Miten te muut pienipalkkaiset jaksatte, kun ei ole koskaan varaa mihinkään?
Olen jotenkin kauhean väsynyt ja kyllästynyt siihen, että teen pitkät päivät raskasta työtä, ja rahasta ei kuitenkaan jää koskaan mitään itselle. Tällä tarkoitan sitä, että näin yli nelikymppisenä olen ystäväpiirissäni lähes ainoa, jolla ei ole varaa kampaajaan, kosmetologiin, uusiin vaatteisiin tai kenkiin, lomamatkoihin, ravintolaillallisiin, kylpyläviikonloppuihin, ei yhtään mihinkään. Jopa hammaslääkärikäynti on sellaista ylellisyyttä, että en tiedä, mistä rahat repisi. Ei ihminen paljoa tarvitse, eikä se raha elämässä suinkaan tärkeintä ole, mutta joskus sitä vaan väsyy tähän tilanteeseen.
Kommentit (143)
Miten yrittäjä voi aina olla niin pirun itsekäs, että hän voi aina perustella pienet yrittäjän tulonsa sillä ihanalla työllä ( joka ei tuota mitään).. Eikö yrittäjäksi yleensä kannata alkaa, että tienaa enemmän ku palkansaaja??? Muutoinhan se on paska bisnes, jota ei kenenkään kannattas tehdä? Paitsi lahjattoman, jonka koulut jäi kesken jne... Ja perhe kärsii, kun wannabe bisneswoman ei tuo perheelleen toimeentuloa? Itse olet osasi valinnut, sorry. Jätä selitykset.
että jos ostaa jotain, niin se on pois jostain muusta. Joskus on ollut pakko ostaa itselle esim. kengät tms ja se on pois ruokarahoista ja on mietittävä, mitä lapsille syötäväksi.
on aivan eriasia saada tonni kuussa hesassa kuin kainuussa,eikä kaikki työnantajat maksa palkkaa tiettynä päivänä,palkkaväli voi olla esim 3 kk ,kuten minulla,onneksi on oma "mummonmökki"ja harrastuksena metsästys ja kalastus.
Ei jaksa/viitsi/halua opiskella ammattiin, josta saa kunnon palkan.
Pienipalkkaisuuteen liittyy usein myös kyvyttömyys käyttää rahaa mistä lienee kyse myös ap:n kohdalla.
Ei jaksa/viitsi/halua opiskella ammattiin, josta saa kunnon palkan.
Pienipalkkaisuuteen liittyy usein myös kyvyttömyys käyttää rahaa mistä lienee kyse myös ap:n kohdalla.
kouluttamattomat eivät hallitse talousasioita
eivät ymmärrä että jos tilillä on 10 euroa rahaa eikä lisää tule puoleen vuoteen, niin ei vaan kannata ostaa sitä 400 euron tablettia ihan vaan siksi kun kaikilla muillakin on tai kun se on niin kiva tai koska mulla on oikeus siihen kun muillakin on sellaiset
heiltä puuttuu elämänhallinta eikä aina todellakaan ole kyse elinkustannuksista vaan he ostavat mäyräkoiran kuukauden viimeisillä rahoillaan ja sitten itkevät kun ei ole rahaa ruokaan
Että kaikki ei voi olla hyväpalkkaisia johtajia yms, kun jonkun täytyy ajaa bussia ja siivota ja tarjoilla ravintolassa. 1200/kk josta pois asuminen, vakuutus ja ruoka, paljon ei jää, ainakaan Helsingin vuokrilla. Puhelin, netti yms on ylellisyyttä, mitä kaikki ei tunnu tajuavan.
Että kaikki ei voi olla hyväpalkkaisia johtajia yms, kun jonkun täytyy ajaa bussia ja siivota ja tarjoilla ravintolassa. 1200/kk josta pois asuminen, vakuutus ja ruoka, paljon ei jää, ainakaan Helsingin vuokrilla. Puhelin, netti yms on ylellisyyttä, mitä kaikki ei tunnu tajuavan.
että ei osata elää tulojen mukaan. Puhelinta ei hankinta jos varaa ei ole, eikä myöskään nettiä. Mikä siinä on muka niin vaikeaa?
Joo ap rakas, on niin tuttu tunne. Potuttaa ihan sikana, kun käyt työssä päivittäin ja mihinkään ylimääräiseen ei koskaan ole rahaa. Elämä Suomessa on vaan kallista, keskituloiset on usein aika tiukassa paikassa, kun kaikesta maksat korkeimman mukaan ja mitään etuisuuksia tai tukia et saa.
