Aivan älytön päänsärky... ollut jo neljä viis tuntia.

"

Migreenikohtauksen kesto eri ihmisillä vaihtelee. Lapsilla se voi olla vain parin tunnin mittainen, mutta aikuisilla kohtaukset yleensä kestävät muutamasta tunnista aina useisiin vuorokausiin. Yli kolmen vuorokauden mittainen kohtaus on harvoin puhdas migreenikohtaus.







Migreenin syistä on viime aikoina saatu uutta tutkimustietoa. Nykyisin katsotaan, että migreeni on periytyvä, aivojen pohjaosissa sijaitsevan aivorungon alueen häiriötila. Varsinainen migreenikohtaus alkaa tämän migreenin syntyalueen aktivoitumisella usein jopa vuorokausia ennen särkyoireiden ilmaantumista. Tällöin alkaa kohtauksen ensimmäinen vaihe.



Migreenin toisessa vaiheessa, vain osalla esiintyvässä auravaiheessa, aivokuoren toiminta vähenee, alkaen usein näköaivokuorelta. Varsinainen särky ilmaantuu vasta kohtauksen kolmannessa vaiheessa. Kohtauksen neljäs, päätösvaihe, tulee vasta varsinaisen päänsäryn lauettua. Koko tämä jakso on huomattavasti pidempi kuin migreenin dramaattisin vaihe, eli päänsärky ja pahoinvointi.



Useat migreenipotilaat aistivat migreenikohtauksen ensivaiheen alkamisen poikkeuksellisena väsyneisyytenä tai haukotteluna. Olo on jotenkin nukkavieru, kulunut. Jotkut migreenistä kärsivät tulevat yliaktiivisiksi ja saattavat purkaa tarmoaan esimerkiksi siivoamiseen. Pikkuhiljaa tulee mukaan myös lievä huono olo, mielialan muutokset ja ailahtelut sekä usein myös selittämätön makeanhimo, jonka suomalainen tyypillisesti hoitaa suklaalla. Tämä on merkki aivorungon alueen migreenikeskuksen aktivoitumisesta.



Useimmiten tuntia ennen kohtausta, mutta joskus vasta varsinaisen päänsäryn aikana, noin viidesosa migreenipotilaista kuvaa " auraksi" kutsutun oireiston. Tyypillisimmillään se on näköhäiriö, jossa esiintyy välkkyviä valoja, värejä tai sahalaitakuvioita sekä puutoksia näkökentässä. Se voi esiintyä myös puutumisen tai pistelyn tunteena kasvoilla, vartalolla ja raajoissa, sanojen sekoamisena ja löytämisvaikeutena, puhekyvyttömyytenä tai pahimmillaan jopa

ohimenevänä toispuolihalvauksena. Sen kesto on puolesta tunnista tuntiin, harvoin pidempään. Kohtauksen aikana aivorungon alueelta lähtevä kolmoishermo, joka toimii sekä pään että kasvojen alueen tuntohermona ja aivojen alueen verenkierron säätelijänä, aktivoituu ja lähettää pitkin aivokuorta aaltomaisesti etenevän häiriön. Tämä häiriöaalto aiheuttaa nuo kuvatut puutosoireet. Myös verenkierto aivokuorella alenee, mutta ilmeisesti seurauksena tästä aivojen toiminnan lamasta. Tämä vaihe voi olla varsin kiusallinenkin ja joidenkin mielestä heidän migreenikohtauksensa pahin vaihe.





Migreenikohtauksen kolmas ja dramaattisin vaihe on yleensä toispuoleinen, kohtalainen tai voimakas sykkivä, jyskyttävä päänsärky. Tämän vaiheen kesto on useista tunneista useisiin vuorokausiin. Siihen liittyy usein ruokahalun menetys sekä pahoinvoinnin tunne, sekä toisinaan myös oksentelu. Tyypillisiä ovat myös voimakkaat valo-, ääni- ja hajuherkkyydet. Potilas on tämän vaiheen aikana hyvin väsynyt ja mielellään vetäytyy hämärään, hiljaiseen ja viileään paikkaan lepäämään. Tämän vaiheen aikana aivokalvojen ja pään alueen verisuonet laajenevat ja venyttävät, ja niissä syntyy steriili tulehdus. Tämä kipuherkkien verisuonten venytys aiheuttaa kiputilan, jota ponnistelun aiheuttama verenpaineen nousu ja pulssin kiihtyminen tyypillisesti pahentavat. Usein ohimoiden painaminen kylmällä rauhoittaa oiretta. Niillä potilailla, joilla on taipumus pitkiin migreenikohtauksiin, tämä vaihe saattaa uusiutua migreenikohtauksen aikana, vaikka varsinainen päänsärky saataisiinkin hoitotoimenpitein väliaikaisesti kuriin.



Kohtauksen neljäs vaihe alkaa päänsäryn asteittain loputtua. Useat migreenipotilaat sanovat olevansa tällöin väsyneitä, raukeita. Joillekin tulee ikään kuin " puhdistunut" olo. Tämän vaiheen aikana aivorungon migreeni-alue pikkuhiljaa palaa normaaliin toimintaan.



Vain yksi potilas viidestä kokee migreenikohtauksen toisen vaiheen, auran. Tämä vaihe voi toisinaan esiintyä ilman päänsärkyäkin. Sen esiintymisen mukaan migreeni jaetaan kahteen päätyyppiin; aurattomaan ja auralliseen migreeniin."

Pimeeseen huoneeseen, hiljasuutta, kylmä tai lämmin kääre otsalle, kumpi sitten paremmalta tuntuu, jos joku vois hieroskella sun niskoja ja hartioita. Peukalon ja etusormen välissä, siinä missä sormien luut yhtyy on akupiste, jonka hierominen helpottaa joillain, kannattaa kokeilla. Joillakin auttaa ohimoiden hierominen.

Otan neuvosta vaarin ja panen koneen kiinni ja menen uudestaan lepäämään.