+-+-+Heinäsirkkojen tiistaiturinat+-+-+-

kun on aivan jäänyt. Nyt on viikot siis 11+2.

Neuvolassa oon hypännyt tämän tästä,kun on yritetty kuunnella sydänääniä, mutta ei onnistunut. Yleensä mulla kun on kuulunut rv 9-10.

Tänään kävin taas,mutta ei mitään muuta kuin istukan suihke. Kohtu on kasvanut jo tosi isoksi.

Pääsin käymään tänään vielä kaupungin äitiysneuvolan ultrassa,kun meidän terv.hoitaja oli sitä mieltä,että olisi asia ennen joulua mukava varmistaa.

Ultrassa näkyi sitten ihanan vilkas kaveri,joka heilutteli käsiään ja potkiskeli kovasti :)Kauan katsottiin vauvelia, ultraava th:kin sanoi,että on niin mukava katsella näin vilkasta kaveria. Viikot on suurin piirtein oikein,ultran mukaan 11+5.

Kohtu on iso ja korkealla ja siksi ääniä ei kuulunut,kun ei th tajunnut kuunnella niin ylhäältä.

Eli masussa kaikki hyvin ja näin on mukava aloittaa joulu.

Hauskaa joulua kaikille ja haleja niille,joilla on raskaus päättynyt ennen aikojaan...

Hei vielä.

on kyllä ollut surullista lukea keskenmenoista. Voimia siskot!



Poikkesin lääkärineuvolassa päivällä, ja kuului ne sydänäänet. Tai kai se kuuluva ääni on itse asiassa pienen sykäyksittäisen verenkierron ääni. Mutta se kuului! Siis minun sisälläni, ihan totta, joku kiihkeäsydäminen kasvaa!



Kävin myös hierojalla jumisen yläselkäni kanssa. No eihän siitä hierontapöydällä loikoilusta mitään tullut: rinnat niin arat, ettei niiden päällä todellakaan maata, saati että vielä samanaikaisesti paineltaisiin naista selkäpuolelta. Kävi sitten istua jakkaralla ja nojata päätä siihen hierontapöytään. Onnistui käsittely ihan kelvollisesti niinkin. Nyt tuntuu pää kääntyvän ihan hyvin puolelta toiselle.



Kiitos, Katjuska käsiendesinfiointiainevinkistä. Ostin pari pulloa matkaa varten. Lentosukkia käytän kyllä melkein päivittäin muutenkin, toimistossa ovat näppärät, kun eivät jalat turpoa niin ei niin väsytäkään sitten iltaa kohti. (kenties uskon asioita...)



Tässä joku otti puheeksi miehensä lätkimäänlähtemisen. Tajusi sentään palata hyvän sään aikana... Meillä puski myös joku viikko sitten kriisiä puolison kanssa, ja haudoin itse myrkyllisiä ajatuksia tavaroiden pakkaamisesta ja lähtemisestä. Että voiko tätä kestää, jos tällaisena syyttelynä ja riitelynä jatkuu. Taisin olla sitten niin heikko ja huonovointinen, että päätin lykätä pakkaamista sillä kertaa, ottaa torkut. Ja sen jälkeen ei kyllä enää ole lähtemiseltä tuntunutkaan. Mutta hilkulla oli. Taitaa olla kerrassaan tunteet pinnassa, elämänmuutos kauhistuttaa itse kutakin.



Kel, ja korjaus aamuiseen, vasta rv 10+3

Hieman taustaa: itse olen synt.-78 ja mies -72 ja meillä on pojat s. -02 ja -05 ennen kuopusta oli yksi keskenmeno eli tää on siis neljäs raskaus ja kolmas lapsi. Kuopus on syntynyt huhtikuun lopussa tänä vuonna joten eipä tule paljon ikäeroa. Lueskelin jo pitkään elokuisten pinoja kun luulin sinne kuuluvani. Raskauden kestosta ei ollu varmaa tietoa kun ei ehtinyt menkatkaan alkaa edellisen synnytyksen jäljiltä.... mutta aivan suunniteltua oli tämä meidän " kolmonen" joka todennäköisesti onkin sitten meidän viimeinen. Itse voisin haluta ehkä enemmänkin mutta mies piti jo suostutella tähänkin.



