Haluaako joku asua ihan oikeasti vain ja ainoastaan kerrostalossa?!

Voihan tietysti omakotitalo olla rakennettu kalliolle, josta on upeat näkymät alas järvelle tms. mutta näin ei yleensä ole. Minusta maan tasossa asuminen olisi jotenkin tylsää; ei näe pitkälle.

Nautin siitä, että ei tarvitse tehdä lumi- eikä puutarhatöitä. Kun putket hajoavat, talonmies tulee ja korjaa. Kaikki palvelut ja kaupat ovat kävelyetäisyydellä. Jne. Miksi vaihtaisin tämän luxuksen omakotitalon orjaleiriin?

miehen kanssa molemmat inhotaan lumi ja puutarhatöitä.

Mulla on myös huonoja kokemuksia tirkistelijästä rivitaloasumisen ajalta, joten kyllä 4.kerros tuntuu aika turvalliselle :) .

Vierailija:

Vierailija:

Aikaisemmin asuimme kerrostalossa ja en viihtynyt.Ihan käytännön syistä on helpompaa asua paritalossa,lasten takia (6v ja 5v ulkoilevat pihalla,helpompi valvoa).Sitäpaitsi on se vähän eri asia asua jossain kamalassa lähiössä kuin jugend-talossa Helsingin keskustassa?! ;).

Jos olisimme lapsettomia niin voisin muuttaa sellaiseen ihanaan jugend-asuntoon,ah.

Musta taas on helpompaa lapsen kanssa asua kerrostalossa, siellä riitää niitä leikkikavereita pihalla, ei ole koskaan tylsää. Ja aina on lähellä lapsia joita voi vaikkapa mennä hakemaan ulos leikkimään.

Häh,meidän taloissa asuu tosi paljon lapsia.Kuka sanoo ettei paritaloissa asu lapsiperheitä? Tämä on iso taloyhtiö,50 asuntoa.Aina on pihalla lapsia,en nyt oikein ymmärtänyt sun pointtia.Paritalossa on helpompi seurata lapsia pihalla kuin kerrostalokämpän 5.kerroksesta!

Haaveilen muidenkin mainitsemista jugendtalon asunnoista, joissa olisi korkeat huoneet, lautalattiat ja leveät ikkunalaudat. Haluan asua keskustassa, mutta minulle ei ole varaa jugendasuntoon, joten asun 60-luvun alussa rakennetussa talossa. Kotimme on kuitenkin kiva ja viihdyn loistavasti.



Kanta-kaupungissa asuminen on helppoa ja mukavaa! Kesällä tykkään käydä mökillä ja yhden ystäväni luona, joka asuu kantakaupungin tuntumassa suuressa ihanassa vanhassa omakotitalossa (jossa riittää remontoitavaa ja huollettavaa).

Pelottaisi! Joku voi tulla ikkunoiden ta kurkkimaan, murtoja yms.. Kerrostalossa ei tarvi pelätä ja on tutut ja mukavat naapurit joilta voisi tarvittaessa saada apua jos jotain tapahtuisi. Mutta koska asutaan melko ylhäällä ei ole pelkoa että ikkunoiden taakse ketään tulisi. Ovesta ei sisään pääse, joten aika lintukodossa täällä ollaan. En haluaisi mihinkään korpeen asumaan.

Kyllä!! Kerrostalossakin voi asua ihan rauhassa. Asun vanhassa kivitalossa (jugend),eikä mitään mekkalaa kuulu mistään. Ihana vanha talo muutenkin kauniissa keskustamiljöössä.



Lähiöiden pahvikerrostalot ovat oma lukunsa - yök. Minnekään böndelle en myöskään koskaan muutaisi kuin pakon edessä.



Mun on tosi vaikeaa tajuta suomalaistan omakotitalovimmaa. Kai se on jotainslaavilaista erakkomaisuutta ja halua eristäytyä omaan poteroon mököttämään.

On niin mukavaa kun ei tartte tuntea naapureita.

mutta muuttaisin heti rivariin tai omakotitaloon jos taloudellinen tilanne antaisi periksi.

tai sanotaan näin, että jos olisi varaa rivariin tai omaan taloon tällä alueella, niin sitten muuttaisin, mutta kun ei sitä miljoonaa euroa ole niin.... Mutta siis mieluummin täällä kerrostalossa kuin pöndellä omakotitalossa.

Puutarhanhoito kuitenkin kiinnostaa, joten siksi oma talo on haaveissa. Mutta muuten viihtyisin tässä oikein hyvin, samoin mies. Rivariin emme muuttaisi kirveelläkään.

sitä ennen kerrostalossa. Mua ei sais kerrostaloon enää kirveelläkään.



Vaikka ois uusikin kerrostalo niin aina kuuluu kuitenkin naapureiden ääniä. Tai sitten hyvällä tuurilla naapurissa asuu joku hullu, narkkari tai kyylä.



Ei kiitos.

