Voisko joku auttaa? Päätöksen teon vaikeudesta... ov

Minä olen, ja tekstisi kuulostaa tutulta.



Itse sanoisin, että älä mieti ja märehdi liikaa. Joskus on hyvä luottaa tunteeseen, ja jos joku _tuntuu_ hyvältä, toimi. Ei se usein märehtimällä parane.



Itse lähestyn jo neljääkymppiä ja tämän olen oppinut.

Sekavaa tekstiä

joka tunnetasolla tuntuu oikealta ja jota "kohden" tunnen ajautuvani.

Jos esim listaan paperille hyviä ja huonoja puolia eri vaihtoehdoista, vaistomaisesti sille tunnetasolla parhaalle alkaa kertyä eniten plussia - muiden plussista joudun esim miettimään, ovatko ne listaamisen arvoisia.



Sitten yritän lohduttautua sillä, että valitsen sitten minkä tahansa vaihtoehdon, se sulkee pois asioita - kaikkea ei voi saada, ja toisaalta jotta uhraus olisi arvokas, jostain täytyy luopuakin.



Luotan myös siihen, että elämällä on taipumus järjestyä: mitä tahansa päätänkin, se tulee jossain vaiheessa tuntumaan "parhaalta ratkaisulta".



Luotan siis mieleni ja ajatusteni voimaan: ne muokkaavat minua ja mieltäni niin, että mukaudun päätökseen, opin elämään siinä ja muokkaamaan valitsemani tien itselleni sopivaksi. Maailmaa en voi muuttaa, mutta omaa ajatteluani voin.

t. ap

Yritän keksiä kaikki mahdolliset ja mahdottomat huonot ja hyvät puolet eri ratkaisuista. Lopulta listat yleensä päätyvät näyttämään siltä, että toinen on täynnä luontevia ja itsestään selviä kohtia, toiseen on väkisin väännetty kaikkea epärelevanttia - usein jo niitä kohtia sorvatessa alkaa itselle valjeta kumpi on oikeasti järkevämpi valitna.

helpolla keinolla: eli heität kolikkoa ratkaisustasi. Kun kolikon vastaus tulee, tunnet heti jotakin, joko pettymystä, iloa, ei! -reaktion tms. ja tämä spontaani reaktio kertoo sinulle mitä mieltä olet oikeasti. Esim. heität kolikkoa siitä, tulisiko sinun yrittää vielä kolmatta lasta. Klaava on ei, ja jos tulee klaava olet joko helpottunut tai ajattelet "en mä tähän tyhmään kolikonheittoon usko" samantien. Jolloin tiedät vastauksen jota sisimmässäsi pidät oikeana!