Tänään siis käytiin ultrassa ja rv:t olis nyt 11+2 ja la 9.7. Pahoinvointia ollut jo pitemmän aikaa ja aamut alkaakin oksentamalla. Väsy on myös kova ja sitä lisää kuopuksen yövalvomiset. Kuopusta imetän edelleen. Minulla myös masu on pullahtanut ja ei pysynyt asia salassa enää äidiltäni. Moni taitaa kyllä kuvitella pyöreyteni johtuvan vielä edellisestä synnytyksestä eikä heti kuvittele meidän lisää lapsia tekevän. Vaikka kyllä jo melkein kaikki raskauskilot ennätti lähteäkin. Mut yritetään vielä pitää raskautta omana tietonamme. Vaikeeta vaan pitää suu kiinni! On se vaan aina niin uutta ja ihmeellistä!



Onkos täällä muita ns. pikauusijoita?

Torstaina alkaa taas neuvolassa ravaaminen, onneks nyt alkuun ei vielä joka viikko...



Netta & Nöppönen 11+2

Ensinnäkin suuret pahoittelut kaikille heiniksistä tippuneille. Toivon teille sydämeni pohjasta voimia!



En ole tänne tosiaan liiemmin kirjoitellut, mutta ahkerasti kyllä lueskellut. Enempi on tullut kirjoitettua tuonne plussanneiden lapsettomien puolelle. Mutta ajattelin nyt kuitenkin tänne laittaa muutaman rivin taas.



Ekaksi lentämisestä. Lensin vastikään pitkän reissun, lennot meni tosi hyvin. Aikaerosta toipuminen sen sijaan on vähän haastavampaa, kun muutenkin väsyttää. Lentosukat toimi hyvin. Lisäksi liikuin parin tunnin välein ja ihan reilusti jumppasin vessajonossa. Tein kyykkyjä ja nostin jalkoja rintaan. Teki oikein hyvää. Sitten kehottaisin vielä juomaan tosi paljon, mulla oli pari omaa vesipulloa mukana koneessa, kun on tuntunut ettei siellä saa tarpeeksi vettä ainakaan yölennolla. Ja se automaatista tuleva ei ole kovin hyvää. Tässä mun vinkit ja mukavaa reissua!



Graavista kalasta. Mun täytyy myöntää, että olen ollut tosi tarkka näissä ruokajutuissa. Tätä lasta on odotettu niin hartaasti ja oli pitkä aika kun tuntui ettei asioiden kulkuun voinut vaikuttaa ollenkaan. Se oli todella turhauttavaa ja mulle ehkä yksi kaikkein vaikeimmista asioista lapsettomuudessa. No, nyt kun taas jotain vaikuttamismahdollisuuksia on, niin aion käyttää niitä. Kukin tietysti tekee, niin kuin parhaaksi katsoo! Sen vakuumipakatun (ja muuten tuntemattoman alkuperän) kalan syömistä harkitsisin todella. Juuri oli tehty Suomessa tutkimus, että joka kolmannesta vakuumipakatusta kalasta löytyi listeriaa yli riskirajan. Tästähän ei ole haittaa terveille aikuisille, mutta sikiölle kyllä. Mitä tulee alkoholiin, niin olen sitäkin välttänyt ekalla kolmanneksella muutamaa hörppyä viiniä lukuunottamatta. Ekalla kolmanneksella tapahtuu niin paljon elinten kehitystä jne. Mutta tästä vähän eteenpäin aion kyllä nauttia viinilasillisen silloin tällöin.



Huh. Kuullostipa nipolta tuo mun juttu. Oma ajatukseni on kuitenkin ollut se, että jos on mahdollista saada joku bakteeri tms. niin niitä aineita vältän täysin. Sitten maltilla näitä muita ohjeita (salmiakki, merilevä jne.).



