parisuhde ongelmista selvinneet...

Koville otti ja suhde oli jo ihan lopussa, ei siis edes vihaa, vaan lähinnä pelkkää välinpitämättömyyttä (lapset oli pieniä ja kasvettiin erilleen, uudet työpaikkaromanssit kummallakin kuvioissa). Meillä auttoi todella radikaali elämänmuutos, jonka aikana jouduttiin pakon edessä puhaltamaan yhteen hiileen ja nykyisin suhteessa on paljon enemmän toisen arvostamista ja rakkautta.



Vaikka pahimmillaan tuntui, että tunsimme vain inhoa tosiamme kohtaan sekä psyykkiseti että fyysisesti, niin kriisin voittaminen kannatti! En olisi ikinä uskonut, että pääsisimme ylös siitä suosta. Meillä ei siis toiminut enää edes kommunikoiti, eikä kumpikaan olis edes viitsinyt/jaksanyt satsata suhteeseen.



Kun sitten raju elämänmuutos kolahti vielä päälle, niin olis voinut kuvitella, että nyt ne paukut loppu ihan kokonaan, mutta näin ei käynyt, vaan huomattiin kuinka hyvin pärjäsimme yhdessä kovan kriisin keskellä. Sellaista selviytymistä emme kumpikaan olisi voineet kuvitella kenenkään toisen partnerin kanssa.



Nyt en vaihtaisi miestäni mihinkään maailmassa ja tunne on molemminpuolinen.

Kuinka kauan olette olleet yhdessä? Tämä siis vierailijalle 2 ilmeisesti.

Miten tämmöisestä voi selvitä? Ei mitään läheisyyttä yms. ei siis arvosteta mitenkään, koen olevani ilmassa, kuka välittää? Kuka Minä Olen?

Käytettiin avioliittoneuvojaa ja käytiin terapiassa myös molemmat erikseen. Pikku hiljaa se alkoi auttamaan, mutta en voi sanoa, että aivan entisekseen liitto enää korjaantui. Toisaalta eihän siitä pitäisikään tulla entisen kaltaista, vaan " uuden tason liitto" . Entinenhän oli se, mikä kriisiin johti.

Vierailija:

Koville otti ja suhde oli jo ihan lopussa, ei siis edes vihaa, vaan lähinnä pelkkää välinpitämättömyyttä (lapset oli pieniä ja kasvettiin erilleen, uudet työpaikkaromanssit kummallakin kuvioissa). Meillä auttoi todella radikaali elämänmuutos, jonka aikana jouduttiin pakon edessä puhaltamaan yhteen hiileen ja nykyisin suhteessa on paljon enemmän toisen arvostamista ja rakkautta.

Vaikka pahimmillaan tuntui, että tunsimme vain inhoa tosiamme kohtaan sekä psyykkiseti että fyysisesti, niin kriisin voittaminen kannatti! En olisi ikinä uskonut, että pääsisimme ylös siitä suosta. Meillä ei siis toiminut enää edes kommunikoiti, eikä kumpikaan olis edes viitsinyt/jaksanyt satsata suhteeseen.

Kun sitten raju elämänmuutos kolahti vielä päälle, niin olis voinut kuvitella, että nyt ne paukut loppu ihan kokonaan, mutta näin ei käynyt, vaan huomattiin kuinka hyvin pärjäsimme yhdessä kovan kriisin keskellä. Sellaista selviytymistä emme kumpikaan olisi voineet kuvitella kenenkään toisen partnerin kanssa.

Nyt en vaihtaisi miestäni mihinkään maailmassa ja tunne on molemminpuolinen.

Olemme olleet naimisissa kymmenen vuotta, ja kolme vuotta sitten minä rakastuin ihan täysillä yllättäen toiseen mieheen.



Oma mies tuntui todella vähäpätöiseltä, en jaksanut/halunnut yrittääkään mitään. Lapset oli pieniä silloin ja ajattelin että pakko kestää pari vuotta heidän takia ja erota sitten. Jatkoin salassa tuota toista suhdetta kaksi vuotta. Oma mies ei tiennyt varsinaisesti mitään tästä, toki aavisti ja välimme oli todella kiereät.



