Mun 4 vuotias ei tottele mitään, tekee hirveästi pahojaan koko ajan.

Tulee mieleen että mitä enemmän yrität ns. "kasvattaa", sen huonompi tulos. Ja kyseessä on vastarinta joka kuuluu tuohon uhmaikään.

Anna olla, käyttäydy itse paremmin, niin lapsen ei tarvitse olla vastahankaan.

Mä pärjäsin rauhallisuudella, en uhkaillut tai mitään vastaavaa. Lapsikin käyttäytyi sitten hyvin.

Jos olisin mellakoinut, varmasti olisi ollut kovat "taistelut" tiedossa.

Tuo vain on niin totta, mitään taikatemppuja ei tarvita1

On hyvin kasvatettu :)

Hyvä ohjelma, ehkä tunnistat jotain teidänkin ongelmia.

Ettet väsy tilanteeseen liikaa. Meillä oli pojan kanssa 4-vuotiaana vaihe, jolloin mikään ei mennyt perille, joten en tiedä osaanko auttaa. En voi väittää että kasvatukseni olisi suoraan "oppaista", johdonmukaista ja aina lapsen näkökulmasta lähtevää, voi olla että aika on tehnyt tehtävänsä (muksu nyt 6v herttainen tapaus)..



Jos jotain voisi yrittää.. Pyydä mukaan siihen mitä touhuat, olkoon se ruuanlaittoa, siivousta, pihahommia etc, anna hänen tasoisiaan "tehtäviä" ja kehu kun ne onnistuvat ja kun eivät onnistu ja lapsi turhautuu epäonnistumisesta, pysähdy. Anna aikaa kertoa, ja jos ei itse löydä sanoja, sanoita harmituksen aihe.



Meillä 4vuotiaana tuntui kaikki kulminoituvan siihen, ettei poika tottele, mutta kun tämä aihe "ohitettiin" ja keskityttiin muuhun arkeen ottaen siihen eri tavalla mukaan, alkoi tilanne pikkuhiljaa rauhoittua.



En tiedä auttaisiko teille, joko olette kokeilleet, mutta ymmärrän tuskastumisen tunteesi. Voimia ja kärsivällisyyttä sinulle!

On hyvin kasvatettu :)

toisilla katsos taas on lapset kasvatettu paitsi hyvin niin myös rakkaudella, osaavat käyttäytyä hyvin mutta ovat myös saaneet turvallisen ympäristön, jossa uskaltavat näyttää tunteensa ja kokeilla rajansa, kuten neljävuotiaana kuuluukin. Onneksi meidän lapsilla on turvallinen olo!

Kai sä viet ne uhkailut perille asti?? Vai jääkö uhkauksiksi? Ton ikäset tajuaa jo syy-seuraus-suhteita ja oppivat, että totella ei tarvitse kun mitään ei mistään seuraa. Ei ton ikäsen kanssa keskustella!!

meidän 4-vuotias on ihan samanlainen, jos komentaa/kieltää jonkun asian, tulee yleensä vastaukseksi joku irvistys ja lällätys. Tähän yleensä vastaan uudella komennuksella, eli kiellän kyseiset ilmeilyt. Jos ei millään tottele, niin tyttö viedään yleensä vessaan miettimään hetkeksi tekosiaan, valot pois siis. Pari minuuttia yleensä riittää, sen jälkeen ollaan taas kiltisti. Nykyään ei tosin oikein edes tarvitse viedä sinne vessaan asti, riittää että sanoo että kohta menet sinne miettimään jos et nyt ole kunnolla. Toimii useimmiten.

siellä pysyy, kunnes tajuaa.

Tsemppiä. Pitää viedä paikkaan, jossa ei voi tehdä pahojaan? Väsyttää ulkoilemalla?



Tuon ikäisen vanhemmalla on oikeus osittaiseen hoitovapaaseen. Ympäristönvaihdos?



Yhteys neuvolaan ja ammatillista apua, jos kaikki on jo kokeiltu.

vaan rennosti... Mulla on 3,5-vutias samanlainen ja 5-vuotias, joka oli myös, mutta nyt jo helpottaa.

veikkaisin et lapsi haluaa huomiotasi.

Jep, tapana on viedä uhkaukset loppuun saakka.

Esim. lempileluja takavarikkoon tms. mutta sitten kiinnostaa jo ihan toiset lelut, eli jotenkin tuntuu että siitäkään ei ole apua...



Tehdään yhdessä paljon asioita, ja yritän esim. kaupassa ottaa mukaan ostoksien tekemiseen tms. mutta jotenkin tuntuu ettei riitä. Lisäksi tehdään ruokaa jne. yhdessä.

Tarroja keräiltiin taannoin ja saatiin tulosta silläkin, mutta heti kun ei ole millä uhkaille (et saa tarraa) niin meininki on samaa.

