Lue keskustelun säännöt.
soitin miehelle että josko alkais kotiutumaan baarista ja se jätti mut. puhelimessa!
31.12.2005 |
tää on oikeesti nyt niin vammasta touhua että mua enempi naurattaa. tai sitten ei naurata jos oikeesti yritan ajatella asioita ja niiden järjestämistä mutta ehkä mä rupeen huomenna ajatteleen niitä ja nyt keskityn oleen aivan helvetin tyrmistynyt. ei kai nyt vaimoo voi jumalauta puhelimessa jättää?!
Kommentit (70)
En voi kuin ihailla tapaasi suhtautua tähän kaikkeen. Toivon sinulle ja lapsellesi voimia jaksaa seuraavat päivät, viikot ja kuukaudet. Te pärjäätte kyllä! Toivottavasti lapsi tulee äitiinsä. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tavallaan olen surullinen, mutta tavallaan en kun tiedän että sinulla on elämä edessä ja mahdollisuus paljon parempaan, siis oikeus paljon parempaan...
vaikka saattaa olla ettei nettiyhteyttä ap:n lähiaikoihin saada.. no ehä ap nostaa tämä ketjun sitten kun aika on oikea ja hän linjoille takas saapuu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
laittamaan lapsen hoitoon 1 v ikäisenä.. Ite olen yhden lapen yh ja hyvin pärjätään niillä tuilla mitä saadaan (ei vaan saa ostella mitään turhia..).
Aion olla kotona koko hoitovapaan.
Eli saat hoitorahaa, hoitolisää + mahdollinen kuntalisä, lapsilisä, elatustuki (vähintään 118 e) ja asumistukea kelalta. Jos on pienituloinen (eli elät pelkillä kelan tuilla), niin asumistuessa ei ole sitä " omavastuu minimirajaa" tms.. kelan sivuilla on asumistukilaskuri.
Itse saan lapsen vaatteita + leluja sisaruksiltani. Isovanhemmat ostelee myös tarpeellisia vaatteita. Sitten tietty synttäreillä + jouluna tekee tarpeellisia lahjatoivomuksia.
Pystyt olemaan kotona, jos vain luovut omista " turhuuksista" .
Älä ota luuseriukkoa takas koskaan vaikka kuinka lupais muuttua!!
Parempaa uutta vuotta!
on olemassa. Ap kuulostaa tosi hienolle nuorelle naiselle. Valtavan paljon tsemppiä!
By the way, luulisin, että neuvola-aika on tosi simppeliä siirtää toiselle paikkakunnalle, ettei yksin sen takia tarvitse tulla takaisin. Mutta toki varmaan tulee muutakin asiaa vielä nykyiseen kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella suoraselkäistä toimintaa sinulta. Lapsesi on hyvä kasvaa sinun ja sukulaistensa kanssa. Onpa hyvä, että miehenkin suku on sinua auttamassa! Varmasti pitävät yhteyttä lapseen. Se on todella tärkeää lapselle :-)
Halaus!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet rohkea nainen ja miksi et olisi?
Olen oikeastaan kateellinen sinulle kun itse olen ottanut mieheni takaisin vaikka alkujaan päätin että en ota.
Miehesi tulee katumaan tekoaan ainakin sitten kun on saanut viettää poikamieselämää tarpeeksi.
Halauksia sinulle.
Sekin soitti mulle kännispäissään, että pitäiskö erota. Yllättyi pahan kerran, kun mä sanoin, että joo, olet ihan oikeassa. Poikaparka kun oli noudattanut kavereidensa tosi fiksuja neuvoja, että jos se jättäisi mut, mä itkisin sen perään, ja antaisin sen juosta vieraissa ja kaljoilla enemmän. Hah. Naurettavaa meininkiä. Onneksi oltiin vain avokkeja ja lapsettomia!
