Ystäväni lapset päiväkodissa joulun välipäivät vaikka

kukaanhan ei voi tietää, miten asia oikeasti on?

Meilläkin oli 2v7kk hoidossa jouluviikolla 8-14 kun olin lomalla. Käytiin kuopuksen kanssa jouluostoksilla.

Esikoinen käy pph:lla 11-13päivää kuussa hoidossa 8-15

Kuopus vielä kotona, kun ei hoitopaikkaa samalle pph:lle. Molemmat vanhemmat teemme vuorotyötä.

Välttäämättä emme tarvitsisi hoitoa mutta yövuorossa oleva ei saa nukuttua jos molemmat on kotona. liian huonotunen lahjat :-)



Jos pphkipeä tai lomalla niin silloin esikoinenkin kotona, niinkuin nytkin

Tästä ketjusta sen nyt taas näkee: pitäisi vain paijata päähän ja sanoa näille vanhemmille, että joo viekää vaan lapsenne päiväkotiin vaikka joka päivä. Täytyyhän nyt teidän huilata saada! Voi vanhempiparkoja kun teillä on rankkaa!! Hoh hoijaa.



Eivätkö ihmiset tajua mitään?? Siis tottakai lasten kanssa on välillä rankkaa, mutta sehän kuuluu elämään. Eivätkö jotkut kestä yhtään mitään arkea lastensa kanssa? Eivät vissiin sitten.



Kyllä mun tekisi pahaa viedä omat lapseni varahoitoon jos tietäisin, että toisinkin voisi asian järjestää.



Kyllä mä oikeasti moralisoin tällaisia vanhempia ja mietin miten noin itsekkäitä tapauksia voi ollakaan?



Tiedän itsekin kokemuksesta, että mitä vähemmän sitä on lastensa kanssa, sitä vaikeammalta se jotenkin tuntuu. Kai se on sitä ettei enää tunne lastaan kun on pitkiä päiviä erossa.

Nykyään jotkut vanhemmat hankkivat lapsia joiden pitäisi kuitenkin olla suurimman osan aikaa näkymättömiä ja kuulumattomia. Lapset otetaan esille kuin nuket sitten kun vanhemmille sopii. Muuten saavat luvan olla poissa jaloista ja silmistä, päiväkodissa tmv. hoidossa niin paljon kuin mahdollista.

Ja kyse ei ole mistään alkoholisteista, narkkareista tai mielenterveysongelmista kärsivistä vanhemmista. Vaan tavallisista työssäkäyvistä (erittäin itsekkäistä) ihmisistä.

työn rankkuuteen, parisuhteen huonouteen, suvun ongelmiin, omaan saamattomuuteeni, että vien lapset hoitoon välillä, vaikka itse olen kotona. Saa vähän ladattua akkujansa välillä. Ampukaa mut vain jos olette niin hyviä.



En mä aina saa iloa lapsistani, kun päässä pyörii kaikenmaailman ongelmat. Mielenterveys- tai päihdeongelmaa mulla ei ole.

kun täällä kaikki tuntee olonsa niin täydelliseksi että toiset lyödään heti maihin ja vain oma napa kiiltää.

kun aika ajoin olen NIIN väsynyt olemaan lasteni yh, että oikein kaduttaa, kun tuli lapset tehtyä. Ei se tarkoita, ettenkö heitä rakastaisi. Tuntuu, ettei näitä saa sanoa ääneen.

Kyllä minä ainakin ymmärrän jos yh ajoittain väsyy lapsiinsa. On rankkaa joutua yksin hoitamaan lapsiaan. Ymmärrän silloin jos haluaa esim. pitää lasta hoidossa että ehtii hoitaa asioita tms.



En vain ymmärrä jos lapsella on kaksi vanhempaa, eikä siltikään viitsitä järjestää lapselle lomaa päiväkodista edes kerran vuodessa.



Musta jotenkin vain tuntuu, että jotkut vanhemmat pitävät sitä päiväkotia jonakin ylilaitoksena, parempana paikkana kuin koti.

Kun muualta on taas tullut aika paheksuvaa kommenttia vedoten tähän että " kun kerran lapsi on tehty niin..." (Minulla on siis vain yksi lapsi).

Koko lomaksi en tosiaan olisi halunnutkaan lasta hoitoon viedä, jo siitäkin syystä että kyseessä olisi ollut varahoitopaikka. Ja lapsi tosiaan ansaitsee loman. Hoitopäivät ovat hänen työtään. Tietyllä tapaa lapsi skarppaa hoidossa, ja kotona sitten purkautuu (mikä toisilla näkyy kiukutteluna). Vaikea selittää mitä tuolla " hoidossa skarppaamisella" tarkoitan, mutta uskon että ymmärrätte.

Minulla on myös viikko talvilomaa (olen koulussa töissä, siitä nämä pitkät lomat), ja silloinkin ajattelin viedä lapsen pariksi päiväksi hoitoon. Eli arkipäivistä lapsi on 3 lomalla, ja 2 hoidossa.



t. se yh (en muista alkuperäistä numeroani enää)

Lasten paikka on kotona, jos kerran vanhemmatkin ovat siellä. Ei tuossa asiassa ole mitään epäselvää ja on itsekkyyttä ja laiskuutta viedä lapset lomalla hoitoon. Ihan sama mitä sanotte. Ei tässä kukaan " äiti täydellisyys" ole, mutta joku kohtuus sentään. Tämä on varmaan joku uusi villitys, kun en ole mokomasta käytännöstä edes aikaisemmin kuullutkaan.



