¿Epäsosiaalinen¿ 2,6 vuotias??
Olisi kiva kuulla onko muilla samantapaisia kokemuksia vai onko kenties syytä huoleen. Meillä on 2,6 vuotias tyttö ja puolivuotias vauva. Molemmat kotihoidossa. ¿Ongelma¿ on vanhemman lapsen torjuva käytös muita lapsia kohtaan: tyttö ei ole juurikaan kiinnostunut muista lapsista vaan leikkii itsekseen. Se on normaalia kaksi ja puolivuotiaan käytöstä, tiedän. Se, mistä olen huolestunut on reaktio muihin: jos toinen lähestyy alkaa tyttö usein kiljua, ei kauhuissaan, vaan tarkoittaa ehkä: älä tule lähemmäs tms. Jos tyttö itse kiinnostuu, voi hän mennä vaikka kuinka lähelle toisten leikkejä muttei toisin päin. Samoin, jos hän on menossa liukumäkeen ja joku toinen tulee samaan aikaan, kääntyy hän pois kiljuen ¿eiei¿ tms. Tuttavapiirissämme ei ole juurikaan muita lapsia, joten ainoat kontaktit rajoittuvat satunnaisiin puistotapaamisiin tms. Käymme myös perhekahvilassa jossa hän viihtyy mainiosti ja sallii lähelleen muitakin leikkijöitä nyt kun tietää mistä siellä on kyse. Pallomeressä tms. ei ole ongelmia jos hän menee viimeisenä muiden joukkoon, mutta kiljuminen alkaa jos hän on siellä yksin ja joku toinen yrittää tulla sinne myös.
Ongelma on kiusallinen koska monet tulkitsevat sen vihamieliseksi tms. Olen myös miettinyt miten siihen tulee itse suhtautua: voiko tämän ikäistä jo kieltää kiljumasta kun luulen, että pohjimmiltaan on kyse epävarmuudesta. Vai parantaako aika tämänkin ¿ongelman¿?
Niin, ja isompien lasten leikkeihin lähtee kyllä mukaan, kuin myös hoitaa mielellään ¿vauvoja¿. ¿Ongelma¿ koskee siis vain omanikäisiään +/- noin vuosi. Ikäisekseen hän puhuu erittäin hyvin ja omaa erittäin vilkkaan mielikuvitusmaailman: leikkii aamusta iltaan eläytyen milloin miksikin satuhahmoksi jne. Näissä leikeissä vain kun ei ole sijaa muille lapsille.
Olisi siis kiva kuulla mitä ajatuksia tämä herättää ja onko kenelläkään kokemusta vastaavasta?
Kommentit (4)
" Lapsi ei tule tänne?" tms.
Tyttö on hoidossa perhepäivähoidossa ja olenkin ajatellut että tämä hetkellinen " epäsosiaalisuus" vapaa-aikana liittyy siihen että saa annoksensa täyteen hoidossa ;-)
Viikonloppuisin meillä ei ole juurikaan menemistä leikkipuistoon jos siellä on muita lapsia. Mielellään myös ainakin näin talvipakkasella haluaa olla muutenkin vaan kotona ja sisällä leikkimässä ettei vaan tarvitse törmätä keneenkään ja jakaa huomiota.
Taitaa olla ikäänkin liittyvä juttu, koska meidän neiti 2,8 v ei ole ujo eikä hiljainen.
Ainakin näin olen ajatellut meidän esikoisesta, joka nyt 3v 2kk.
Poikamme on reipastunut kovasti vuoden aikana ja nyt kiipeilee liukumäen portaissa ihan eri fiiliksissä kuin ennen - eli hänellekin tuli paniikki, jos joku tuli takaa samanaikaisesti. Meni reppana ihan lukkoon. Muutenkin siis hyväksyy toiset lapset paremmin kuin 2,5 vuotiaana. Eiköhän teidänkin lapsukainen ajan kanssa :))
Mutta tiedän tunteen. Poikamme on ollut vauvasta asti ujo ja äidin syliin oli niin helppo käpertyä kyläreissuilla.. Usein lapsemme käytöstä ihmeteltiin ja muiden lasten reippautta samanaikaisesti ihailtiin.. Ei varmaan helppoa ujoille lapsille. Olen yrittänyt muistuttaa itseäni äitinä, etten itse odottaisi lapseltani liikoja liian varhain vaan antaisin ihan rauhassa olla ujo.
Nykyään leikkii innokkaasti muiden lasten kanssa, helpoimpia hälle silti tilanteet, joissa vain yksi kaveri kerrallaan. Esim. kolme lasta plus poikamme on jo sellainen tilanne, että vetäytyy leikkimään itsekseen tai sitten välillä käy jutustelemassa yhden lapsen kanssa, ei kuitenkaan uskaltaudu vielä porukkaleikkeihin.
Meillä poika 2v9kk on kanssa ujoa lajia.. juuri tuollainen kuvaamanlaisenne on ollut hänkin. Aina väistyi toisten tieltä, jos vaikka liukumäkeen oli muita samanaikaisesti tulossa. Yhtään ei pitänyt puoliaan, jos joku tuli ottamaan lelua kädestään, mieluiten leikki itsekseen isossa porukassa. Jos oli vain yksi lapsi vaikkapa kylässä ja koki samanhenkisyyttä, niin jonkin verran touhasi tämän kanssa - mutta aina mieluummin rauhallisten tyttöjen, kuin raisumpien poikien kanssa! Heitä lähinnä pelkäsi.
Nyt on ehkä aavistuksen verran reipastunut. 9 kk oli pph:ssa, nyt ollut vajaa puoli vuotta kotona, kun olen taas äippälomalla. Kerhoissa ja kylässä ollessa huomaan, että ihan niin säikky ei ole kuin ennen. Mielenkiinnolla odotan, miten jatkossa menee. Ystäväni sanoikin, että heillä tapahtui 2 ja kolmen vuoden välillä iso harppaus tunnepuolen ja yhdessäleikkimisien kehityksessä, ehkä meilläkin.
Miten olette rohkaisseet ujoa lastanne? Itse olen yrittänyt aina sanoa, että mene mukaan vain, kokeile sinäkin yms. ja olen myös sanonut, että omasta kädestä ei tarvitse antaa tavaraa pois toiselle, jos ei vielä halua.
Meillä on pojalla ollut samantapaista käytöstä, hän on aina ollut hiukan ujo ja hitaasti lämpeävä, ja vieraisiin ihmisiin tutustuminen pitää antaa tapahtua omasta aloitteesta, ei niin että vieras " ui liiveihin" liian nopeasti. Minusta tuo kuulostaa ujoudelta eikä epäsosiaalisuudelta, toiset vaan on hitaammin lämpeäviä ja heidän reviiriään pitää osata kunnioittaa, ainakin siis meidän aikuisten...Aika parantaa, meilläkin nyt 3,5 v. on jo paljon helpommin lähestyttävä kuin vuosi sitten. Huutamisesta voisi sanoa lapselle, että ei saa huutaa ettei toiset lapset säikähdä tms.