Nyt tarttis tähän pinoon ISÄNPÄIVÄLAHJA ideoita!!

juhlii näkyvästi omaa miestään isänpäivänä tai jättää huomiotta. Mutta miksi pitää mollata toisten tapaa.



Nyt kysyttiin ideoita lahjaksi. Kirja on mieluinen lahja minun lahjottavalleni (ja en kerro onko se isäni, mieheni, vai molemmat! :) )

Minä arvostan miestäni isänä ja elämän kumppaninani joka päivä vuodesta, joten ei tarvitse isänpäivänä erikseen muistaa!

Sääli, että sinä muistat vain kerran vuodessa, mutta hyvä että edes silloin. Mitä jos vaikka annat vapaa päivän, tekee mitä haluaa.

Mä en sano miehelleni joka päivä että rakastan häntä mutta se ei todellakaan tarkoita sitä että niinä päivinä kun en sano sitä en myöskään rakasta.

Voii arrghhh mikä tulkitsemistapa. nuija.

miten tärkeä se mies on ja miten paljon sitä rakastaa, niin ei se sulje pois sitä, etteikö isää voisi juhlia myös tiettynä päivänä.



Meillä se isänpäivä on nimenomaan juhla, johon lapset osallistuvat eli askartelevat kortin ja pienet lahjat/muistamiset päiväkodissa (tai kotona, jos jostain syystä ei päiväkodissa ole mitään) ja yhdessä lasten kanssa ostetaan vielä jotain muutakin. Sitten pohdimme syötävät, leivomme kakun jne. Teemme jotain kivaa isälle siksi, että on olemassa päivä, jolloin isää voi juhlia. Toki kivaa ylläriä tehdään useamminkin mutta harvemmin kakun ja muiden herkkujen merkeissä herätellään aamulla, annetaan suukkoja ja kortteja. Tällaista isä saa vain syntymäpäivänään.



Tämän lisäksi toki juhlimme myös pappaa ja käymme siellä kylässä.



Ei tässä arjessa ole niin paljon juhlapäiviä, etteikö voisi yhtä sunnuntaita pyhittää vähän eri tavalla kuin yleensä. Jos nyt joka sunnuntai leipoo kakkuja ja ostaa lahjoja miehelleen, niin sitten se isänpäivä ei varmaan ole kovin merkityksellinen. Meillä taas tuollaiset ovat harvinaisempaa herkkua (muuten vain syntymäpäivänä), joten juhlimme siis isänpäivänä lasten kanssa heidän isäänsä.

Entäs sitten, kun on äitienpäivä, tekeekö miehenne teille kaikki? Voi jessus sentäs, äiti meille jo opetti, kun oltiin pieniä, ettei halua olla maailman paras äiti vain kerran vuodessa, meillä ei siis ole lapsuudenkodissa ikinä juhlittu näitä turhia päiviä, koska olemme oppineet kertomaan vanhemmillemme, että he ovat parhaita joka päivä vuodessa. Mä en vain ikinä ole oppinut näitä turhia pyhiä, onhan näitä:

-äitien- ja isänpäivä

-ystävänpäivä

-naistenpäivä

muutaman vain luetellakseni.



Lapsen päiväkotiinkin olen ilmoittanut, ettei meillä tehdä näihin turhiin päiviin mitään. Jos ei arvostusta osaa osoittaa muuten kun vain kerran vuodessa, niin antaa sitten olla sen arvostuksen kokonaan.



Jokainen tavallaan, tuhlatkaa vaan rahat turhiin juhliin. Meillä lopetetaan myös synttärit vähintäänkin 14v, jos haluaa, saa myös itse tehdä jotain sen eteen. Nimppareita meillä ei juhlita, emme kerjää huomiota.



Meillä mies ja minä ostelemme toisillemme pitkin vuotta jotain pientä, muistamme sanoa, kuinka tärkeitä olemme toisillemme ja annamme arvostusta toisillemme :) Meillä ei edes täytekakkuja kyllä tehdä edes synttäreinä, lapsetkaan ei tykkää.

eli siis sellaisen iPadin kynän.



