Millainen ihminen vihaa joulua?

Kun on lukenut tätä palstaa riittävästi ja tutustunut mammojen uskontokammoon, niin kuvittelisin, että aika moni av-mamma vihaa joulua, koska on eronnut kirkosta ja ateisti ja koska joulu on kristillinen juhla, vaikka sitä vietetäänkin pakanallisen juhlan raunioilla. Tosin kaikki vihaajatkin ottavat mielihyvin vastaan ne muutamat vapaapäivät, jotka kristillisestä juhlasta syntyvät.

En vihaa joulua vaan sitä perseilyä siitä johtuen. Pitää olla krumeluurit ja lapsille 20 lahjaa per lärvi. Jouluruuat eivät saa olla perinteisiä, vaan niilläkin hifistellään. Ruokapöydässä pitää olla aperitiivit, viinit, jälkiruokaviinit ja digestiivit, kotikalja ei riitä. Lisäksi se ottaa päähän että niitä prkl:n joululauluja pitää soittaa lokakuusta lähtien.

Ns. "jouluihmiset" aloittavat hössöttämisen myös silloin lokakuussa. Sitten kun on joulukuu niin voi herra mun jee sitä stressin määrää kun kaiken pitää olla niiiiiin tiptop ja kaiken täydellistä. Sitten aattoiltana mökötetään kun "kaikki meni pieleen" vaikka tosiasiassa kaikki oli hyvin. "äitipuoleni" on näitä "jouluihmisiä" ja siitä johtuen olen oppinut inhoamaan jouluhössötystä ja etenkin "jouluihmisiä" (sain joulun alla isäni luona huudot oikeastaan vain siitä että hengitin väärin. Oli kivaa olla 5-vuotias, sekaisin vanhempien erosta ja vielä haukuttavana ilman mitään syytä).
Onneksi nyt saamme kehittää omat perinteemme ja meidän perheen perinteeseen kuuluu se, että mitään ei ole pakko olla tai tehdä.

Anteeksi nyt, mutta jotenkin heikkoja ihmisiä useimmat ketjuun vastanneista. Tiedätte mitä haluaisitte, mutta tanssitte kuitenkin muiden pillin mukaan, ja sitten olette tyytymättömiä, kiukuttelette.

Siis todellako joku ajelee 500 km päivässä tai parissa sukulaisten halujen mukaan? Tai huolii riitelevän anopin joulupöytäänsä? Anteeksi, en käsitä.

Minä olen viettänyt kaikki aikuisiän jouluni, yli 20 kpl, omien tarpetteni mukaan; siis leväten. Kotona tai ulkomailla. Omaan sekä mieheni kotiini meidät on toivotettu tervetulleiksi joka vuosi, olemme kieltäytyneet kohteliaasti kutsusta kiittäen. Sama tyyli on jatkunut sittenkin, kun olemme saaneet lapsia. Juu, napinaa on kuulunut, mutta vastapuolen samanlainen itsepäisyys on paljastunut, kun olen kutsunut omat sekä appivanhempani meille aatoksi. No eihän hyvänen aika se käy, mihin sitä nyt ihminen kotoaan... Niinpä.

Lapsuuteni joulut olivat oikein ihania, paitsi stressaavan äitini osalta, ja haluan että lapseni saavat samoja kokemuksia (miinus se stressaava äiti). Tänään on marraskuun 19. päivä, ja noin 90% joulun hankinnoista on tehty. Viime tinkaan jää vain osa ruokaostoksista, mies saa hakea kaloja ja muuta aatonaattona. Minä ja lapset teemme jouluruoat ja leivonnaiset alusta loppuun itse. Kuusikin tuodaan sisälle, mutta se koristellaan vasta aattoaamuna.

Ja kyllä, mekin toimitamme joulukukkia, kahvia, suklaata, hedelmiä ja muuta kauempana asuville vanhuksille, mutta emme enää h-hetkellä. Tähän asti on riittänyt, että käymme pari kolme päivää ennen joulua, aina ovat olleet oikein iloisia. Tosin, noissa osoitteissa voisin kyllä piipahtaa aattoaamunakin, jos matkaa olisi vähemmän kuin 200 km suuntaansa.

