Uskotteko että lapset syntyvät " kiltteinä" tai " tuhmina" ?
Tuli vaan mieleen, kun meille aina sanotaan että helppohan teidän on tehdä yhtä sun toista kun teillä on niin kiltit lapset. Että ajatteleeko ihmiset todella niin että joillekin automaattisesti tulee kilttiä lapsia ja joillekin vaikeita, riippumatta mitenkään esim. kasvatuksesta? Haluttaisi sanoa, että niistä on tehty kilttejä erittäin suurella määrällä rakkautta ja rajoja.
Mummot usein sanoo, että miksi te kiellätte lapsia tekemästä jotain tuhmaa, vaikka ne yleensä on aina niin kilttejä...no eihän ne olis jos niitä ei olisi kielletty.
Monimutkaista.
Kommentit (19)
tottakai kasvatus vaikuttaa, lupaavasta lapsesta saa varmasti huonolla/olemattomalla kasvatuksella riiviön ja taitava kasvattaja saa vaikealuontoisestakin lapsesta ehkä kiltin. mutta en ole mikään asiantuntija. :)
että lapsilla on syntyessään tietty temperamentti. Jotkut lapset vaan on syntyjään taistelijoita, jotkut vaan on yliherkkiä, jotkut taas sopuisia. Kaikesta kränäävä lapsi vaikuttaa yleensä vähintäänkin vaikealta ellei " tuhmalta" hoitajansa ja muitten ihmisten mielestä. Kaikesta vikisevä lapsi rassaa myös useimpien vanhempien hermoja. Helppojen vanhemmat taas kuvittelevat olevansa hyviä kasvattajia ;)
Toki kaikista lapsista voi kasvatuksella tehdä hyviä aikuisia, mutta toisten kanssa on käytävä pitempi tie. Muistetaan että joku 5-vuotias ei ole vielä valmis ihminen!
t. neljän äiti, jolla on yksi taistelija, yksi yliherkkis ja kaksi helppoa...
yksi en pelkää mitään/itsepäinen ja yksi siltä väliltä. Silti he kaikki ovat kilttejä kun kyse on tottelevaisuudesta. Eli heidän kanssaan ei ole ongelmia käydä kaupoissa tai kyläpaikoissa. Ei tarvitse ns. jännittää että tottelevatko he, eikä tarvitse kävellä kaupassa kulmat kurtussa ja karjua lapsille, onneksi:)
Enkä nyt sano, että kaikkien lasten tulisi olla kilttejä, että se olisi joku hyve. Erilaisuus kunniaan.
en ajattele että onpas siinä tuhma lapsi, vaan ajattelen, että onpas siinä huonot kasvattajat, kun eivät ole opettaneet lapselle käytöstapoja.
Eli vaikeiden lasten vanhemmat luistavat vastuusta ja kilttien lasten vanhemmat keräävät kunnian itselleen. Tässä nyt se viimeinen totuus, näinhän se menee.
Kyllä lapsilla on jo erilainen tempperamentti syntymästä alkaen...sehän olisi naurettavaa olettaa, että kaikki olisivat samasta puusta veistettyjä. Meidän lapsi oli helppo ja äärettömän vähäitkuinen vauvana, enkä koe, että se olisi ollut jotenkin meidän vanhempien ansiota.
Toiset lapset ovat vaativia, ja jos lapsella on esim. asperger tai adhd, niin onhan lasta paljon haastavampaa kasvattavaa kuin rauhallisen tempperamentin omaavaa.
Ylipäätään sana tuhma lapsesta puhuttaessa särähtää korvaan...tuskin kukaan lapsi on syntyessään " paha" tai " tuhma" .
Meillä suvussa erilaisia serkkuja. Kiivaitakin ja äkkipikaisia ja sitten näitä hiljaisia pohdiskelijoita. Kuitenkin totteleminen on ollut lähes automaattista kaikilla.
Myös oman lapseni serkut... Hänellä niitä yli 20 kpl. Silti kaikki tottelevaisia. Luulisi, että moiseen joukkioon mahtuisi edes yksi " tuhma/tottelematon" . Kallistun kasvatuksen puolelle. Ja lisään, että kasvatus vaihtelee lapsesta lapseen. Joku jolla jo 3 lasta ja syntyykin neljäs, erilainen. Tämä neljäs sitten ei ehkä reagoikaan kasvatukseen ja vaikuttaa villiltä. Joku toinen olisi kenties kyennyt kasvattamaan eri metodeilla hänestä " kiltimmän" .
Kiltit ihmisethän esim. saa burn outin kun ovat niin kilttejä että eivät uskalla kyseenalaistaa mitään.
Minulla saman ikäinen lapsi kuin eräällä sukulaisellamme. Lapsemme ovat kuin yö ja päivä.
Oma lapsi on kiltti hissukka ja tämä toinen oikea rämäpää. Puree ja tönii muita. Puri jo 6 kk:n ikäisenä muita lapsia.
Molemmat ovat poikia.