Miehelleni ostan printterin. Sen oikeastaan tarvitsen itse eikä meillä yleensä juhlita isänpäivää kuin lasten toimesta.

Ja omaa isää muistetaan lasten kanssa lähettänällä kortti, mut miestäni lahjalla.. Papan luona käydään.

liput Top geariin ;)



POjat siis vievät isänsä ja pappansa. Ja äiti saa olla hetken ihan rauhassa!

Entäs sitten, kun on äitienpäivä, tekeekö miehenne teille kaikki? Voi jessus sentäs, äiti meille jo opetti, kun oltiin pieniä, ettei halua olla maailman paras äiti vain kerran vuodessa, meillä ei siis ole lapsuudenkodissa ikinä juhlittu näitä turhia päiviä, koska olemme oppineet kertomaan vanhemmillemme, että he ovat parhaita joka päivä vuodessa. Mä en vain ikinä ole oppinut näitä turhia pyhiä, onhan näitä:

-äitien- ja isänpäivä

-ystävänpäivä

-naistenpäivä

muutaman vain luetellakseni.

Lapsen päiväkotiinkin olen ilmoittanut, ettei meillä tehdä näihin turhiin päiviin mitään. Jos ei arvostusta osaa osoittaa muuten kun vain kerran vuodessa, niin antaa sitten olla sen arvostuksen kokonaan.

Jokainen tavallaan, tuhlatkaa vaan rahat turhiin juhliin. Meillä lopetetaan myös synttärit vähintäänkin 14v, jos haluaa, saa myös itse tehdä jotain sen eteen. Nimppareita meillä ei juhlita, emme kerjää huomiota.

Meillä mies ja minä ostelemme toisillemme pitkin vuotta jotain pientä, muistamme sanoa, kuinka tärkeitä olemme toisillemme ja annamme arvostusta toisillemme :) Meillä ei edes täytekakkuja kyllä tehdä edes synttäreinä, lapsetkaan ei tykkää.

Se että meillä juhlitaan yhtenä päivä ei tarkoita sitä että muutoin emme arvosta ja mitään ei osteta muulloin!!!!!

Arvostaako sun mies siis sua vain niinä päivinä kun ostaa sulle joitain ja vain niinä päivinä kun sanoo sen???

Ei lapset tykkääkkään juhlia jos vanhempien asenne esim. isänpäivään on tuollainen. Onnea valitsemallanne tiellä, onneksi lapset yleensä isona siten kun heillä on omia lapsia tekevät toisin kuin vanhempansa, niin monta tälläistä tarinaa kuullut tyyliin "minä haluan omille lapsilleni kunnon synttärit kun oma äitini ei koskaan...."

Entäs sitten, kun on äitienpäivä, tekeekö miehenne teille kaikki? Voi jessus sentäs, äiti meille jo opetti, kun oltiin pieniä, ettei halua olla maailman paras äiti vain kerran vuodessa, meillä ei siis ole lapsuudenkodissa ikinä juhlittu näitä turhia päiviä, koska olemme oppineet kertomaan vanhemmillemme, että he ovat parhaita joka päivä vuodessa. Mä en vain ikinä ole oppinut näitä turhia pyhiä, onhan näitä:

-äitien- ja isänpäivä

-ystävänpäivä

-naistenpäivä

muutaman vain luetellakseni.

Lapsen päiväkotiinkin olen ilmoittanut, ettei meillä tehdä näihin turhiin päiviin mitään. Jos ei arvostusta osaa osoittaa muuten kun vain kerran vuodessa, niin antaa sitten olla sen arvostuksen kokonaan.

Jokainen tavallaan, tuhlatkaa vaan rahat turhiin juhliin. Meillä lopetetaan myös synttärit vähintäänkin 14v, jos haluaa, saa myös itse tehdä jotain sen eteen. Nimppareita meillä ei juhlita, emme kerjää huomiota.

Meillä mies ja minä ostelemme toisillemme pitkin vuotta jotain pientä, muistamme sanoa, kuinka tärkeitä olemme toisillemme ja annamme arvostusta toisillemme :) Meillä ei edes täytekakkuja kyllä tehdä edes synttäreinä, lapsetkaan ei tykkää.

