G: Ensimmäinen ajatuksesi, kun kuulet jonkun adoptoineen ulkomailta?

lapsesta ei makseta yhtään mitään adoptiossa, lapset eivät ole kauppatavaraa. Maksut tulevat kaikesta muusta, kuten käännöksistä ym ja kaikkein kalleinta on tietysti matka itse.

Nähdessäni adoptiolapsen, minä mietin etten malttaisi enää odottaa että itse saan lapseni maailmalta kotiin. Adoptio siis loppusuoralla.

ajattelisin että pitää lähettää jokin lahja perheelle, kun tällainen onnellinen perhetapahtuma tapahtunut!!

" voi ei, lisää mutiaisia vaan tulee"

Salaa mielessäni olen kateellinen, kun meillä ei ole (paitsi tuo yksi ihana biolapsi), emmekä ole vielä varmoja, kelpaammeko edes adoptiovanhemmiksi. Neuvonta vasta alkaa joskus keväällä.

adoptoimme Kiinasta siksi, että 7 vuoden lapsettomuuden jälkeen haluamme lapsen parissa vuodessa ja Kiinasta se sujuu nopeasti. Kotimainen adoptio kestää jopa 7 vuotta.

pikkurahasta puutetta.

Ja haluaisin kysyä, mutta odottaisin varmaan vähän ja kysyisin joskus varovasti. Kiinnostaa. Me oltiin jo otettu selvää adoptioneuvonnasta, kun viimeinen lapsettomuushoito tärppäsi. Nyt oma vauva. Omakin tuntui kyllä alussa niin uppo-oudolta, että allekirjoitan kyllä sen, että lapsi kuin lapsi on rakas, kun se meille annetaan.

Tuskin nyt aivan köyhätaskut ottavat asuntolainojensa päälle vielä lapsilainaa, turha hurskastella! Tässä kysyttiin, mitä tulee ekana mieleen, ja mä vain vastasin. Miksi ei voida myöntää, että kallista lystiähän se on, ei kaikkien ulottuvilla. sitä en väitä, että se olis brassailua. No, kieltämättä silloin, kun Neuman suunnitteli inkkarilapsen adoptiota lännenvillityksessään, hieman puistelin päätäni.

Adoptioon monet / useimmat säästävät vuosia / ottavat lainaa, joten se ei todellakaan ole mitään rikkaiden etuoikeuksia.

Ei kai siinä rikas tarvitse olla, kunhan tulee omillaan toimeen. Rikosrekisteriä ei saa olla ja elämä tasapainossa, joten siinä mielessä ei ole kaikkien ulottuvilla. Kaikki kuitenkin minusta ihan hyviä vaatimuksia vanhemmille, jotka saavat lapsekseen lapsen, joka on jo kerran elämässään menettänyt kaiken.

Ja kalliskin vaikka siihen tukea saisikin. Haluaisin itsekin adoptoida ulkomailta lapsen, mutta en tiedä onko mulla koskaan siihen taloudellisia mahdollisuuksia. Mutta ihanaa, että jotkut pystyvät antamaan kodin orvolle lapselle jostain kauempaakin.

ja onhan se niin että vähän köyhempi mutta hyvä äiti ei lasta saa niin onhan se sitten osaltaan rikkaiden kehuskelua kun meillä on rahaa

On sen täytynyt olla kallista, onneksi on nykyään se adoptiotuki.



Minkähän ne antaa sille nimeksi?



Voi että kun itsekin sais vielä yhden lapsen.



Veikkaan, että tämmöisiä mietteitä olisi.

Minulla on ennestään yksi biolapsi ja uuden miehen kanssa toiveissa toinen ja kolmas olisi tarkoitus sitten adoptoida. Toivottavasti haaveemme täyttyy. Meillä ei kyllä brassailu tule mieleen, itse asiassa adoptiolapsi saattaa tulla halvemmaksikin kuin biolapsi, sillä jos laskee vaikka biolapsen maksavan 500 e kuukaudessa, niin jos adoptiolapsesta maksettava muutaman tuhannen euron korvaus ei ole paljon mitään siihen verrattuna, jos lapsi on jo vaikka vuoden tai pari vanha.



Toivottavasti meilläkin joskus adoptiolapsi.

Sopivaa ' vaatimattomuutta' olisi sitten vain pysyä lapsettomanako?

en näe hommassa mitään " kehuskelua " .Luultavasti se on aikamoinen prosessi, joten ei kai siihen ihan näyttämisen halusta lähetä...??

Siis tietenkin siellä kotimaassaan..

Tulee halvemmaksi kuin biolapsi. hmm. mielenkiintoista. ehkä näin onkin. jos varsinkin ajattelee äidin äitiyslomasta koituvia menetettyjä tuloja tms.

Vierailija:

Itselläni, että kylläpä haluavat brassailla.

Miten niin brassailla? Onhan sitä helpompiakin tapoja osoittaa " varakkuuttaan" tai erikoisuudentavoitteluaan, jos niikseen tulee. Joillekin ihmiselle lapset voivat olla oman pätemisen välikappale, mutta adoptiotapauksessa harvemmin, se on sen verran työlästä puuhaa.

Yleensä ajattelen, että nämä ihmiset ovat kärsineet lapsettomuudesta.

Eräät tuttavani adoptoivat ulkomailta, vaikka heillä oli jo yksi lapsi ennestään. Se vähän hämmästytti. He adoptoivat ihan aidosta auttamisen halusta (ja tietenkin halusivat myös lapsen ;-)

Jotenkin se vaan kalskahtaa elitistiseltä. Ehkä se ei ole sitä, mutta se nyt sattui olemaan minun eka ajatukseni.



Ja ehkä olen myös hieman kateellinen.



ap