Tukea en juurikaan saa mistään. Lapsi on silloin tällöin isällä, ei säännöllisesti, olen ehkä vähän loman tarpeessa.

Jep, tapana on viedä uhkaukset loppuun saakka. Esim. lempileluja takavarikkoon tms. mutta sitten kiinnostaa jo ihan toiset lelut, eli jotenkin tuntuu että siitäkään ei ole apua... Tehdään yhdessä paljon asioita, ja yritän esim. kaupassa ottaa mukaan ostoksien tekemiseen tms. mutta jotenkin tuntuu ettei riitä. Lisäksi tehdään ruokaa jne. yhdessä. Tarroja keräiltiin taannoin ja saatiin tulosta silläkin, mutta heti kun ei ole millä uhkaille (et saa tarraa) niin meininki on samaa. Tukea en juurikaan saa mistään. Lapsi on silloin tällöin isällä, ei säännöllisesti, olen ehkä vähän loman tarpeessa.

kovapäisempiä lapsia, joita täytyy kasvattaa koko ajan. Miksi luovuit tuosta tarrasysteemistä??

Ei se ole mikään ihmeitä tekevä tai lapsia lopullisesti muuttava taikakeino, vaan just noitten kovapäisten kohdalla se voi olla "ylläpitävä" keino. :)

Tuntuu välillä, että keinot on vähissä ja pinnaa kiristää! Seuraava, mitä itse yritän, on kääntää asiat positiivisemmiksi! En laita mitää ns."tarrauhkaa" päälle, mutta joka ilta kirjaamme yhdessä NE ASIAT,jotka lapsi teki HYVIN "onnistumisvihkoon" ja laitamme sinne tarran eli vain hyvä käytös merkitsee siinä suhteessa. Näin sen takia, että lapsi alkaisi luomaan itsestään ja käytöksestään positiivisempaa kuvaa ja ihminenhän toimii helposti sen mukaan mitä häneltä odotetaan ja missä valossa muut hänet näkevät. Huonosta käytöksestä se kuuluisa jäähypenkki kutsuu, eikä niitä tilanteita toki voi ohittaa. Toinen, mitä aion kokeilla on käydä tilanne läpi, jossa riita syntyi yhdessä lapsen kanssa ja pyytää häntä kertomaan, mistä kaikki alkoi, miksi toimit noin..jne. Sen jälkeen lapsi kertoo kuinka olisi riidan voinut välttää. Lapset osaavat käyttää mielikuvia paremminkin kuin aikuiset, joten niitäkin voisi käyttää! Tärkeintä mielestäni on saada lapsi ymmärtämään, kuinka paljon parempi on elää ja olla kun käyttäytyy hienosti.

Ja tuo ihanan kauhea 4v, vie multa välillä järjen. Kaikki lapset on samalla tavalla kasvatettu mutta se ei kuuntele mitään. Pää on kova kuin kivi. Periksi ei voi antaa ei sitten millään, muuten lapsi tuntee voittavansa ja siinä ei hyvä heilu.

Tsemppiä ja jaksuja ap, mä jaksan edelleen uskoa että kyllä se siitä järkiintyy ja rauhoittuu.

onko sairaampaa kuultu? mitä lapsi oppii muuta kuin pelkäämään? jää yksin tunteidensa kanssa ja ahdistuu entistä enemmän?



opetelkaa hyvät ihmiset PUHUMAAN. yllä 4-vuotias ymmärtää pahan ja hyvän eron. ottakaan TUNTEET mukaan, piirrä vaikka tunnetaulu (hymynaama, itkuinen naama, vihainen naama jne.) ja keskustelkaa pahanteon jälkeen rauhallisesti, miltä äidistä tuntuu, kun Erkki-Petteri teki näin ja näin. Sitten lapsi itse valitsee tunnekuvan ja jokin ehkä heilahtaa hänenkin sisimmissään.



Tunnekuvia ja keskustelua käytetään mm. erityislasten parissa jo 3-vuotialla. jäähypenkillä istuessa, saatikka pimeässä vessassa, ei lapsi opi kuin keräämään vihaa sisäänsä, turhautumaan ja ahdistumaan. Voi näyttäää hetkellisesti siltä, että lapsi oppisi ja aina kun jäähyllä uhkaa, se tehoaisi. Loppupeleissä tällä keinolla ei saa kuin hallaa aikaiseksi.

