Testamentatkaa lapsenne!
Tiesittekö, että jos te miehenne kanssa kuolette, sukulaisenne saavat hyvin epätodennäköisesti lapsenne. Joissakin kunnissa ulkopuoliselle adoptointi on jopa ensisijainen vaihtoehto. Isovanhemmat eivät lapsia mitä todennäköisimmin saa liian korkean iän vuoksi.
Ystävättäreni kuoli miehensä kanssa tsunamissa vuosi sitten. Heiltä jäi neljä ja kaksivuotiaat lapset, joiden huoltajuuden mummi olisi halunnut. Mummi on 44-vuotta. Hän ei huoltajuutta kuitenkaan saanut, vaan se määrättiin adoptiolain mukaan sopiville hakijoille. Asiaa on puitu oikeudessa kohta vuosi, mutta häviö näyttää ilmeiseltä. Jos vanhemmat olisivat jättäneet testamentin koskien lapsiaan, olisi tilanne toinen. Testamenttia katsotaan päätöstä tehtäessä, vaikka se ei olekaan ehdoton toiveiden toteuttaja.
Kommentit (13)
Et sinä päätä lastesi kohtalosta kuoltuasi.
tehneet ' hoitotestamentin' lapsistamme, jossa määritellään keille toivomme huoltovastuun jos meille sattuu jotain.Olemme laittaneet siihen myös ns. uskotut henkilöt vastaamaan lasten raha-asioista kunnes ovat täysi-ikäisiä ja kuinka toivomme asioiden hoituvan. Olemme myös lisänneet papereihin, ettemme halua erään lähisukulaisen pääsevän käsiksi lastemme asioihin ja että hänellä ei ole mitään oikeutta vaatia lastemme huoltajuutta.
Olemme keskustelleet asioista kaikkien asianomaisten kanssa ja paperi on kahden todistajan allekirjoittama. Tiedämme, että paperi ei ole välttämättä lain silmissä pätevä, mutta luulen, että sen toivetta noudatetaan, jos siinä on kaikki olennainen perusteluineen. Toivomme ainakin näin.
Meille lasten hyvinvointi kuolemamme jälkeen on tärkeä asia; siksi ryhdyimme tähän. Koskaan ei voi tietää koska on se viimeinen päivä.
meillä ei ole ketään sukulaista, joka lapsia huolisi missään tapauksessa muutenkaan. Ja ystäviäkään emme voi mitenkään ajatella, eivät he jaksaisi omiin suuriin perheisiinsä enää lisäksi montaa lasta.
hoitotestamentti' oli toivomus, ei mikään virallinen testamentti.
Onko kenelläkään kokemuksia siitä, kuinka toi homma oikein menee?
Mutta turhaa se on. Tilanne tarkastellaan lapsen etu ensisijalla. Sitäpaitsi ethän voi ikinä tietää miten asiat ovat, kun sinä olet poissa. Ehkä se henkilö jonka olit ajatellut parhaaksi huoltajaksi lapsellesi, ei sitä enää jostain syystä ole. Sitäpaitsi, usein se oma äiti tai isäkään ei ole se paras mahdollinen huoltaja, eikä siten paras päättämään lapsen huoltajuudesta. Kyllä tilanne aina tutkitaan hyvin tarkkaan, eikä lapsia heitellä vanhempien toiveiden mukaan...
Lapsen etu ei ole aina sijoitus sukulaiselle. Lapsiaan ei myöskään voi testamentata Suomen lain mukaan. Toiveen voi esittää, mutta viranomaiset tekevät päätöksen. Piste.
Tiedän systeemin ja tämä on todella outoa. Jos ja kun kerta lähtökohtana on lapsen etu, niin miten ihmeessä ja kummassa joku viranomainen jota perhe ei ole ikinä edes tavannut, osaa määrittää mikä on lepselle parasta. Hänkö muka tuntee sukulaisten ja tuttavien asiat ja tietää minkälainen henkinen kulttuuri missäkin kodissa on ja missä suhteessa lapsi on mihinkäkin perheeseen. Jos lapsi on menettänyt jo rakkaimpansa niin ei häntä saa riistää omista juuristaan ja suvustaan. Siksi vanhempien (jotka ihan varmasti ovat parhaimpia asiantuntijoita lapsensa onnen suhteen) toivetta tulisi ehdottomasti noudattaa. Ja jos toiveta ei ole esitetty niin suvusta sen perheen tulisi löytyä. Siellä lapsi kuitenkin saa kasvaa " kaltaistensa" parissa ja saa kuulla minkälaiset vanhemmat hänellä on ollut. Hemmetti ottaa päähän tämä sosialistien unelmavaltio, jossa keskusvalta tietää yksityisten asiat aina parhaiten.
koska kunnan käytäntö on se, että ensisijaisesti sijoitetaan suvun ulkopuolelle lapsen normaalin perhe-elämän takaamiseksi. .
Mummi on hoitanut lapsia tähän saakka äidin ollessa töissä.
Ja kuten tarkkaan lukeneet huomasivat, kirjoitin jo että testamentti ei ole mitenkään virallinen, mutta päätöstä tehtäessä vanhempien kirjallisena esitetty toive otetaan huomioon.
Me teimme oman testamenttimme lakimiehen kanssa. Olemme sopineet sisareni kanssa, että otamme toistemme lapset, jos toisille käy jotain.
Kuinka moni nainen testamenttaisi lapsensa anopilleen?
kyllä minä ainakin luottaisin lapseni anopin hoiviin jos minulle jamiehelleni jotain tapahtuis!!!!!
Hän kirjasi ylös toiveeni, että jos kuolisin, lasten isä ei tulisi huoltajuutta saamaan, vaan vanhempani. (He olivat lasten syntyessä 40 vuotiaita, joten voisivat olla jopa biologisia vanhempia.) He ovat myös olleet koko ajan läsnä lasteni elämässä, toisin kuin isä. (Omasta vapaasta tahdostaan.) Isä ei myöskään pysty takaamaan lapsille normaaleita elinolosuhteita, toisin kuin vanhempani.
Tämä lastenvalvoja sanoi, että jos kuolisin, lapset päätyisivät vanhemmilleni, ellei heidän elinolosuhteissaan olisi tapahtunut jotakin erittäin suurta muutosta huonompaan. Asiakirjassa on myös vanhempieni allekirjoitus, jolla he ovat lupautuneet lasteni huoltajiksi.
Toivon kyllä, että sitkuttelen hengissä, kunnes lapseni ovat täysi-ikäisiä.
isovanhemmilla ei ole minkäänlaisia oikeuksia lapseen.
vain iän takia, ehkä jutussa on jotain muutakin?