Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Oletteko huutaneet synnytyksessä ku pistetty sika, vai kironneet hiljaa mielessänne koko maailman alimpaan h**vettiin?
Kommentit (8)
sitä tuli huudettua ihan väkisin vaikkei olis halunnutkaan. Ensin pisti itkettämään ja kun tuskat oli niin kovat niin ei auttanut kuin huutaa :( Ei siinä miettinyt mitä muut ajattelee. Synnytys kesti reilu 18h ja ponnistusvaihekin 2h...imukupilla jouduttiin lapsiparka ottamaan kun ei olisi muuten ulos päässyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
(tätäkö nyt ei saanu sanoa, elämäni kamalin kokemus tähän saakka, mutta urheasti mennään taas uudelleen)
Oli koko ajan se ilokaasumaski naamalla, keskityin vetämään niitä pöllyjä niin en pystynyt huutamaan. Kun tarpeeksi sattuu, niin ei pysty enää huutamaan.
avautumisvaiheessa kai valittelin hiljaa kovimpien supistusten aikana, mutta ei kyllä kiroiluttanut yhtään?!? En ajatellut mitään, olin vain.
Ponnistaessa en olisi edes ehtinyt miettiä maailmaa ja sen toivottua sijaintipaikkaa, keskityin suoritukseen. Suu oli tiukasti kiinni ja keuhkot täynnä, pallealla painaminen antaa nimittäin kummasti lisää potkua ponnistukseen...
Yksi kokemus takana - en huutanut, kun en pystynyt päästämään pihahdustakaan. Sattui niin, että kaikki keskittyminen meni vaan siitä selviämiseen.
Toisen kerran olisi tarkoitus synnyttää huhtikuussa. Nähtäväksi jää, irtoaako ääntä sitten...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
30 tuntisen helvetin jälkeen olin aivan liian väsynyt ponnistamaan. 2 tuntia tuloksetta kunnes lähes menetin tajuntani ja vauvan sydänäänet heikkenivät rajusti. hätäsektioon, kohtuni ei kuitenkaan alkanut supistella itsekseen vaan heräsin kylpien veressä osastolla. taas tajunmenetys ja seuraavaksi heräsin 2 päivän kuluttua kuulemaan että kohtuni on jouduttu poistamaan ja minuun oli pumpattu yli 15 litraa verta. ei tullut minusta koskaan suurperheen äitiä:(
Olin itseasiassa aika rauhallinen, vaikka kipu olikin kovaa.
Alue: Aihe vapaa
mutta sitä, ettei saanut ponnistaa, vaikka kamala ponnistusfiilis oli. Se on kuin yrittäisi pidätellä ripulia. Tulossa on, et voi oikein estääkään. Pari tuntia sitä ja onpas mukava fiilis. Itkin kätilöille, etten voi pidättää ponnistusta.