Toivottavasti ap on pysynyt lujana, sillä 25-vuotias nainen yhden lapsen kanssa voi tehdä vielä ihan mitä haluaa elämällään. Ap ei tarvitse mitään ukonnahjuksia nurkkiinsa itkemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minunkin lapseni biologinen isä lähti lapsen ensimmäisen elinvuoden aikana, olimme suunnilleen ikäisiänne (minä 23, mies 25). Näin jälkikäteen en voi muuta kuin toivoa, että olisin ollut yhtä fiksu ja sisukas kuin sinä. Jos mies on mennäkseen, sen pitää antaa mennä. Ketään ei voi pakottaa, hämätä tai psykologisesti painostaa vastuunkantoon ja vielä vähemmän rakastamaan! Jonkin aikaa voi pelata niitä valtasuhdepelejä ihmissuhteessa ja saada miehen toimimaan haluamallaan tavalla kiristyksellä, käskyillä tai epäsuoremmalla manipulaatiolla, mutta loppujen lopuksi siinä kuolee vain viimeisetkin välityksen rippeet. Ja jos ei miehestä ole vastuunkantajaksi, pakottamalla hän vain venyy äärimmilleen ja lähtee lopulta kuitenkin1
Olisi säästynyt minultakin paljon aikaa, porua ja jossittelua, jos olisin saman tien aloittanut " irroita ja unohda" -prosessin tuolloin aikoinaan...Tapaamisista haluaisin neuvoa sinua sen verran, että anna miehelle yksi mahdollisuus hänen omilla ehdoillaan. (Tapaamisissa ihan sama juttu, turha yrittää enempää kuin mitä mies itse kokee haluavansa) Lapsella on oikeus nähdä isäänsä ja isällä lasta, mutta anna vain yksi mahdollisuus. Jos isä ei pysty/halua noudattaa itse asettamiaan tapaamisia vaan alkaa luistaa niistä, vihellä peli pois kerrasta. Mikään ei ole lapselle musertavampaa kuin edes takaisin seilaava isä. (Meillä yritettiin pariinkin otteeseen isän ja lapsen suhdetta puhaltaa uudestaan eloon ja ne loput olivat aina hirveitä lapsen kannalta). Sen sijaan taloudelliseen vastuuseen voisit kyllä ex-ukkosi hyvin vetää. Ja kunnolla! Ei ole reilua, että sinä tästä lähtien kannat suurimman vastuun (ehkä koko vastuun) lapsen hoidosta, mutta elämä ei ole aina reilua ja ukkosi on nyt päättänyt tehdä siitä sinulle epäreilua. Väsyttävää ja rankkaahan se yksinhuoltajuus on aina välillä. Minä olenkin sitä mieltä, että vaikka ihmistä ei voi pakottaa välittämään lapsestaan tai tapaamaan ja hoitamaan tätä, on ihan oikein, että hänet kuitenkin pistää taloudellisesti avustamaan: Sinulla on ihan tarpeeksi rankkaa muutenkin jatkossa. Eli mieheltä juuri niin paljon elareita, kuin hänen liksansa antaa myöten! Ja elatusmaksuthan määräytyvät vanhempien suhteellisen elatuskyvyn mukaan; jos sinä olet työtön ja miehesi työssäkäyvä, joutuu hän maksamaan enemmän...Äläkä murehdi sitä, että joutuisit lapsesi viemään hoitoon äitiyspäivärahakauden jälkeen. Kyllä kodinhoitotuella (ja tarvittaessa sen ohella toimeentulotuella!) pärjää, kun elää säästeliäästi. Ota selvää asumis- ym. tuista. Itse olin kotona 2 vuotta, vaikka olin opiskelija yh:ksi jäädessäni.
Tsemppiä sinulle ihan älyttömästi...Tuolla sisulla ja potkulla selviät varmasti! Ja jos tarvit jotain käytännön vinkkejä samassa tilanteessa olleelta, niin tulehan vaan tänne kyselemään!
Ai niin, rohkaisevaksi tiedoksi vaan se, että nykyisellään minulla pyyhkii oikein hyvin. Lapsi on ihana esikoululainen ja arjessa uusi -todellakin entistä ehompi- ihmissuhde, joka toimii erittäin hyvin. Nykyinen miesystävä on ollut lapselle (joka ei siis tapaa bioisäänsä) enemmän isä kuin tuo alkuperäinen keljuke ikinä...Elämme oikein tyytyväisenä pikku perheenä, jossa kumpikin aikuisista hoitaa oman osansa arkirumbasta ja lapsenhoidosta.
Pari vuotta oli silloin yh:n alkuaikoina aika rankkaa, mutta kaikesta selvittiin kunnialla!
tulimme muksun kanssa uusimaan kirjastokorttia (mä laitan kerralla hommat ojennukseen!) ja hoksasin että tosiaan kirjastoissahan on netti käytettävissä :) käytiin äänestämässäkin.
oikeesti tahdon lausua mahdottoman suuren kiitoksen teille kaikille tsemppaajille. tsekkailimme toverin kommunikaattorilla silloin uudenvuoden yönä vielä minun lähtöni jälkeen tulleet viestit ja taisipa kohota hiukan tippaa linssiin. olkoon nyt aavee vaikka minkämoinen paskaa niskaan kaatopaikka niin kyllä täällä piilee myös oikeaa ystävyyttä.
muutin mun ja lapsen kirjat tänne ja neuvolaa lukuunottamatta peruin kaiken siellä toisessa paikassa, olemme siis todella alkamassa uutta vaihetta ja tuntuu tosi hyvältä.
tästä ette sitten suutu mulle mutta mä en ajatellut erota miehestä. se saa tulla mun perässä tänne heti kun haluaa. iso osa mun ahdistuksesta (josta seurasi, nyt sen todella huomaan, hullua käytöstä kotosalla, joka sitten lisäsi miehen ahdistusta ja lietsoi sen hulluiluja), johtui siitäettä olin pois kotoa. ja vieläpä sellaisessa paikassa jossa olin kokolailla toisten avun varassa mitä tulee kulkemiseen yms.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivotaan että mieskin huomaa sen. Ne vaan eivät paljoa ajattele.
