Lue keskustelun säännöt.
Saan vauvan parin kuukauden kuluttua.
14.06.2008 |
Olen ikionnellinen. Tiedän, että vauvalla on kehitysvamma, mutta se ei onnea himmennä millään tavalla. Tiedän myös, että tuleva vauva on tyttö. Maltan tuskin odottaa.
Kommentit (70)
Kirjoitti ton "yksinkertaisen" tarinansa saadakseen tän palstan mammat tutun kestoaiheen pariin meuhkaamaan.
Jos itse olisin yksinäni raskaana ja tietäisin saavani vammaisen lapsen niin melko varmasti tekisin abortin. Tai jos sittenkin pitäisin lapsen niin oilisi kyllä siinä tilanteessa viimeisenä mielessä kirjotella asiasta tänne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos seulonnassa ei näkyisi mitään ja synnyttäisit kuitenkin sairaan lapsen taikka downin, mitä tekisit? Tappaisitko lapsesi vai antaisitko pois? Rakastaisitko lastasi? Vastaa pliis!
Tekisittekö abortin myös siinä tapauksessa, jos ultrassa selviäisi vauvalla olevan joku vaikea fyysinen sairaus, esim. vaikea sydänvika johon hän todennäköisesti kuolisi pian syntymänsä jälkeen?
Vai koskeeko abortti-myönteisyys pelkästään kehitysvammaisia?
kuin sinunlaisia ihmisiä jotka pilaa tämän maailman ajattelutavallasi =( Pidä edes mölyt mahassa! Minä en kehtaisi edes sanoa moista ääneen! Häpeä!!!!!
olet varmasti tämänkin ketjun myötä huomannut,että vammaisilla ei ole hyväksyntää tässä kylmässä maailmassa.
niiden elämä ei ole helppoa,eikä ihmiset ympärillä siedä niitä.
mietippä seuraavan kerran,kun saat ajoissa tietää odottavasi vammaista lasta,haluatko todella saattaa sen tähän maailmaan, niinkuin edellä sanottu,vain ITSEKKÄISTÄ syistäsi.
olen samaa mieltä,vammaisten synnyttäminen,vaikka abortti mahdollista,on vain ja ainoastaan itsekästä. ei lapsen etu.
häpeä,ap.
Ne, joilla vika on liian paha, menehtyvät monesti raskauden alussa jo. Leikkaushoito on kehittynyt huikeasti viimeisen viiden vuoden aikana, vaikeatki epämuodostumat sydämessä voidaan korjata. Toki siihen tarvitaan useita leikkauksia, mutta lapset toipuvat niistä ällistyttävän nopeasti.
Sukulaisellani on 3 v. tyttö, joka syntyi sydämen toinen puolisko vaikeasti alikehittyneenä. Tää vika huomattiin ultrassa ja joku ehkä olisi siksi tehnyt abortin...mutta tytön äidille oli selvää että hän pitäisi lapsen, Tyttö on leikattu nyt kolmesti, mutta hän on todella reipas ja ihan tavallinen tyttö. Seuraava sydänleikkaus on edessä joskus 50-vuotiaana, jos silloinkaan. Perhe elää täysin normaalia elämää, jota tytön sairaus ei mitenkään rajoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en ainakaan tekisi aborttia, ellei lapsi olisi sitten ihan elinkelvoton. Ja down ei todellakaan ole elinkelvoton.
Se abortti esim. vk18 ei ole enää mikään helppo juttu, oletko ajatellut sitä?
vaan käyttävät omaa JÄRKEÄÄN! Kukaan viisas ihminen ei tee kromosomivikaista lasta tieten tahtoen! Todella itsekästä!
Niinhän monet ajattelevat että "down saa syntyä, hän on kuitenkin muuten ihan terve". Samoin on ajatellut kirjoittamasi äiti kun synnytti sydänvikaisen!
Ne, joilla vika on liian paha, menehtyvät monesti raskauden alussa jo. Leikkaushoito on kehittynyt huikeasti viimeisen viiden vuoden aikana, vaikeatki epämuodostumat sydämessä voidaan korjata. Toki siihen tarvitaan useita leikkauksia, mutta lapset toipuvat niistä ällistyttävän nopeasti.
