Lue keskustelun säännöt.
Vanhemmuus tuo mukanaan myös menettämisen pelon...
19.12.2005 |
en voinut kuin itkeä kun näin Aamulehdessä eilen tuon Karvian pikkupoikien hukkumisonnettomuudesta kertoneen lehtijutun. Millainen tuska onkaan lapsensa menettäneillä...sisaruksia unohtamatta. Sitä ei unohda koskaan. Vanhemmuus on myös luopumista ja joskus kohtaa suuren, musertavan surun. Se voi kohdata milloin vain kenet vain...
Voimia kaikille, joilla on tällainen kokemus lähipiirissä. Pidetään toisistamme huolta.
Kommentit (5)
Ajatukset sinne Honkajoen ja Karkkilan suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Inhottaa kun täällä ruoditaan heidän syyllisyyttään. Olivat tai ei, Kärsivät silti niin ettei sitä voi kuvitella.
Kummallista, miten sitä elää jatkuvasti pelossa, ja on vielä onnellinen siitä!
Tuo on niin totta. Täytyy myöntää, että välillä kaipaa sellaista " kyllä MINÄ pärjään, tuli mitä tuli" - ajatusta... enää ei riitä se, että pitää itsestään huolta - nyt on pieni, josta pitää myös huolehtia.
Kaikki läheiset (se kuuluisa turvaverkko) ovat kyllä nousseet arvoon arvaamattomaan.
Onko muilla sellaista, että se menettämisen pelko koskee myös muita kuin lasta? Eli esim. isovanhempia ja muita läheisiä? Mulla nimittäin on niin; kun ne olisivat niin tärkeitä olemassa (erityisesti lapsen kannalta), vielä pitkään...
Välillä jopa tuntuu, että ei muuta ehdikään, kun olemaan kaikista huolissaan..!