Uskonnolliset tunnukset tarhan joulujuhlissa
Nyt kun opetusministeriö (vai - virasto) on miettimässä uskonnollisten elementtien käyttämistä koulujen joulujuhlassa, mitä mieltä itse olet tarhojen uskonnollisesta opetuksesta?
Marke alla mietti seurakunnan kerhoon lapsen viemistä, joka ei kuulu kirkkoon, ja sai osakseen aika hyvä ryöpsyt.
Itse koen henkilökohtaisesti, että perheen uskonnollista vakaumusta ei saa halveksia, ja meidät ateistit ja muuta uskontoa edustavat pitäisi ehdottomasti ottaa huomioon yleisissä juhlatilanteissa. Minä yritän olla tuputtamatta omaa näkemystäni kaikille, mutta toivoitsin myös, että meidän perheelle ei tuputettaisi satuja, varsinkaan lapsille joilla ei ole vielä oma analysointikyky kehittynyt tarpeeksi.
Mitä mieltä sinä olet? Toivottavasti en nyt astunut ihan kamalaan muurahaispesään ja saa aikaiseksi kamalaa sotaa. Mutta minua kävi oikeasti kamalasti kiinnostamaan.
Kommentit (38)
Suurin osa lapsista kuuluu kirkkoon.
Kirkkoon kuulumattomista kaikki eivät suinkaan ole ateisteja.
Ateisteja on yllättävän vähän.
On paljon enemmän agnostikkoja kuin ateisteja ja heillä ei ole noin jyrkkää mielipidettä joulujuhlaan kuuluvasta seimenestä.
Et voi syyttää tarhaa siitä että eivät laittaneet lastasi muitten eri uskontokuntiin kuuluvien ' ryhmään' . Pelkkä kirkkoon kuulumattomuus ei kerro kaikkea.
Sano erikseen että et halua sitä ja tätä ja sitten joko järjestävät jotain muuta - tai jos eivät siihen pysty niin sanovat sinulle etukäteen ja voit itse tulla järkkäämään jotain muuta tekemistä lapsellesi.
Asumme Lauttasaaressa, jossa meillä valitettavasti on vain suurimmaksi osaksi täysin suomalaista alkuperää olevia lapsia tarhassa. Jos olisikin vaihtoehtona laittaa lapsi agnostikkojen, muslimien, hindujen ja vaikkapa juutalaisten ryhmään olisin sen jo tehnyt ilomielin. Muihin uskontoihin tutustuminen olisikin mielenkiintoista, mutta koska olen itse ollut ikäni ev.lut. aivopesun alaisuudessa (tarha, koulu, partio) vastustan kristinuskoa henkeen ja vereen. Vastustan myös valtionkirkkoa.
Olisit sanonut lapselle, että laula jotain muuta laulua. Ei minua se lapsen laulaminen sinänsä häirinnyt, vaan se että joku aikuinen on sen lapselle opettanut siitä huolimatta, että tarhassa tiedetään meidän perheen uskonnollinen kanta.
Jospas huvin vuoksi kääntyisi hinduksi ja pyytäisi kunnioitusta meidän " uskontoa" kohtaan, ja lapselle ei saa opettaa mitään muihin uskontoihin liittyvää. Ehkä se tepsisi tulevaisuudessa paremmin. Tälläisen skeptikon lapsen uskoa on helpompi vähätellä, tyyliin ei se muutamasta virrestä mene pilalle. No ei varmasti menekään. Eikä parista joulukirkosta, mutta kouluun on vielä neljä vuotta...
En ole varma, oliko mar1annen viesti mulle suunnattu? No, väännän taas: uskonnonvapauslain mukaan _jokaisella_ on oikeus uskontoon tai uskonnottomuuteen. Tässä asiassa ei mennä enemmistön mukaan. Kaikki ovat yhtä arvokkaita. Suurin osa lapsista kuuluu kirkkoon, joten kirkko voi mun puolestani ihan vapaasti järjestää kirkkoon kuuluville toimintaa (niin kuin järjestääkin).
Mielestäni päiväkodin henkilökunann ei tule automaattisesti olettaa, että lapsen vanhemmat hyväksyvät kirkkoreissun. Ei, vaikka enemmistö suomalaisista onkin kristittyjä; ei, vaikka jotkut kirkkoon kuulumattomat hyväksyvät kirkkoreissut. On vaikea keskustella asiasta, jos ei etukäteen edes saa tietoa kirkkoretkestä. Kasvatuskeskustelua meille ei vielä ole tarjottu. No, olen kuitannut tämän kirkkoretkitapauksen hyvässä hengessä hoitajien kanssa. Otin sen esiin esimerkkinä siitä, kuinka suuri enemmistö olettaa asioita muiden puolesta, usein silkkaa ajattelemattomuuttaan, tahattomasti.
mar1anne:
Suurin osa lapsista kuuluu kirkkoon.
