Tammikuisten tiistaiturinat

Hemppahan on ollu reippaana kun yötä myöten olet siellä maalaillu =)



Minen osannu taas oikein nukkua, joka tunti olin kattonu kelloa ja vessassa kävin kai sen 5 kertaa=P

Esikoinen on taas päivän hoidossa ja nyt voisin nukkua muutaman tunnin. Joululahjoja pitää vielä muutama käydä ostamassa, mutta ehtiihän sen huomennakin!

Muuten tänään on hiukka parempi mieli kun eilenaamulla, en sentään itkeä pillitä täällä koneen ääressä, mutta täytyy koittaa keskustella tuon miehen kanssa asioista jos vaikka saisi jotenkin taas tämän oman olon paremmaksi.

Sellaisia ystäviä tässä kaipaisi, joita oikeasti kiinnostaisi samat asiat kun itseä. Tällä hetkellä tuntuu kaikilla olevan taas niin erilainen elämäntilanne. Välillä käy yksinäiseksi oleminen kun yksin /pojan kanssa touhuaa. Olis niin piristävää ja ihanaa kun sais puhua näistä raskauteenkin liittyvistä asioista jollekki, joka on kiinnostunu.. kun ne nyt synnytyksen lähestyessä väkisinki asiat pyörii mielessä.

Onko teillä muilla moisia ajatuksia??



Masuun ei taas kummempia, vauvan liikkeet tuntuu melkosina myllerryksinä edelleen, alkaa olla kaverilla jo kokoakin ;)

Eilen sain insuliinit äitipolilta.. niiden kans eteenpäin. Huomenna neuvola ja torstaina äitipolille soitto sokeriarvoista. Sellasissa merkeissä.

Päätä särkee taas, se on nyt ollu kyllä jokapäiväinen vaiva, mut niin mulla oli viimekskin, ilman et tuli mitään vakavampaa.



Menenpäs lukemaan vielä eilisen pinon tässä samalla, mitä olette kirjoitelleet.

Mukavaa päivää kaikille! (taas päivää lähempänä vauvan syntymää ;))



Pomppis 35+5

Viime yön sai nukuttua hyvin. Näin unta että vauva syntyi se niin kuin putosi itsestään ja se oli poika.

Mä taas odotan tyttöä, on sellainen olo.

No sama se kumpi tulee, koska on 2 poikaa, ja tyttö ennestään. Pääasia että on terve.

Mulla on housut vähän väliä kosteat, olen miettinyt että mitä se oikein on. No onneksi on huomenna vihdoin se lääkäri niin saa tietää onko jo ruvennut aukeamaan. No jos se päättää pian tulla niin voi kun se pysyis ees jouluaaton sisällä. Täytyy vaan jatkaa eli istua jalat ja kädet ristissä. Aamupahoinvointia esiintyy vieläkin, toivottavasti se loppuis pian.



Mä lähden nyt labraan viemään taas kerran niitä näytteitä.



Hyvää päivän jatkoa teille!



Minnie Rv 35+3

Mulla kanssa pahoinvointi jatkuu, toivottavasti se enteilis synnytystä, kuten terkkari epäili, itse kyllä pelkään että menee lasketun ylitse, mun tuurilla...

Vauva on toooosi alhaalla, oli kiinnittynyt jo tiukasti lantioon, ja sen kyllä tuntee olossakin.



Parin edellisen päivän energiapuuskat on tiessään, ja tilalla on täysi saamattomuus, joulusiivo pitäisi aloittaa, mutta ei tästä mitään tule.



Kun nyt saisin esikon vietyä hoitoon anopille, niin katsotaan sitten tartunko luudan varteen vai kutsuuko höyhensaaret.



Harvoin ole pinoutunut, mutta koitetaas nyt kerrankin.



masu ja rv37+2

Täälläkin valvottu yö takana.. Muutamaan otteeseen meinasin aikani kuluksi koneelle istahtaa, mutta makasin sitten sohvalla/sängyllä ja ravasin vessassa ja juomassa. Voi mun näitä mun miehiä, kun eivät hekään varmaan saa kunnolla nukuttua kun minä kuljen pitkin kämppää kaiket yöt..



