Mielii pikkukakkosta...

Vaikka neidillä ikää vasta 7 viikkoa ja 4 päivää niin kovasti on jo pikkukakkosen suunnittelu käynnissä. Meillä ekan tekemiseen meni reilu vuosi, niin tämä toinen saa tulla sitten kun on tullakseen. Meitä ainakin on kannustettu pieneen ikäeroon sisarusten välillä.



Neiti ei ihan helpoimmasta päästä varmaan ole ollut yövalvomisten takia, eikä vieläkään ole säännöllistä päivärytmiä löytänyt... siis saattaa parikin tuntia yöllä syötön jälkeen valvoa ihan tyytyväisenä, mutta siltikin haluan sisaruksen pienellä ikäerolla. Vauva/pikkulapsi vaihe kestää loppujen lopuksi hyvin vähän aikaa!



Hertta ja Anni-neiti

...kun vaan se seksi kiinnostaisi pikkuisen enemmän :) Mutta haluaisin pienellä ikäerolla isoveljen tai -siskon vauvalle. Menkkoja ei ole kuulunut (täysimetys) ja hissukseen toivon, että eivät tulisikaan, vaan saisi jossain vaiheessa tehdä testin.

Esikoista tehtiin vuosi ja meinattiin jo mennä lääkäriin kyselemään tekovinkkejä kun huomasin olevani raskaana. Sinänsä hassu juttu, olin jo päättänyt soittaa ja varata klinikalta ajan ku ajattelin että kokeilenpa vielä varoiks raskauststiä joka olikin positiivinen. Näin on käyny myös mun äidille.

Esikoisen syntymän jälkee alettiin miettiä toista lasta ja päättettiin että yritetään heti jos senkin tekemiseen se vuosi menee. Ei mennyt, kerkes tasan yhdet menkat tulla ennen kuin tikku näytti plussaa. Ikäero lapsilla on 1v1kk ja välillä kyllä tuntuu ettei jaksa sitä vaipparallia, mutta on ne vaan niin ihania! Isoveikka käy vähän väliä antamassa 2-kuiselle pikkusiskolle pusuja niin että siskolla on koko naama ihan märkä ja sisko naureskelee vaan tyytyväisenä. Molemmat on aika helppoja lapsia, nukkuu suht hyvin ja on pysyny terveinä. Jos esikoisen kanssa olis ollu jotain ongelmia,ei varmaan oltais uskalléttu tehdä toista näin nopeesti.

Meillä esikoinen on nyt 1v9kk ja vauva 6kk. Eli ikäero on 1v3kk. Halusimme lapsillemme lyhyen ikäeron ja se onneksi toteutui. Elämä kahden pienen kanssa on välillä erittäin raskasta ja stressaavaa. Mutta on se vaan niin ihanaakin. Jos mies ei olisi niin aktiivinen lasten ja kodinhoidossa en kyllä tiedä miten jaksaisin. Meillä tehdään hommat tasan vaikka mies onkin töissä. Nyt jo on kiva huomata kuinka isoveli on pikkuiselle tosi tärkeä ja toisinpäin. Tietysti välillä on mustasukkaisuutta lyömistä puremista ja kiukuttelua. Meillä molemmat lapset ovat pysyneet terveinä hyvin ja mitään vaikeita itkuaikoja ei ole ollut. Nyt esikoisella on kova uhma ja pieni tekee hampaita joten vähän tiukempi kausi menossa ;)

Raskaus meni kakkosen aikana samaan tapaan kuin ekakin, hyvin jaksoin koko raskausajan ja kroppakin palautui nopeammin kuin ekan jälkeen (toki " omissa" mitoissani en ole vieläkään, mutta ei nyt mitään kamalaa jälkeä raskaudet saaneet aikaan) Ainut mikä nousi ongelmaksi oli vauvan imetys, silloin esikoinen vaati aina huomiota tekemällä kiusaa tai huutamalla, siispä yrityksistä huolimatta siirryimme pullomaitoon ja sekin ongelma ratkesi. Siinä olen kyllä aivan samoilla linjoilla yhden kirjoittajan kanssa että yhden kanssa on sata kertaa helpompaa kuin kahden. Ainakin tämä vauva-aika on todella kuluttavaa ja välillä ei voi muutakuin itkeä, mutta uskon että tämä helpottuu siltä osin koko ajan. Edessä on tietysti uudet ja erilaiset haasteet, mutta silloin molemmat jo ymmärtävät puhetta ja osaavat kommunikoida.

Parisuhe on kestänyt hyvin, vaikkakaan omaa aikaa ei ole kuin muutama tunti illassa. Olemme siinä suhteessa onnellisessa asemassa että saamme hoitajan lähes aina kun tarvimme. (emme kyllä ole paljoa missään käyneet)

Suosittelen lämpimästi lyhyttä ikäeroa. Mutta isona ongelmana näen sen jos mies ei osallistu kotitöihin yms. silloin varmasti äidin jaksaminen on tiukoilla.



Ei muuta kuin kakkosen yrityksiin!

-Happy ja pojat.

