Mieheni on todella saita

Vierailija wrote:

en kestäis hetkeäkään. se voi oikeesti rajoittaa elämää ja aiheuttaa paljon pahaa.

taloudellinen ja fiksu voi olla, mutta saita, ei ikinä!

Säästäväisyys ja taloudellisuus on hyve silloin, kun se ei ulotu muihin ihmisiin. Ja tietysti omaan hyvinvointiin vain rajoitetusti. Osahan mielestään säästäväisistä ihmisistä käyttävät muita hyväkseen (ilmaisia kyytejä tai ei makseta omaa osuuttajostain yhteisestä) tai sitten ihan tylysti varastavat (aamiaisbuffet'sta kahvit termariin, hotellin pyyhkeitä mukaan tms.) Tuo ei ole säästäväisyyttä, vaan hyväksikäyttöä ja varastamista.

Ex-mies on pihi ja sen on heillä sukuvika. Kun menimme anopin ja appiukon luokse kylään, niin aikalailla aina keskustelu kääntyi siihen mitä mikäkin tuote maksaa missäkin kaupassa. Siskot aivan samalaisia. Joskus ihmettelin siltä, että mikään muu asia ei tunnu heillä jäävän päähän kuin nuo tuotteiden hinnat sentilleen eri kaupoissa ja missä on mikäkin tarjouksessa.

Kerran appiukko tuli käymään ja kun näki meillä banaaneja, niin hän kysyi heti, että missä on banaanit tarjouksessa. Vastasin, että en tiedä kuinka niin? Oletti siis heti, että jos meillä on banaaneja niin ne on jossain tarjouksessa. No, ostin niitä ihan noin vain kaupasta - ihan normaalilla hinnalla. 

Nautin niin tästä ajasta, kun todellakin tuo mies on ex ja minä teen rahoillani ihan mitä lystään. Ja minulla on jopa erittäin hyvä rahatilanne, eikä tarvitse koko ajan pohtia ja keskustella rahoista. Ostan juuri sen mitä tarvitsenkin ja rahat riittävät vallan mainiosti.

Vierailija wrote:

välillä naurattaa, kuinka liiallisuuksiin se meneekään. Oltiin esim. kahdestaan kaupunkilomalla ihan täällä kotimaassa, hotelli oli varattu kahdeksi yöksi. Kotona lähikaupassamme oli coca cola tarjouksessa ja mies kävi sitä ostamassa "hotellijuomaksi", koska se oli halvempaa kuin hotellilla (tämän vielä ymmärrän) ja samaa tarjousta ei olisi ollut tuon kohdekaupungin kaupoissa. Siis raahattiin parilla sentillä alennettua limpparia pari sataa kilsaa, jotta voimme sitä hotellilla hörppiä. Yleensä se miehen rahan tarkkuus ärsyttää, se kun ei osa ajatella asiaa miltään muulta kantilta. Aika kauan sain tapella, ennen kuin mies suostui muuttamaan jollekin fiksulle asuinalueelle. Juuh, halevmpaahan se olisi ollut jonkun huumeveikon naapurissa...

 

Suomessa ei ole huonoa asuinaluetta. Näissä "hyvissä" asuinalueissa asunnot maksavat järjettömästi. On täysin naurettavaa ostaa asunto sellaisesta paikasta.

Ellei halu rahalla ostaa ihmisiä pois, joilla on sosiaalisia ongelmia. Heillä harvoin on rahaa näihin kalliihin asuntoihin.

Vierailija wrote:

on kaksi täysin eri asiaa.

 

Suurin osa niistä jotka sanovat olevasna tarkkoja rahoista eivät sitä ole. Sillä ihminen joka on tarkka rahoistaan EI KOSKAAN käy ulkona syömässä. Se on järjetöntä.

Hienot tavarat tai kuluttaminen ei tuo onnea. Järkevä ihminen ei mene KOSKAAN kaupaan katsomaan. Se miettii tarkoin tarvitseeko jotain. Sen jälkeen se menee hakemaan vain ne eikä mitään muuta.

Tarkka rahoistaan ei myöskään käytä pääkaupunki seudulla omaa autoa. Ei nämä ole saituutta vaan järkeä.

Sekään ei ole saituutta että jos pariskunta ostaa vain yksiön eikä kolmiota. Ellei ole multimiljonääri niin aina kannattaa laskea kulutuksensa. Eikä ostella turhaa. Mitä ei oikeasti tarvitse.