Taas uusi vaiva listan jatkoksi. Eilis illasta alkaen on toi häpyluun seutu ollut ihan saakutin kipeä. Vihloo ja jomottaa oikein urakalla..Ja on ihan kosketusarkakin. En tiedä mistä johtuu, kun pieni on kuitenkin kaiken aikaa ollut kiinnittyneenä eikä kuulemma enempää alemmas enää pääse.. Hemmetin moinen paine tuossa häpyluulla.. Pakko popsia särkylääkkeitä, ei tästä muuten tuu yhtään mitään, kun lääkkeistä huolimatta vedet silmissä saa kulkea. Kellään kokemusta? Muistaakseni mulla oli samanlaista kipua esikoisen syntymän JÄLKEEN..



Tulppaa tulee edelleen, onneksi hieman määrä vähentynyt..

Ja tissit vuotaa kanssa maitoa ihan poikkeuksellisen paljon.. Nännit kanssa tosi arat.. Mies ihan pelkää koskea mua kun joka paikkaan sattuu enkä oikein kestä koskettelua.. Siis ihan viatonta halailuakaan, kun heti kun jokin osuu mahaan, tulee supistus jne..



Ja nyt en enää tiedä mikä on syy ja mikä seuraus, mutta pelottavan paljon tässä illan/yön/aamun aikana suppaillut.. Epäsäännöllisesti mutta kipeästi.. Senkin takia vedet silmissä.. Hieman alkanut pelottelee, että ei kai se lähtö lähene nyt kuitenkin :-) (Siis tottakai se lähenee, mutta malttaisikohan tämä meidän pieni odottaa ensi vuodelle..) Tosin jos loppuaika tulee näin kipeää tekemään, niin mielummin sitten saisi vaikka heti syntyä.



Anteeksi valivali tyyli, mutta niinkuin hemppa sanoikin niin enemmän muakin pelottaisi ne pukamat.. Siis kun monella tuntuu niin kipeitä olevat.. Eipä käy kateeksi!!



Nyt tämä vaivainen lähtee esikon kanssa aamupuurolle, nälkä kurnii vatsassa!



-onemam ja tonttuli 37+3

Täällä ollaan edelleen suht vaivattomana. Lonkka/kankku on tosin alkanu vaivaamaan, lienee jotain issias/iskias -hommelia. On vaivannu ennenkin, mut ikinä en oo kenellekään asiantuntijalle maininnu, täytyy huomenna neuvolalääkärille jutella. Mulla ei oo kertaakaan ollu siltä edes mitään kysyttävää, niin olispahan kerrankin jotain...



Joku tuossa puhui, et beibi on kiinnittynyt. Tietääkö tai huomaako sen sitten itekin? Tai eikös se masu sitten niinku putoa tuohon alemmas? Olen ihan tietämätön tästäkin. Kertokaas joku!



Huomenna sitten lääkärissäkäynnin jälkeen päätetään missä vietetään joulua. Miehestä tuntuu, et on jo liian lähellä laskettua aikaa niin pitkälle lähteä ajamaan... Minusta taas tuntuu, et ei tämä vauva ole kyllä vielä aikoihin tulossa. Kylläpä se lääkäri sitten osannee arvioida onko synnytys lähelläkään. Autossa istumisestakin kyllä seuraa melko tuskallinen seuraava yö, et sitä täytyy kyllä vielä mietiskellä...



Hyvää joulunvalmistelua!



-kitiki 36+3-

Olikohan kotikäännytys yrityksillä vaikutusta, vaavi on nyt pää alaspäin ku vielä viime keskiviikkona itsepintaisesti perätilassa. Perjantaina käytiin synnytyssuunnittelussa kättärillä ja siellä jo sano, että on raivotarjonnassa ei vaan ollu 100% varma ku kokeili vaan päältä. Nyt lääkäri vahvisti asian, helpotus ei tarvii ulkokäännytykseen mennä :) vaavi on vielä kuulema ihan hirveen alhaalle mutta ei vielä ole kiinnittynyt. Kohdunkaulun tilanteesta lääkäri sano, että nyt kannattais ottaa rauhallisesti, että ens vuoden puolelle päästäis ennen synnytystä.