Kuinka te kehtaatte? Shoppailemaan... Huhhuh. Ekan kerran kuulin ko. ilmiöstä päiväkodinjohtajalta, joka piti ilmiötä täysin käsittämättömänä. Pahoitteli vain sitä, että asiasta ei saa sanoa mitään, vaikka mieli tekisi.

jotenkin tuntuu että nykyään lapsia pidetään tarhassa aivan liian paljon, sitä yhteistä kallisarvoista aikaa on muutenkin liian vähän että vielä vapaalla viedään lapsi/lapset hoitoon.

ja olen sen verran vanhanaikainen että on ne lapset ennenkin kasvatettu kotona eikä muiden hoivissa.

ei se lapsi nauti hoidossa olosta, se on tutkittu niin monet kerrat vaikka niin moni selitteleekin kaikilla epäpätevillä selityksillä asiaa miksi lapsi viihtyisi paremmin hoidossa.

toki se saattaa näyttää päälle päin siltä.

lapsihan rekisteröi juuri kaiken kasvuiässä itseensä ja aivoihinsa ja sen mukaan määrätytyy ihmisen persoonallisuus aikuisikään.

ymmärrän toki että elämäntilanteita on monenlaisia, joskus on parempi että lapsi on hoidossa, ennemmin kuin kotona, jos äidillä on vaikeuksia elämänsä kanssa, mutta tämän tulisi olla vain väliaikainen vaihtoehto. äidin pitää hoitaa itsensä kuntoon ja järjestää asiat niin että hän itse on lapsensa kanssa.

nuoret tekee lapsia aivan liian aikaisin nykyään, sitten valitellaan kun ei ole sitä omaa aikaa. lapsi vie sen ajan ja se on sanomattakin selvää.

ei pidä tehdä niitä lapsia jos ei jaksa hoitaa.

työelämässä oleva, opiskelija

ainoat oikeutetut viemään lapset hoitoon.mielestäni.

ja nämä poikkeustapaukset.



monesti nämä jotka vielä lapsia hoitoon vievät kun eivät kotona jaksa hoitaa, ovat niitä joilla on tulot pienet joten veronmaksajat vielä saavat sen maksaa.

valitetaan ettei ole tarhapaikkoja kun oikeasti joku pääsee töihin tai opiskelemaan.itselle käynyt monta kertaa niin että joutuu ottamaan kaukaa tarhapaikan kun ei ole vapaata, ja tiedän että siellä on lapsia hoidossa joiden vanhemmat ei ole edes päivisin missään.

raivostuttaa se aika ajoin.



tämä on sitten minun mielipiteeni ja turha siitä on herneitä sitten vedellä nenään.

Toivottavaa olisi kuitenkin, että lapsillakin olisi vähän lomaa. Ehkä aikuinen voisi osan aikaa ladata niitä akkujaan ja hoitaa itseään puuhailemalla lasten kanssa kaikkea, mihin ei työpäivinä ole aikaa.

Aleshoppailupäivinä ja parisuhdehoitoaikoina voisi osapäivähoito olla riittävää.

Sille, joka sanoi, että on ihan sama, viekö lapset hoitoon (vara)päiväkotiin vai mummolaan sanoisin, että se ei todellakaan ole sama.

Isovanhempien luo hoitoon lapset yleensä menevät vähän niin kuin lomalle ja se on ihan eri asia kuin tavallinen hoitopäivä päiväkodissa.

Terveisin mummi, joka toivoisi, että lapsenlapset tulisivat hoitoon/kylään.

Tuntuu siltä, että jotkut vanhemmat ovat aika itsekkäitä. Ei haluttaisi luopua omasta vapaa-ajasta lasten takia. Lapsuus on tosi lyhyt, voi olla, että vielä joskus valitatte sitä, että ette olleet lastenne kanssa heidän ollessa pieniä.

...kyllä tää ehkä tästä, pikkuhiljaa. Mulla koulutus, työ, kaksi lasta, perushyvä avioliitto, ei taloudellisia ongelmia.



Olen kyllä nykyään aika suvaitsevainen ihminen. Ehkäpä siinä on se vika? Mulla ei ole mitään jyrkkiä mielipiteitä mistään enää. Tosin, jos mun lapsi itkee, lohdutan kyllä sitä. Jos olen sen kanssa sillä hetkellä.



Ehkä tajusitte, mitä mä yritän sanoa...

Minua sitten huvittaa tämä sinun kommenttisi:



" äidin pitää hoitaa itsensä kuntoon ja järjestää asiat niin että hän itse on lapsensa kanssa" .



Onneksi elämä on aina näääin yksinkertaista!



Itse asiassa, en tiedä miksi kommentoin tähän ketjuun yleensäkkään. Itse en vie lapsiani vapaapäivänä tai lomalla hoitoon, mutta olen sitä mieltä, että jos naapurin rouva haluaa viedä, niin se on hänen asiansa. Ei se tee minusta sen parempaa äitiä, vaikka aika ajoin sitten kärvistelen heikkojen hermojeni kanssa kotona. Oikeasti, olen paljon paskempi.

katsottuna. Mielestäni ei ole.

Joissakin tapauksissa tosin taitaa olla parempi, että lapset ovat hoitopaikassa aina kun se vaan on mahdollista, mutta ne tapaukset ovat tivottavasti myös lastensuojelun tiedossa.