Sukulaisellani on 3 v. tyttö, joka syntyi sydämen toinen puolisko vaikeasti alikehittyneenä. Tää vika huomattiin ultrassa ja joku ehkä olisi siksi tehnyt abortin...mutta tytön äidille oli selvää että hän pitäisi lapsen, Tyttö on leikattu nyt kolmesti, mutta hän on todella reipas ja ihan tavallinen tyttö. Seuraava sydänleikkaus on edessä joskus 50-vuotiaana, jos silloinkaan. Perhe elää täysin normaalia elämää, jota tytön sairaus ei mitenkään rajoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sitten kirjoitat itse noin! Etkö tiennyt että tuosta ID-koodista näkee kuinka moni sama tyyppi on kirjoitellut? Se ei ole identtinen se koodi mutta sen näkee kun osaa nuo koodit! (yhdistää pari juttua alusta ja lopusta)
Totta kai lastaan rakastaa ja mitä enemmän hän äitiään tarvitsee yleensä sen enemmän!!! oikeasti kysyttekö imbet että tappaisinko synnyttämäni vammaisen tai antaisin adoptioon?!? EN TIETENKÄÄN, aivan älytön kysymys, herää jopa ajatus kysyjän omasta kehitystasosta... Mutta jos tietäisin saavani kromosomivikaisen tai fyysisesti erittäin sairaan lapsen, abortti olisi selvä. Minusta ainoa oikea ja inhimillinen teko. Joskus suurinta rakkautta on luopuminen..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta kai lastaan rakastaa ja mitä enemmän hän äitiään tarvitsee yleensä sen enemmän!!! oikeasti kysyttekö imbet että tappaisinko synnyttämäni vammaisen tai antaisin adoptioon?!? EN TIETENKÄÄN, aivan älytön kysymys, herää jopa ajatus kysyjän omasta kehitystasosta... Mutta jos tietäisin saavani kromosomivikaisen tai fyysisesti erittäin sairaan lapsen, abortti olisi selvä. Minusta ainoa oikea ja inhimillinen teko. Joskus suurinta rakkautta on luopuminen..
Jo se, että odotan lasta yksin on ollut kriisi. Siitä selviäminen vie aikaa. Mutta toisaalta se, että tieto että tämä on ehkä ainoa lapseni, vaikuttaa paljon. Eikä vammaisuuden toteaminen tietenkään ollut heti helppoa. Mutta hetkeäkään en ole harkinnut aborttia. Enkä oikeasti pidä downia pahana juttuna. Rakenneultrassa ei sydänvikaa näkynyt, mutta ihan varmuudella ei voi tietää onko sydänvikaa ennenkuin vauva syntyy. Jos sellainen on, se kuitenkin todennäköisesti on lievä. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikö YHTÄÄN muka epäilytä,että olet tehnyt väärän valinnan?
eikö YHTÄÄN muka epäilytä,että olet tehnyt väärän valinnan?
Ja ap:lle, todella paljon onnea tulevalle äidille ja tsemppiä elämään lapsen kanssa! Toivon kyllä, että nämä tähän ketjuun kirjoittelevat tollot eivät edusta enemmistöä...Itse olisin sijassasi varmasti päätynyt samaan ratkaisuun :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos äitini olisi ajatellut asiaa, hän ei olisi minua synnyttänyt vaan abortoinut minut.
Tämän asian käsitin vasta nyt kun luin tämän ketjun. Kiitos silmieni aukaisemisesta.
jos äitini olisi ajatellut asiaa, hän ei olisi minua synnyttänyt vaan abortoinut minut.
Tämän asian käsitin vasta nyt kun luin tämän ketju
Olet rohkea nainen, kun synnytät lapsen.Nostan hattua sinulle!Itsekin olin tilanteessa, että epäiltiin vauvallani olevan jotain, muistan,kuinka en nukkunut useana yönä,itkiessäni ja miettiessäni, että mitä teen/ tehdään...tuloksia odotellessani meinasin tulla hulluksi, sen verran kauan kesti tulosten saaminen,kavereista ei ollut puhe apua tilanteeseen, koska kukaan ei ollut kokenut samaa..itse en olisi tehnyt samaa päätöstä, minkä sinä olet tehnyt...myöskin mieheni oli samalla kannalla..olihan meillä jo yksi terve lapsi.Mutta nyt meillä on kaksi täysin tervettä lasta:)
Voimia sinulle ja onnea!
jos lapselle tapahtuu jotain myöhemmin. Esim onnettomuuden takia vammautuu. Tai suurin osa neurologisista ongelmista ilmenee vasta isompana. Ja nämä neurologiset ongelmat yleensäkin selviää vasta syntymän jälkeen.
Arkkuun vain ja kansi päälle. Niinkö?
Tarkoitukseni oli ainoastaan jakaa iloni tulevasta lapsesta ja varmaankin ilmaista jotenkin myös se, että lapsen lievä vammaisuus ei sitä iloa vähennä. En ole hetkeäkään ajatellut, että olisin tehnyt väärän ratkaisun. ap
Minä tunnen paljon down-lapsia ja nuoria. Aivan ihania tyyppejä!