sektiopäätös
Minulle tehtiin suunniteltu sektio edellisessä raskaudessa ensinmäisen synnytksen perusteella.
Jouduin silloin käymään naistenklinikalla poliklinikan kautta ns anomassa sitä.
Olisi kiva kuulla onko lupa sektioon tullut toisella kerralla helpommin kun oli minusta aika raskas kokemus se ensinmäinen ns juoksutus ?
Kunnallinen neuvolatäti suositteli että käyn lääkärikäynnit yksityisellä lääkärillä jolla kävin edellissä raskaudessa kun silloin kävin koko neuvolan yksityisellä. Kuulemma voisin saada helpommin sektio päätöksen.
Onko kukaan käynyt synnyttämässä tai lähinnä mennyt sairaanlaan erikoismaksuluokassa tekemään sektion eli paljon oli todelliset kulut ?
Toivoisin että aiheesta ei tule hirmuista riitaa täällä nyt kun ainakin silloin viime odotuksessa tällä keskustelupalstalla sektio aiheutti aina hirmuiset riidat jos joku vain usklasi ottaa asia esille.
Pitää aina muistaa että vaikka itse tuomitsee kuinka sektion niin on vain joskus sellaisia syitä että ei voi kertakaikkiaan synnyttää tavallisesti. Silloin viime kerralla vain jotkut odottavat tuomitsivat sektio päätöksen tekevät todella huonoiksi äideiksi ja että heillä ei olisi oikeutta synnyttää jos ei pysty synnyttämän tavallisesti. Aina sektio päätöskään ei ole helppo !
Kommentit (9)
... kuinka vaikeaa/helppoa on sektiopäätöksen saaminen ollut.
Esikoinen syntyi kiireellisellä sektiolla (" Mitäs minä sanoin teille lääkärit, ei se tule normaaliteitse?!!!" ) ja nyt mietin yritetäänkö taas saada yrittämään alatiesynnytystä. Kuinka monta kertaa pitää yrittää ennen kuin he uskovat?
mulla on kolme lasta, joista kaksi nuorinta ovat syntyneet suunnitelluilla sectioilla.
Esikoisen alateitse synnyttäminen oli helppo ja suhteellisen nopea, mutta olipa tyttö pienikin, vaikka syntyi rv 41+0 (2860 g/48 cm).
Hän on jo 15 v.
Kun keskimmäistä odotin (poika nyt 3 v 5 kk) oli koko loppuraskauden ajan tunne itselläni, että vauvasta tulee iso, ja näkyipä tuo ultrassa ja muissakin tutkimuksissa isolta.
Koitin kovasti kysellä, että mikähän mahtaneekaan olla synnytystapa, mutta aina lääkärit jaksoivat toitottaa alatiesynnytyksen puolesta.
Kahtaa viikkoa ennen la:ta vielä yksi gyne totesi, että " jaa, isohan tuo vauva on, mutta kyllä te rouva synnytätte alateitse" ;O
Olin kauhuissani, sillä vauvasta povattiin liki 5 kiloista. Aikaa kului, ja päivää ennen la:ta oli vielä käynti äitiyspolilla.
Silloin oli toinen gyne (kuin edellisellä kerralla) ja hän oli taas aivan toista mieltä: hän suorastaan " suositteli" suunniteltua sectiota, vauvan ison koon vuoksi.
Kysyi omaa mielipidettäni (ja olipa mieskin vastaanotolla mukanani, ja kysyi hänenkin mielipidettään) ja sanoin, että " rehellisesti sanottuna mua kauhistuttaa alatiesynnytys, jos vauva kerran on niin iso" .
Menin suunniteltuun sectioon, mikä tehtiin rv 40+5.
Syntyi 4750 g ja 55 cm kokoinen poika, jonka päänympärys oli huimat 40 cm.
Tämä sectiopäätöksen tehnyt lääkäri kävi meitä osastolla tapaamassa, ja totesi, että " hyvä että päädyttiin sectioon, poikanne olisi jäänyt päästään kiinni muutoin" ;O
Ja kun kuopusta (nyt 1 v 10 kk) odotin, oli jälleen sama tilanne: vauvasta povattiin jopa isompaa kuin veljestään, ja asiasta väännettiin kättä ;/
" Jouduin" synnytystapa-arviointeihin erikoistuneen gynen vastaanotolle, ja suoraan sanottuna ärsyttävämpää lääkäriä en ole tavannut.
