saako kädestä viedä / tuleeko 1v-2v leikkeissä olla mukana?

Uskon, että ap olet aivan oikeilla jäljillä. Voisit vaikka näyttää tämän keskustelun miehellesi, pääsisitte ehkä hyvään keskusteluun.



Kyllä lapsia pitää seurata, jotta ehtii riittävän aikaisin väliin, jos tarvetta on. Ja yleensä on. On aikuisen tehtävä ohjata lapsia yhteiseen tai toisia kunnioittavaan leikkiin ja lelujen käyttöön.



Omani on ollut pitkään enemmänkin vetäytyvä muiden lasten seurassa, joten olen joutunut ja halunnut pitää hänen puoliaan. Hän on siis suosiolla luovuttanut lelunsa, jos toinen on tullut sen kädestä ottamaan. Nyt on oppinut pitämään puoliaan ja kertomaan asiasta, kun puhe on jo melkoisen kehittynyttä.



Joku tulkitsi, että me leikkejä seuraavat äidit nujerramme lastemme luovuuden leikkimällä heidän puolestaan tai päättämällä, mitä ja miten leikitään. Ei. En varsinaisesti leiki lapseni kanssa, mutta jos meillä on lapsia kylässä tai me olemme esim. synttäreillä, niin usein istun lattialla tai lähettyvillä leikkejä seuraamassa ja ihastelemassa. Jos leikit sujuvat, annan tietenkin lasten leikkiä itsekseen ja keskenään. Istun lattialla monesti myös siksi, että tahdon estää sen, ettei oma lapseni innostuessaan heitä lelua (juu, se on kiellettyä, mutta unohtuu joskus) tai esitä rivakkaa soolotanssia ja tallo samalla leikkikavereiden käsille ja jaloille.



En todellakaan kannata sitä, että lapsi enemmän tai vähemmän tietoisesti opetetaan sortamaan pienempiään tai pitämään puolensa fyysisin keinoin.



Ja sinä, joka sanoit, että " Jos lapsi nyt SATTUU KEHITTYMÄÄN VILLIKSI" tai jotain sinne päin: Lapsia on tarkoitus kasvattaa. Lapset eivät ihan itsekseen kasva sattumalta kuka minkäkinlaiseksi, vaan vanhempien käytös, kasvattaminen tai kasvattamattomuus vaikuttaa. Ärsyynnyn suunnattomasti, kun niin moni puhuu siitä, että " meidän Jalmari/Jannika nyt vaan on tommonen, ei sille mitään mahda, toivottavasti se joskus oppii" . Siis eihän lapsi itsestään tai aikuisten toivomisella opi, asiat täytyy opettaa! Ja vieläpä tavalla, jonka lapsi voi ymmärtää.



Ja kyllä, myös meillä kyläillään enemmän paikoissa, joissa kasvatusnäkemykset kohtaavat kuin niissä, joissa vain tyydytään taivastelemaan lapsen vaikeaa luonnetta ja huonoa tuuria, kun perheeseen " osui" varsinainen tapaus. (Ymmärrän sen, että kaikki lapset kiukuttelevat, on hankalia päiviä jne., mutta se on eri asia kuin vanhemmat, jotka leimaavat koko lapsen vaikeaksi ja suhtautuvat siten, että kukaan ei voi mitään tai eivät ainakaan he itse.)



- Reeta

Meillä tytön (2 v 5 kk) paras ystävä on kuukauden vanhempi poika ja lapset ovat leikkineet yhdessä reilun vuoden vanhoista ainakin kerran viikossa - juu nimenomaan leikkineet yhdessä. On matkittu toista, tehty perässä, yritetty yhdessä ja aina vain paremmin sujuu. muuten on leikitty puistoissa, avoimissa päiväkodeissa yms.



Lapsia on kannustettu leikkimään keskenään, mutta kyllä hommaa katsotaan päältä ja pidetään pelisäännöistä kiinni: ei saa viedä kädestä, ei saa tehdä pahaa (läpsiä tms...), ei saa heittää hiekkaa...



Kaikki leikeissä olevat lelut ovat kaikkien lapsien käytettävänä, tarvittaessa vuorotellaan, etttä jokainen saa leikkiä. Ketään lasta ei suljeta leikistä pois. Leikkeihin ei tuoda sellaisia leluja, joihin muut ei saa koskea. Ja sellaisia leluja lapsella saa omassa jemmassaan vain muutama, muut ovat yhteisessä käytössä.



Tarkoitushan on KASVATTAA lapsia, ei laittaa heitä toimimaan keskenään kuin viidakon villit vahvimman ja häijyimmän vallitessa. Yhteisissä leikeissä opitaan yhteistoimintaa, vuorovaikutusta, huomioonottamista ja hyviä tapoja.



