Onko sinulla niin erikoinen nimi, että sitä kysytään usein kahteen kertaan?
Kommentit (34)
mielestäni niin selvä, mutta aina kirjoitetaan väärin!
Samoin kun niin yleinen nimi kun Jarno (ja mieheni puhuu selvästi) on usein jarmo tai jarkko. Jotenkin en ymmärrä tätä!
Mut kun asuin muualla, niin aina oli postissa väärin sukunimi..
Oman sukunimeni joudun usein sanomaan uudestaan, on ihan suomalainen nimi, mutta kuitenkin harvinainen.
Se on minun nimeni ja jää ainakin mieleen :)
Aina kun sen sanoo, saa kuulla hieman huvittuneen kysymyksen " anteeksi mikä?" Ja sitten jatkavat hieman hämmentyneinä " empä ole ikinä kuullut tuollaista sukunimeä" . Mulla ärsyttää tuollainen, jo olis tylsää jos kaikki oltais jotain Matti Virtasia.
tyttönimeltäni olen ihan tavis ...nen joten toisaalta nyt on kiva kun on erikoinen sukunimi, toisaalta taas rasittaa kun joka paikassa nimi kuullaan eka kerralla väärin.
on erikoinen kutsumanimi, ei ole toista samaa luokalla ja ei paljon muuallakaan
Saan aina tavata niistä jokaisen..
Etunimestä kysytään yleensä et kuinka monta i kirjainta siihen tulee, tokasta ja kolmannesta kysytään et " niin-miten-se-kirjotetaan-ja-minkä-kirjainten-väliin-tulee-väliviiva...." ja sukunimeä saan taas tavata kirjain kirjaimelta.
Oon kyllä ylpeä kauniista nimestäni, mut joskus RAIVOSTUTTAA!!! ...varsinkin kun joutuu puhelimessa tavaamaan.
Nimessä on vain kolme kirjainta, mutta useimmat saavat siitä väännetyksi 4-5-kirjaimisen. Ilmeisesti eivät osaa ruotsia sen vertaa, että osaisivat yhdistää nimen ruotsalaiseksi.
Joskus harmittaa, yleensä huvittaa.
Erikoisia ne eivät ole, mutta aiheuttavat sekaannusta.
Esim. nimeni on Mariia Lehtinen.
Aina saa sanoa/korjata, että etunimi ei ole Maria eikä Marja. Sukunimi ei ole Lahtinen.
Todella harmittavaa...
joo, todellakin on sukunimeni sen verran erikoinen, että joka kerta sen joutuu tavaamaan kun joku sitä kysyy. Lapsena se harmitti kun oli niin erilainen nimi mutta nyt en millään vaihtaisi pois. Tosin avomieheni on kanssa ollaan puhuttu naimisiinmenosta ja todennäköisesti tulen ottamaan hänen nimensä. Well, eipä sekään mikään tuikitavallinen ole.
ja nimi on marjo.
-ai marja? marjut? mari? aargh!
Mutta ihmiset lausuvat sen aina pitkästi, se ärsyttää kun joutuu sitten toistamaan että ihan niin lausutaan kun kirjoitetaan.
Ja se harmitti aina välillä. Nykyisin ei sitä ongelmaa ole,nykyisen nimen voi " kuulla" vain yhdellä tapaa,kirjoitetaan kuten lausutaan jne.
Kutsumanimeni on Maria ja melkeinpä poikkeuksetta se kirjoitetaan ja lausutaan väärin.
Ohoh, sinulla olikin samantyppinen viesti kuin tuo äsken kirjoittamani. Taitaa olla kirottuja nämä Maria, Marjo, Mari, Marja- nimet, joita on triljoonittain.
t. se Maria
ja sitä saa aina tavailla lasten asioita hoitaessa. Oma toinen nimeni on Maaret, ja joka toisella kerralla kun se on jonnekin präntätty jonkun muun kuin itseni toimesta, papereissa lukee Maarit.
ja enimmäkseen harmittaa.
en halua käyttää tätä nimeä kuin tosi harvoin, kun on ihan pakko!
aina se kirjoitetaan väärin. Nykyään annankin ajokortin kysyjälle käteen, lukekoot siitä itse :-)
sukunimi on erikoinen ja sitä saa aina olla tavaamassa, etunimi tavallinen. Lapsena inhosin sukunimeäni, mutta nykyään olen ylpeä erikoisesta nimestäni.