Joskus jotain unohtuu, se on selvä, hui hai, mennään ilman. Ei kaiken tarvitse olla täydllistä. Riittää, että melkein. :)

Oikeasti, olkaa vähän itsekkäämpiä ja tehkää joulusta näköisenne. Jokainen, ja varsinkin läpi vuoden raatava, on sen ansainnut. Mukavaa joulunodotusta kaikille!

Ihminen kenelle joulu on aikaa jolloin rauhoitutaan mut se on vaikeeta koska joka tuutista tulee painostavaa joulushaibaa "mitä haluat joululahjaksi" "tuleeko kuusi" "onko lahjat ostettu" "entä kinkku" "siniset vai valkoiset valot kotipihan katajaan" "entä punaiset" ja nää kaikki pitäis jaksaa tehdä muutamassa päivässä? Tai niiden ruokien teko, siinä menee montamontamonta tuntia.

Ei joulun vihaaja ole ilkeä ja kiukkuinen saituri. Mun isä ei pidä jouluhössötyksistä. Kyllä se kinkun ja porkkanalaatikkoa ostaa. Ja keittää perunat. Kuusta ei ole moneen vuoteen ollut mut mun isälle joulu on just se juhla milloin istutaan sohvalla ja vaan ollaan ja siitä tekee kiukkusen kaikki hössötys

Minäkään en varsinaisesti vihaa joulua vaan siihen liittyvää hermoilua ja stressiä.

Varsinkin kotona (itse asun jo omillani) äiti vetää hirveät pultit koko joulusta vaikkei häntä kukaan pyydä laittamaan joulua. Silti siitä saadaan kuulla koko muu perhe.

Lisäksi mieheni perhe ja suku on sellaista että he ostelevat (ostattavat miehelläni) lukemattomia lahjoja itselleen.

Mieheni on kyllä töissä mutta silti tuntuu etteikö vähemmälläkin lahjojen määrällä pärjäisi...

Varsinkin appiukko on niin lapsellinen että tekee pitkän toivelistan (yleensä aika kallistakin tavaraa sisältävän) ja mieheni sitten ostaa kaiken. Lisäksi hän ostelee siskolleen ja veljelleen ja äitipuolelleenkin vaikka onkin ihan kauhea akka.

Kyllä sitten kun omaan jääkaappiin pitäisi ruokaa ostaa niin kaikki tuntuu olevan niin kallista!

Lisäksi minä tykkään olla omissa oloissa enkä voi sietää mitään sukujuhlia. Niitäkinhän joulun aikana riittää ja aina ei ole tarpeeksi hyvää syytä jäädä pois.

Itse inhoan joulua ylikaiken. (Ja ei, kyse ei ole minkäänlaisesta traumasta.) En vain pidä jouluruuasta, lauluista, tuputetuista lahjoista tai koko ylipirteästä hössötyksestä ja siitä kuinka stressaavaa siitä voi tehdä. Enkä juhlaa senkään takia juhli, koska siitä on tehty pääasiassa niin kristillinen.

Kaupan työntekijöille joulu on aina mielenkiintoinen, ihan vaan sillä, miten kovaan stressiin ihmiset voivatkaan itsensä tahallaan psyykata.

On olevinaan niiiiin kiire ja on olevinaan niiiin ainutlaatuinen juttu tämä joulu, ettei mikään, korostan, mikään saa mennä yhtään toisin kun on ajatellut.

Eräänä vuonna sain haukut siksi, kun meillä ei ollut juuri sellaisia joulupukkitarroja, mitä arvoisa asiakas olisi halunnut.

Erään kerran myös ärtyisä, "kiirettä" puhiseva asiakas maksoi vahingossa ostoksensa luotolla pankin sijaan (valitsi sen itse sirukortinlukijasta) ja syy oli hänen mielestään minun.

