Onko kellään käytännön kokemuksia millainen tila on psykoosi?

jolloin ihminen on taas ihan päinvastainen.Psykoosia vois epäillä,jos kaverisi puhuu outoja,mielikuvitusjuttuja ja uskoo niihin täysillä.

kun ei ole päivittäin yhteydessä, niin ei ole varma missä mennään...

mutta todellakin hän puhuu asioita ristiin, unohtelee asioita ja tavaroita, nukkuu unilääkkeillä, jaksaa taas pitää ulkonäöstään huolta...

Kuvittelee, että asiat on ihan hyvin vaikkei ole



Tässä vähän lisää siis oireita.

Kyllä kävi itelläkin mielessä tuo maanis-depressiivisyys tuon psykoosin ohella...



-ap-

kaunis mieli, siitä saa viitteitä

joka tietää ongelmista. Kerro havainnoistasi ja huolistasi. Jos voit, niin puhu asianomaiselle suoraan.



Musta kuulostaa pikemminkin manialta kuin psykosilta vielä.

Siskolla on tuo maanis-depressisyys.

Oli kuin toinen ihminen, sanottiinkin miehen kanssa että psykoosi toi " Jennin" oikean tahdon esiin.

Jätti miehensä, bailasi, teki niitä asioita, mitä ei miehensä kanssa voinut tehdä. Vauva oli " Jennin" vanhempien luona, jotka kielsivät, että tytöllä muka olisi mielenterveyden kanssa ongelmia.



No, sitten myönsivät, kun lähti ajamaan autolla tuntematonta ihmistä takaa, väittäen (isä oli kyydissä) kivenkovaan että tuntee tämän, eikö isä nyt muka huomaa että se on perheen vanha tuttu.



Ajoivat montakymmentä kilometriä, sellaiselle asuinalueelle, jossa ei " jenni" koskaan ollut käynytkään. Siellä meni kerrostalon rappukäytävään, etsi oven ja soitti ovikelloa. Marssi sisään ja oli kuin tuntisi asukkaat. He arvaten hieman kummissaan.



No, sitten isä kutsuikin valkotakkiset miehet.

" Jenni" läksi Kellokoskelle lepäämään.

Pääsi toki pois, sai lääkityksen, mutta ei koskaan enää ollut sama

" Jenni" jonka tunsin.

En enää ole tekemisissä hänen kanssaan, sillä tapahtunut/lääkitys teki hänestä ns. zombien. Ei kuuntele mitään ja on kovin passiivinen kaiken suhteen. Tai oli ainakin muutama vuosi sitten, toivottavasti tilanne on parantunut.

Muistatko miten pian synnytyken jälkeen masennus muuttui psykoosiksi? Ja minkä ikäinen tämä kyseinen henkilö oli?

Elikkäs tilanne tämä erään ystäväni kohdalla... hänellä ollut monta vaikeaa vuotta avioliitossaan, vaikea lapsuus, pari erilleenmuuttoa miehensä kanssa lapsen huostaanotto, mielenterveysongelmia... työttömyyttäkin.



Hän on ollut aina lämmin ihminen kaikesta huolimatta, mutta nyt on tapahtunut jokin naksahdus (ei psyyke voi kestää kaikkea... ?)



Toissakerralla kun näin hän ei tuntenut minua, ja oli aivan kummallinen (muisti pätkii hänellä), ja viimeksi hän oli aivan eri ihminen.

En ole koskaan tavannut häntä sellaisena... puhui isoon ääneen, nauroikin erilailla, oli ylipositiivinen tulevaisuuden suhteen vaikka koko elämä on ulkopuolisten silmissä aivan solmussa..



Lääkäreiden mukaan kunnossa jne... en tiedä miten pitäisi suhtautua.

Luota vaistoosi, olet hyvä ystävä kun puutut asiaan. Lääkäreillä on kiire, eivätkä heiltä välttämättä saa apua ellei sitä osaa pontevasti pyytää. Etsi netistä jokin auttava puhelin, josta saat osviittaa mitä tehdä ystävällesi. Mielenterveysongelmat ovat vakava asia, mutta niille voi tehdä jotain. Tsemppiä, ihailen sinua, kun jaksat huolestua ystävästä. Se ei ole mikään itsestään selvyys nykyään!!

siinä todellisuuden taju häviää ja harhat tuntuvat ihan todelta. Itse esim. kuvittelin, että olen prinsessa Dianan ja Dodin lapsi :o) Voi myös kuvitella saavansa viestejä esim. radion tai television kautta. Kaiken kaikkiaan olin sekaisin kuin seinäkello. Pahassa psykoosissa en minäkään muistanut noin kuukauden ajasta mitään(olin lepositeissä hoidossa).