Muut keinot käyttöön. Positiivinen palaute on se tärkein opettaja, aina kun lapsi tekee hyvin tai osaa käyttäytyä, kehuja vaan kovasti. Useimmiten lapsi tekee pahojaan, jos:

- haluaa huomiota

- ei osaa tehdä muuten (ei ole kerrottu vaihtoehtoa)

- on tylsistynyt,järkevän tekemisen puute

- on utelias

Miksi näistä pitäisi rankaista? Lapselle pitää puhua ja perustella ikätasoisesti, mitä saa tehdö ja mitä ei (ja MIKSI)



Älkää aliarvioiko 4-vuotiaan käsityskykyä. Lapset oavt viisaampia kuin usein ymmärretäänkään.



t. elto

onko sairaampaa kuultu? mitä lapsi oppii muuta kuin pelkäämään? jää yksin tunteidensa kanssa ja ahdistuu entistä enemmän?

opetelkaa hyvät ihmiset PUHUMAAN. yllä 4-vuotias ymmärtää pahan ja hyvän eron. ottakaan TUNTEET mukaan, piirrä vaikka tunnetaulu (hymynaama, itkuinen naama, vihainen naama jne.) ja keskustelkaa pahanteon jälkeen rauhallisesti, miltä äidistä tuntuu, kun Erkki-Petteri teki näin ja näin. Sitten lapsi itse valitsee tunnekuvan ja jokin ehkä heilahtaa hänenkin sisimmissään.

Tunnekuvia ja keskustelua käytetään mm. erityislasten parissa jo 3-vuotialla. jäähypenkillä istuessa, saatikka pimeässä vessassa, ei lapsi opi kuin keräämään vihaa sisäänsä, turhautumaan ja ahdistumaan. Voi näyttäää hetkellisesti siltä, että lapsi oppisi ja aina kun jäähyllä uhkaa, se tehoaisi. Loppupeleissä tällä keinolla ei saa kuin hallaa aikaiseksi.

Muut keinot käyttöön. Positiivinen palaute on se tärkein opettaja, aina kun lapsi tekee hyvin tai osaa käyttäytyä, kehuja vaan kovasti. Useimmiten lapsi tekee pahojaan, jos:

- haluaa huomiota

- ei osaa tehdä muuten (ei ole kerrottu vaihtoehtoa)

- on tylsistynyt,järkevän tekemisen puute

- on utelias

Miksi näistä pitäisi rankaista? Lapselle pitää puhua ja perustella ikätasoisesti, mitä saa tehdö ja mitä ei (ja MIKSI)

Älkää aliarvioiko 4-vuotiaan käsityskykyä. Lapset oavt viisaampia kuin usein ymmärretäänkään.

t. elto

Eikä tarvii olla elto jotta tajuaa tämän;) tiedän ihmisen jolla kamala lapsuus, äiti jättänyt yksin vangiksi kotio.Ja muutakin ollut.

Tiedättekö mikä tilanne hänellä nyt on??

Tulee mieleen että mitä enemmän yrität ns. "kasvattaa", sen huonompi tulos. Ja kyseessä on vastarinta joka kuuluu tuohon uhmaikään.

Anna olla, käyttäydy itse paremmin, niin lapsen ei tarvitse olla vastahankaan.

Mä pärjäsin rauhallisuudella, en uhkaillut tai mitään vastaavaa. Lapsikin käyttäytyi sitten hyvin.

Jos olisin mellakoinut, varmasti olisi ollut kovat "taistelut" tiedossa.

Tulee mieleen että mitä enemmän yrität ns. "kasvattaa", sen huonompi tulos. Ja kyseessä on vastarinta joka kuuluu tuohon uhmaikään.

Anna olla, käyttäydy itse paremmin, niin lapsen ei tarvitse olla vastahankaan.

Mä pärjäsin rauhallisuudella, en uhkaillut tai mitään vastaavaa. Lapsikin käyttäytyi sitten hyvin.

Jos olisin mellakoinut, varmasti olisi ollut kovat "taistelut" tiedossa.

Niin no.. Kun on näitä lapsia joita on pakko kasvattaa koko ajan. Meidän 4v on jatkuvasti tekemässä pahojaan - piirtää seinään, käy itse jääkaapista ottamassa jotain (on siis kielletty ottamasta itse), näprää tietokonetta/telkkaria/uunia, ottaa aikuisten kirjoja (kovakourainen käsittely -> sivut irti) jne jne. Harvassa on ne hetket, kun tyttö tekee jotain siististi itsekseen eikä tarvitse pohtia, että mitähän se siellä nyt touhuaa. Niin ja tässä on vuotta nuorempi pikkuveli sopassa mukana, niin veljeä sitten itketetään ja kiusataan ym ym. Näihin on pakko puuttua, muuten meillä on talo palasina parin päivän kuluessa.

- numero joku

Kyllä voin vain ihailla sitä miten hyviä kasvattajia Suomesta löytyy, joilla on juuri sitä empatiaa muille joka tuo sitä sydämen viisautta kasvatustyöhön. Tsemppiä muillekin uhmaikäisten vanhemmille!