Viikonloppu oli ihan hirveen kiireinen olevinaan, ei edes koneelle ehtiny. Oli kyläreissua ja meillä vieraita ja sitten viime hetken joulupuuhastelua. Nyt on vaan enää joululahjat ostamatta osin, saa nähdä tuleeko niitä ollenkaan ostettua ku väsyttää nykyään koko ajan. Aikasemmin ei oo ollu tällasta päiväväsymystä. Onneks sisko tulee tänään joulusiivoomaan, ettei ite tarvii rehkiä. Mies on päivät töissä ja illat koulussa, joten ei tulis siivomisesta hänen kanssaan mitään.



Täytyy tästä lähteä nukkumaan, että on edes hereillä ku siivousapu saapuu :)

Kaikille hyvää viikon jatkoa ja voimia :)



Kiti76 + karuselli 35+2

Kyllä ne nämä viimeiset viikot on pitkän tuntuiset. Jokaista nippailua ja nappailua kuuntelee, että joko, joko...?



Hirveästi ei ole supisteluja ollut, mutta edellisissäkään raskauksissa niitä ei ole ollut. Kummallinen painon tunne alapäässä, ja välillä tuntuu ikään kuin ponnistamisen tarvetta. Normaalia? Enteileekö jo synnytystä lähipäivinä? Vauvahan on jo laskeutunut ja tiukasti lähtökuopissaan. Mutta silti on sellainen olo, että en tiiä, milloin pitää lähteä sairaalaan. Eka kerralla meni lapsivedet ja toinen synnytys käynnistettiin. Ihan on olo, niin kuin olisi eka kertalainen... :D



Toivon, että saisi olla jouluna kotona, ihan lasten takia. Sairaalaympäristö ei ole niin mukava, kuin koti. Mutta saapa nähdä miten käy.



Hyvää joulunalusviikkoa kaikille!

Mimmu ja Nyytti 38+2

Alkaa jo monella kuulostaa siltä, ettei lähtöön enää kauaa ole....Saas nähä miten itellä. Neuvolan täti eilen käski alkaa miettiä mihin tyttö hoitoon jos lähtö tulee päivällä, jos tulee yöllä jne. Niinpä sitten illalla soittelin anopille ja mietittiin eri vaihtoehtoja. Heillä kun kestää tunnin tuo ajomatka tänne, niin jos kovin äkkilähtö tulee, ketä pyytää täältä lähempää....Suurin osa kun on päivällä töissä, niin eivät pääse päivällä eikä kehtaa yöllä soittaa kun aamulla töihin lähtö. Tai sitten on lapsiperheitä, joissa meille tulo ei ihan niin yksinkertaista, kun on omatkin lapset omine uni- ym. rytmeineen. No, täytyy alkaa kysellä ja miettiä kelle saa soittaa. Mites te ootte miettiny, kellä jo lapsia?



Meidän vauva kyllä eilen illalla tais laskeutua entistä alemmas...Mulla oli koko illan jotenkin kurja olo (osa väsymystä kun ei ole ehtinyt levätä) ja häpyluuhun sattu kovasti. Tuntu miten vauvan pää painaa ja painaa ja välillä tunsi ihan kunnolla, miten se oikein heilutti päätään puolelta toiselle ja puski alaspäin, ja alaspäin...Aika veikeä tunne, vaikka tietenkin sattukin ja välillä supisti vähän. En vaan muista näin konkreettista laskeutumista tytöltä...Sanoinkin miehelle, että kuinkahan alas se voi laskea tulematta ulos...Mies oli aika hiljaista miestä loppuillan, tais alkaa jännittää että koska lähtö tulee....En kyllä usko, enkä toivokaan, että tän vuoden puolella vielä, mutta ois mielenkiintosta tietää onko jo kiinnittynyt vai vieläkö alemmas pääsee...



No, nyt meidän täytyy lähteä tytön kanssa bussille, mennään mun työpaikalle joulujuhlaan. Kiva reissu varmaan keilapallo jalkovälissä, rattailla ja bussilla matkatessa...luulen, että on viimenen bussireissu mitä jaksan enää tytön kanssa kaksin tehdä...Alkaa olo olla jo aika tukala...