Tinkasi, että " miksi haluat section?" . Perustelin näkemykseni, vedoten omaan ja lapsen vointiin, mutta hän vaikutti selkeästi olevan erimieltä.
Alkoi latelemaan section vaaroista, ihan kuin en olisi niistä ollut tietoinen.
Minä vaan topakasti kysyin, että " kuka ottaa vastuun, jos kerran vauva on jopa isompi kuin isoveljensä, ja jotakin tapahtuukin synnytyksessä, mitäs sitten?"
Hän ei vastannut kysymykseeni, äyski ja tiuski, ja alkoi täysin asiattomasti " sättimään" , että " jos vielä tämän vauvan jälkeen aiotte lisää lapsia hankkia, niin hekin tulevat sitten automaattisesti syntymään sectioilla, sillä kahden section jälkeen ei enää ole mahdollisuutta alatiesynnytykseen...." ;O
Korotin jopa ääntäni, mua alkoi niin sieppaamaan lääkärin tapa suhtautua asiaan.
Sanoin suoraan, että " kun kerran tilanne oli tuo edellisessä raskaudessa, ja tämä vauva vaikuttaa isommalta, niin mitäpä ottamaan turhia riskejä" .
Lääkäri tuuppasi vihaisena käteeni paperit, ja sanoi vihaisena " mene sitten hoitajan kanssa sopimaan sectioaika" ;O
Törkeää käytöstä, tulin itkien ulos huoneesta ;`(
Suunniteltuun sectioon mentiin rv 39+0, ja syntyi 4055 g ja 53 cm (py 37 cm) poika.
Sectio ei mennyt odotetulla tavalla, tuli " mutkia matkaan" , eikä lapsemme elämän alku ollut helppo muutoinkaan....hän oli syntyessään sinertävä, haukkoi henkeään, ja oli ensimmäisen vuorokautensa lisähapella, mutta toipui onneksi ;)
Vuorokauden ikäisenä hänellä todettiin synnynnäinen poikkeama, ja tämä oli luonnollisestikkin shokki meille vanhemmille ;(
Mietin vaan jälkikäteen, että mitä jos poika olisi syntynyt alateitse (normaaliin laskettuun aikaan tai yliaikaisena), olisiko tilanne ollut entistäkin pahempi ;O
Karusta alusta huolimatta poika voi nykyään varsin hyvin, ja vaikka kuinka niin vannoin, että " ei koskaan enää" , me toivomme uutta vauvaa kuin kuuta nousevaa :)
Sikäli huojentunein mielin, että mikäli meille vielä vauva suodaan, hän tulee syntymään " automaattisesti" sectiolla, joten meidän ei tarvitse enää asiasta vääntää kättä.
Kunpa tuleva vuosi toisi meille odotetun plussan, ja sitten aikanaan sen vauvan :)
En siis vielä ole odottaja, vaan vierailen vaan tällä palstalla, vauvakuumeen kourissa ;)
tuosta tuomitsemisesta...
olen kanssa kuullut jotakin tuontapaista kommenttia, että " sectio ei ole oikea tapa synnyttää" , tai " sectioäiti ei tunne rakkautta vauvaansa kohtaan samalla tapaa kuin alateitse synnyttänyt" ym. törkyä, mutta en välitä niistä pätkääkään, koska eivät pidä laisinkaan paikkaansa.
Olen myös saanut sääliviä kommentteja, että " voi harmi, että päädyttiin sectioon..." .
Minä en itse itseäni sääli, ainoastaan olen onnellinen siitä, että lapsemme saimme elävinä maailmaan, ja toivuin tosi nopeasti sectioista, joten en sääliä kaipaa edes ;)
Ja eipä tuolla rakkausrintamallakaan ole ollut pulaa: kummatkin ovat saaneet rakkautta ja hellyyttä yhtälailla kuten alateitse syntynyt isosiskonsakin, joten puppua tuokin.
Ja imetyskin on alkanut sectioiden jälkeen sujumaan ok.
En käsitä ihmisten vouhkoamista siitä, että sectio olisi jotenkin huonompi kuin alatiesynnytys.