Se että meillä juhlitaan yhtenä päivä ei tarkoita sitä että muutoin emme arvosta ja mitään ei osteta muulloin!!!!!

Arvostaako sun mies siis sua vain niinä päivinä kun ostaa sulle joitain ja vain niinä päivinä kun sanoo sen???

Ei lapset tykkääkkään juhlia jos vanhempien asenne esim. isänpäivään on tuollainen. Onnea valitsemallanne tiellä, onneksi lapset yleensä isona siten kun heillä on omia lapsia tekevät toisin kuin vanhempansa, niin monta tälläistä tarinaa kuullut tyyliin "minä haluan omille lapsilleni kunnon synttärit kun oma äitini ei koskaan...."

Mun mies haluaa että lapsille pidetään kunnon synttärit ja leivotaan kakku yms. koska omassa lapsuudenkodissa ei koskaan juhlittu mitään.

Entäs sitten, kun on äitienpäivä, tekeekö miehenne teille kaikki? Voi jessus sentäs, äiti meille jo opetti, kun oltiin pieniä, ettei halua olla maailman paras äiti vain kerran vuodessa, meillä ei siis ole lapsuudenkodissa ikinä juhlittu näitä turhia päiviä, koska olemme oppineet kertomaan vanhemmillemme, että he ovat parhaita joka päivä vuodessa. Mä en vain ikinä ole oppinut näitä turhia pyhiä, onhan näitä:

-äitien- ja isänpäivä

-ystävänpäivä

-naistenpäivä

muutaman vain luetellakseni.

Lapsen päiväkotiinkin olen ilmoittanut, ettei meillä tehdä näihin turhiin päiviin mitään. Jos ei arvostusta osaa osoittaa muuten kun vain kerran vuodessa, niin antaa sitten olla sen arvostuksen kokonaan.

Jokainen tavallaan, tuhlatkaa vaan rahat turhiin juhliin. Meillä lopetetaan myös synttärit vähintäänkin 14v, jos haluaa, saa myös itse tehdä jotain sen eteen. Nimppareita meillä ei juhlita, emme kerjää huomiota.

Meillä mies ja minä ostelemme toisillemme pitkin vuotta jotain pientä, muistamme sanoa, kuinka tärkeitä olemme toisillemme ja annamme arvostusta toisillemme :) Meillä ei edes täytekakkuja kyllä tehdä edes synttäreinä, lapsetkaan ei tykkää.

aika ankeeta olis.

Tienaa itte omat lahjas:DDDDD ei helvetti voiko näin mulkkuja vanhempia olla... hyi

Lapsena ei ikinä saanut lahjoja, ei synttäreinä, ei jouluna. Ei muistettu, ei laulettu, ei huomioitu, ei leivottu kakkuja.



Kumma vaan, että äiti ja hänen kaksi sisarustaan ovat omissa perheissään juhlineet ihan kaikkea. Lasten synttäreitä juhlittiin oikein olan takaa niin, että suku kutsuttiin kylään (myös ne isovanhemmat, jotka eivät omia lapsiaan jaksaneet koskaan juhlia), nimipäiviä melkein yhtä isosti, jopa pikkujoulua vietettiin niin, että kaikkien sisarusten lapset (minä ja serkkuni) antoivat toisilleen pikkujoululahjoja (tai siis tonttu toi).



Olen saanut omasta perheestäni hyvin vahvan perustan näille juhlimisille. Miehen perheessä on juhlittu lapsia, ei aikuisia eikä hän välitä meidän perinteistämme esim. nimipäivistä. Ei se mitään. MInä välitän ja ostan siis lapsilleni ja sukulaisilleni jopa nimipäivälahjat. On parempi juhlistaa edes joskus, kun ei koskaan sillä tekosyyllä, että ei ne välitä, kun me sanotaan, että rakastetaan niitä ihan joka päivä. Niin mekin sanotaan, ja välillä lapset saavat uusia lelluja ja yllätyslahjoja, mutta ero on siinä, että silloin ei lauleta, ei syödä kakkua eikä lahjoja ole paketoitu. Lapset rakastavat juhlia ihan luonnostaan.