Kölli 35+6

vaikka vessassa saikin käydä 2 kertaa ja ne olikin sitten aika kivuliaat kerrat. minulla kun iskee supistus nurkkiin heti jos rakko on liian täysi tai on isompi hätä. illalla oli omituista se että vauvan liikkeet tuntuivat hyvin alhaalla (tähän asti potkuttanut yläkertaa) ja yht äkkiä koko vatsa pingottoutui sivusuunnassa. kauhistuin että ei kai se nyt tee täyskäännöstä ja ala istuskelemaan vaan..se möyrintä teki kyllä kipiää!

nyt potkuja satelee taas kylkikaariin ja pylly sojottaa rintojen alla.



rinnat on täälläkin alkaneet vuotaa kiitettävästi, märkää länttiä siellä ja täällä. eniten mua silti mietityttää tuo välillä tuntuva vannemainen olo tila rintojen alla,ihan kuin iho puutuisi ja pistelis. en tiedä painaako kohtu jonnekkin vai olisiko se syytä lukea myrkytyksen oireeksi. Siihen vannetuntemukseen auttaa satunnaisesti kyllä rintakehän venytys..



hengittämisestä on myös tullut vaivalloisempaa välillä tuntuu ettei pysty vetämään henkeä kunnolla vaan saa haukkoa kuin kala kuivalla maalla, siihen päälle tämä alinomainen hien tippuminen..ja on jo hauskaa :D

ei mutta..

lapset ovat tuhannen taalan räkätaudissa ja niiden viihdyttämisessä on täysi työ, onneksi tänään noustiin vasta yhdeksältä.

eikä tässä koneella oikein voi kauaa istuksiakkaan ->supistaa

Kävin eilen kysymässä, oisko niihin pukamiin mitään helpotusta. Vastaus olis se pelätty worst-case-scenario. Minun pehmeällä kudostyypillä, tässä raskauden vaiheessa ei ole mitään tehtävissä. Jokainen auottu pukama tekee vaan tilaa seuraavalle - mun tapauksessa.



Sain siis laihaa lohtua. Lupa käytää kolmiolääkkeitä (panacodia). Lääkäri sanoi vielä: " Heitä heti pois se lääkeseloste, äläkä lue sitä, missä kerrotaan käytöstä raskauden aikana. Näitä me ollaan käytetty 20 vuotta."



Kaipa noista napeista jotain hyötyä on. Oma pää tuntuu lähinnä puurolta. Mutta lievä epäilys kyllä on siitä, onko tämä kaikkein järkevintä. Sanoi lääkäri laittavansa papereihin merkinnän siitä, että perjantain äitipolilla otettaisiin kantaa käynnistykseen.



Tätä jatkuvaa kipua kestäisi paremmin, jos tietäisi milloin se loppuu. Että olisi jokin kiinnekohta, jota ajatella. Hiton vaikea kestää ajatusta, että tätä jatkuu ja jatkuu ja jatkuu viikosta toiseen ehkä kolmanteenkin.



Olin sitten eilen niin kipeä ja (siitäkin) vihainen, etten voinut kuin itkeä. Repesin siellä lekurissa, kun lääkäri lähti toiseen huoneeseen konsultoimaan kirurgien kanssa. Kätilö tuhahti vieressä: " Kaikkea ne pistää ihmisen kestämään, kun jo raskaudessakin on tarpeeksi kestämistä." Siltä se tosiaan tuntui. Loppuilta kului niissä merkeissä.



Tänään olo on lähinnä hämmentynyt. En osaa sanoa, tehdäänkö tässä oikein vai vasein. Onko järkevää syöttää minulle kodeiinia kaksi viikkoa, jotta saavutetaan rv 40? Siinä pelossa, että käynnistetty synnytys johtaisi keisarinleikkaukseen, joka on epätodennäköistä minun tapauksessani.



enyo 38 tasan, pää pehmeänä

Me käytiin aamulla neuvolalääkärillä, oli vika tarkastus näillä näkymin. Mä olin jotenkin olettanut, että tällä kerralla tehtäisiin jonkinlaista vaavin painoarviota ja omia lantionmittojanikin katsasteltaisiin, mutta ei mitään sellaista. Ihan ummikkona menen sitten h-hetken tullen synnyttämään, tietämättä odotanko nelikiloista vai pientä pirpanaa. Mites te muut, jotka olette olleet kaiken maailman synnytystapa-arvioinneissa ja -suunnitelmissa, kuuluuko sellaiset teidän kotikunnassanne ihan rutiineihin vai miten olette niihin päässeet? Meillä täällä Treella terkka vaan sanoi, että ultrien myötä kokoarvion tekemisen taito näppituntumalla on hävinnyt lääkäreiltä, kyllä ne sitten TAYSissa kätilöt arvioivat. Vasta siellä!? Vika ultrakin oli joskus syyskuussa, eipä sen aikanen kokoarvio enää paljon auta.



