Vauvan liikkeet oksettaa

Aionkin sen tehdä, huomenna on aika. Kokemuksena on vaan, että "se on ihan normaalia", tätä olen kuullut kuukausitolkulla useiden eri asiantuntijoiden suusta. Huoh. ap

Soita vaikka heti ja pyydä aikaa. En tarkoita, että asiasi olisi kamala, mutta pitäähän raskaudesta pystyä nauttimaan. Ei ole auvoista, jos vauvan liikkeet todellakin oksettavat. Kysy asiantuntijalta.

Olethan käynyt lääkärissä pahoinvoinnin takia?



Mulla ei ole ollut voimakasta pahoinvointia koskaan mutta koin kyllä alkuvaiheen hennot liikkeet ajoittain kuvottavana mahan vellontana. En tiedä lohduttaako tämä sinua juurikaan mutta minulle kävi niin että sitten kun vauva oli jo isompi niin potkut alkoivat sattua kunnolla ja sitten ei enää kuvottanut.

Mä olen kanssa joutunut vaatimalla vaatimaan asioita neuvolassa, ja vasta (kohteliaan) vänkäämisen jälkeen olen itse tai lapseni on päässyt asiantuntijan vastaanotolle ja asialle on TEHTY jotain. Ja tarvetta on ollut tehdä = en vaadi vain vaatimisen ilosta.

No se mua ärsyttääkin että varmaan alkavat jostain psykologista jutella, on joku lääkäri vihjaillutkin siihen suuntaan. Siis on sanottu että jos tosiaan voin näin pahoin, niin saattaa johtua siitä, että tunteet vauvaa kohtaan ei oo ihan selkeät tai että suhteeni ruokaan ei ole ihan terve... Se se vasta kaaliin ottaakin! Ihan saletisti kyseessä ei ole mikään päänsisäinen vaiva, tämä on fyysistä.



Mieleen on tullut että voisko kauan sitten sairastetulla munuaistulehduksella olla jotain tekemistä asian kanssa, kun siä ei mun mielestä silloin tutkittu tarpeeksi. Ajattelin koittaa vaatia jotain siihen liittyviä verikokeita, varsinkin kun en saa juotua tarpeeksi ja on ollut vähän samanlaisia kipuja kuin sillon kun sitä sairastin.

Pitäähän tuo tutkia, kun sulla on vielä niinkin paljon raskausviikkoja edessä.



Käy kaikilla mahdollisilla lääkäreillä. Syy oireisiisi voi olla yllättäväkin.

Mulla alkoi tuossa puolenvälin tienoilla oksentelu pikkuhiljaa vähetä. Kaikki kylmä ja hapan menivät alas. Esimerkiksi ihan jääkylmä puolukkamehu laimeaksi laimennettuna, tai jäinen vesi, jossa sitruunaa. Ja ne pieni kulaus kerrallaan, tein töitä niin, että vesikannu oli pöydällä ja siemaisu kerrallaan.



Kaikki mahdollinenhan voi aiheuttaa pahoinvointia. Minä esimerkiksi jouduin monta kertaa juoksemaan kaupan parkkipaikalle oksentamaan, koska kaupan ruutulattiat saivat voimaan pahoin....

Ehkä munuaistulehdus ei ole syynä pahoinvointiin, mutta se ainakin on varma että pahoinvointi ja kuivuminen sen johdosta voi pahentaa jo entuudestaan heikosti voivien ja ihan normaalien munuaisten toimintaa.

Ihmettelen todella paljon sitä, että raskauspahoinvointia vieläkin voidaan kuitata niin, että kyseessä olisi mahdollisesti psykologinen vaiva. Mulle tulee mieleen sellaisesta suhtautumisesta lähinnä 1800-luku, jolloin joitakin naisparkoja hoidettiin hysteerisinä, kun hysteriahan on juuri naisten vaiva.



Tosiaan, mulle siis eräs kätilö sanoi, että usein jos on pahoinvointia, niin voipi johtua siitä, että tulevan äidin suhde syömiseen on jotenkin vinoutunut. En kiellä asiaa, varmasti tänä vinksahtaneen syömisen aikakautena näin voikin joskus olla, mutta miten joku voi (puhelimessa) esittää mulle tuollaista ikään kuin mun kohdallani kyse olisi siitä asiasta. Siis ei mun mielestä lähtökohtaisesti voi olettaa, että äidillä on esim. syömishäiriö, jos ruoka ei pysy sisällä. Toki voi tiedustella, tuntuuko potilaasta itsestään siltä että olisi.



Samoin mua hoitanut lääkäri sitten otti tehtäväkseen katsoa mua tiukasti silmiin ja kysyi että onhan kyseessä ihan varmasti toivottu raskaus, kun kerran pahoinvointi kestää niin rajuna niin pitkään. Jotenkin tuntui vaan älyttömän kummalliselta nuo kysymykset, kun ne ei itselle ole tulleet edes mieleen. Sitten alkaa tuntua siltä, etten voi puhua pahoinvoinnistani, ettei joku satunnainen kuulija alkaisi epäillä suhdettani tulevaan vauvaan (siis eräs tuttuni myös kommentoi että vaivani olisi psykosomaattinen).



Vähän sama sitten täällä: kun sanon että mielestäni vaiva on pelkästään fyysinen, niin kehotetaan sitten menemään psykologin JA lääkärin juttusille. Ei sillä että mulla olisi jotain psykologeja vastaan, mutta miksi ihmeessä menisin sellaista tapaamaan, jos en tunne tarvetta? Tietty mua jännittää vauvan syntyminen ja tuleminen, mutta ketäpä ei? En mä sen takia kuitenkaan ala oksennella. Jotekin tää johtaa niin absurdeihin juttuihin. Olenko ainoa, joka on törmännyt tällaseen?



Kiitos noista juomavinkeista! Itselläkin just toi jäinen sitruunavesi joskus onnistuu menemään alas, eikä siitä aina tule edes kamalan paha olo.

10 on siis ap.

Ymmärsin, että vauvan liikkeet ovat mielestäsi vastenmielisiä ja että sinua siksi oksettaa. sori sori sori.

Harmi, kun aikaa on kulunut jo niin monia vuosia. Täällä kakkosraskaudessa törmäsin samaan ongelmaan, vaikka ensimmäisessä ei ollut mitään vastaavaa. Tän kaikki liikkeet oksettaa. :(