Kirkkoon kuulumattomista kaikki eivät suinkaan ole ateisteja.
Ateisteja on yllättävän vähän.
On paljon enemmän agnostikkoja kuin ateisteja ja heillä ei ole noin jyrkkää mielipidettä joulujuhlaan kuuluvasta seimenestä.Et voi syyttää tarhaa siitä että eivät laittaneet lastasi muitten eri uskontokuntiin kuuluvien ' ryhmään' . Pelkkä kirkkoon kuulumattomuus ei kerro kaikkea.
Sano erikseen että et halua sitä ja tätä ja sitten joko järjestävät jotain muuta - tai jos eivät siihen pysty niin sanovat sinulle etukäteen ja voit itse tulla järkkäämään jotain muuta tekemistä lapsellesi.
Hei!
Mielelläni lukisin tilaston johon Mar1anne viittaa väittäessään että agnostikkoja on paljon ja itsessään ateistejä varsin vähän.
Itse kuulun ryhmään ateistit ainakin oheisen artikkelin perusteella:
http://tampere.vapaa-ajattelijat.fi/pakanasanomat/2003-1/ateismi.htm
Jos on olemassa tilastoja joissa on tutkittu agnostikkojen määrää suhteessa ateistien määrään, niin joku voisi antaa vinkin.
No, tämä nyt meni aivan sivuun avauksesta, mutta olipa vain mielenkiintoinen näkemys, johon kaipaisin lisätietoja.
mar1anne:
Miksi on pakko juhlia kristillista juhlaa ja sanoa juhlivan sitä ei-kristillisesti ja sitten valittaa kun kristityt pitävät sitä uskonnollisena juhlana?
Tästähän oli jo puhetta, että onko joulu kristillinen juhla. Joulun juuret kun ovat ihan muualla kuin kristinuskossa (alkukristityt eivät tietääkseni joulua juhlineet, eivätkä nykyisinkään kaikki kristityt. Syynä kai monilla oli juuri se, että joulun juhlimisesta päätettiin monta sataa vuotta Jeesuksen jälkeen kokouksessa). Tältä pohjalta en näe että kristityillä olisi oikeus omia joulu itselleen ja valittaa siitä jos muut sitä juhlivat ilman Jeesusta. Ja siitä huolimatta, että kristinusko on meillä valtauskonto. Juhliihan vappuakin muukin kuin työväki :)
Ja mitä noihin joulujuhliin tulee, niin tottakai seurakunnissa saa pitää Jeesuksen mukana, myös jouluna. Mutta mielestäni kouluissa ja päiväkodeissa pitäisi pyrkiä järjestämään muuta ohjelmaa vaikka kirkkokäyntien ja seimikuvaelmien ajaksi jos vanhemmat ja lapset niin haluavat. Eihän se yksi kirkkokäynti tai virsi mitään tee, mutta kun koulua kestää 9 vuotta ja monilla pohjalla vielä se tarha, niin aika monta veisuuta ja hartautta niistä kertyy.
Ja mitä ateistien ja agnostikkojen määrään tulee, niin pitää muistaa, etteivät kaikki kirkkoon kuuluvatkaan usko Jumalaan. Monet kuuluvat vain tavan vuoksi, tai koska haluavat hienot kirkkohäät (tämän olen kuullut useammaltakin tyypiltä).
seurakunnassakin jokaisen omia näkemyksiä, eikä uskontoa sinänsä tuputeta, vaikka pieni leikin ohella tehty hartaushetki kerhossa onkin. En koe sitä tuputtamisena ja lapseni 4v pitää sitä ihan kivana hetkenä. Kuulumme kirkkoon ,vaikkemme sinänsä uskonnollisia olekaan. Seurakunta järjestää täällä lapsille paljon kaikkea kivaa ja olemme osallistuneet aina kun olemme voineet. Kerhoissa käymme säännöllisesti, koska lapset tykkäävät niistä. Emme kävisi, jos eivät tykkäisi.