Tosin tän tekeminen kesti ja kesti, joten kyllä sitä seuraavaa saakin alkaa haaveilemaan ajoissa, ettei pääse aika karkaamaan. Vaikka epävarmaa on, saako toista ollenkaan... On se vaan niin ihanaa kun on vauva, että ei haluaisi iäksi jättää tätä aikaa taakse. Meillä aika rauhallnen ja säännöllistä päivärytmiä noudattava vauva, mutta eihän sitä tiedä millainen vipeltäjä siitä vuoden sisällä tulee.

Minulla on itsellänikin enemmän kysymyksiä kuin vastauksia toisen vauvan suhteen. Esikoinen on niin ihana, kiltti ja helppo, että tuntuu, että tässähän sitä samalla hoitelisi toisenkin yhtä ihanan, mutta jos kakkonen suotaisiin niin:

- jäisikö esikoinen liian varhain liian vähälle huomiolle?

- entä jos unelmien esikoinen muuttuukin liikkumisen jne lisääntyessä " vaikeammaksi" , ryhtyisi heräilemään öisin, rupeaisi sairastelemaan jne. tms. miten jaksaisimme mieheni kanssa?

- entä jos pikkukakkonen olisi alunalkaen levoton vauva, esim. kova itkemään ja valvomaan tahi sairastelemaan?

- miten kroppa (joka välistä vieläkin tuntuu esikoisen jäljiltä vähän vieraalta) kestäisi toisen raskauden?

- miten parisuhde kestäisi kaksi pikkuista, kun nytkin tuntuu, että jaksaminen ja panostaminen on välillä vähän niin ja näin? Mitä olen seurannut lähipiirin perheitä, joissa useampi kuin yksi lapsi, on tämä yhden kanssa elo ja olo aivan lapsenleikkiä siihen verrattuna... Jne.

Eli te joilla on kokemusta, ottakaa ihmeessä kantaa!

Eli meidän poikakin on nyt puolivuotias (isoveli on eskarilainen) ja kuumeisesti kuukautisten alkamisaikaa (tai toivottavasti eivät ala) odottelen, josko olisin jo raskaana, olisi ihanaa! Tottakai mietityttää miten pärjää, mutta luulisin, että hyvin menisi, ja aika olisi antoisaa.

Toivotaan etteivät ala ja saataisiin vielä vauva!

vaikka meillä vasta 5viikkoinen vauva. On niin suloinen että tosiaan mietitään jo että koska toinen olisi ajankohtainen. Meillä kesti esikoisen yritteleminen aika kauan ja terveyssyistä myös voipi olla ettei ole mahdollista edes saada toista. Siksi harkitaan pitäisikö pian alkaa yrittelemään. Tosin mietityttää myös kestääkö oma kroppa ja milloin muutenkin voi tulla raskaaksi koska esikoinen tuli sektiolla.



Mutta siis kuumeilua on jo näin varhain. Enkä näe esteeksi aikaa. Tärkeintä on että on itse siihen valmis! :) ja minustakin olisi ihanaa että lasten ikäero olisi mahdollisimman pieni..

Olemme päättäneet että kakkonen saa tulla jos on tullakseen. Minä olen lyhyiden ikäerojen kannalla.

muitakin palstoja ja syntyneet.fi foorumissa oli aika kiva kertomus vajaan vuoden ikäerosta. Muistaakseni vauvat/vauvakuume osiossa.

Meillä esikoinen on ihan kohta 8kk ja rv nyt 10 huomenna ultraan ollaan menossa. Eli 1v 3kk tulee ikäeroa. Ja ihan suunniteltu raskaus, vaikka iloinen yllätys olikin että näin pian imetyksestä huolimatta tärppäsi. Ihmisten mielpiteet ovat joko tai. Toiset kannustavat meitä kovasti ja pitävät pientä ikäeroa hyvänä ja osa taas kauhistelee ja pitää meitä hulluina. Suurin osa on kuitenkin kannustavia. Ja tutuista he keillä on lapset pienellä ikäerolla niin ovat kaikki lämpimästi suositelleet sitä. Muun muassa anoppini. Miehelläni ja hänen veljellään ikäeroa 1v 5kk.

Onhan se alkuun varmaan aika rankkaa, mutta eiköhän siitä selvitä. Ja saanpahan olla putkeen kotona. Eli jos luulet että alun yövalvomiset ja kaksi vaippapeppua yhtä aikaa jaksat niin antakaa mennä vaan. Joka ikäerossa on ne hyvät ja huonot puolensa luulen.





-nefe

Meillä poika nyt 3kk ja kovasti jo tuo vauvakuume pukkaa päälle, on itseasiassa pukannut on useamman viikon. Ollaan kuitenkin miehen kanssa puhuttu, että toista lasta aletaan yrittämään vasta ensi vuoden lopulla, joskus lokakuun tienoilla. Tällöin lapsien ikäeroksi tulisi vajaa kaksi vuotta. Tällöin esikoinen ei olisi enää NIIN pieni, ymmärtää jo itsekin jotakin. =)