Joo ap rakas, on niin tuttu tunne. Potuttaa ihan sikana, kun käyt työssä päivittäin ja mihinkään ylimääräiseen ei koskaan ole rahaa. Elämä Suomessa on vaan kallista, keskituloiset on usein aika tiukassa paikassa, kun kaikesta maksat korkeimman mukaan ja mitään etuisuuksia tai tukia et saa.
Perustele.
Sulla on katto pään päällä eli koti ja lämpö. Vaatteet voit ostaa ja ruoan. Käyt työssä jolla rahoitat sen. Peruselinehdot täyttyvät. Mitään muuta ei tarvitse olla.
Ei meilläkään riitä rahat mihinkään kosmetologijuttuihin. Olen farmaseutti, mutta teen osa-aikatyötä sairauden takia. Mieheni on 60-vuotias, hän ei saa töitä, vaikka päällänsä seisoisi. Vuoden 2008 lama lopetti hänen työnsä rakennusarkkitehtinä. Nuoremmat saa työn, jos on enemmän kuin yksi hakija, ja ainahan heitä on.
Eli mies on työtön. Millähän lailla tämä tilanne on oma vikamme? En silti valita, pärjäämme ja minullaon sellainen suku, että auttavat tarvittaessa.
Eikä auta koittaa työllistää itse itseään (miehen), kokeiltu on, eikä onnistunut. Siinäkö sitten syy vähävaraisuuteemme?
Työnantajat haluavat ulkoistaa riskit (esim. lamakaudet) työntekijöille sysäämällä heitä yrittäjiksi.
mä en tykkää, kun mihinkään extraan ei ole koskaan varaa.
Ei meilläkään riitä rahat mihinkään kosmetologijuttuihin. Olen farmaseutti, mutta teen osa-aikatyötä sairauden takia. Mieheni on 60-vuotias, hän ei saa töitä, vaikka päällänsä seisoisi. Vuoden 2008 lama lopetti hänen työnsä rakennusarkkitehtinä. Nuoremmat saa työn, jos on enemmän kuin yksi hakija, ja ainahan heitä on.
Eli mies on työtön. Millähän lailla tämä tilanne on oma vikamme? En silti valita, pärjäämme ja minullaon sellainen suku, että auttavat tarvittaessa.
Eikä auta koittaa työllistää itse itseään (miehen), kokeiltu on, eikä onnistunut. Siinäkö sitten syy vähävaraisuuteemme?
Työnantajat haluavat ulkoistaa riskit (esim. lamakaudet) työntekijöille sysäämällä heitä yrittäjiksi.
Työnantajien tehtävä ei ole työllistää ketään vain työllistämisen ilosta, vaan jokaisen työnantajan tulee tuottaa jotakin. Jos miehesi ja sinä ette ole sitä tuohon ikään mennessä oppineet, niin nyt on jo aika.
mä en tykkää, kun mihinkään extraan ei ole koskaan varaa.
Oikeastiko vasta nyt huomasit, että maailma ei ole reilu?
ja siis mihin sitä siis pitäisi olla?
Meillä on 4 henkinen perhe, itse tienaan käteen alle tonnin kuussa (lapsilisät laskettu mukaan), ja mies saa käteen noin kaks tonnia kuussa. 900 euroa menee pelkkiin asumiskuluihin/kk (sis. asuntolaina). Siinä kaikki tulomme. Ei saada mitään tukia lapsilisiä lukuunottamatta.
Meillä on kyllä varaa kaikkeen, mitä tarvitaan, ja ylimääräiseenkin. Ulkomaillakin käytiin jo tänä vuonna, ja käytiin myös sitä edellisenä.
Meillä on kaksi autoakin. Käydään ravintoloissa syömässä ehkä kerran kuukaudessa. Kylpylässäkin ollaan käyty.
Kotona on uudet huonekalut, ostettu tosin vähä vähältä, mutta samaa sarjaa. Osamaksuilla ei olla ostettu mitään.
Vaatteitakin tilailen itselleni ja lapsille vähän väliä, ehkä vähän liikaakin.
Mun mielestä meiltä ei puutu mitään, rahat riittää hyvin ja säästöönkin jää.
No mutta toisaalta, meillä ei kyllä kukaan käy kampaajalla/parturissa, itse leikataan ja värjätään hiuksia, jos/kun on tarve. En tilaa mitään lehtiä. En kerää mitään kalliita astiastoja, en ole koskaan keräillyt/ostellut, halpiskaupoista ostetut kupit ja lautaset on hyvin kelvanneet. Ei tupakoida, ei juosta baareissa. En ostele merkkivaatteita enkä merkkilaukkuja, kalliita hajuvesiä, koruja tms.