No, sf-käyrästä kai jotain voi päätellä, keskikäyrän yläpuolella mennään, tänään sai lekuri mitaksi 33cm. Kaikki oli muutenkin hyvin, kohdunsuu on vielä tiukasti kiinni, mutta hieman pehmentynyt. Supistukset ovat siis jo saaneet jotain pientä aikaan, tosin mä en ilmeisesti ekakertalaisena tunnista koko supistuksia! Maha vetää välillä kivikovaksi ja pinkeäksi, joskus vähän vihloo ja pari kertaa on tuntunut menkkakipumaista aaltoilevaa jomotusta. Siltäkö ne supistukset tuntuu? Ja alaselkää jomottaa.



Lääkäri ei meinannut saada tyypin sykettä kuulumaan haluamallaan tavalla, pikkukaveri oli nimittäin niin ärhäkällä tuulella, että pakoili koko kuuntelulaitetta. Hirmuista muljahtelua, koko maha heilui, kun hän yritti kääntyillä pois alta. Lekuri totesi, että kyllä on sähäkkä tapaus. Ei luulisi enää olevan tilaakaan sellaiseen kiemurteluun. Tyypin syke oli siinä kiemurrellessa päälle 160 koko ajan. Mikähän hyperaktiivinen kaveri meille oikein tulee?!



Mieliala alkaa täälläkin olla jo aika herkistynyt, eilen loukkaannuin tosi pienestä miehen sanomisesta enkä puhunut sille koko iltana mitään. Nukkumaan mennessä teki mieli tehdä sopu, mutta mies oli jo niin unessa, ettei puolestaan vastaillut mulle mitään. Sitten tihrustin siinä itkusa yksikseni ja yhtäkkiä tulin ihan raivoihini. Teki mieli lähteä kirjoittamaan jotain listaa kaikista asioista mitkä raivostuttaa. Mukaan olisi tullut niinkin tärkeitä ja suuria asioita, kuin miksi pizzapohja ei ollut rapea ja miksi et hyvä mies mene parturiin. Onneksi jäi kirjoittamatta, olisi se aamulla hävettänyt.



Koittakaamme jaksaa näiden henkisten ja fyysisten kramppiemme kanssa! Erityistä myötätuntoa teille pukamien kanssa kipuilevat! Itselläni oli pirullisen kipeä pukamakokemus alkusyksystä, mutta se onneksi meni voiteella ohi ilman mitään toimenpiteitä.



Mukavaa joulunodotusta!

t@mmikuinen ja tyyppi 35+6

Voi että tota sun tilannetta ja sairaalan toimintaa.. Aina ei voi ymmärtää näiden " viisaampien" aivoituksia.. Mutta siitä panacodista; Mulla lääkäri määräsi sitä raskauden puolivälissä migreeniin ja supistuksiin ja perusteli sitä sillä että on parempi ottaa yksi panacod kuin monta panadolia, varsinkin kun itselläni ei yksi eikä kaksi riittänyt.. Nyt olen taas eilen ja tänään ottanut panacodia tohon älyttömään häpyluun, alavatsan ja ristiselän kipuun.. Ei kuulemma satunnaisesti käytettynä haittaa vauvalle. (En kyllä mielelläni ota, kun itsellenikin tulee siitä melko huumautunut olo, eikö muka vaikuta vauvaan jos äitikin on ihan pöhnässä..)

-On tietysti eri asia jos sinä joutuisit viikko tolkulla niitä syömään.. Millä he perustelivat hätä-/kiireellisen sektionriskiä käynnistetyssä synnytyksessä??

Aika ikävä tilanne..!! Otan osaa! *myötätuntohali*

Jeesus sentään että oli eilen sitten migreeni!!Kolme Paratabsia meni päivän aikana, kun ei meinannut millään särky asettua!!!Migreeni on mun sairaus ja raskauden aikan tuli vasta toisen kerrran se. Joten vähällä päästy!!!!!!