Kyllä se avioliittokin kannattaa yrittää pelastaa mutta ajattele kuitenkin elämäsi niin että mies ei tulekkaan luoksesi.. Jos/kun tulee niin sehän on sitten uudelleen ajattelun paikka.
Onnea sinulle!
paluumuuttaja täällä huhuilee! sosiaalinen verkosto hakusessa (lapsenhoito kyllä hoituu ynnä muu, mutta mullei oo kavereita nyyh nyyh) :D
ap
Vierailija:
Toivotaan että mieskin huomaa sen. Ne vaan eivät paljoa ajattele.
Kyllä se avioliittokin kannattaa yrittää pelastaa mutta ajattele kuitenkin elämäsi niin että mies ei tulekkaan luoksesi.. Jos/kun tulee niin sehän on sitten uudelleen ajattelun paikka.
Onnea sinulle!
joo, en meinannut pystyttää mitään kotialttaria miehelle ja valvoa ikkunassa odottamasa sen paluuta :DD mutta otan kyllä vastaan jos se haluaa tulla mun luo. ja sitäpaitsi, on aviopareja jotka asuu ihan eri maissa ja mantereilla. no, aika näyttää miten meidän käy. hätiköimällä ei tuu kun kusipäisiä mukuloita :)
ap
Toivottavasti saatte asianne kuntoon ja kaikki " lutviutuu" . Ehkä se mieskin vähän rupeaa miettimään asioiden tärkeysjärjestystä, vähän aikaa on itsekeseen niin ehkä huomaa ettei se yksinolo niin hauskaa olekaan. Toivottavasti näin!
Meillä myös mies jossain vaiheessa, kun molemmat lapset olivat pieniä, haikaili vapautta. Erosta ei koskaan puhuttu, mutta kerran suutuin siihen valitukseen ja lähdin lähes koko kesäksi maalle ja jätin miehen kotiin mököttämään. Se oli töissä ja oli pakko olla kotona. Eipä tarvinnut kauan olla pois kotoa kun oli jo niiin ikävä ja tylsää ja kurjaa, kyseli koska tullaan kotiin. En sitten mennyt kotiin ennen kuin olin alunperin suunnitellut, eikä ole sen koommin mekastanut vapudenkaipuusta. Eli haave vapaudesta oli vain mielikuva siitä, mitä se on joskus ollut, todellisuus ei ollutkaan niin mukavaa.
Hurjasti tsemppiä sulle, olet rohkea nainen!
Minulla meni paljon kauemmin mutta olen nyt samassa tilanteessa. Minäkin sisuunnuin niin että olin raivon jälkeen melkein hilpeä. Tein lopulta päätöksen ja sanoin että muutan pois. Ja kävi juuri niin kuin joku sanoi: mies ihastui uuteen päättäväiseen ja nöyristelemättömään vaimoon. Haluaisi yrittää ja muuttua jne. jne. mutta minä en voi enää kunnioittaa miestä joka on kohdellut niin kauan minua kuin kynnysmattoa ja kodinkonetta.
Nyt hän ymmärtää mitä menettää, ja nyt minäkin ymmärrän että olen enemmän, olen myös aika pakkaus.
Niin olet sinäkin, voimia sinulle, tuo oli oikea, terve ja kypsä päätös, ainoa jolla kerrot miehellesi ja lapsellesi ja itsellesi ja kaikille muillekin että sinua pitää kunnioittaa, arvostaa, ja kohdella hyvin. Ja että jos elät jonkun kanssa, tämä täytyy olla myös aikuinen, kypsä ja vastuullinen. Mikään muu ei kannata.
Mies taatusti lähtee parisuhdeterapiaan kun on menettänyt sinut. Voit miettiä haluatko hänet vielä joskus takaisin. Mutta sinun ei ole pakko! Nyt elämäsi on omissa käsissäsi, olet VAPAA valitsemaan millaista elämää haluat elää, ja millaisen elämän haluat lapsellesi.
Onnea, ja paljon voimia! kirjoita meille kun tuntuu raskaalta.
Olet kirjoitustesi perusteella järkevä ja fiksu ihminen; sinä pärjäät aina!