Jos en kuuluisi kirkkoon, en varmaan viitsisi käyttää lapsiani näissä seurakunnan tilaisuuksissa ainakaan kovin usein. Minusta ne hartaushetket ja muut kuuluvat kuitenkin seurakunnan toimintaan eivätkä ne kyllä sinänsä kenestäkään uskovaa tee. Nykyisin aikuinen pikkuveljeni tykkäsi seurakunnan toiminnasta ja teininä kulki paljonkin retkillä ja toimi mm.isosena ripareilla. Hänestä se oli kivaa pienestä asti. Eikä hänestä mitään tuputtajaa silti ole tullut. Minä annan lasteni olla mukana toiminnassa niin kauan kuin tykkäävät. Ei Suomessa ev.lut.seurakunnan toiminta ole aivopesua, jokainen saa silti ilmaista omat mielipiteensä. Ihan terveellä pohjalla on ainakin täällä meilläpäin. Toki puuttuisin jos menisi ihan höpöksi koko touhu, kuten mielestäni joillakin uskontosuuntauksilla Suomessa on. Mutta jokainen tavallaan. Seurakunnan kerhoista voi olla pois, mikäli pelkää että lapsi saa vääriä vaikutteita. Ohjaajat kuitenkin tekevät työtään, se pitää myös muistaa.
Joulu on ollut kaikille suomalaisille yhteinen suuri juhla vasta 1800-luvusta lopusta alkaen. Pakanallisessa Suomessa kekri oli vuoden kohokohta, jolloin satovuoden vaihtuessa myös vuoden kierto vaihtui uuteen. Pakanuuden aikaan monissa pohjoisen pallonpuoliskon maissa vietettiin sydäntalvella valon juhlaa.
Minusta uskonnottomat, kristityt jne. voivat ihan rauhassa juhlia joulua miten haluavat. SItä ihmettelen miksi ateistivanhemmille on niin vaikeaa jos heidän lapsensa saavat kristillistä opetusta ja vieläpä uskovat siihen. Isompana lapset kuitenkin itse valitsevat oman uskonsa ja heillä kuuluu olla siihen vapaus. Itse kun en tunne yhtään sellaista aikuista joka manaisi sitä kun hänelle pienenä opetettiin iltarukoukset ja jouluna sai näytellä joulunäytelmässä Joosefia, tai että oli hirveätä kun joutui käydä pyhäkoulussa tms. Lähinnä niistä on varmasti jääneet hyvät muistot vaikka harva on aikuisena kuitenkaan uskovainen.
Itse ajattelen että lapselle (ja aikuisellekin) on ihan hyvä ja turvallista uskoa Jumalaan eikä se heidän elämäänsä vahingoita millään tavalla. En ymmärrä sitä miksi se olisi ateisteille niin kauheaa, uskovathan lapset joulupukkeihinkin eikä se vanhempia haittaa. Usko antaa myös moraalista perustaa joka voi tukea lasta ja nuorta pysymään poissa pahoista asioista kuten huumeista, alkoholista ja liian aikaisesta seksielämästä. Minä hyväksyisin ateistinakin lapseni uskonnollisuuden etenkin jos siitä ei ole haittaa vaan pikemminkin hyötyä.
Ymmärrän kyllä jos muslimi haluaa pitää lapsensa poissa kristittyjen opeista, koska hän uskoo että islam on ainoa oikea uskonto ja haluaa lapsensa kasvaa siihen, mutta miksi ateistille kristillinen opetus olisi pahasta koska kyseessä ei ole uskonnollinen vastakkainasettelu?
Voiko joku ateisti vastata tähän kysymykseen? Toki tätä voi perustella sillä että ateisti ei halua lapsen uskovan " satuihin" , mutta joulupukkiin on kuitenkin sallittua uskoa? Ja jos haluaa, voihan sitä lapselle sanoa että tämä on sitten äidin mielestä satua mutta jotkut uskovat siihen...
Hyvässä hengessä kysyllen, Leenuska :)
Neuvosto aikoina kansa oli kovin hurskasta ja uskoivat salaa.
Tunnen yhden papin tyttären joka sai neuvosto aikaan venäjällä kasteen. Tunnen toisen papin joka meni Kuubaan ja joka ikinen seurakunnan tyontekijä joka on uskonnollisessa mielessä mennyt kommunisti maahan on sanonut että ei koskaan tavannut ihmistä joka uskoi että Jumalaa ei ole. Sellaisia ovat tapavanneet vain omassa kapitalistisessa vapaassa maassa.