En koe mitään tarvetta ostella hetken mielijohteesta mitään, enkä edes todellakaan kaipaa mitään kampaajakäyntejä enkä merkkilaukkuja. Puhelinkin mulla on ikivanha kännykkä, mutta käytän sitä niin kauan kuin se toimii, en näe mitään järkeä vaihtaa puhelimiakaan vähän väliä vaan sen vuoksi, että markkinoille on tullut uusi malli tms.!
Eli näin meillä. Rahat riittää kaikkeen, mitä tarvitaan ja halutaan. Ehkä sitten en halua niin paljoa kuin "muut", olen itse tajunnut, että ainakaan omalla kohdallani materia ei tuo onnea eikä juuri iloakaan, ne tulee ihan muista asioista, ilmaisista ;)
Odotan vaan vuodesta toiseen, koska mulla jäis ylimääräistä siihen.
Ei meilläkään riitä rahat mihinkään kosmetologijuttuihin. Olen farmaseutti, mutta teen osa-aikatyötä sairauden takia. Mieheni on 60-vuotias, hän ei saa töitä, vaikka päällänsä seisoisi. Vuoden 2008 lama lopetti hänen työnsä rakennusarkkitehtinä. Nuoremmat saa työn, jos on enemmän kuin yksi hakija, ja ainahan heitä on.
Eli mies on työtön. Millähän lailla tämä tilanne on oma vikamme? En silti valita, pärjäämme ja minullaon sellainen suku, että auttavat tarvittaessa.
Eikä auta koittaa työllistää itse itseään (miehen), kokeiltu on, eikä onnistunut. Siinäkö sitten syy vähävaraisuuteemme?
Työnantajat haluavat ulkoistaa riskit (esim. lamakaudet) työntekijöille sysäämällä heitä yrittäjiksi.
Työnantajien tehtävä ei ole työllistää ketään vain työllistämisen ilosta, vaan jokaisen työnantajan tulee tuottaa jotakin. Jos miehesi ja sinä ette ole sitä tuohon ikään mennessä oppineet, niin nyt on jo aika.
Kyllä työnantajat voisivat työllistää ihan työllistämisen ilosta.
Mä uskon, että Suomessa on paljonkin työssäkäyviä ihmisiä, joille ei jää pakollisten menojen jälkeen muuhun kulutukseen yhtään rahaa. Me ei tietenkään olla sellainen perhe, koska ei olla MOLEMMAT töissä. Mutta vaikka oltaisiin, niin rahat ei varmnaan riittäisi.
Meillä on asunto- ja autolainaa. Asuntolainaa 100 000 euroa, joka ei ole minusta edes hirveän paljon.
Mediaanitulot suomalaisella on 2700 euroa, olemme todella kaukana siitä.
Ja jos tulot ovat isommat, niin suunnilleen samat ovat ne pakolliset menot kuitenkin. Mutta isommista tuloista jää muuhunkin kuin ruokaan ja asumiseen.
Ryhtykää vaikka tuohon kuuuluisaan av-kääntäjän ammattiin vähintään viiden vuoden yliopistokoulutuksen jälkeen ja ansaitkaa huikeat 1 200 bruttona. Kokemusta on.
Teillä ilkeilijöillä ei ole ole selvästikään minkäänlaista kokemusta niukkuudesta, suoranaisesta köyhyydestä puhumattakaan. Se on se tila, jossa kaikesta on jo tingitty, mutta rahat eivät siltikään aivan riitä. Älkää hyvät ihmiset viitsikö hurskastella, että pelkkä katto pään päällä ja riittävä ravinto pitäisivät ihmisen tyytyväisenä kuukaudesta, vuodesta, vuosikymmenestä toiseen, kun samalla näkee toisten kulutusjuhlivan ympärillään.
Niukka toimeentulo on saanut minut katsomaan hyvin kriittisesti jatkuvaa ostamisen "tarvetta", mistä olen iloinen, mutta kyllä se välillä kiristääkin, kun ei edes uusia housuja pysty ostamaan.
Esim. tarttisin uudet silmälasit, mutta mulla on niin vahva miinusnäkö, että pelkät linssit ovat muutamia satasia. Pakko olla ohennukset ja heijastamaton pinta, muuten lasien käyttö olisi mahdotonta. Edelliset ostin 8v. sitten.
Tämä on esimerkiksi sellaista ekstraa, johon peruspalkkani ei riitä. Eli lasit on ostettava velaksi.
kun entiset on kuluneet aivan puhki. Hammaslääkäriinkin olisi kiva mennä, hampaassa on tuntunut reikä jo kuukausia. Jos han hulvattomaksi heittäytyisi, niin haluaisin tuhlata gynekologiin ja mammografiaan. Olen kuitenkin jo yli 40-vuotias, joten olisi hyvä käydä kai molemmissa edes kerran.
Mulle tulee kuukaudessa palkkaa nettona n. 1200e