Onko sinulla niin erikoinen nimi, että sitä kysytään usein kahteen kertaan?

Tosin nyt vähän helpotti kun naimisiin mennessäni otin miehen sukunimen (tästäkin syystä). Nimet ovat tavalliset mutta näitä joita voi kirjoittaa yhdellä ja kahdella i:llä. Sukunimi vaan oli sellainen jonka helposti voi kuulla eri tavoin.

Ihan on suomalainen sukunimi kyllä kyseessä. Siskon oli kerran jossain asioidessaan kirjoittaa sukunimi paperille, että virkailija osasi sen oikein kirjoittaa :)

Ei. Mutta joidenkin on vaikea pidätellä naurua.

Kutsumanimeni on kuitenkin kolmas nimeni. Lisäksi kaksi ensimmäistä nimeä on yhdistetty väliviivalla ja ensimmäinen nimikin on kirjoitettu ruotsalaisittain.



Minä INHOAN sitä, että joudun joka virastossa, terveyskeskuksessa ym. muistamaan, että minun pitää sanoa, että kutsumanimeni on kolmas nimi ja että ensimmäisessä nimessäni on yksi kirjain vähemmän.



Inhoan myös sitä, että kutsumanimeni on niin pitkä. Nimi on hankala saada mahtumaan lomakkeiden pieniin ruutuihin.



Tämän vuoksi lapsillani on lyhyet, helposti ulkomaillakain tavattavat nimet.



Pidän kuitenkin nimestäni, enkä halua nimeäni vaihtaa.

ja se löytyy vain kolmelta ihmiseltä suomessa eli meiltä. nimi on ulkomaalainen mutta suomalaisen kuuloinen, silti joudun aina tavuttamaan sen ihmisille:)

mutta täällä etelässä saa sitä tavata aina moneen kertaan. Usein jää joku kirjain pois tai nimen perään tupataan väkisin nen-pääte. Välillä harmittaa, postiakin tulee vaikka millä ihmeellisillä nimillä.



Tyttönimeni on hyvin tavallinen suomalainen nimi ja ihan nen-päätteinenkin. Jostain syystä sekin on usein onnistuttu kirjoittamaan väärin, vaihdettu kahden kirjaimen paikkaa, joilloin siitä tulee erikoisempi suomalainen nimi.



Luulin jossain vaiheessa, että puhun todella epäselvästi, mutta alan pikkuhiljaa uskoa, että vika on jossain muualla. :)

toinen nimeni on joanna. lähes aina se on kirjoitettu väärin, joko jonnaksi tai johannaksi :(

tavaamaan sen kirjain kirjaimelta kysymättäkin

" Mikä? Mikä?" -kysymyksiin saan aina vastata. Nyt olen päättänyt, että asioissa jotka voi hoitaa vain puhelimella käytän vastedes toista (normaalia) nimeäni. Sähkölaskussa on sen verran erikoinen versio.

Tyttönimeäni on 100 suomessa ja mieheni nimeä 10 kpl. Pitikin mennä ottamaan yhdysnimi.



Kyllä ärsyttää.

Joka kerta saa tavata nimen, ja samalla kerrata koko henkilöhistoria, että miksi minulla on sellainen nimi, mistä se on kotoisin, osaanko sen maan kieltä yms.

Tosi ärsyttävää välillä!!

Ja jää mieleen, niin hyvässä kun pahassa.

Siis sukunimi usein " kuullaan oikein" , vaikka kirjoitusasusta huomaankin sitten, että se on kuultu väärin. VAIKKA kuinka selvästi artikuloisi. Kyse on harvinaisesta suomalaisesta nimestä. Ihmiset muokkaavat siitä mielessäään usein tutumman vastineen. Ei se mitään.

mutta se menee AINA väärin.

Teen nykyään samoin kuin mieheni, että tavaan sen esim. puhelimessa jo pyytämättä.

Sen verran erikoisia versioita nimestä nimittäin näkyy laskuissa, lehtien tilaajina jne.

mutta sukunimi opn sen verrasn harvinainen, että välillä saa varsinkin sen loppuosaa tavata uudelleen. Monilla on näet sukunimestäni käytössä erilainen, yleisempi versio ja oma sukunimeni tuppaa helposti taipumaan samanlaiseksi.