Ei tarvii paljon itteesä ähkyyn tänä jouluna syödä, kun on hiukkasen hankalaa hengittää ihan muutenkin!!!Ihana ois saada väliin happinaamaria kasvoille!! :)



Olen täällä kotopuolessani nautiskellut täysin siemauksin olemisesta ja palveluista :D En kyllä tosiaan tiedä, miten jaksaisin jos itsellä olisi esikko jaloissa pyörimässä!Apuva!Siksipä luulen että meidän lapsille tulee isohko ikäero tai jos tehdään ollenkaan toista lasta enää...Mä olisin jo valmis irtisanoutumaan näistä hommista. Katsotaan nyt. Olen muutenkin aina sellainen tuuliviiri :)



Tuleva mummo on innoissaan ihmetellyt mahan kupruilua joka ilta. On siihen jo ihan rakastunut. Näin ne mummut hurahtelee. Isäni katselee hyväntahtoisesti vierestä :)



On kykkä ihanaa, että tämä päivä kivuton!!Pääsee vähän liikenteeseeen. Tarkoitus käydä sukulaisissa ja vähän ehkä taas shoppaillakkin, sen mitä olotila periksi antaa. Huomenna sitten gynenlle kattomaan, miten kypsää kauraa sitä aletaan olla tuolta alapäästä :))



Meeris 35+3

Sulle vastaan ekaksi niistä kokoarvioista summuista. Ei mullakaan ekaa odottaessa tehty minkäänlaista kokoarviota kuin käsikopelolla. tuntuma oli tuolloin, että keskikokoinen olisi (tod. 2880gr). Toista ultrattiin (en muista miksi) samana päivänä kuin syntyi, arvio 3500 (tod. 4300gr). Kolmosta ei muistaakseni arvioitu. Tätä nykyistä on syystä tai toisesta syynätty useaan otteeseen, ja arviot heittelee pienen ja vähän keskiarvoa suuremman välillä. Ainakaan täällä Hesassa ultralla tehty kokoarvio ei kuulu " normaaliin pakettiin" . Jos äiti on pienikokoinen, niin käsittääkseni silloin syynätään lantio-vauvan pää suhde. Ja sitten jos tulee jotain häikkää, ja pääsee/joutuu äitipolille, niin siellä ultrataan automaattisesti. Kyllä sen vauvan kokoa tietämättäkin, varsinkin kun nuo arviot osaa heittää tosi paljon. Älä liikaa huoli siitä.



Onemam: tuo käynnistetyn synnytyksen sektioon johtamiseen liittyvä pelko liittyy ymmärtääkseni pelkästään siihen, että on mahdollista, että synnytys käynnistettäessä jostain syystä tyssäisi kuin seinään, jolloin jouduttaisiin sektioon. Omalta kohdaltani en millään usko moiseen, sillä edellinenkin käynnistettiin (yllätys-yllätys pukamien takia). Silloin tapahtumat etenivät tuota pelkoa päinvastaisesti. Oksitosiini vaikutti minuun kuin ydinase (tiesin sen etukäteen ja toistamiseen komensin kätilöä alentamaan tippa-annosta). Loppujen lopuksi supistusten alettua vauva oli puolessa tunnissa ulkona. Kätilö hieman kaunisteli pöytäkirjoja: synnytyksen aluksi olisi pitänyt kirjata supistusten alkamisajankohta, mutta se laittoi sinne tipan laittamishetken. Sai puoli tuntia lisää, ettei näyttäisi niin holtittomalta tuo synnytys. Kokemus oli rajuudessaan vähän pelottava, joten toivoisin kyllä, että vastaavaan en enää joutuisi.



enyo 38, jolle huomenna tulossa sisarusten siivouspartio avuksi

Meillä huonosti nukuttu yö takana. Miehen vanhempien koira kuoli eilen illalla ja mies on sitä surrut enkä minäkään ole saanut kunnolla nukutuksi. Mies raukan piti vielä lähtee 7 töihin. koira oli varmaan 7v. mut viimepäivinä vaan oksenteli. Eilen ne käytti sitä lääkärissä ja se sai jotain piikkejä kun ei suostunu suun kautta ottaa pilleeitä. Tänään olis pitäny viedä uudelleen lääkittäväksi. Miehelle se oli täkeä ja nyt se on älyttömän murheissaan. Toivottavasti se jaksaa olla töissä.