Et voi olettaa että tarha tietää automaattisesti että et halua lastasi kirkkoon. Kerro se henkilokunnalle - kyllä tällaisesta asiasta voi puhua.
Tuo joulujuhlan seimen peko on kovin jyrkkä asenne ja teitä ei ole kovin montaa.
Meiltä on ainakin lapsen aloittaessa päiväkodin kysytty kasvatuskeskustelussa, miten suhtaudumme kristillisiin juhliin, tapoihin, kirkkoon jne. Kantamme on kirjattu hoitosopimukseen (samaan paperiin, jossa on kysytty myös saako lapselle tarjota karkkia jne :)).
Päiväkodissamme on varmaan 1/3 eri kulttuurista tulevia lapsia ja huomasin joulujuhlassa, että seimikuvaelma oli sijoitettu juhlan alkuun ja esim. muslimiperheet tulivat paikalle vasta sen jälkeen. Mielestäni näin on ihan fiksua, eikä lähteä valtaosalta kieltämään joulun perinteisiin kuuluvia kristittyjä tapoja. En usko, että jos vaikka jonkun muslimimaan päiväkodissa olisi suomalaislapsia (kristittyjä tai " uskonnottomia" ), he lakkaisivat järjestämästä mitään uskontoon liittyviä rituaaleja tai juhlia. Eikä kaikkien lasten tarvitse laulaa Heinillä härkien ym. jos eivät halua. Tuskin pelkkä laulun kuuleminen on kuitenkaan loukkaavaa.
Ehkä uskon asiat eivät ole minulle niin kamalan vakava asia, mutta mielestäni ei pidä kokea loukkaavana kaikkea, mihin ei itse usko. Voihan lapsellekin selittää, kuinka ihmiset uskovat eri asioihin ja nämä tavat ja perinteet kuuluvat sellaisiin, joihin meidän perhe ei usko. Näin opetamme sallivuutta myös lapsille.
En halua lapselleni uskonnollista opetusta, mutta en aio estää hänen etsintäänsä. Haluan, että lapseni saa tietoa eri uskonnoista, mutta koska en näe uskontoa tarpeellisena (joskin joillekin siitä eittämättä on hyötyä), en näe tarvetta uskonnolliseen opetukseen. Jos lapseni saisi uskonnollista opetusta, mikä uskonto/mitkä uskonnot pitäisi valita? Mieluummin käyttäisin tuon ajan johonkin mielestäni hyödyllisempään.
Myönnän, että mulla on vahvoja epäluuloja uskonnollisuutta kohtaan, mutta onneksi tunnen myös avarasydämisiä ja -katseisia uskovaisia. Mä jouduin osallistumaan koulussa uskonnon opetukseen, koska äitini ei uskaltanut työpaikan menetyksen pelossa erota kirkosta. Kärsin jumalanpalveluksista ja aamunavauksista, kun piti näytellä ja fuskata sellaisissa asioissa, jotka oikeasti olivat joillekin todella tärkeitä. Terkkarikin tiedusteli mun ja perheeni rukoilutottumuksista, enkä oikein tiennyt, mitä pitäisi vastata. Tuntui ahdistavalta ja painostavalta.
No joo, meni OT.
Leenuska5:
Minusta uskonnottomat, kristityt jne. voivat ihan rauhassa juhlia joulua miten haluavat. SItä ihmettelen miksi ateistivanhemmille on niin vaikeaa jos heidän lapsensa saavat kristillistä opetusta ja vieläpä uskovat siihen. Isompana lapset kuitenkin itse valitsevat oman uskonsa ja heillä kuuluu olla siihen vapaus. Itse kun en tunne yhtään sellaista aikuista joka manaisi sitä kun hänelle pienenä opetettiin iltarukoukset ja jouluna sai näytellä joulunäytelmässä Joosefia, tai että oli hirveätä kun joutui käydä pyhäkoulussa tms. Lähinnä niistä on varmasti jääneet hyvät muistot vaikka harva on aikuisena kuitenkaan uskovainen.
SItä ihmettelen miksi ateistivanhemmille on niin vaikeaa jos heidän lapsensa saavat kristillistä opetusta ja vieläpä uskovat siihen. Isompana lapset kuitenkin itse valitsevat oman uskonsa ja heillä kuuluu olla siihen vapaus. Itse kun en tunne yhtään sellaista aikuista joka manaisi sitä kun hänelle pienenä opetettiin iltarukoukset ja jouluna sai näytellä joulunäytelmässä Joosefia, tai että oli hirveätä kun joutui käydä pyhäkoulussa tms.
