Miksi jotkut kieltävät lapsilta karkin, mutta syöttävät sitten jäätelöä, pullaa ja mehuja mielinmäärin???

Lapsi on kaksivuotias eikä ole maistanut karkkia muuten kuin kerran tarhassa, kun jollakulla oli synttärit. Pullaa, keksiä ja jäätelöä kyllä syö. Kuten me aikuisetkin esim. kahvipöydässä. Ja siinäpä se syy onkin. Kyllähän lapsi otetaan esim vieraiden käydessä kahvipöytään siinä missä muutkin. Ja vaikeahan siinä on sitten olla antamatta niitä herkkuja, mitä muutenkin on tarjolla. Enkä ymmärrä, miksi pitäisi olla antamatta. Herkut kohtuudella nautittuna ovat elämän suola. Mutta karkin syönnille tuossa iässä, kun lapsi ei edes vielä tiedä, mitä karkki on, en keksi kerta kaikkiaan mitään perusteluja. Pullassa ja jätskissäkin on sentään jotain muutakin kuin lisä- ja väriaineita. Karkissa ei. Kyllä se lapsi sen karkinsyönnin oppii opettamattakin ennen pitkää.

Vierailija:

Ja vaikeahan siinä on sitten olla antamatta niitä herkkuja, mitä muutenkin on tarjolla. Enkä ymmärrä, miksi pitäisi olla antamatta. Herkut kohtuudella nautittuna ovat elämän suola. .

Eikö teillä ole koskaan esim. suklaakonvehteja tarjolla?

Lapsi pyytää: äiti saanko maistaa ja osoittaa konvehtia. Äiti vastaa: ei pikku-Pekka ota tästä mielummin jäätelöä tai pullaa, se on terveellisempää, eikä tule hampaisiin reikiä...



HALOO!!! Tää on oikeesti tosielämästä....

Jos kahvipöydässä syödään pullaa niin kyllä lapsi saa sitä halutessaan maistaa, sen sijaan meillä ei ole tapana mässyttää karkkia lapsen nähden, tai juuri muutenkaan. Ehkä ero on sitten siinä että me osataan nauttia elämästä muuten, meille syöminen on vain pakollinen juttu että pysyy hengissä eli ei saada mitään erityistä nautintoa herkuista.

Mielestäni karkki on ihna eri asia kuin leivonnainen, mehu tai jäätelö. Limsaa ei myöskään saa. Ei ole karkkia pyytänyt, tuntuu ettei osaa pyytääkään kun ei edes tiedä mitä se on. Ja harvoin mussutamme niitä itsekään lapsen nähden.

Mutta mitä vastaa äiti?

Otas Pekka täältä rusinoita????

Vierailija:

meille syöminen on vain pakollinen juttu että pysyy hengissä eli ei saada mitään erityistä nautintoa herkuista.

Nimittäin näin matkailuyrittäjänä joutuu koko ajan sen tosiasian eteen, että suomalainen ruoka on huonolaatuista ja mautonta, eikä kukaan edes arvosta sitä. Sitten kun puhutaan herkuista, tarkoitetaan jotain aneemisia sipsejä...HALOO???

En usko, että monetkaan ihmiset ostamalla ostavat lapselleen kaupasta karkkia ja " opettavat" sitä syömään. Tällainen sävy kun usein (ei aina) on niiden kirjoituksissa, jotka eivät anna lapsilleen ollenkaan karkkia. Sen sijaan lapsen annetaan maistaa, KUN aikuisetkin syövät, elleivät sitten syö lapsilta salaa. Tosin tätä salasyöntiäkin harrastetaan ainakin meillä. Syömme miehen kanssa karkkia ainakin pari kertaa viikossa, mutta varsinaisesti niitä on tarjolla paljon harvemmin (kerran kuussa?) ja silloin lapsetkin saavat maistaa.