Äitini kertoi, ettei koskaan valittanut omille vanhemmilleen tästä juhlimattomuudesta koska

1) Tiesi, että rahaa oli vähän ja sitten kun sitä oli paljon, se tuhlattiin moneen muuhun

2) Tiesi, että häntä ei ymmärrettäisi. Isompanakin (teininä), kun äiti sai lahjoja poikaystävältään ja oma äiti kysyi, että leivonko kakun, äiti sanoi ei kiitos, koska kyse oli pelkästä velvoitteesta toisen muistamisen takia. Ei siitä, että mummini olisi oikeasti sen kakun halunnut leipoa.



Suosittelen vähän miettimään, minkälaisia asioita lapsillenne siirrätte oman asenteen takia. Kun nyrpistelette nenäänne toisten juhlille ja arvostelette niitä, viestitte lapsillenne, että teille ei voi sanoa muuta kuin että he ovat samaa mieltä. Lyödäänkö vetoa, että aikuisina juhlivat omia lapsiaan?

mutta on kyllä ihan totta, että sellaisiakin aikuisia on, jotka eivät vain ymmärrä katsoa nenäänsä pitemmälle. Lapsi tarvitsee juhlaa ja huomion keskipisteenä oloa. Myös aikuinen tarvitsee hemmottelua ja juhlaa joskus, muuten kyynistyy ja katkeroituu.



Meillä juhlitaan myös aikuisten syntymäpäiviä ja aikusten joulua. Näytämme toisillemme ja lapsille arvostusta.

Lapsena ei ikinä saanut lahjoja, ei synttäreinä, ei jouluna. Ei muistettu, ei laulettu, ei huomioitu, ei leivottu kakkuja.

Kumma vaan, että äiti ja hänen kaksi sisarustaan ovat omissa perheissään juhlineet ihan kaikkea. Lasten synttäreitä juhlittiin oikein olan takaa niin, että suku kutsuttiin kylään (myös ne isovanhemmat, jotka eivät omia lapsiaan jaksaneet koskaan juhlia), nimipäiviä melkein yhtä isosti, jopa pikkujoulua vietettiin niin, että kaikkien sisarusten lapset (minä ja serkkuni) antoivat toisilleen pikkujoululahjoja (tai siis tonttu toi).

Olen saanut omasta perheestäni hyvin vahvan perustan näille juhlimisille. Miehen perheessä on juhlittu lapsia, ei aikuisia eikä hän välitä meidän perinteistämme esim. nimipäivistä. Ei se mitään. MInä välitän ja ostan siis lapsilleni ja sukulaisilleni jopa nimipäivälahjat. On parempi juhlistaa edes joskus, kun ei koskaan sillä tekosyyllä, että ei ne välitä, kun me sanotaan, että rakastetaan niitä ihan joka päivä. Niin mekin sanotaan, ja välillä lapset saavat uusia lelluja ja yllätyslahjoja, mutta ero on siinä, että silloin ei lauleta, ei syödä kakkua eikä lahjoja ole paketoitu. Lapset rakastavat juhlia ihan luonnostaan.

Äitini kertoi, ettei koskaan valittanut omille vanhemmilleen tästä juhlimattomuudesta koska

1) Tiesi, että rahaa oli vähän ja sitten kun sitä oli paljon, se tuhlattiin moneen muuhun

2) Tiesi, että häntä ei ymmärrettäisi. Isompanakin (teininä), kun äiti sai lahjoja poikaystävältään ja oma äiti kysyi, että leivonko kakun, äiti sanoi ei kiitos, koska kyse oli pelkästä velvoitteesta toisen muistamisen takia. Ei siitä, että mummini olisi oikeasti sen kakun halunnut leipoa.

Suosittelen vähän miettimään, minkälaisia asioita lapsillenne siirrätte oman asenteen takia. Kun nyrpistelette nenäänne toisten juhlille ja arvostelette niitä, viestitte lapsillenne, että teille ei voi sanoa muuta kuin että he ovat samaa mieltä. Lyödäänkö vetoa, että aikuisina juhlivat omia lapsiaan?