Päästänkin asiattomat kommentit toisesta sisään ja toisesta ulos ;)
se että mulla on yksi tullut sectiolla perätilan vuoksi,mutta haluaisin toisenkin tulevan sectiolla,joudunkohan taistelemaan siitä että saan???!! koska en uskalla oikeesti synnyttää alateitse,muuteski oon niin pikkanen..
mulle oli sectio hyväksi,en ois vaavinkaa jaksanu jos punnertaa monia tunteja.. haavasta selvii nopee ja läheiset välit on lapseni kanssa.
mulle se on se " oikea" tapa synnyttää...kukin tavallaan...:)
Mun käsitys on se että toisen sektion joutuu ns taistelemaan taas samalla kaavalla kuin ensinmäisen mutta kolmas sektio tuleekin sitten automaattisesti.
Mulle ainakin oli se eka suunnitellun sektio päätöksen ns taistelu aika kova prosessi henkisesti. Muutenkin kun tuossa raskausaikana nuo tunteet on aika pinnalla ja on mega herkkä niin että uutisetkin itkettää !!
Eli siis millä viikolla teillä on suunniteltu sectio tehty? Itsellä takana yksi alatiesynnytys sekä kaksi sectiota, suunniteltuja, perätilan vuoksi. Nyt neljäs tulossa, eikä kukaan oikein tunnu tietävän, tullaanko " automaattisesti" päätymään sectioon vai onko mahdollista alatiesynnytys... Joku on pelotellut arpien repeämisellä, joku sanonut, että on mahdollista synnyttää alateitsekin.
Menen loppuraskaudesta synnytystapatutkimukseen, jossa sitten asia ratkaistaan. Itse olen section kannalla, katsotaan, tuleeko kädenvääntöä... Ensimmäisellä kerralla oli vääntöä, toisella ei niinkään, kun suoraan sanoin, että en rupea synnyttämään alateitse, jos vauva perätilassa.
Itse pitää olla napakkana, vaikka ei siitäkään hyvää mieltä saa, tai en minä ainankaan ole saanut, vaikka oikea on päätös omalla kohdalla ollutkin. Kaipaisi siihen kuitenkin tukea!
mä aloin kommentoimaan tähän juttuun oman kokemukseni... koko raskaus ajan tiesin että odotan isoa vauvaa... (äidin vaisto) olin koko raskauden ajan hautonut mielessäni sektiota,mutta en puhunut siitä paljoa, koska ainakun mainitsin jollekkin asiasta, sain kuulla sektion riskeistä ja siitä kuinka naiset on luotu synnyttämään alakautta ja kaikkee mahollista.. tottahan se onki. mut on vain naisia, kuten minä jolle alatie synnytys eivain käy, yksinkertaisesti vain pelotti ajatuskin ison vauvan synnyttämisestä.. joten ihan loppu viikoilla kun tehtiin koko arvio (38+jotain) 4-4.5kg, sanoin lääkärille äitipolilla että minä en sitte uskalla synnyttää tätä vauvaa alakautta, totta kai läkäri yritti pelotella kaikella mahdollisella,mikä vain liittyy sektioon.. kaikki pahat asiat se lietso ilmaan. mutta aikani kun kuuntelin lääkärin syytöksiä,minä aloin itkemään,kun lääkäri sanoi vielä että eihän ketään pakoteta raskaaksi jos ei uskalla synnyttää... AIVAN KAUHIAA, sillä tätä lasta on tehty vajaa 5vuotta ja oli todella odotettu.. pelko vain sai yli otteen äitistä. kuitenkin lopuksi lääkäri kirjoitti sektioon lähetteen seuraavalle viikolle. ketäänhän ei pakoteta synnnyttämään alakautta,jos ei pysty/halua. meillä on niin tyytyväinen ja reipas tyttö ollu ihan alusta alkaen, ei mitään ressi tiloja niinkuin se lääkäri myöskin sanoi...
nyt saatoin kyllä jo hypätä asian viereen, mutta jos joskus iki maailmassa meille toinen lapsi suodaan,niin ehottomasti valitsen sektion ja teen sen alusta alkaen selväksi lääkäreille, missään en ala hyppimään ja keskustelemään,minun päätä kun EI KÄÄNNÄ KUKAAN!!!
TZEMPPIÄ KOITOKSIIN...
T.JEO JA PIKKU NEITI (painoi muuten suntyessään 4.5kg ja 50.5cm) äidin vaisto oli oikeassa =)
että mun ymmärryksen mukaan eemeli-potilaat ovat poistuneet tai ovat poistumassa.