Esikoinen suuttui helposti ja sille päälle satuttuaan huusi huutamasta päästyään. Yhä vielä suuttuessaan tulistuu kunnolla, on myös varsinainen ikiliikkuja. Toinen lapsi ei vauvana itkenyt edes joka päivä, yhä vielä on luonteeltaan enemmän rauhallinen tarkkailija. Ihan samanlaisen hoidon ja kasvatuksen ovat saaneet. Niin että vaikka te kuinka mielellänne syyttäisitte vanhempia kaikista lapsen luonteen " vioista" , niin kyllä se kuitenkin niin on, että geenit määräävät pitkälti sen, millainen ihminen on. Toki kasvatus muokkaa lapsen _käytöstä_, mutta ei luonnetta.
Jotkut lapset voivat kyllä olla vilkkaampia kuin toiset, ääriesimerkkeinä esim. ADHD-lapset.
Tosin tytöllä ikää vasta 1,5v. joten en vielä osaa sanoa miksi tilanne muuttuu.
Varmasti kasvatuksestakin on kiinni, mutta onhan vauvat tosi erilaisia.
Itse olen ollut lapsena ujo ja kiltti..olen joutunut taistelemaan irti niistä ominaisuuksista koska poltin itseni loppuun töissä kun en pitänyt puoliani ja jouduin tekemään liikaa töitä.
Toivoin koko raskausajan että lapsi olisi reipas ja vilkas että osais pitää puolensa elämässä. Nykyään ne ominaisuudet on tosi tärkeitä.
Kyllähän toki vilkaskin lapsi voi käyttäytyä hyvin. Käytöstapoihin vanhemmat voivat paljon vaikuttaa.
Kaikille terveille lapsille on silti pystyttävä opettamaan jonkunlaiset ihmisten käyttäytymistavat. Toisten kanssa se vain on vaativampaa.
Ei sitäpaitsi helppo ja rauhallinenkaan lapsi ole mukavaa seuraa kenellekään, ellei häntä ole kasvatettu ollenkaan.
Tietenkin ihmiset syntyvät erilaisina: ja tosiaan temperantti saattaa näkyä jo synnytyslaitoksella. Meillä on tosi kovapäinen poika, joka jo synnyttyään piti hirveää meteliä jos ei hommat menneet hänen mielensä mukaan. Onhan tuo tietenkin vuosien saatossa fiksuuntunut, joko ympäristön, kasvatuksen tai kypsymisen tuloksena, mutta helppoa ei ole aina ollut. Siksi joskus ärsyttää kun ns. helppojen lasten vanhemmat (siis sellaisten jotka ovat luonteeltaan hiljaisia ja rauhallisia eivätkä koskaan ole yhtään hillitöntä raivaria edes saaneet) väittävät että he ovat vaan ylivertaisia kasvattajia ja siksi lapset tottelevat kiltisti. Kyllä kovapäisetkin lapset varmasti saa kauniisti tottelemaan, mutta henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, ettei ole vaivan väärti (ainakin meillä olisi vaatinut fyysistä väkivaltaa ja mahdollisesti vielä kovempaa henkistä alistamista kuin mitä on jouduttu käyttämään).
Suosittelen lukemaan Liisa Keltikangas-Järvisen kirjan Temperamentti Ihmisen yksilöllisyys.
Tuossa kirjassa minusta aukeaa aika kivasti tuo lasten erinlaisuus. Itse olen lukenut kyseisen kirjan kahteen kertaan.
Tiivistit tosi hyvin omat fiilikseni tuon 2-vuotiaan " tuhman" ja " huonosti kasvatetun" pojan äitinä. Poika on jo lapsesta saakka ollut erilainen kuin muut lapset. Neuvolan tätikin sanoi tätä jo vauva-aikana. Poika oli tosi valpas, jäntevä, liikkuvainen, sosiaalinen, iloinen, mutta toisaalta todella herkästi ärtyvä, itkuinen, levoton ja nukkui huonosti. Helppoa meillä ei ole ollut koskaan, mutta toisaalta poika on aivan ylivertaisen fiksu ja lahjakas ikäisekseen ja oppinut lähes kaikki taidot paljon keskimääräistä nuorempana. On vain toivoton ikiliikkuja, joka ei reagoi millään tavalla kieltoihin tai komentamiseen. Aika usein keinot ovat loppu tämän itsepäisen ja uteliaan rämäpään kanssa. Eli ehkä sitten oli syntyjään " tuhma" , koska tuollaista emme hänestä mielestämme ole kasvattaneet. Joskus on käynyt mielessä ahdh:n tms mahdollisuus, mutta käsittääkseni siihen yleensä liittyy myös oppimisvaikeuksia?
Kyllä luulis että kovapäisenkin lapsen kasvattaminen käyttäytymään nätisti olis vaivan väärti ??
Vierailija:
Kyllä kovapäisetkin lapset varmasti saa kauniisti tottelemaan, mutta henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, ettei ole vaivan väärti (ainakin meillä olisi vaatinut fyysistä väkivaltaa ja mahdollisesti vielä kovempaa henkistä alistamista kuin mitä on jouduttu käyttämään).
Toiset on haastavampia lapsia kuin toiset. Samalla tavalla on viisi lasta kasvatettu, vaan eroja on lopputuloksissa. Jonkun kanssa on joutunut tekemään töitä enemmän kuin toisen kanssa.
Että asiaan ei pysty vaikuttaa kasvatuksella tai lapsen tarpeiden kuuntelemisella?