Koska mieheni perheessa ei vaan juhlita. Anoppi ei edes osta joulu/synttarilahjoja meidan lapsIlle. Ainoat lastenlapset ikina, mieheni on ainut lapsi

[quote author="Vierailija" time="03.11.2012 klo 00:16"]

[/quote]

Cmon toinen yrittää olla vain ystävällinen ja kiltti antamalla lahjan kunnioituksena ISÄNÄ olemisesta.... Ei se välttämättä tarkoita että muut päivät hän ei edes ajattele miestään...

http://www.oscarshoppi.fi/rannemagneetti/

Menkää ny toiseen ketjuun tärisemään kuinka ette tarvitse lahjoja ja kaikki juhliminen on typerää. Meillä juhlitaan vaikka uutta pöytäliinaa jos siltä sattuu tuntumaan, elämässä on arkea siltikin ihan riittämiin.

Mä en vielä tiedä mitä miehelleni lahjaksi annan mutta jotain golfiin liittyvää tai elämyslahjan.

Itse törmäsin Helsingissä hauskaan lahjaideaan isälle, kun olin ostoksilla Stockmannilla. Nimittäin Helsinki-Bokserit. En silloin ostanut, mutta löytyivät onneksi valmistajan verkkokaupastakin ilman postikuluja :) osoite oli www.ehtacollective.fi

http://www.iltasanomat.fi/lifestyle/art-1288618597052.html

täältä oikeesti hyviä vinkkejä isillenne, miehillenne, papoille ja kaikille teille tärkeille miespuolisille henkilöille ketkä on jonku isiä isäinpäivänä.

Huomaa kelle on oikeesti tärkeitä muistaa ny isää jotenki ihanalla yllärillä isäinpäivänä ku sellanen kerta kalenterissa on ja kelle se on yks lisäaihe saada vähän päteä ja piikitellä täällä ympäriinsä.. ehkä nää jälkimmäiset on niitä ketä ei oo itteä muistettu tarpeeksi usein tai kellä ei asiat oo kovin hyvin... no mut tehkää isistänne ja miehistänne onnellisia es tän yhen päivän ajaksi värkkäämällä omin pikku kätösin hälle kortti, halatkaa ja kertokaa es kerran vuoteen välittävänne tai vaikka kertositte sen joka päivä ni tehkää se nyt sit vaikka vähän erilailla. Ottakaa yhdessä lisää omaa aikaa ja nauttikaa toisistanne ja toistenne seurasta perheenne kesken tai ihan keskenänne. Huoltakaa suhdettanne kumppaneina tai isä- lapsi suhdettanne. Liikaa ei voi välittää, liikaa ei voi kertoo kuin välittää. Huomenna voi olla myöhä. Tehkää nyt se mitä ette halua katua että olette jättäneet tekemättä ja sanomatta joskus kun on jo myöhä. Pätekää unissanne näitä rasittavia provosoivia ajatuksianne ja tehkää maailmasta parempi paikka rakastamalla toisianne ja jättämällä turhat kälätykset pieneen taikka isoon mahaanne omine mölinöineen. 

Lahjakaan ei oo tärkein, vaan se ajatus. osta kortti tai piirrä jotain vaikket osaiskaan.. vastaanottajalle tärkein on nähdä jos aidosti välität ja rakastat. Leivo jotain? Vie hänet johonkin? Osta jotakin? Anna aikaa? Yllätys? Yhteinen suunnitelma tai yhteisen unelman toteutus? Perheen kanssa? Omien vanhempien luona? Kahden kesken? Ulkomailla tai omassa sängyssä?

Ihan sille sama kunhan rakkaitesi luona!

Jos oikeesti täällä viititte aukoo päätänne turhan päiten.. aatelkaa sit vaikka niitä kellä ei oo sitä kelle sanoa joka päivä tai se kerran vuoteen et välittää. Tehkää jokaisesta päivästä se juhlapäivä ja elämisen arvoinen jos voitte! Älkää märiskö turhan päiten vaan nauttikaa rakkaistanne vieläkun ne täällä on teijän lähellä! Ehitte märistä sit joskus keskenänne ku ette voi enää kertoo kuin rakastatte. Tai miten vaan haluatte. 

