida joulun omalla kohdallani, mutta silti se vaan tunkee sisään asuntoonkin radion tai tv:n kautta.
Niin ja sitten se pimeyskin, mun fysiikalle ja psyykelle ei vaan sovi kaamos ollenkaan, ja joulu on oikein sitä kaamoksen sydäntä. Mun elämänhalu alkaa palailla hyvin pian kun joulu alkaa ja päästään tammikuuhun. Päivä alkaa pitenemään ja voi jo alkaa odottaa kevättä ja kesää. Ja on taas vuosi ennen kuin tulee seuraava joulu...
En minä joulua vihaa mutta vihaan sitä että kaikki pysähtyy ja koko elämä loppuu. Joulun pyhinä olisi hyvää aikaa vaikka shopata mutta kun liikkeet on kiinni niin mitä ihmettä sitten teet?? Joulu on elämän tylsintä aikaa ja se ei saisi vaikuttaa normaaliin elämään.
[quote author="Vierailija" time="19.11.2013 klo 16:44"]
En minä joulua vihaa mutta vihaan sitä että kaikki pysähtyy ja koko elämä loppuu. Joulun pyhinä olisi hyvää aikaa vaikka shopata mutta kun liikkeet on kiinni niin mitä ihmettä sitten teet?? Joulu on elämän tylsintä aikaa ja se ei saisi vaikuttaa normaaliin elämään.
[/quote]
Onko sulla oikeasti niin paha shoppailuriippuvuus, ettet yksinkertaisesti kestä paria päivää ilman tavaran ostelua?
[quote author="Vierailija" time="19.11.2013 klo 15:31"]
Sellainen joka on kyllästynyt sen kaupallisuuteen, hypetykseen ja siihen kun syyskuussa pitäisi jo stressata että tulisi täydellinen joulu?
[/quote]
Siis ihminen, joka antaa kaiken kaupallisuuden ja hypetyksen tarttua itseensä (käy kenties usein kaupassa?), eikä osaa sivuttaa niitä ja luoda omia joulujuttujaan?
Itse rakastan joulua, mutta joulukrääsähyllyt kierran kaukaa kaupoissa. Siellä ne ovat ja saavat olla. Omat jouluperinteet voi luoda ilman hypetyksiä ja krääsää. Mutta toki ihmisillä on erilaisia mielipiteitiä ja jokainen saa inhota joulua juuri niin paljon kuin haluaa. Mitäpä se kenellekään kuuluu.
Ennen rakastin joulua, mutta nyt äiti-ihmisenä pidän sitä vuosi vuodelta vastenmielisempänä. Mies on jouluhössöttäjä ja tartuttaa sen lapsiinkin tehokkaasti ja arvatkaas kenen harteille se kaikki järjestely ja organisointi kaadetaan? Siitä syystä, ei vois vittu vähempää joku joulu kiinnostaa. Vituttaa se rahanmeno ja hössötys ja stressi.
Ja siis en tee mitään joulusiivouksia tai ruokia tms, mutta se ihan kamala jouluun liittyvä säätö. Rahaa ruinaavat yhdistykset, koulun joulumyyjäiset, joululaulutapahtumat, jouluavajaiset jne on niin hiton ärsyttäviä. Miksi pitää yhteen saakelin päivään panostaa niin maan perusteellisesti?!
Mun unelmajoulu olisi sellainen, että jouluaatonaattoon asti elettäisiin ihan normaalia arkea, sitten haettaisiin kuusi ja maltillisesti hyviä ruokia ja jouluaattona olisi jokaiselle yksi lahja. Päivä olisi rauhan ja hiljaisuuden täyttämä, toki lasten ilo saa näkyä ja kuulua. Mutta ei, nyt juostaan pää viidentenä jalkana minuuttiaikataululla sukulaiselta toiselle hirveiden lahjakasojen kanssa, kiireessä joulusaunaan ja minä värkkään niiden saatanan lanttulaatikoiden kanssa kyökissä. Illalla mies kokee oikeudekseen vetää perskännit ja kakarat tappelee kun toinen sai yhden lahjan vähemmän tai halvempia lahjoja. Ollapa jo loppiainen!