Tykkäätkö käydä lasten synttäreillä?
Siis muilla synttäreillä kuin omien lastesi?
Mua on alkanut jo kypsyttää kun juhlia on joka viikonlopulle ja lahjojen osto loputonta :/ Plääh! Tänäänkin oli kaksilla synttäreillä ja toiset olivat aivan erityisen tylsät. Yks täti siellä vain kehui omia lapsiaan...
Kommentit (6)
Jotkut synttärit ovat tosi kivoja, mutta välillä tympii. Lahjojen osto ei ole koskaan harmittanut, vaan se istuminen kahvipöydässä itselle tuntemattomien äitien kanssa jutellen typeriä, kun samalla yrittää seurata, mitä lapset tekevät. Toinen mikä tympäisee, on sellaiset synttärit, joilla isäntäväen lapset kieltävät vieraita menemästä omiin huoneisiinsa ja koskemasta tavaroihinsa, jolloin kenelläkään vieraalla ei ole muuta tekemistä kuin riehua tai hokea, ettei ole tekemistä.
Jotkut synttärit ovat tosi kivoja, mutta välillä tympii. Lahjojen osto ei ole koskaan harmittanut, vaan se istuminen kahvipöydässä itselle tuntemattomien äitien kanssa jutellen typeriä, kun samalla yrittää seurata, mitä lapset tekevät. Toinen mikä tympäisee, on sellaiset synttärit, joilla isäntäväen lapset kieltävät vieraita menemästä omiin huoneisiinsa ja koskemasta tavaroihinsa, jolloin kenelläkään vieraalla ei ole muuta tekemistä kuin riehua tai hokea, ettei ole tekemistä.
Joo nää pennut ärsyttää. Ekana ollaa kädet ojossa lahjoja vastaanottamassa, hyvä kiitos murahdetaan ja sit omaan huoneeseen ei saa tulla tai mitään ei saa nykiä.
lahja voi olla 5 e tai 50 e
ostan 5 e-10 e lahjoja ALESTAkaappiin valmiiksi-
bratz nukkeja ja braz poneja esim...
isompi 6-v viedään ja haetaan ja pienmällä 3-vuotiaalla ei ole vielä kovin monia kaverisynttäreitä ollut.
Mieheni on ulkomaalaissyntyinen, kuten suurin osa ystäväpiiristämmekin. Meidän tuttava- ja sukulaispiirissä lasten synttärit ovat hirveitä megatapahtumia, joissa saattaa hyvinkin olla 100 vierasta. Ne ovat aivan helvetillisen rankkoja tilaisuuksia pienten lasten kanssa, kun kokoajan saa juosta perässä ja isossa juhlapaikassa sokerihumalaiset lapset karkailevat toisiin huoneisiin/ulos/minne vaan pois näkyvistä ja kompuroivat portaissa, jäävät jalkoihin, sotkevat itsensä totaalisesti, kun aina joku on työntämässä kouraan jotain sellaista, jota eivät vielä osaa syödä. Ja kotimatka tällaisten juhlien jälkeen on jos mahdollista vieläkin hirveämpi kuin itse juhlat, kun lapset ovat rättiväsyneitä eivätkä ole syöneet muuta kuin kilokaupalla sokeria.
Olenkin miehelleni sanonut, että yksin en lasten kanssa koskaan tällaisiin juhliin lähde. Eli joko koko porukalla, jos on pakko mennä, tai sitten ei ollenkaan.
Harmi vaan että isoin on sen verran ujo ettei kutsuja kauheasti tule.