En tiedä mitä tapahtui mutta vähitellen aloin arvostaa sitä että lapsillani on sekä isä että äiti! Kovan työn tuloksena sain poikkastua välit tuohon elämäni sielunkumppaaniin, siis toiseen mieheen. Vuoden päivät meni oman miehen kanssa ihan karikolla, tappelimme , mökötimme mutta myös puhuimme ja lasten kasvaessa aloimme nauttia lapsista niin suunnattomasti että tavallaan meille tuli sellainen yhteishenki päälle, eli että olimme kaksin saaneet noin mahtavat lapset aikaiseksi.



Pikku hiljaa myös rakkaus alkoi palata ja nyt olemme olleet onnellisia jo reilun vuoden ajan ja kolmas lapsi on nyt ilmoittanut tulostaan.



Olen todella onnellinen että tajusin tämän kuinka arvokas oikea perhe on lapsille!! Etenkin kun olen nyt seurannut yhden hyvän ystäväperheen avioeroa ja lasten kärsimystä. En oikeasti olisi uskonut pätkääkään että voisin ikinä rakastua omaan mieheeni uudelleen. Tämä kriisi lujitti paljon suhdetta ja nykyisin häpeän yksikseni tuota " hairahdustani" todella paljon en voi ymmärtää että MINÄ kykenin pitämään toista miestä salassa niin pitkään.

PALAKAA HELVETISSÄ!!

Tässä jälleen tiivistys. Eli mies sanoi heinä/elokuussa ettei enää rakasta minua. Myönsi sen lopulta kun tilanne oli jo niin paha, ettei voinut edes halata tai suudella minua. En saanut edes lohtuhalia kun perheessä oli surua.



Mies on itse uusioperheestä ja sitä mieltä ettei hän ikinä halua omalle lapselleen eronneita vanhempia. Hän olisi ollut valmis elämään vaikka kulissiliittoa, jollemme olisi saaneet suhdetta enää toimimaan. Minä en taas olisi kulissia jaksanut ja mietin vakavasti eron ja uudelleen yrittämisen välillä.



Ilmoittauduin seurakunnan parisuhdeterapiaan ja kävin siellä lopulta yksin. Mieskin olisi lopulta varmasti tullut mukaan, mutta meille riitti tämäkin.



Ongelman ratkaisu oli yksinkertainen, pelkästään ongelman tunnustaminen helpotti välejämme. Kun mies sai sanottua vihdoin mikä on vialla, hän alkoi itse olla taas rennompi. Puhuimme paljon ja etenimme pienin askelin kohti parempaa ja syvempää suhdetta. Pidimme vapaan viikonlopun ja lähdimme " seksilomalle" hotelliin. Illalla lapsen nukkuessa vietimme enemmän aikaa yhdessä ja lapsen hereilläollessakin olimme enemmän koko perhe yhdessä.



Ensin halailtiin, sitten pussailtiin, sitten jossain vaiheessa suudeltiin ja rakasteltiin. Pieniä askelia ja pieniä tavoitteita. Nyt vajaan puolen vuoden jälkeen voisin sanoa että olemme voittaneet tämän kriisin. Seksiä on nykyisin vähintään joka viikko ja toisinaan useamman kerran päivässä. Halimme ja suukottelemme päivittäin. Mies ei koskaan ole ollut hyvä sanomaan että rakastaa minua ja olen itsekin jättänyt sen pois. Sen sijaan sanon että tykkään sinusta valtavasti kulti tai jotain vastaavaa. Siihen on miehenkin helpompi vastata.



Terapeutti opetti minut ymmärtämään miestäni paremmin. Me olemme alunperin ymmärtäneet rakkaus-sanan merkityksen eri tavalla. Miehelle se tarkoittaa lähinnä rakastuneena olemista, sitä isoa huumaa. Minulle rakkaus on sitä, että toisen lähellä on hyvä olla.



Nyt hyvää yötä ja toivottavasti AP saa korjattua oman parisuhteensa.



-Nina-