Siis jos tietäisivät että meillä on pieni lapsi talossa. Ja riippuu lapsen iästä, jos lapsi olisi n. 1-2 -vuotias niin sanoisin että karkit on isojen juttu, ei kuulu noin pienelle. Vanhemman antaisin maistaa. Kyllä lapsi tahtoisi maistaa mun olutpullostakin joskus, pitäisikö sitäkin antaa kun toinen tahtoo? 9

Tuskin kuin huulet kastoin pullon suulle.

Kieltäähän sen alkoholin antamisen lapsille jo lakikin, hyvänen aika.

Onko tämä joku maaseudun tapa?

set jne. mausteiset ruuat!!!!



On pyytänyt jopa maistaa punaviiniä ja annoin teelusikalla pikkuriikkisen tipan. Johon tuumasi, että pahaa on!!

Ajattelin, että mitä järkeä tehdä tästä alkoholista jotain mega kiellettyä aikuisten tabua. Parempi antaa maistaa ja todeta, että pahaa on. Nyt lapsella on jo ikääkin enemmän kuin tuo 1v......



Minäkin sain kotona maistaa alkoholia, eikä minusta juoppoa tullut. Päinvastoin. Lasillinen punkkua ruuan kanssa kerran kuukaudessa riittää.



Meille sanoivat 1v. neuvolassa, että antakaa lapsen maistaa mitä se haluaa, ettei tule ennakkoluuloiseksi eriruokien suhteen. Ja näin teimme.



Joten meistä oli ihan luonnollista lapsen antaa maistaa karkkiakin ! Kun ei niitä meillä syödä joka päivä, ei edes joka viikko. Ja kerralla syödään max.3 karkkia!

Niin siitä ei hampaat eikä elimistö kärsi!!!

Alle 2-vuotiaana ei annettu lapselle juurikaan mitään " oikeita" herkkuja. Kun oltiin kahvipöydässä, pojan herkkua oli maissinaksut, leipä (joo, lisä- ja säilöntäaineeton) ja joskus harvoin esim. itse tehty pulla. 2-v synttäreiden kunniaksi sai vähän kakkua ja sen jälkeen on saanut silloin tällöin keksiä (sellaisia kaurakeksejä, jotka ei ole pelkkää sokeri+vehnäjauho-mössöä). Kesällä sai joskus jäätelöä. Nyt joulun aikaa saa pari kertaa viikossa piparia. Juuri istui äsken mun sylissä, kun olin tässä koneella ja söin piparia. Lapsi kysyi " Onko toi sun pipari?" johon vastasin, että on. Sen jälkeen lapsi kysyi " Aiotko sä syödä sen?" , johon vastasin taas, että joo. Sen enempää pipari ei lasta kiinnostanut.



Karkkia ei olla annettu pojalle siitä syystä, että niissä on oikeasti todella paljon noita säilöntä- ja lisäaineita. Jotain " terveyskarkkeja" voisin antaakin. Meillä lapsi tietää, että karkki on aikuisten juttu. Voin syödä aivan rauhassa lapsen vieressä karkkia, eikä lapsi edes kinua sitä. Eikä todellakaan ole harmissaan asiasta (ei ainakaan näytä sitä). Siksi en näe mitään syytä antaa lapselle karkkia. Mehua poika saa jossain erikoistilanteissa, mutta limua ei anneta vielä pitkään aikaan.



Mua lähinnä ihmetyttää, miksi aikuiset haluavat antaa lapsille pienestä pitäen kaikkea epäterveellistä. Miksi totuttaa lapsi siihen? Miksei lapsi voisi ensin tottua kaikkeen terveelliseen. Meillä lapsi on esim. aina syönyt maustamatonta A-jugurttia ja rakastaa sitä ihan pelkältäänkin. Joskus laitetaan siihen marjoja. Voin vaan kuvitella, että kun lapsi oppii syömään noita maustettuja sokeripommi-jugurtteja, ei hän enää suostu noita maustamattomia syömään.

j