Poika 1,5 v. ja itkee hysteerisenä, kun edes näkee päiväkodin

Sinun sijassasi harkitsisin vielä lapsen kanssa kotiin jäämistä. Eihän tuon ikäinen voi kertoa, vaikka siellä hoitopaikassa tapahtuisi päivän aikana mitä tahansa.

Hoitajat vaikuttavat kyllä ihan mukavilta, enkä jotenkaan usko, että siellä nyt voisi tapahtua mitään kovin kauheeta. Mutta silti mietityttään, että mitä jos siellä kuitenkin tapahtuu jotain.



Ja on todellakin liian pieni hoitoon, mutta pakko niin pakko.

Se on pienelle ihmiselle järjettömän suuri asia,miksi pitää olla vanhemmista erossa niin pitkään.Ehkä joskus isompana on helpompaa,kun sinne mennään oikeasti näkemään kavereita ja leikkimään.Tuon ikäiset vain säilytetään siellä pitkät päivät.Ikävähän sitä äipän syliä tulee,kun ei päiväkodissa ehditä tarpeeksi yhtä lasta hellimään.

sitten lyhentäisit aikaa?

t.2

Yrittäkää harjoitella yhdessä sitä hoidossa oloa ja muutenkin alkuun ns. pehmeää laskua niin paljon kuin pystyt, eli siis lyhyempää päivää. 1,5 v. ymmärtää jo paljon puhetta, selitä sille päiväkodista asioita...

Lapsesi kokee todella voimakkaasti tuon hoitoon (=säilömisen) jättämisen ja tuollaiset hylkäämiskokemukset vaikuttavat _pitkälle_ lapsen elämään, ehkä koko eliniän. Mieti mikä sulle oikeesti on tärkeämpää sun tulevaisuus vai lapsesi. Mitähän lapsesi haluaisi.

On aivan hirviö olo kun vien lapsen sinne, mutta todellakin haluan valmistua, enkä jäädä työttömäksi ym.



Tuntuu vaan että kaikkien muiden lapset viihtyvät hoidossa, niin olen niin hirmuisen huolissani:(

Meidän poika on yleensä NOIN 3-4 pv/vko ja NOIN 4-5 t päivässä säilössä ;)



Ja kyllä kiinnostaa tulevaisuuteni/tulevaisuutemme erittäin paljon.



Onko teillä jotain näyttöä miten päiväkoti traumatisoi lapsia?

Minä ja hyvinkin epäluuloinen mieheni valitsimme lapsen hoitopaikaksi päiväkodin juuri sen takia, ettei lapsen hyvä hoito olisi yhdestä tädistä/sedästä ja hänen täyspäisyydestään kiinni.



Kaikilla ei ole mahdollisuutta pitää lasta kotona. Meillä lapsi oli vuoden vanha hoitoon mennessään. Pari viikkoa meni sopeutumiseen (samoin hoitopaikan vaihdon yhteydessä). Nyt viihtyy todella hyvin. Kyllä niillä hoitajilla ainakin pienten ryhmissä on aikaa paapoa lapsia. Eihän heidän tarvitse tehdä muuta kuin hoitaa lapsia =). Kotona ainakin minä hääräsin siinä ohessa vähemmän hyvän tuulisena kaikenlaisia kotiaskareita (siivoamista, ruoanlaittoa jne).



Hoitajat lohduttelivat silloin alussa, kun lapsi itki joka aamu, että suurin osa lapsista tottuu olemaan erossa vanhemmistaan.

Ja syystäkin

Kuinka pitkä tämä tauko (pois hoidosta oikein oli)? Pk:n aloituksessa tärkeitä ovat juuri toistuvat rutiinit, siksi lapsellenne ei ehkä ollutkaan hyväksi, että ensin tottui olemaan pk:ssa ja sitten otettiin taas hetkeksi (mitä tarkoitat tällä hetkellä) pois ja nyt pitäis taas sopeutua hoitoon uudestaan. Itse teen osa-aikatyötä ja vien lapseni joka päivä hoitoon, mutta päivät onkin sitten lyhyitä.

Oon itekki miettynyt, että kun olemme opiskelijoita niin meillä on pitkät lomat ja vapaita milloin sattuu,että olisiko parempi että veisimme lapsen kuitenkin säännöllisesti hoitoon. Karmeeta ois kyllä viedä hoitoon ja ite olla kotona.



Niin ja väliä oli 3kk, sitä ennen 1kk hoidossa.

mutta se tauko oli kyllä liian pitkä suhteessa siihen, miten vähän aikaa lapsi oli vasta ehtinyt hoidossa olemaan. En tiedä miten teillä se eka kk sujui, mutta uskoisin, että vähintään 1 kk:n verran lapselta kestää sopeutua kunnolla hoidon alkamiseen... Eri lapset tietysti reagoi eri tavalla. Omani aloitti osa-aikahoidon 1 v. 2 kk ikäisenä ja itki aina eron hetkellä 2 ekaa viikkoa, sen jälkeen ei juuri koskaan enää. Nyt viihtyy tosi hyvin hoidossa!