Jos on tarkka rahoistaan, ei se tarkoita, etteikö käyttäisi rahaa koskaan mihinkään. Ulkona syöminen on kuitenkin eri asia kuin kotona ruuan laittaminen, joten rahoistaan tarkkakin voi käydä ulkona syömässä esim. jotain asiaa juhlistaakseen tai ihan vaan kumppanin kanssa aikaa viettämään. Jollekin tietysti ulkona syöminen ei ole sellainen elämys, johon kannattaa laittaa rahaa, mutta ei se liity taloudellisuuteen millään tavalla.

Mitä tulee autoiluun, se säästää tyypillisesti aikaa ja tuolla ajalla voi tehdä rahaa. Lisäksi itselläni on autoilun kiinteät kustannukset jonkin verran alle 200e/kk + bensat. Seutulippu pk-seudulla maksaa n. 100e/kk. Do the math.

Vierailija wrote:

Ex-mies on pihi ja sen on heillä sukuvika. Kun menimme anopin ja appiukon luokse kylään, niin aikalailla aina keskustelu kääntyi siihen mitä mikäkin tuote maksaa missäkin kaupassa. Siskot aivan samalaisia. Joskus ihmettelin siltä, että mikään muu asia ei tunnu heillä jäävän päähän kuin nuo tuotteiden hinnat sentilleen eri kaupoissa ja missä on mikäkin tarjouksessa.

Kerran appiukko tuli käymään ja kun näki meillä banaaneja, niin hän kysyi heti, että missä on banaanit tarjouksessa. Vastasin, että en tiedä kuinka niin? Oletti siis heti, että jos meillä on banaaneja niin ne on jossain tarjouksessa. No, ostin niitä ihan noin vain kaupasta - ihan normaalilla hinnalla. 

Nautin niin tästä ajasta, kun todellakin tuo mies on ex ja minä teen rahoillani ihan mitä lystään. Ja minulla on jopa erittäin hyvä rahatilanne, eikä tarvitse koko ajan pohtia ja keskustella rahoista. Ostan juuri sen mitä tarvitsenkin ja rahat riittävät

Nämä ovat kyllä huvittavia tapauksia, nämä "tarjouksesta" ostavat. Jos ostaa aina tarjouksesta, niin silloinhan ostaa vain niitä tuotteita, mitä kauppias haluaa myydä.

Säästämällä ei kukaan vaurastu. Säästämisellä on maksimiraja, jonka jälkeen ei voi enää lisää oikeasti pihistää.

Jos haluaa varallisuutta, täytyy sijoittaa. Sijoittamisen tuloilla ei ole kattoa, vaan tulos kasvaa koko ajan eksponentiaalisesti jos sijoituksissa onnistuu.

Ne pennoset, joita vessapaperin käyttöä kontrolloimalla säästää, saa sijoitusten tuotolla hyvin helposti ja vaivattomasti.

No hän on siis vaurastunut perheensä kustannuksella. Mihin hän sästää rahaa? Ja millainen on hänen testamenttinsa?

Vierailija wrote:

No hän on siis vaurastunut perheensä kustannuksella. Mihin hän sästää rahaa? Ja millainen on hänen testamenttinsa?

Kommenttiini ei tullutkaan jostain syystä lainaus mukaan, mutta tämä oli kirjoitukseen numero 4 tarkoitettu.

Kun minä olin parikymppinen ja seurustelin puolen vuoden ajan vuotta vanhempaa miestä, joka asui 160km päässä, niin ainakunminä menin hänen luokse kylään, käytiin me ruokaostoksilla kaupassa ja laitettiin lasku puoleksi, tai siis että minun piti maksaa minimissään puoelt kauppalaskusta. Kun hän taasen tuli minun luokse käymään kylään, olin käynyt jo ennakkoon kaupassa ostamassa ruokia eikä hän tehnyt elettäkään, että olisi kysynyt, että kuinka paljon on hänen osuutensa ruokakuluista.

tämän vuoden keväällä kävin muutaman kerran treffeillä yhden kivan nelikymppisen lähihoitajamiehen kanssa ja kun kerran mentiin lounasbuffetiin, jonne minulla oli kuponki, jolla sai kaksi buffetia hintaan 20€ eli siis 10€/hlö. Kassatädille ei käynyt se, että maksettaisiin puoliksi, vaan piti maksaa samasta, jolloin minä sanoin, että minä voin maksaa nyt, niin tarjoa sinä sitten ensi kerralla kun köydään jossain lounaalla. Tästä kun parin viikon päästä käytiin toisessa paikassa lounaalla, ei hän sitten kuitenkaan tarjonnut minulle. Rahasta se tuskin oli kiinni, kun hän asui edullisesti ja kyllä mä tiedän, että nelikymppinen lähihoitaja tienaa ihan kohtuullisen hyvin.

Onko kotoisin Laihialta?