Lue keskustelun säännöt.
Nykyään ihmiset voivat huonosti siksi, että kaikessa pitää pärjätä yksin.
19.12.2005 |
Ydinperheet linnottautuvat omaan pesäänsä, apua ei voi pyytää eikä antaa koska " itsehän lapset on hankittu, itse ne pitää siis hoitaaakin" . Tämä on oikeastaan luonnotonta, ihminen kun on laumaeläin. Sitten voidaan huonosti ja uuvutaan ja syödään psyykelääkkeitä mutta ollaan ylpeitä että MINÄ sen tään hoidin lapseni ITSE.
Kommentit (24)
Yksinäisyys ja liiallinen keskittyminen lapsiin ovat varmasti monen kotiäidin pahoinvoinnin syy. On tosiaan liikaa aikaa keskittyä pohtimaan kaiken maailman kasvatusmetodeja ja samalla äiti helposti tuntee olonsa tarpeettomaksi, kun jää sosiaalisten kontaktien ja tuottavan työn ulkopuolelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monilla ei ole tukiverkkoa tai kiinnostuneita isovanhempia, kummeja tai sukulaisia. Esim. meillä olemme tavallinen 35-vuotias pariskunta. Molemmilla vanhemmat elossa aika nuoriakin, mutta eivät ole kiinnostunut elämästämme. Kummit on omalla tahollaan kiireisiä ja ystäviä on vähän, muuta sukua ei ole (olemme ainoaksia ei sisaruksia). Vaikka haluasinkin tukea niin ei sitä niin vain oteta mll:n yhteyttä, se on hieman eri asia kuin tuttu ihminen. Sitä paitsi tässä yksi kerta otin yhteyttä 1viikko aikaisemmin tarvetta niin sanottiin että tuskin onnistuu. Kun kysyi jatkuvaa samaa hoitajaa esim. 1x/kk sanottiin, että ei tahdo onnistua tuokaan.
Että miettikäähän tuotakin enne kuin leimaatte meitä " itse lapsemme hoidan" - mammoja. Kuka tälläisellä elämäntilanteella kehuskelee?
Johtuen juuri tästä vallitsevasta elämäntyylistä, joka on juuri tätä että sosiaalinen elämä on suunnilleen oma ydinperhe työkavereiden lisäksi.
kirjoitinkin aiheesta eräälle toiselle keskustelupalstalle.
Minusta on surullista että kaikki kaadetaan puolison niskaan. Ennen oltiin yhteisöllisempiä. Lasta kasvatti koko kylä..sanotaan.
Suku piti yhtä eivätkä äidit olleet yksin.
Nykyään on pärjättävä yksin. Moni on muuttanut pois juuriltaan eikä isovanhempia ole lähimaillakaan.
Ei ihme että avioerotilastot kukoistavat kun kaikki arjen paine sysätään töistä tulevan puolison niskaan tai voihan sitä itsekin olla töissä..
Uskon että yhteisöllisyydellä, avoimuudella ja läheisten auttamisella olisi suuri merkitys ihmisten hyvinvointiin. Pahoinvointiin vaikuttaa myös työelämän epävarmuus, raadollistuminen ja kilpailun kiristyminen. Ihmiset vaihtavat työpaikkaa kuin pipoa samoin kuin työnantajat työntekijöitään mentaliteetilla " tulos tai ulos" . Ei sellaista jaksa pitkään.
Onneksi meillä hyvät välit naapureihin ja meille saa tulla yllättäenkin vierailulle. Harvoin on niin ettei sovi tulla sillä vaikka olisi väsynyt niin virailut piristävät arkea.