Minua ahdisti koko uskontotuputus koulussa, tarhassa, partiossa ja kirkolla (jostain älyttömästä sosiaalisesta syystä kävin myös isoskoulutuksen). Saan vieläkin vatsanväänteitä. Kamalinta oli serkuilla evankeliumin lukeminen jouluna ja iltarukoukset!
Tämä on minun traumani toki, mutta en halua lapseni käyvän samaa läpi. Koin etsikkovaiheeni hyvin rajuna ja etsin totuutta yhä. Kristinusko ahdasmielisyydessään ja rajoittuneisuudessaan saa minut näkemään täysin punaista. En voi käsittää uskontoa jossa tärkeää on Jumalan rakkaus, mutta joka on käyttäjiensä keskuudessa suvaitsematon. Sateenkaaren erivärejä on meissä ihmisissä paljon, Jumalan pitäisi rakastaa meitä kaikkia, mutta osa kristityistä osaa pitkän listan asioita, joita Jumala ei muka hyväksy. Katinkontit. Avarakatseisuus on rikkaus.
Tässäkin keskustelussa joku oli sitä mieltä, että kuuluu vain kristityille. Ahdasmielistäkö? Argh!
Mä olen paljonkin miettinyt sitä, miten omat kokemukseni ja vakaumukseni vaikuttavat lapseeni. En halua siirtää ennakkoluulojani hänelle, mutta väkisinkin vanhempien elämänkatsomukset vaikuttavat ainakin siihen asti, kunnes lapsi oppii itsenäisesti hakemaan ja kyseenalaistamaan tietoa. En ole uskontoja vastaan sinänsä, mutta kylläkin joidenkin ihmisten tapaa soveltaa uskontoa ja tuomita sen pohjalta muita. Kuten jo sanoin, tunnen myös mukavia kristittyjä, jotka selvästi saavat uskonnosta voimaa ja iloa elämäänsä eivätkä kuitenkaan tuputa katsomustaan muille.
Vanhemmillani ei ole uskonnollista elämänkatsomusta, ja se on varmasti vaikuttanut muhunkin. Jos meillä olisi luettu edes tavan vuoksi iltarukoukset, käyty joulukirkossa jne., olisin varmaankin kokenut uskonnonopetuksen eri tavalla. Mä en kuitenkaan suhtautunut kouluaikana uskonnollisiin juttuihin lapsen uteliaisuudella. Oli ahdistavaa olla erilainen ja yrittää piilottaa se. Teeskennellä, niin opettajille kuin luokkakavereille. Jos uskalsi kertoa ajatuksistaan, oli muiden mielestä väärässä. Vain siksi, että sattui uskomaan eri tavalla.
Rippikoulua en koskaan käynyt. Vaikka se olisi tiennyt paljon lahjoja vähällä vaivalla, en halunnut lausua sellaista, mihin en uskonut (uskontunnustusta). Se olisi loukannut niitä, jotka oikeasti uskovat.
Olen teidän kanssanne osin samaa mieltä ja ymmärrän että ahdasmielisyys ja suvaitsemattomuus ovat asioita joita haluatte karttaa ja niin pitääkin.
Itse kuitenkin ajattelen että nuo ahdasmieliset asenteet jne. ovat lähtöisin nimenomaan ihmisestä ja hänen omasta tuomitsevuudesta joka ei ole hyväskyttävää eikä Jumalan tahdon mukaista. Kristinuskon sanoma kun on se että kaikki ovat Jumalalle yhtä rakkaita ja samanarvoisia vaikka tässä elämässä ei siltä päälle päin näytäkään. Ihmisten omat ikävät asenteet vaan vääristävät uskontojakin valtavasti. Oikea asenne kun kristitylläkin pitäisi kai olla sen kaltainen että ihmiset hyväksytään sellaisina kuin he ovat vaikkei kaikkia heidän tekemisiään voisi eikä pitäisikään hyväksyä.