Torstaina alkaa äippäloma vaikka sillä ei merkitystä olekkaan kun olen jo kotona kun opiskelut loppu. Masussa myllerretään kovasti ja se on vielä niin ylhäällä että on vaikea hengittää. Sais jo alkaa laskeutumaan. Supistuksia ei paljoakaan vielä tule. Kaikki on muuten ihan kivasti.



Reitsu ja toukkis 35+4

Täällä vielä yöpaidassa hipsutellaan... en vaan oo saanut aikaiseksi mennä suihkuun ym., ekan mammalomapäivän kunniaks ajattelin ottaa todellakin rennosti! No, kaipa sitä kohta tarttee ryhdistäytyä, kun pitää mennä käymään kaupassa.



Yön nukuin tosi hyvin, 22.30-9.15 - enkä herännyt kuin kerran vessahätään ja kerran suonenvetoon. Ja heti sain uudelleen unenpäästä kiinni. Ihanan virkeä olo! Jalatkaan ei oo kovin turvoksissa, eikä täällä nyt muitakaan vaivoja näy.



Sen sijaan herkkisfiilikset ei oo kadonneet yhtään minnekään eilisestä. Iltakin meni eilen vähän väliä itkeä tirauttaessa. Mies oli ihan kummissaan. Kun vaikeaahan sitä kai on tajuta, että toinen itkee vain siksi, että on niin onnellinen. Tänään tosin ei oo enää haipu-kaipuuta taksisin töihin - jäljellä on ainoastaan himpun huono omatunto tästä kotona löhöämisestä, kun mies tekee 12 tunnin työpäivää. Vaikka kieltämättä tämä raskaana oleminen käy ihan työstä, vaikka ok kunnossa oonkin.



Nyt on pakko tarttua johonkin hommaan, ettei ihan mene koko päivä makoiluksi.



Piparintuoksua

ja voimahali niille, jotka sellaista kaipaavat!



:) SolAngel & Rontti 34+5 (piti tarkistaa neuvolakortista noi viikot)

Ihan ensimmäiseksi enyolle voimia viime metreille, ja tietysti kaikille muillekkin joilla huolta tai vaivaa kannnettavanaan!



Kylläpä väsyttää vieläkin vaikka olen viikon verran vedellyt 10 tunnin yöunia ja lisäksi välillä päikkärit siihen päälle, mitenhän sitä sitten jaksaa vauvan kanssa valvoa. Omassa masussa vauvan liikkeet vähentyneet huomattavasti, taitaa käydä olo tukalaksi.



Eilen kävin neuvolassa, harmikseni sain kuulla että proteiinit on plussalla ja verenpaine koholla=( To täytyy mennä antamaan uusi pissanäyte. Ettei vaan raskausmyrkytystä olisi...täytyy nyt omaa oloa tarkkaan seurailla, jos jotain muutoksia tulee. Onko muilla ollut vastaavaa?

Sisko eilen kyllä lohdutteli että hänen kummatkin lapsensa ovat syntyneet vajaan viikon sisällä siitä kun proteiinit näytti plussaa neuvolassa ja verenpaineet oli koholla. Tiedä nyt sitten mitä tästä pitäisi ajatella vai pitäisikö yhtään mitään=/



Joululahja miehelle vielä ostamatta, täytynee käydä laittamassa auto lämpenemään ja lähteä ostamaan että ei jää ostamatta. Ei kyllä jaksaisi...



-elli84- rv 38

Mulla kanssa tissien alla puutuu paikat ja oikeat kylkiluut mielettömän kipeet välillä. Tuntuu ihan että nimenomaan luut kipeenä, eikä edes vauva potki pahemmin siihen kohtaan. Välillä pitää painaa ja hieroa kylkiluita.



Mullakin on pukamat villiintyneet enkä saa niitä enää voiteella pois. Eivät kyllä ole kivuliaita onneks. Mahtaako niitä voida operoida synnytyksen yhteydessä vai vaatiiko ihan oman käyntinsä lekurilla?