Vähän pahoin pelkään, että lapsenne ehti juuri ja juuri oppia muistamaan, että tämä on se paikka, jossa joutuu olemaan erossa vanhemmista. Onneksi kuitenkin aika on se, joka parantaa. Toivottavasti vain voitte aloittaa pehmeästi. Jatkossa ehdotan, että vaikka teille tulisikin yllättäviä vapaita, niin pidätte edes jonkinlaista viikkorutiinia pk:n suhteen yllä. Eihän hoidossa tarvitse olla joka päivä, eikä montakaan tuntia kerrallan, mutta se ei saisi myöskään välillä unohtua. Lomat on tietysti sitten asia erikseen.



Muistakaa myös lapselle teeskennellä iloista kun viette hoitoon!

opinnoille. Jatko-oikeuden saaminen ei ole itsestään selvää, joten ymmärrän hyvin, jos haluat saada opinnot päätökseen.



Lapsella saattaa olla eroahdistusta, joka liittyy vahvasti ikään. Tässä vaiheessa lapsen hoitoon vienti ei ole paras mahdollinen vaihtoehto. Hoitoon vientiä voi kuitenkin kokeilla, kunhan sen tekee äärimmäisen hienovaraisesti.



Tärkeää on käydä hoitopaikassa harjoittelemassa, vaikka kaksikin viikkoa, niin, että ensin olette yhdessä ja vähitellen lapsi kestää olla erossa äidistä pieniä aikoja, ja lopulta sitten myös kokonaisia päiviä.



Vie ehdottomasti hoitoon lapselle rakas lelu, rätti tms, joka luo turvaa, tai oma paitasi sekä kuva perheestä. Tällöin lapsi kykenee pitämään muistikuvan äidistä paremmin, eikä ahdistu muista hoitajista.



Rauhallisuutta, kärsivällisyyttä ja päättäväisyyttä tarvitaan. Toki joskus tilanne on niin paha, että hoidon aloitusta on pakko siirtää, mutta ensin kannattaa kokeilla.

JOs ymmärsin oikein, niin ap:n lapsi on viety hoitoon 1v 1 kk iässä, ollut siellä kuukauden, sitten 3 kk kotona isän kanssa ja nyt 1,5 vuotiaana taas menossa hoitoon. Ei lapsen edun mukaista ole tuollainen pompottelu! Joko sitä on hoidossa tai ei ole, meneehän siitä lapsikin sekaisin jos koko ajan tilanteet vaihtelee. Ja hoidossaolohan ei tarkoita sitä, että pitäisi olla 8 h/päivä & 5päivää/viikko...

Aluksi oli ihan onnessaan menossa, sitten tajusi, että tännehän tullaan joka päivä VOI EI!, ja olisi mieluummin lähtenyt äidin kanssa kotiin. Sairastelut vielä lisäsi angstia, kun välillä oltiin hoidossa ja välillä ei. :( Nyt on kuitenkin ollut jo sen verran yhtenäisiä pätkiä hoidossa, että ei enää juurikaan itkeskele ovella. Olen aina selittänyt lapselle, että sitten kun olet syönyt, äiti tulee hakemaan. Lapsi tottuu siihen, että äiti todellakin tulee aina tiettyyn aikaan. Alussa helpotti kuulemma myös ikävää, kun lapsella oli hoidossa mukana äidin ja isän kuvat. Niitä sitten katselivat hoitajien kanssa ja heti oli lapsi alkanut nauramaan. :)



Aika ikäviä kommentteja olet ap saanut, olen pahoillani. Pitäisi aikuisten ihmisten tietää, ettei tuollainen ainakaan rakentavaa ole. Näitä valintoja tulee elämässä eteen, ja meillä on esimerkiksi sellainen tilanne, että haluan valmistua, jotta voin hyvillä mielin jäädä ensi vuonna kotiin, kun toinen lapsi tulee, ja OLLA siellä sen kolme vuotta ilman, että gradu roikkuu niskassa. Eli, ei, pakko munkaan ei olisi ollut viedä esikoista hoitoon, mutta koko perheen kannalta katsoimme sen parhaaksi ratkaisuksi.

otit taas välillä kotiin???? Oletkos provo, vai todella noin idiootti?

Mietittiin sitä hoitohenkilökunnan kanssa ja he olivat sitä mieltä että kannattaa olla kotona tuo aika, vaikka tuleekin sitten taas pitkä aika.

Ja kyllä poika ja isä ovatkin nauttiineet yhdessä olosta:)



Käytiin tänää taas tutustumassa ja meni jo vähän paremmin.

Ja hoitajat ovat kyllä todella ymmärtäväisiä ja mukavia:)



Toivotaan että tämä tästä.



Ja en voi muuta kuin surkutella sitä, miten TEIDÄN lapsista tulee paljon parempi kuin meidän " hoito" lapsista.

T:idiooti kait;)