Itse en kuitenkaan osaa nähdä tässä koulujen ja päiväkotien uskonnollisessa opetuksessa mitään pahaa, mutta jos se lapsesta oikeasti pahalta tuntuu (ja sitähän voi lapselta kysyä suoraan) niin silloin voi olla paikallaan jättää sellaiset tilanteet väliin. Kannattaa kuitenkin varmasti miettiä miksi noihin osallistuminen tuntuu pahalta. Tunteeko lapsi jotenkin " pettävänsä" vanhemmat kun osallistuu sellaiseen joka ei ole heidän arvomaailman mukaista vai mikä on siihen syynä? Kuitenkin on selvää että kulttuuriimme kuuluu selkeästi kristillisiä (ja ei-kristillisiäkin) juhlia tms. eikä siinä ole mielestäni mitään pahaa. Itse olen myös joutunut tuntemaan itseni ulkopuoliseksi monta kertaa kun olen lapsesta asti kuulunut eri seurakuntaan kuin omat kaverini ja luokkatoverini. Nyt kuitenkin uskon että se on ollut rikkaus sekä ystävilleni että minulle koska olemme oppineet ymmärtämään että meitä on moneen junaan ja turha ahdasmielisyys on kitketty aika hyvin jo varhaisessa vaiheessa :).
Tällaisia tuumailuja tänään, hyvää loppiaista kaikille jotka sitä viettää haluavat ;)!!
Itse kuulumme kirkkoon ja käymme srk:n kerhossa, jossa tosin ohjelmassa ei ole mitään uskonnollista paitsi lopuksi lauletaan " jumalan kämmenellä..." Lapset on tykännyt ja minä. En kyllä kävisi mitään paatosta kuuntelemassakaan! Lähinnä muut äidit ja kahvit kiinnostaa =)
Perheemme on monen muun tapaan tapauskovaisia eli kirkossa käydään, kun on pakko ( häät, hautajaiset jne). Jokaisen perheen tulee elää omalla tyylillä, mutta munkin mielestä avainsana on suvaitsevaisuus. Itse olen kertonut lapsille jo aika pienenä, että ihmeiset uskovat erilailla, jotkut uskovat jumalaan, toiset ei ja että mikään ei varmasti ole väärin. Yllättävän hyvin tajuavat. Itse uskon jonkinlaiseen " ylempään voimaan" , kohtaloon tai johinkin ja olen kiitollinen lapsistani ym. Kristinuskosta haluan välittää lapsilleni juuri suvairtsevaisuuden ja anteeksiannon. Joo, tiedän kyllä että on niitä kirkossakin kaikenmaailman hihhuleita ja pakkolähetystyötä ja välillä tekis mieli erota koko laitoksesta, koska mun mielestä jokainen voi uskoa mihin haluaa ilman kirkkoakin. Mutta toisaalta ne tekee paljon ennaltaehkäisevää perhe- , nuoriso jne työtä sekä kuunntelevat ihmisiä.
Vaikka meillä ei ole mitään varsinaista uskontokasvatusta perheessa =), niin mun puolesta lapset saa osallistua joulujuhliin jne. Muistelen itsekin lapsena tykänneeni tosi paljon ja lähinnä merkitystä oli kavereilla, todistuksilla jne. Ja joulukuvaelmakin oli hauska näytelmä lapsen silömissä.
Eli kyllä toivoisin, että lapseni saisi laulaa suvivirttä koulun kevätjuhlassa ja katsella joulukuvaelmaa jouluna. Ne ovat minusta meidän kulttuuriin kuuluvia juttuja. Siis lauluja ja näytelmiä. Mielestäni on kummallista, ettei edes sanaa Jeesus saisi sanoa ilman, että se on jonkun mielestä uskonnon harjoittamista.
Sen sijaan ruokarukoukset ja uskonnolliset aamuhartaudet menevät minusta uskonnon harjoittamisen puolelle, enkä niitä toivoisi koulujen/päiväkotien ohjelmaan.
No mä vielä yritän selittää: mielestäni uskonnon harjoittaminen ei kuulu päiväkoteihin. Siinä se. Siitä vain kukin vapaasti juhlimaan joulua tavallaan, kristillisenä tai pakanallisena tai valon juhlana tai yhdessäolon juhlana tms. Mä juhlin joulua, mutta en kristillistä juhlaa. Joulu kun ei ole kaikille kristillinen juhla, ei pyhä, mutta juhla kuitenkin. Ei mun ole pakko sitä juhlia, mutta juhlin kuitenkin, koska haluan.
Uskonnolliset yhteisöt järjestäkööt jäsenilleen ihan vapaasti uskonnollista ohjelmaa ja juhlia, mutta päiväkodit, koulut, sairaalat yms. eivät ole uskonnollisia yhteisöjä (tai no onhan niitä uskonnollisia päiväkoteja)
Meillä lapsi ei toistaikseksi ole uskonnollisia lauluja luritellut, joten siihen en ota kantaa.
mar1anne: