Mitä teen varastelevalle 6-vuotiaalle pojalleni? Keinot on loppu!

Kyllä loppuu varastelut siihen.



Meidän 4v. söi kaupassa yhden karkin. Heti pantiin pyytämään kaupantätiltä anteeksi ja kysymään, että paljonko joutuu maksamaan asiasta. plus päälle kovat keskustelut varastamisesta ja sen vääryydestä.



Kerran lapsemme potkaisi naapurin autoa. Autoon ei mitään tullut. Silti menimme pimputtamaan ovikelloa ja pyytämään naapurilta anteeksi. Koska toisten tavaraa ei saa vahingoittaa.



Uskomatonta ap että et ole jo pakottanut lastasi palauttamaan varastettuja tavaroita!!!!!!!!! Anteeksi pyynnön kera.

joten ei se noin vain lopu!

Kyllä olen, eikä varastelu ole loppunut. Ongelma on, että lapsi ei kerro mistä se tämänpäiväinen lapio on, joten en voi pakottaa palauttamaan. Sanoin, että vie sinne mistä ottikin, mutta sanoo, ettei tiedä mistä lapio on!



Tottakai joka kerta, kun tiedän jonkun asian olevan peräisin esim. mummolasta, lapsi soittaa mummille, pyytää anteeksi ja palauttaa tavaran. MUTTA kun meillä varastelu EI OLE LOPPUNUT ja en enää keksi mitä teen!!



ap

Sillä loppu! Tee se joka kerta kun varastaa, että joutuu itse viemään takaisin.

Tai varastakaa te pojan rakkaita tavaroita, että hän oppii tuntemaan miten kurjalle tuntuu, kun rakas tavara on kadonnut!!!!



>Voi olla myös tosiaan oire jostain: huomion hakua, täytyy näyttää kavereille yms.





Ja ei sun ekasta kirjoituksesta ap käynyt ilmi, että olet jo laittanut pojan palauttamaan tavaroita anteeksi pyynnön kera.





T. 2

Onkohan tuo lapselta varastaminen järkevää?



Jos opetan lapselle että varastaminen on kiellettyä, en kai voi silloin tehdä sitä itse?



Pitääkö oikeasti viedä johonkin lääkäriin? Tilanne on inhottava ja olen sitäkin miettinyt.



ap

Mun 4-v. poika rupesi varastelemaan sen jälkeen kun kerroin, että saamme vauvan. Varastelu loppui itsestään omia aikojaan kun raskauteni eteni.



Minäkin olin tuolloin tosi neuvoton, kaikki keinot oli käytetty. Tavaraa kannettiin kotiin päiväkodista, toisten lasten ja tarhan tavaraa, lähinnä arvotonta pikkurojua. Pojalle oli tosi kova paikka viedä tavaroita takaisin ja pyytää anteeksi, mutta ei se meidän " kleptomaania" parantanut. Yritimme myös sitä, että ostimme pojalle jonkun uuden lelun, jota poika oli jo pitkään toivonut, mutta silläkään ei ollut toivottua vaikutusta.



Ajan mittaan varastelu loppui, eikä ole uusiutunut sen jälkeen.

niin sitten vaan poika ei voi enää minnekkään mennä ilman aikuista. Ei pitäisi olla mikään ongelma, 6-vuotias on kuitenkin vielä melko pieni lapsi. Tarkkaan valvontaan vaan.

joka ei hänelle kuulu.

Kun aikani vielä meidän tilannetta muistelin.



Meillä yksi seikka, mikä ehkä lopulta vähensi/lopetti varaselun, oli se, että tutkin pojan taskut ja kassit. Kysyin ensin, onko taskuissa mitään, sitten tutkin.



Terapia on toki yksi mahdollisuus, mutta sitä ei saa nähdä eikä tarjota rangaistuksena, eli sillä ei saa uhkailla lasta.

Teet selväksi, että jos vielä kerran tulee jotain itselle kuulumatonta mukana, saa selkään/joutuu arestiin tms. ja sitten kanssa toteutat sen! Jos sen jälkeen vielä varastaa, rangaistus kovenee selkäsauna + aresti + lelut takavarikkoon.



Kun elämä muuttuu riittävän kurjaksi, lapsi huomaa että on parempi olla pöllimättä. Lisäksi on tärkeää selittää lapselle miksi rangaistus tulee.

Saako sulta mitään positiivista huomiota? Kuinka monta lasta, onko keskimmäinen, miten on isän laita, puuhaileeko vapaa-aikana pojan kanssa? Vanhemmista hakisin vikaa, ei lapset syyttä tuollaista tee.

Tosin nyt ollut jo taka-alalla eli tosi harvoin enää on löytynyt toisten tavaroita. Taisi viimeksi olla eskarin alkupäivinä kun tarhasta oli ottanut jotain ollessa vierailulla ja laittanut omaan koulun pulpettiin. Asiasta ollaan pojalle keskusteltu eikä ole enää sen jälkeen ilmi tullut koulun osalta enkä kotonakaan ole huomannut että olisi toisten leluja ollut. Noin vuosi sitten se meinasi olla joka päiväistä ja käskin silloinkin viemään joka lelun takaisin mistä on ottanutkin. Toivon mukaan nyt on takana päin nuo asiat. On meillä paljon tapahtunutkin sairasteluja,pojan kiusaamista yms. josta on kärsinyt poika että koko perhekkin. Nyt nekin asiat on vähän helpottunut. Poikaa ei ole enää kiusattu kun asian otin puheeksi eskarin opettajan kanssa kun poika oli jo vainoharhainen asian suhteen.

Vierailija:

Kyllä loppuu varastelut siihen.

Meidän 4v. söi kaupassa yhden karkin. Heti pantiin pyytämään kaupantätiltä anteeksi ja kysymään, että paljonko joutuu maksamaan asiasta. plus päälle kovat keskustelut varastamisesta ja sen vääryydestä.

Kerran lapsemme potkaisi naapurin autoa. Autoon ei mitään tullut. Silti menimme pimputtamaan ovikelloa ja pyytämään naapurilta anteeksi. Koska toisten tavaraa ei saa vahingoittaa.

Uskomatonta ap että et ole jo pakottanut lastasi palauttamaan varastettuja tavaroita!!!!!!!!! Anteeksi pyynnön kera.

Meillä oli hälytin jäänyt ostettujen housujen taskuun ja tietty portilla hälytti. Nyt ei kersat tahdo kyseiseen kauppaan lahteä, oli niiiiin kauhee häpeä. Toimisko tuommoinen julkinen kiinnijäänti vartoineen, on tietty melko julman kuulosta.

ei toimia rangaistuksena tai häpeänä.