Mutta jos pääsee nopeasti hoitoon ennen kuin menee liian syvälle psykoosiin niin siitä voi onneksi parantuakin nopeasti. Se onkin asia erikseen, kun koetetaan löytää sopiva lääkitys, että mitä sopimattomat lääkkeet voi aiheuttaa(itsellä esim. meni pissat housuun ilman, että mitään voi).

Tämä saattaa kyllä riippua paikkakunnasta, mutta serkkuni oli uhkaillut äitiään ao. päivänä ja joitain aikoja aiemmin oli viilellyt itseään. Vietiin päivystykseen, mutta lääkäri ei ottanut sisälle, koska siinä tilanteessa serkkuni tietysti osasi olla ihan kunnolla ja hän ei halunnut sairaalaan. Tässä ei ollut kyse psykoosista. Olen kuskannut kyllä psykoosissa olevankin sairaalaan. Tällöin ihminen on levoton, ei osaa keskittyä ja on sekava. Hän voi luulla, että joku kuuntelee ja tarkkailee häntä ulkopuolelta taloa ja puhuu käsittämättömiä. Ihminen voi olla myös hajamielinen, unohtaa tavaroitaan, ja ei kuule kun puhutaan.

Siis viimes kun tavattiin ystäväni kyllä tunsi minut ja tiesi tilanteen ja eli tätä hetkeä, mutta kävi tosi ylikierroksilla ja kiihkoili välillä ym.



Lähisukulaisensa yrittäneet saada häntä hoitoon,mutta läpäissyt loistavasti kaikki " hulluus" testit, ja sanoo, että ei ole hullu eikä sairas.



Ja ei käytä huumeita eikä liioin alkoholiakaan...

En suosittele, ei kokemusta

Harhat muuttui todeksi. Mua vakoiltiin ja seurattiin mm. pistorasioista, joten teippasin ja peitin kaikki pistorasiat jeesusteipillä, jätesäkit ikkunoihin, ihme virityksiä ulko-oveen. Pistorasiaäänien kanssa keskustelin ja huusin niille äänille. Televisiota tai radiota ei voinu pitää auki, sillä ne ihmiset keskusteli mun kanssa tai puhui mun asioista.

Mua seurattiin myös kadulla olevista viemäreistä ja vesiränneistä. Näistä tuli myös ääniä. Autossa äänet tuli radiosta, lämmityslaitteista, jne. Ihmiset kaduilla puhui mun asioista.

Näin myös näkyjä etenkin asunnossani. Vieraita ihmisiä. 

Kävin tekemässä myös rikosilmoituksen laitoksella näistä vainoajista.....

Alkoholia meni runsaasti. Hermot eivät olisi muuten kestänyt. Tietenkään äänet ei minnekään kadonneet, mutta teki asian helpommaksi kestää. 

Ei mitään sairaudentuntoa, vaan kaikki oli minulle totta. 

Itse en kuluttanut rahaa ylenpalttisesti, tmv. Johtui varmaan siitä, että en uskaltanut liikkua kovin paljoa ihmisten ilmoilla enkä hirveästi tietokoneella voinut olla äänien vuoksi. 

Jouduin tietenkin sitten suljetulle. Kaksi kertaa ollut mulla edellä kerrotun kaltainen psykoositila. Molemmat vei suljetulle. Eka kerralla ei ollut vielä diagnoosia, mutta sen aikana saatiin. Diagnoosi: kaksisuuntainen. Toisella kerralla olin lopettanut lääkkeiden syönnin.

Olen hyväksynyt sairauteni ja syön päivittäiset lääkkeeni. Tuosta toisesta ja samalla viimeisestä kerrasta suljetulla on aikaa jo noin 12 vuotta. Pelottavia kokemuksia nuo hommat....

Olen korkeasti koulutettu ja vastuullisessa työssä. Ei vaikuta mitenkään työhöni eikä minusta tätä sairautta mitenkään näe/huomaa. Noiden tapahtumien aikaan 1. kerralla irtisanouduin silloisesta työstäni ja jäin sairaslomalle lähes vuodeksi. Tuolloin minua tutkittiin ja selviteltiin, mikä on homman nimi. 2. kerralla olin sairaslomalla 2 kk. Tuo toinen kerta oli "helpompi", koska diagnoosi oli jo ja psykoosi oli suoraan seurausta omasta toiminnastani eli lääkkeiden poisjättämisestä....

up

ylös