Nyt vihdoinkin kaikki joululahjat kutakuinkin ostettu. Nyt tuntuu että voin alkaa tekee täällä kotona siivousta ja ajattelin leipoa tänään lahjakuivakakkuja oikein urakalla niin ovat makustuneet sitten jouluksi. Mies on vaan onnistunut kätkemään Loirin joulucd:n jonnekkin...:(



Torstaina olis äitipolille aika kohtumitan pienuuden takia. Jänskättää sikana että mitä siellä todetaan. Musta mun masu ei ole enää kahteen viikkoon kasvanut mihinkään suuntaan ja pelottaa että pitäskin sitten jo käynnistää loppuviikosta jos todetaan lapsiveden vähyyttä tai jotain istukkaongelmia. Hitti vie haluisin vauvan vasta tammikuun puolella!!!



Oli pakko ostaa uusin odotus-lehti kun siinä on kestovaipoista juttua. En malttais olla lukematta vielä, mutta ensin aloitan kodinhoitohuoneen siivousoperaation ja sitten kakut uuniin. Ehkä imuroinnin jälkeen vois vetää pitkäkseen sohvalle ;)



Maariska 36+6

Olo oli aamusta asti niin mainio, nyt kun kävin tähän koneelle niin rupesipa alavatsaa jomottelemaan ja kaveri rupesi oikeen kunnolla mylläämään....maha on kun kivi ;-). Lisäksi musta tuntuu,että pää vai mikälie alkaa painaa tuonne peräsuolenkin suuntaan, nimittäin jomottelee sinne. Pukamista ONNEKSI en oo kärsiny nyt raskauden aikana, muuten kyllä jossain vaiheessa elämää.



Päinvastoin, tuntuu että vatsa on ruvennu toimimaan NIIN hyvin, että jatkuvalla syötöllä saa olla syömässä ja ihan kunnon ruokaa. Ei herkkuja. Illalla 11 maissa vetäsin pari banskua iltapalaksi, sit heräsin jo puoli 2 yöllä kun vatsa kurni... piti käydä pari ruisleipäpalaa syömässä ja iso lasi maitoa. Sit jo puoli 8 olin aamupalaa puputtamassa, hoh hoijaa...no ei siinä mitään, terkkari sanoikin että kun terveellisesti syö niin syö niin paljon kun vaan tarvit, ei siitä haittaa ole. Ja minähän syön ;-)))



Eipä muuta ihmeitä omaan napaan kuulu, huomenna aamulla neuvolalääkäri jonka jälkeen taas astetta viisaampi...tai sitten ei.



Ai niin, joku kyseli noista kokoarvioista. Meillä nlalääkäri huomenna katsoo kohdunkaulan tilanteen,sekä ilmeisesti näppituntumalla hieman arvioi kokoa ja että mahtuuko tulemaan. No miksei mahtuisi,kun esikkokin tuli sukkana pihalle ;-)) Sen kummempia ultrailuja ei täällä tehdä. Oon kyllä siitä onnellinen,että ei oo tarvinu sairaalassa rampata. Esikon kanssa paineet huiteli lopussa 160/120 ja joka viikko olin äitipolilla syynissä....nyt en oo käyny kun kerran NT ultrassa ja sit seuraavaksi synnärille, jännittää...



Mami 36+6

Voi teitä pukamien ja muiden kivuliaitten vaivojen kärsijöitä. Koittakaa jaksella. Onneks monella oli raskaus jo noin pitkällä.



Mulla palaa mieheen ja vähän kaikkiin asioihin käämit tämän tästä. Onneks se rukka pääsee edes töihin päivän ajaks niin saan raivota täällä vaan itselleni.. Hormonit hyrrää aivan kypällä ja asiat ei tunnu menevän ollenkaan niinku mä haluisin. Lisäksi maha painaa tonnin ja jalat väsyy, selkää särkee ja jouluhommia pitäis tehä ihan tukka putkella. Kaikki sanoo, että nyt pitäis levätä, mutta kuka p.....le ne hommat tekee jos en mä???



Mua hermostuttaa kyllä tuo perjantainen äitipoli käyntikin, kun verenpaineet on ollut " kivasti" koholla koko ajan. Vitsi jos ne ottaakin prenalle makaamaan jouluksi..



No nyt valitus loppuu ja huomenna on taas paremmin asiat.. hope so!

Kohka + Alien 37+1