Itse ainakin aattelin elää niin ettei tarvi sit joskus märistä katumusta vaan ikävää ja kaipuuta omaan rakkaaseen läheiseen ihmiseen ennemmin. 

Hävetkää te jotka viititte täällä huuella turhuuksia ja nauttikaa te ihanat ihmiset läheisistänne. 

Antakaa lahjaksi  mitä se isä tai kumppani tarvii tai mitä se ei tarvi vaan toivoo ja haluaa!

ootte rakkaita kaikki.. jollekin. te rasittavimmat kommentoijatkin. 

[quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 00:50"]

http://www.iltasanomat.fi/lifestyle/art-1288618597052.html

täältä oikeesti hyviä vinkkejä isillenne, miehillenne, papoille ja kaikille teille tärkeille miespuolisille henkilöille ketkä on jonku isiä isäinpäivänä.

Huomaa kelle on oikeesti tärkeitä muistaa ny isää jotenki ihanalla yllärillä isäinpäivänä ku sellanen kerta kalenterissa on ja kelle se on yks lisäaihe saada vähän päteä ja piikitellä täällä ympäriinsä.. ehkä nää jälkimmäiset on niitä ketä ei oo itteä muistettu tarpeeksi usein tai kellä ei asiat oo kovin hyvin... no mut tehkää isistänne ja miehistänne onnellisia es tän yhen päivän ajaksi värkkäämällä omin pikku kätösin hälle kortti, halatkaa ja kertokaa es kerran vuoteen välittävänne tai vaikka kertositte sen joka päivä ni tehkää se nyt sit vaikka vähän erilailla. Ottakaa yhdessä lisää omaa aikaa ja nauttikaa toisistanne ja toistenne seurasta perheenne kesken tai ihan keskenänne. Huoltakaa suhdettanne kumppaneina tai isä- lapsi suhdettanne. Liikaa ei voi välittää, liikaa ei voi kertoo kuin välittää. Huomenna voi olla myöhä. Tehkää nyt se mitä ette halua katua että olette jättäneet tekemättä ja sanomatta joskus kun on jo myöhä. Pätekää unissanne näitä rasittavia provosoivia ajatuksianne ja tehkää maailmasta parempi paikka rakastamalla toisianne ja jättämällä turhat kälätykset pieneen taikka isoon mahaanne omine mölinöineen. 

Lahjakaan ei oo tärkein, vaan se ajatus. osta kortti tai piirrä jotain vaikket osaiskaan.. vastaanottajalle tärkein on nähdä jos aidosti välität ja rakastat. Leivo jotain? Vie hänet johonkin? Osta jotakin? Anna aikaa? Yllätys? Yhteinen suunnitelma tai yhteisen unelman toteutus? Perheen kanssa? Omien vanhempien luona? Kahden kesken? Ulkomailla tai omassa sängyssä?

Ihan sille sama kunhan rakkaitesi luona!

Jos oikeesti täällä viititte aukoo päätänne turhan päiten.. aatelkaa sit vaikka niitä kellä ei oo sitä kelle sanoa joka päivä tai se kerran vuoteen et välittää. Tehkää jokaisesta päivästä se juhlapäivä ja elämisen arvoinen jos voitte! Älkää märiskö turhan päiten vaan nauttikaa rakkaistanne vieläkun ne täällä on teijän lähellä! Ehitte märistä sit joskus keskenänne ku ette voi enää kertoo kuin rakastatte. Tai miten vaan haluatte. 

Itse ainakin aattelin elää niin ettei tarvi sit joskus märistä katumusta vaan ikävää ja kaipuuta omaan rakkaaseen läheiseen ihmiseen ennemmin. 

Hävetkää te jotka viititte täällä huuella turhuuksia ja nauttikaa te ihanat ihmiset läheisistänne. 

Antakaa lahjaksi  mitä se isä tai kumppani tarvii tai mitä se ei tarvi vaan toivoo ja haluaa!

ootte rakkaita kaikki.. jollekin. te rasittavimmat kommentoijatkin. 

[/quote]

juuri näin! Yhdyn täysin samaan! <3