Unikoulu hankaluuksia
Aloitettiin meidän pojalle pehmeä tassu-unikoulu, kun yöt alkoi mennä rinnalla nukkumiseksi. Laitettiin samalla omaan huoneeseen nukkumaan. Ekana yönä valvoi neljä tuntia, toisena yönä heräili monesti,mutta tassuttelulla jatkoi uniaan. Kolmantena yönä heräsi vain kahdesti ja tassulla jatkoi unia. Näytti siis jo lupaavalta. Mutta neljäntenä ja viidentenä yönä poju onkin taas valvonut neljä tuntia! Nuokkuu sylissä unessa, mutta heti kun laskee sänkyyn ja pää kohtaa tyynyn, alkaa piehtaroida ja itkeä ihan mielettömästi. Siinä vaiheessa on pakko ottaa syliin että vähän rauhoittuu, mutta sänkyyn laskiessa sama alkaa taas alusta. Mitenkähän tässä nyt näin kävi, kun alku oli jo niin lupaava....
Onko muilla ollut vastaavia ongelmia unikoulun kanssa? Miten ootte selviytyneet? Olisiko vinkkejä?
Kommentit (2)
Me aloitimme oman sovellukseni unikoulusta, kun en halunnut itkettää vauvaa omassa sängyssä. Meidän 10 kuukauden ikäinen vauva ei nukahtanut omaan sänkyynsä ja monesti sinne siirrettäessä alkoi itkeä tosi lohduttomasti. Aloitimme unikoulun sillä, että lopetin yösyötön ja mieheni nukkui vauvan kanssa ensimmäiset 5 vietoitusyötä. Sen jälkeen palasin minä nukkumaan vauvan kanssa. Ekat vierotusyöt olivat kovaa huutoa, kun tissi ei kuulunutkaan enää yöpalveluihin. Mutta hän sai itkeä tissinkaipuutaan isin kainalossa. Kun siirryin takaisin vauvan kanssa nukkumaan (hänen sänkynsä on meidän sängyn vieressä, ettei aina tarvitse nousta) muuttui hänen rytminsä niin, että noin 2 asti hän nukkui omassa sängyssään ja loppuyön minun vieressäni heräten noin 5ltä vaatimaan tissiä, ja sitten silityksen ja kainalossa pitämisen ansiosta rauhoittui yleensä noin 15 minuutin itkun jälkeen ja nukkui seitsemään, jolloin imetin.
Jossain vaiheessa, kun tissitön yö alkoi sujua aloimme nukuttaa vauvaa omaan sänkyyn iltaimetyksen jälkeen. Jos hän nukkui tissille, emme häntä herättäneet (vaikka ohjeissa on) mutta jos hän havahtui, emme ottaneet enää viereemme, vaan tyynnyttelin omaan sänkyyn. Joko isä tai minä pidimme kättä hänen päällään (usein vatsan päällä) ja toisella kädellä kädestä kiinni. Jos hän alkoi itkeä sillä tavalla, että tyyntyminen ei näyttänyt todennäköiseltä, otimme hänet syliin ja tyynnyttyään laitoimme takaisin sänkyynsä. Jos alkoi taas itkeä, niin taas syliin. Mutta ihanaa oli se, että " sai" toimia niinkuin oma äidinvaisto sanoi eli ei tarvinnut huudattaa omassa sängyssään. Ekat illat olivat raskaita nukuttajalle, mutta vähitellen vauva alkoi luottaa, että hänen tarpeisiinsa vastataan omassakin sängyssä ja niinpä hän on alkanut tyyntyä itsekseen yöllä sänkyynsä, jos havahtuu. Koko vierottaminen ja " unikoulumme" kesti ehkä noin 3-4 viikkoa, josta ajasta 2 viikkoa pikkuisella oli kova nuha ja puhkesi hammas, joten voi olla, että terveenä olisi mennyt nopeammin.
Nyt meillä viimeiset kolme yötä on mennyt niin loistavasti, että vauva on alkanut nukkua omassa sängyssään ilta 9stä aamu 7ään. Tämä tuntuu aivan upealta, kun tähän asti yöunet alkoivat noin 10ltä ja vauva saattoi herätä parin tunnin välein ja nukkui loppuyön vähintään meidän vieressämme. Joten rohkaisen sinua, että unikoulua voi toteuttaa myös soveltaen omalta tuntuvalla tavalla, jolloin se kestää ehkä pidempään, mutta voi tuottaa myös ihanan tuloksen!
Unikoulumme aikana aloin myös leimata ihanan pehmolampaan pikkuisen unikaveriksi. Pidimme sitä päivän halihetkissä mukana, ei missään riehakkaammissa leikessä. Alussa laitoin myös äidintuoksuisen yöpaitanikin pikkuisen viekkuun.
Uusimmassa vauvalehdessä ja akuutin vanhassa jutussa netissä löytyy hyviä vinkkejä.
Tsemppiä ja voimia tähän vaiheeseen! Uskon, että teilläkin edessä hyvin nukutut yöt!
niin älä ota pois sängystä, kun vasta ääritapauksessa.
Eli tarkoitushan unikoulussa on just se, että lapsi oppisi oman sängyn olevan turvallinen paikka ja että pimeessäkin on turvallista ja että hän osaa itse nukahtaa, eikä tarvitse siihen apua. Aluksi tietenkin hakee turvaa vanhemmasta, mutta pikkuhiljaa oppii olemaan itse ohjaimissa.
Kannattaa siis vaan sitkeesti silitellä tai taputella sängyssä makaavaa (kiemurtelevaa :) ) lasta, vaikka huutaisi kuinka. kamalaltahan se kuulostaa ja tuntuu, mutta jos haluaa koulun tehoavan, niin pitää olla johdonmukainen ja pysyä päätöksessään. Jos lapsi oppii, että oikein kovaa ja pitkään huutamalla otetaan syliin, niin huuto ei lopu koskaan.
Äh, tää kuulostaa yllä tosi kauheelta. Ajattele nyt, miten ihanaa olisikaan nukkua lämpimässä sylissä. Ihmekään, jos havahtuu ja herää huutamaan kun lasketaan kylmään sänkyyn. No, mutta pakko, mikä pakko jos aikoo omaan sänkyyn opettaa nukkumaan. Vasta, jos huuto menee ihan kauheen kamalan hysteeriseksi, niin otetaan syliin, mutta sillonkaan ei saa antaa nukahtaa syliin, vaan rauhoituttuaan lasketaan hereillä olevana sänkyyn. Tän taisit kyllä jo tietään...
Meillä on siitä ihmeellinen tapaus tuo meidän tyttö, että jos hän alkaa itkemään yöllä, niin itku vain yltyy, jos häneen kosken tai yritän ottaa syliin...Tosin silloin unikoulun aikaan kyllä taputtelin pepulle, koska aikasemmin nukahti syliin samalla tavalla. Mutta syliinotto ei auttanut pätkääkään, vaan huuto meni entistä kauheemmaksi.