Kerran myös eräs tuli joulukuusta kyselemään aatonaattona pari minuuttia ennen sulkemisaikaa. Olivat loppuneet tältä vuodelta ja ilmoitin asian kohteliaasti asiakkaalle. Vastauksena kiukkuinen "Mitä?! Nyt jo?! No kai teille on lisää tulossa??". Juuh.. huomenna aatto. Mitäs luulet, olisiko kannattavaa.

Kaikenkaikkiaan ihmisistä tulee todella ilkeitä jouluna. Itse patoavat itselleen sen tarpeettoman stressin ja sitä sitten puretaan muihin.

Onko koskaan käynyt mielessä, että onko ihan oikeasti kannattavaa. Mitä kukaan hyötyy juhlasta, jota tapellen valmistellaan, ilkeillään ja huudetaan muille ihmisille. On kiva juhla juu.

Itse en ymmärrä minkä takia ihmiset stressaisivat joulun vuoksi.

Tässä yksi joulun vihaaja. Tykkään olla välipäivinä töissä, kun on rauhallista ja kaikki jouluhössöttäjät on vapaalla. Se on parasta joulussa. Muuten en voi sietää koko juhlaa ollenkaan, lahjojen ostamista ja hössötystä. Kiikutetaan sukulaisille joulukukka ja saadaan samanlainen ruma joulutähti tilalle. Jouluruuatkin on mauttomia ja värittömiä. No ehkä kalaruuat menettelee.

Olin ennen joulufani.

Neljä vuotta sitten jouluna maailmani romahti. Sen muiston varjo tunkee nykyään jouluuni, ja olen alkanut vihaamaan sitä. Lasten vuoksi kätken vihani. Tänä jouluna sain ylipuhuttua mieheni, että lähdemme ulkomaille viettämään joulua. Silloin en ehkä ahdistele menneitä. Haluaisin oppia tykkäämään taas joulusta.

Millainen ihminen ylipäätänsä vihaa jotain. Varsinkin täillaista asiaa, joka sinänsä ei ole voinut tehdä mitään pahaa.

Minustakin on hieman kummallista että aikuiset ihmiset vihaavat jotain, olisikohan aika alkaa työstämään niitä tunteitaan hieman, ettei tarvitsisi lopun elämää harmitella tapahtumaa jota ei ole pakko viettää jos ei halua..?

Tässä ketjussa lähinnä ihmiset näyttävät vihaavan joulua koska eivät vietä sitä niinkuin itse haluaisivat, vaan kuten muut tahtovat. Kasvattakaa nyt vähän selkärankaa, ei ole pakko ajaa 500km sukulaisten luo ja nähdä niitä 50 kaveria juuri jouluna, tai tehdä jouluruokia joista ei pidä, kuunnella radiosta joululauluja tai hamstrata kaupoista säkkitolkulla lahjoja...

Minulla on eräs sukulainen joka ei pidä joulusta, lapsuuden traumoja silläkin. Itse olen alkanut pitämään joulusta aina vain enemmän, yhden sukulaisen mielestä joulu on lasten juhla ja aikuiset eivät siis saisi siitä pahemmin nauttia...

Minusta on ihanaa lahjoa läheisiäni, paketoida jo marraskuussa lahjoja niin ei tarvitse viime hetkellä tungoksessa jotain halutessaan etsiä, kuunnella joululauluja radiosta lähellä joulua (en kuuntele radiota pahemmin niin ei tule pimpelipompelia kuultua yliannostusta), siivoilla kotia ja pestä sauna ja laittaa jouluisia saunatuoksuja ja kynttilöitä... Käydä kirkossa hiljentymässä vaikka en pahemmin uskovainen edes ole, kuunnella Sika sekä White Christmas yms. ja joulurauhan julistus... Ehkä käydä haudoilla, vierailla perheiden luona ennen joulua hyvissä ajoin viemässä lahjat. Koristella kuusi, herkuttelemalla jouluruualla jota ei muulloin vuodessa tule tehtyä, syömällä suklaata ja juomalla glögiä, katsellen hauskoja joululeffoja tai muita leffoja.. Se on vaikeaa selittää miksi, mutta jouluisin on niin tunnelmallista ja rauhallista, hiljaista, täydellisen rentouttavaa joten siksi nautin siitä. Se fiilis on jostain syystä joskus vaikeampi saada, toki erilaiset asiat rentouttavat tietenkin samalla tavoin mutta se tunnelma on vaan omanlaisensa... Toki vaikkapa jossain mökillä talvipakkasella olisi varmasti samanlainen fiilis kun laittaisi kynttilöitä ja saunan ym. Parasta joulussa on kiireettömyys, hyvä fiilis ja näkee useampia läheisiä sekä hyvä ruoka:)