Hyviä vointeja kaikille ja ihanaa joulun odotusta!



bisous rv11+1

Vielä on pikkukaveri mukana matkassa :D

Tulin tunti aikaa kotiin lääkärineuvolasta. Uusi lääkäri oli ihan ok. Painostahan sekin motkotti, mutta sanoi ettei se pari kiloa haittaa. Terkkahan oli sitä mieltä ettei yhtään vaan pikemminkin pitäisi pudottaa..No, hyvin se kuitenkin oli mennyt, kun olin kuin olinkin saanut kilon pois :D Hyvä minä..Tosin komensi sitten synnytyksen ja imetyksen jälkeen kunnon kuurille, vähint. 20 kg pois! Huhhuijaa, toivottavasti saan noin paljon itseäni niskasta kiinni..No, se on tällä erää sen ajan murhe ;) Ja jouluna saa mässätä ;)



No, sittenhän se sanoi kohdun olleen kasvanut (no, sen minäkin olen jo tiennyt ;) ) ja kohdun suun olevan napakasti kiinni ym. mitä se nyt sitten katsoikaan..Taisi mennä vähän ohi korvien, kun sitä ultraa niin odottelin ;) Ja sitten ultrattiin. Siellä se pikkuinen (joka oli muuten kasvanut edelliseen kertaan nähden PALJON, liikuskeli, venytteli ja heilutteli käsiä ja jalkoja. Sydänkin näkyi jossain kohdassa sellaisena mönttinä, joka siellä sykki. Lääkäri pahoitteli tuota ultran epätarkkaa kuvaa, mutta sanoi, että ensi viikolla näet kunnolla siellä np-ultrassa! Että sinne sitten :) Sen jälkeen seuraava neuvola-aika onkin vasta viikolla 17+. Mitenkähän sitä sitten jaksaa tuon 4-5 vk odotella?!



Väsyttäisi, mutta ei auta kuin alkaa pänttäämään huomisiin kokeisiin :(



~suviande ja öttiäinen 11+2~

Enpä ole paljon ehtinyt kirjoittelemaan tänne, kertakaikkiaan niin kiirettä ollut viime päivät. Olin töissä yövuoroissa viikonloppuna, jotka verottivat voimia hieman turhan paljon. Samoihin aikoihin myös pikku tyttäreni (1v.ja 4kk) sairastui ja hänellä on ollut nyt lauantaista saakka kuumetta, vielä tänäänkin oli 38,7. Enimmillään sitä oli jopa 39,7. Käytin häntä eilen lääkärissä, kaiken piti olla ok. Tohtorisetä tuumaili vain, että äkäistä sorttia tämän vuoden virusflunssa ja kehoitteli tulemaan uudestaan, mikäli ei parissa päivä neidin vointi kohene. Toivottavasti huomenna pienokainen olisi jo terveempi! Hänellä on myös yskä, nuha ja tosi limaisesti yskähtelee välillä. Säälittää niin paljon pienen puolesta...



Kaikenlisäksi tämä sairastuminen sattui juuri sillä aikaa, kun mieheni on ulkomailla. Mieheni palaa kotiin huomenna illalla ja kovasti hänkin on pienokaisesta huolissaan ollut... Pakko purkaa lisää pahaa mieltä ja kiukkua tänne!!! *pyytää anteeksi jo etukäteen* Eli työnantajastani....eivät sitten alkuunkaan hyväksyneet sitä, että olisin jäänyt hoitamaan kotiin sairasta lastani. Pomoni sanoi, että se menee niin, että lapsen sairastumisesta kolme päivää saa olla hoitovapaalla ja sen jälkeen täytyy ottaa palkantonta.(Lapseni sairastui lauantaina, olen ollut vapaapäivillä nämä päivät sen jälkeen, joten olen voinut hoitaa häntä kotona) Sitten hän kiemurteli ja lopulta myönsi, " En minä halua olla sinulle inhottava, mutta kun on niin vaikeaa saada ketään tulemaan, eikö olisi mitenkään mahdollista järjestää toisin..." Teki mieleni sanoa vaikka mitä, miksi en sanonut?!!!