Tätä aihetta vatvotaan jatkuvasti. Miten se voi olla niin vaikeaa ymmärtää, että toiset IHAN OIKEASTI asuvat miuluummin kerrostalossa! Ei ole varallisuudesta kysymys.

miksi kerrostalo on sinusta parempi vauhtoehto? Itse kun näe kerrostaloasumisessa mitään plussaa.



ap

Asutaan ihanassa vuosisadan alussa rakennetussa talossa, jossa korkeat huoneet, lautalattiat ja erkkerit. 10min.kävellen keskustaan. Vaihtaisinko sen johonkin hengettömään rivitaloon, jossain kaukana lähiössä? En todellakaan,ellei pakoteta. Sori vaan,mutta tätä mieltä olen vahvasti.

Asutaan vanhassa kivitalossa (jugend), eikä naapurien äänet kuulu ollenkaan. Pois en muuttaisi!

Isot korkeat huoneet, kauniita vanhoja yksityiskohtia, naapurit ihania ja ystävällisiä - ja ennenkaikkea meri vieressä ja keskustan palvelut lähellä. En ole lähiöihminen, enkä varsinkaan kaipaa maalle ;)

Joku lähiökaksio ennen rivitaloa on ehkä vähän eri juttu kuin iso omistusasunto kerrostalossa keskustassa. Meidän perhe asuu kerrostalossa keskustassa koska:

- kaikki on lähellä, kauppa vieressä

- töihin pääsee jalkaisin, ei ruuhkassa ajamista

- riittää 1 auto, joka pääasiassa seisoo omassa autotallissa (juu näitäkin paremmissa kerrostaloissa on)

- posti kannetaan ovesta sisään

- ei tarvitse tehdä mitään pihatöitä

- ei lumitöitä aamupakkasella

- isoja remppoja ei tule yllättäen kustannettavaksi (talon yhtiö ei ole ottanut lainaa vuosikausiin vaan rempat katetaan vastikkeella)

- voi huoletta jättää matkoille / mökille lähtiessään kodin, ei murtoja, ei täyttä postilaatikkoa ym.

- kesällä voi lähteä mökille jos huvittaa

- ja meillä on rauhallinen talo, oma sauna, yli 100 neliötä ja iso piha omassa kerrostalossa

Ensinnäkin siksi, että ne alueet, joilla haluan asua (Helsingin keskusta tai sen hyvät lähialueet) koostuvat lähinnä kerrostaloista. Minulle sijainti on aina ollut esimerkiksi kämpän neliötilavuutta tärkeämpi. Ja toiseksikin siksi, että unelmakotini löytyy juurikin kerrostalosta. Kuten aiemmat jo perustelivat: Lautalattiat, korkeat huoneet, erkkeri, kaakeliuuneja, isot ikkunalaudat...AAAAH! Sellaisen kun joskus saisi! Tälläkin hetkellä asumme kuitenkin suhteellisen kivassa kerrostaloasunnossa Helsingin " hyvällä alueella" (ja joo, tällä hinnalla saisi todellakin omakotitalon jostain PK-seudun liepeiltä, että valinta on tosiaan oma) Meillä on läpitalon huoneisto, jossa toisella puolella meri (näköala merelle suoraan parvekkeelta, uimarannalle kesällä 150 metriä) ja toisella puolella suljettu sisäpiha, jossa lapsille vaikka mitä (hiekkalaatikko, keinut ym.). Naapureista ei koskaan ole ollut mitään muuta kuin seuraa ja iloa! Aina on lapsille leikkikavereita pihassa, samoin itselle äiti-seuraa; kesällä joskus grillaillaan naapureiden kanssa tai avataan viinipullo pihapuun alla.

Ja minulla on teille kerrostalovihaajille muitakin uutisia: Ensinnäkin taloyhtiöitä on monenlaisia. Usein ne, jotka todella omasta tahdosta asuvat kerrostalossa, asuvat sen verran kalliimmissa yhtiöissä, että harvemmin niissä noita narkkareita ym. laitapuolen kulkijoita asustelee. Ja toiseksikin kerrostaloissa on järjestyssäännöt. Kyllä rauhaa rikkovat saadaan ulos talosta. Sitä paitsi itse ainakin pidän ihmisistä ja elämän äänistä ympärilläni. (Itselleni on paljon vaikeampi tajuta, että ihmiset haluavat asua isossa talossa ihan yksin ja eristyksissä jossain huitsissa.) Ja sitten vielä yksi -minun mielestäni- positiivinen asa: Ei tarvitse itse huolehtia talon siivous-, kunnostus-, lumi- ym. töistä. Piha on aina siisti, istutukset kunnossa ja talo huollettu.

Tähän vielä 100 000 lisää, niin sitten saisi tuon Etu-Töölön jugend-unelman! =)

meitä ei saisi omakotitaloon sillä kirveelläkään. Ei jaksais sitä remppaamista, ison tontin huotamista, tähtitaivaallisia sähkö-ja öljykustannuksia ym.ym.Sen sijaan tässä pienkerrostalossa mistä kotimme ostimme viihdymme paremmin kuin hyvin, ei ole lumenluontia eikä isoja lämmityskuluja, oma piha löytyy mikä aika tilavakin lasten leikkiä ja on lasitettu iso=20m2 parveke ja viihtyisät huoneet etc. Ja sauna lämpiää harva se päivä:)Ja on varmaan eroja äänieristeissäkin koska meille ei kuulu kuin harvoin jotain jostain, toisella puolen kotiamme ei kyllä naapureita olekaan mutta ei kuulu sieltäkään puolen missä heitä on.