On aika lailla vanhemman vastuuttomuutta ja laiskuutta jättää lapset kokonaan oman onnensa nojaan leikeissä. Nämä itsekseen vailla valvontaa liikkuvat ovat kokemukseni mukaan nimenomaan niitä, jotka puistoissa ym. ilmestyvät kiusaamaan pienempiään (ei päästetä liukumäkeen, lällätetään...).



Ja lapsi, joka saa kasvaa itsekkääksi, jemmata muilta kaikki lelunsa, käyttää kaikissa tilanteissa vahvemman voimaa ja väkivaltaa, kärsii itse sen suurimman vahingon. Mitäs luulette, että muut pitävät tuollaisista tyypeistä? Juu, omasta lapsuudesta muistan muutaman, ja aikuisinakin heistä vielä näkee sen, missä lapsena mentiin metsään.

siiderisillin kirjoitus vaan todella särähti korvaan. Ettäkö joku oikeasti suunnittelee, miten voi viettää elämänsä (lapsensa elämän) suojassa " huonoilta vaikutteilta" , asuinpaikan, työpaikan jne valinnan avulla??!! Ahdistavaa!!! Pelkäävätkö ihmiset toisiaan niin paljon, että yrittävät eristää itsensä vain samankaltaisten seuraan, pienestä pitäen?



On ihan eri asia, jos vaikka lapseni ja joku toinen lapsi eivät tule toimeen keskenään, tai jos tuo toinen käy lapseni päälle ja sitten päätän pitää heitä erillään, kuin että muokkaa koko elämänsä sen perusteella, että kulkee uraa, jossa ei joudu kosketuksiin huonojen vaikutteiden (jotka samaistit alempaan sosiaaliluokkaan, julkista päivähoitoa käyttäviin jne), yksityinen päiväkoti, parempi koulu, korkeakoulu, hyvä asuinalue, työpaikka jne.



Todella surullista.

Minäkin takuulla suojelisin lastani ilkeilyltä, villeys on sitten eri asia. Juuri vanhempien reaktiot ratkaisevat meilläkin suhtautumisen. Meidän neiti on vasta vähän yli vuoden ja useimma tuttavien lapset ovat isompia. On ymmärrettävää, että meidän neiti saa välillä nenilleen ja joutuu alakynteen, mutta onneksi tuttavaperheiden vanhemmat puuttuvat tilanteisiin ja ilkeilijät saavat sopivia rangaistuksia. Emmeköhän kaikki ole ainakin siinä yhtä mieltä, että jos joku tönii, puree, lyö tai potkii omaa (tai toisen) lasta, täytyy tilanteeseen puuttua eikä vain seurata tilannetta sivusta? Minusta myös se toiselta tavaroiden kädestä vieminen on verrattavissa fyysisen itsemäärämisoikeuden rikkomiseen. Tähän on puututtava pienestä pitäen; toisia pitää kunnioittaa ja pitää opettaa lapselle, että hänellä on myös oikeuksia. Ei tarvitse sietää toisten huonoa käytöstä itseään kohtaan.

Sitten tuohon kasvatuksella kilttejä lapsia teemaan. Kyllä se vaan niin on, että toiset on villimpiä kuin toiset! Ei ihmisen persoonallisuutta kait ole kasvatuksellakaan muuttaa. Villeys ilkeys ovat kaksi eri asiaa. Rauhallinenkin lapsi voi olla ilkea, esim. puhua pahaa selän takana tms. Villi lapsi taas voi olla läpeensä kiltti ja aiheuttaa vahinkoja muille vain vahingossa. En todellakaan tällä tarkoita sitä, että villeys on tekosyy. Villin lapsen kanssa saa olla tiukkana ja tarkkana ja opettaa ottamaan rauhallisemmin. Ei missään nimessä saa vaan todeta, että tuo nyt on tuollainen, ei sille mitään voi.

Meillä taitaa olla kasvamassa tuollainen villi-lilli. Varsinkin muiden lasten kanssa leikkiessä meno on raisua ja vauhti kovaa. Monenlaista sattuu ja tapahtuu. On niin kiva touhuilla kamujen kanssa. Kyllä siinä saa olla silmä tarkkana, kun neiti ajelee rattailla toisten päälle ja tökkii silmiin (haluaa näyttää, että tietää mikä se silmä on...) En silti laskisi tätä ilkeydeksi. Me puutumme kovalla kädellä näihin tilanteisiin ja toivottavasti välit rauhallisempien lasten vanhempien kanssa säilyvät.