ai että vihaan joulun vihaajia :)

Vierailija kirjoitti:

Varmaankin juuri sellaiset joille se joulu ei ole ollut mikään kiva juhla koskaan. On juomista, tappelua yms. Tai sen joutuu aina viettämään yksin.

Itse olen pitänyt joulusta, paitsi neljä vuotta sitten se sai aivan eri merkityksen. Kun lapsemme kuoli juuri joulun alla. Sen jälkeen on ollut vaikea päästä oikeaan joulutunnelmaan. Onneksi on toinenkin lapsi jonka vuoksi on skarpattava, mutta silti jouluun liittyy minulle aina jotain surumielistä. Kenties se aikanaan hälvenee..

No olisit vahtinut sitä lastas paremmin

En kestä joulua. Se johtuu vain ja ainoastaan kipeistä muistoista. Joulun aikaan olen aina todella surullinen ja odotan että se kaikki vaan loppuisi äkkiä ja oltaisiin tammikuun puolella.

Minä.

Eksäni ryyppäsi joka joulu ja meillä oli silloin helvetti valloillaan. Aina lupasi ennen joulua että on kunnolla, mutta eipä ollut. Opin vihaamaan kaikkia juhlapyhiä, koska ne olivat toiselle aina hyvä tilaisuus ryypätä.

Vierailija kirjoitti:

Jos on esim. kasvanut alkoholistiperheessä, joulu on voinut aina olla ihan hirveää tuskaa ja pelkoa siitä, mitä tulee tapahtumaan. Jos aina joulu on ollut stressiä ja huolta ja pettyneitä toiveita, niin on ihan normaalia, että joulu ahdistaa vielä aikuisenakin. Silloin ahdistus voi purkautua vihana koko juhlaa kohtaan.

Pelkäsimme aina yhtä rähinöivää sukulaista kun olimme lapsia, viimein kun asuin yksin olin iloinen varsinkin jouluista, kun oli rauhallista.

Moi.I itsekkään en ole mikään ole mikään Jouluihminen.Tänäänkin Olin kaupassa niin tuntuu että ruoka loppuisi kesken kaupasta.Itsekin yritän ostaa vain sen mikä pakko.en ostanut kuin miehelle lahjan ja sitä paitsi ei mille Joulu ole silleen tärkeä parasta on lomaa töistä ja laatu aika miehen kanssa ei se höösääminen.

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt en suoranaisesti vihaa, niin ainakin vähät välitän joulusta. En siis lähetä joulukortteja enkä osta lahjoja. En myöskään välitä perinteisistä jouluruuista. Nyt kun lapset ovat jo aikuisia voimme vihdoinkin toimia näin. Syödään jotain, joka on oikeasti hyvää ja ollaan rauhassa. 

Sinäkö et ole tajunnut, että jokainen laittaa niitä ruokia, joista pitää?

Aika tollo pitää olla, jos vuodesta toiseen kokkaa pahat sapuskat... sori nyt vaan.

Työkaveri joka ei kuulu kirkkoon. Mollaa koko ajan kirkkoa ja kyseenalaistaa. Olis kuitenkin ensimmäinen joka metelöisi jos kristilliset pyhäpäivät lopetettaisiin. Tyytyväisenä nauttii vapaista.