Mun 4 vuotias ei tottele mitään, tekee hirveästi pahojaan koko ajan.

meillä 4-v poika samanlaista uhmailua, varsinkin nyt loma-aikaan tuntuu raskaalta, eli siis non-stop menoa, ei varsinaisesti lomalta tunnu, ainakaan hermojen osalta.

ei suostu tottelemaan, vänkää vastaan miltei joka asiasta, joskus sitten liikaakin ja kun ei saa mitä haluaa, lyö jopa. oppinut tuon lyömisjutun päiväkodista. mutta miten se nyt sit pois? ollaan kyllä vihaisia siitä ja kielletään ehdottomasti kenenkään lyöminen, mutta se unohtuu sitten ja seuraavana päivänä voi olla jo sama homma.

raivonpurkauksia myös. hyvä että purkautuu, mutta rasittavaa se on.

Lahjonta, kiristys ja uhkailu

Tuo pimeään vessaan sulkeminen kuulostaa henkiseltä pahoinpitelyltä. Minä "uhkailen" voimakastahtoista, temperamenttista 4-vuotiasta vain asioiden seurauksilla: Jos et kerää leluja nyt, ei ehditä lukea iltasatua. Jos rikot jotain, täytyy ostaa uusi eikä jää rahaa kivaan. Jos et osaa käyttäytyä ruokapöydässä, siirryt pöydästä pois. Joskus olen liioitellut omia tunnereaktioitaan, esim. miten jokin saa minut surulliseksi. Meilläkin on ollut käytössä tarrasysteemi. Tämä, lapsen huomioiminen ja aika on auttanut. Samat keinot periaatteessa oikeastaan kuin tosi rauhallisella isosisaruksella.

Lyö sille älypuhelin kouraan. Takaan että tönttää koko päivän naama kiinni siinä, tekemättä mitään muuta. Näinhän se kasvatus nykyaikana tupataan hoitamaan.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on ihan kamalaa.

Kokeiltu on kaikkea, uhkailu, lahjonta, kiristys. Mikään ei toimi. Esikoinen oli niin kiltti tapaus, tämä onkin sitten toista maata.

Olen aivan poikki.

Olen huutanut, keskustellut, puhunut nätisti, uhkaillut kaikella mahdollisella. Ei, minä olen nyt aika syvällä, luulin että tiedän jotain lasten kasvatuksesta.

Jos se ei nyt tottele, niin miten se sitten 15 vuotiaana mua tottelee. =(

Hei ap, viestisi on vuodelta 2011. Olisi tosi kiva kuulla miten sun ja lapsen välinen suhde nyt toimii, kun lapsi on jo 11v?

Kuka näitä ikivanhoja ketjuja tänne oikein jaksaa nostella?

Vierailija kirjoitti:

Lyö sille älypuhelin kouraan. Takaan että tönttää koko päivän naama kiinni siinä, tekemättä mitään muuta. Näinhän se kasvatus nykyaikana tupataan hoitamaan.

Sillä varmaan on ollut jo pitkään älypuhelin kourassa, silloin 2011- vuoden paikkeillahan ne alkoi yleistymään kun aloitus kirjoitettiin.

Aika surkeita neuvoja täällä annetaan eli tuskin kenelläkään on ollut vaativaa lasta jonka kanssa pitää tosissaan miettiä mitä tehdä.

Itselläni vaativa lapsi aikoinaan, nyt koululaisena käyttäytyy hyvin pääasiallisesti mutta töitä se on teettänyt. Meillä käytännössä oli ihan sama oliko arki vai vapaa mutta mentiin samalla systeemillä joka päivä. Herääminen,aamupala, tarhaan meno tai vapaalla ollessa ulkoilua paljon, ruokailut samaan aikaan kuin tarhassa, illalla yhdessä touhuamista ja aina samaan aikaan iltatoimet. Toimi pojalla hyvin ja yhdessä sen kanssa että pidettiin tiukat säännöt josta ei poikettu. Tarha ei tätä ymmärtänyt ja eivät ymmärtäneet että voi olla tiukempi kuri ja silti rakastavia vanhempia. Kaiken tämän lisäksi oli ns.tsemppitaulu tarhassa ja kotona. Siihen kerättiin tietty määrä tarroja ja kun ne oli saavutettu niin sai jotain extraa. Tarhassa se tarkoitti että sai jonkun kaverin kanssa mennä vaikka hiekkahuoneeseen(tarhassa huone jossa sai leikkiä hiekkaleikkejä) tai kotona keksittiin jotain kivaa. Tsemppitaulun idea ei ollut että saa kasapäin tavaraa vaan se että hyvällä käytöksellä saa jotain ekstraa.

Jokaisen lapsen kanssa pitää vaan löytää ne toimentavat mitkä lapsella toimii.  Isompana toimii aika hyvin tietyn etuuden poisottaminen, ei uhkailu vaan oikeasti huonosta käyttäytymisestä seuraa jotain.

ennen lapsia olin rauhallinen, tyyni ja harrastin meditaatiota... nyt kaksi lasta 2 ja 4 v, koko ajan touhuamista ja kieltämistä ja opastusta yms. tyyneyttä lähinnä illalla ennen nukkumaanmenoa, kun kaikki nukkuu (mukaanlukien vaimo). huh huh. kyllä tämä arkinen vääntäminen on aivan sairasta puuhaa.

On tää nykyyän kumma kans ku pitäis elellä ku jossain hippikommuunissa missä pahaa sanaa ei saa sanoa jne.

omassa nuoruudessa saatiin selkään ja kovemmin vielä jos perseili, siltikään en oo päiväkään rakastanut vamhempiani vähemmän ja välit olleet aika hyvät. Nykyään ei tunnu omiltakaan nuorilta saavan mitään kunnioitusta vaikka läpikäytäisiin millä tahansa hymynaamoilla ja pumpulilla.

ärsyttävintä nykypäivänä että tarhassa lapsesi kertoo kuinka oma isänsä on saanut lapsena selkäänsä ja tarhatäti tulee kyselee että eikait teillä kotona sellasta!?! Sanoin kerran suoraan että ei niistä itsellenikään traumoja jääny mutta se ei tarkota että tekisin omalleni niin. Silti ymmärrän niitä jolla vanhatapa käytössä.

Kenen kasvattama?

Johdon mukainen kasvatus lapset tottelee aikuiset määrää.

Ota yhteys perheneuvolaan. Ensiavuksi neuvoisin rakkautta ha rajoja. Katso vaikka supernannya, mieluiten sitä alkuperäistä.

Pahimmassa tapauksessa lapsesi on persoonallisuushäiriöinen, jos ei usko mitään. Silloin kurinpitokaan ei auta vaan ainoastaan hyvä käytöksen palkitseminen ja huonon huomiotta jättö, ei siis rangaistukset. Mutta silloin tarvitsette kyllä todella ammattiapua.