No, mummi pääsee onneksi tulemaan pariksi tunniksi pienen kanssa, ennen kuin mieheni palailee kotiin. Kylläpä ärsyttää silti! En tiedä kummalle olen enemmän vihainen, itselleni vaiko pomolleni. En oikein tiedä, menikö tämä nyt ihan oikein...



Ihanaa kuulla teidän ultrakuulumisianne & neuvolakuulumisianne! Kumpa itsekin olisi jo vähän pidemmällä, että pääsisin nopeammin kokemaan yhtä mukavia elämyksiä! Jotka ovat ikuisesti jääneet mieleeni jo ensimmäisestä pikkuisestakin.



Pahoittelut, halauksia ja voimia kaikille, jotka ovat joutuneet joukostamme pois...



Kirjoittelemisiin ja pian nukkumaan, että huomenna jaksaa...



t.Saraida rv 8+5

Mukava lukea teidän viestejä ja varsinkin ultrakuulumisia :)

Minulla on nyt viikko 10 käynnistynyt ja olo on viellä aika inha. Väsymys painaa kovasti.

Viime viikolla kävin ekan kerran neuvolassa ja voi että kirosin tuota Vantaan ns säästömenoa kun kaikki näköjään koitetaan ohjata pois kunnallisista palveluista !!

neuvolatäti suorann sanoi mulle että minun on parempi käydä lääkärikäynnit yksityisellä niin hoituu paremmin sektio päätös.

Tämä on minun 4 raskaus, mutta minulla on 2 lasta.

Joudun muutenkin erikoistarkkailuun kun minulle on tehty kohdunnipunkan poisto laaserilla kun milla todettiin reilu puoli vuotta sitten kohdunkaulan syövän ensiaste.

Onko täällä olevilla jollain kokemusta että onko toimenpide vaikuttanut kohdunkaulan pitävyyteen ?

No seuraava taisto käydään sitten kun pitää tarhan knassa käydä keskustelu nuorinmaisen hoidosta vaikka olen äitiyslomalla, koska halua hänen olevan tarhassa pari päivää viikossa. Nuorinmainen on nyt 3,5 vuotta ja en voisi kuvitella että hän malttaisi olla vain kotona minun ja vauvan kanssa.

Täällä vantaalla kun siitäkin on tehty ns periaatepäätös että tarhanjohtajat koittavat saada äitejä ottamaan lapset kotiin kun ovat äitiyslomalla. Vantaalla ei kuitenkaan ole tarjota mitään kerhotoimintaan varattomuuden takia mikä on minusta pöyrityttävää. Kun minusta ei voi olettaa, että yli 3 vuotia pärjää ilman mitään ekstra aktiviteetteja ja kavereita.

Hyppäänpäs minäkin pinoon. Mulla oli tänään eka neuvola, vaikka viikkoja vasta 8+5...samassa mennään siis saraida ja muut joilla la 27.8. Terkkari epäröi, että kannattaakohan edes kuunnella vielä sydänääniä, mutta kuunteli kuitenkin ja sieltähän ne kuuluivat. Mukava yllätys, ku en itekkään uskonu, että vielä kuuluu. Siellä se pienen sydän pompotti 180-190:)!! Esikoiselta kuului sydänäänet rv10+1.



Keskenmeno käy kyllä joka päivä mielessä. Ehkä se johtuu siitä, että ensimmäinen raskauteni meni kesken. On se sen verran kova kokemus, että ei sitä heti unohda. Voimia siis kaikille sen kokemaan joutuneille:(.



Tyttö yrittää tuossa alkaa yöunille.Täytynee siis lopettaa tällä kertaa.



(Mulla siis siirty la 27.päivään, että jos joku päivittää niitä listoja, ni voi korjata sen sinne. Se kyllä voi vielä ultrassa siirtyä lisää aijemmaksi...niin se terkkari epäili, ku ne sydänäänet ei kuulema ruukkaa kuulua vielä näillä viikoilla. No, sen näkee sitten:).)