Lapset hyvin pienellä ikäerolla - kestikö kroppa?
Mulla tulee synnytyksien väliin vain 11 kk. Mietityttää kovasti, jaksaako lantionpohja kantaa hyvin toisenkin vauvan romahtamatta!? Nyt jo rv 21 ja risat tuntuu erilaisia tunteita ihan alhaalla, viimeksi jotain oli vasta ihan viimeisellä kuukaudella... Hirvittää ajatella, että vauvan paino vielä ainakin kymmenkertaistuu ja kaikki muu kasvu päälle!
Miten kohtalotovereilla, kestikö kroppa ja mitä kävi?
Kommentit (9)
eikä kroppa todellakaan kestänyt. Viimeiset kaksi kuukautta makasin sängyssä, sillä jos liikuin tulin aivan hirveän kipeäksi. Etenkin liitoskivut ja iskias ja selkä vaivasivat. Kaikki kuitenkin loppui heti synnytyksen jälkeen.
ja hyvin kesti kroppa. tietysti loppu aikana selkää välillä särki ja oli liitoskipujakin mut kannattaa liikkua niin paljon kun pystyy...muuten jos jää sohvan pohjalle makaamaan paikat entistä kipeämmät...lenkkeilin siis kävelin välillä hammasta purren mut liikkuminen kannatti ja samalla tuli ulkoiltua esikoisen ja koiran kanssa.
-äiti 24v, poika 1v4½kk ja tyttö 7vko4pv-
Onkos muita???
Ajattelen, että selviän mahdollisista selkä- ja liitoskivuista, ja ne ei silleen huolestuttaisikaan, mutta tuo sisälantion tilanne, siis lantionpohja mietityttää kyllä...
Että onko tullut tästä syystä laskeumia tai lähtenyt kohdunsuu liian aikaisin avautumaan tms. kun ei tavallaan ole edellisestäkään voinut palautua kunnolla?
Mun on pakko päästä pian lääkäriin tarkistuttamaan tilanne... esikoisen (n. 8-9 kg?) nostelukin tuntuu ikävältä, ainakin korvien välissä, kun miettii, mikä tuolla on se tilanne.
Mä oon tällanen miettijä ja huolestuja...
Eli täälläkin tulee väliä synnytyksille vain 11,5 kk, jos menee laskettuun päivään.
Poika on nyt 9.5 kk/12 kg ja masukki rv 30+2 ja voin sanoa, että olo on kuin satavuotiaalla mummolla. Muuten raskaus on sujunut hyvin, mutta masu on ISO ja tuntuu tosi ikävältä juurikin tuolla alavatsalla. Kuin pettäisi pohja mahasta. Liitoskivut on kaameat, kävelyvauhti on todella hidas. Lisäksi olen huomannut, niin kuin joku tuossa sanoi, että kannattaa pysyä liikkeessä koko päivä, niin helpottaa. Pahimmat tuskat on illalla ja öisin levossa...Mä NIIN odotan, että tämä raskaus on ohi ja saan sen nyytin käsiini. Lisäksi mulla on insuliinihoitoinen rask.diabetes nyt siis toistamiseen ja se tuo omat paineensa tähän touhuun.
Kuitenkin kaikista tuskista huolimatta herään aamulla pirteänä uuteen päivään ja jaksan, kun katson esikoisen ihanaa hymyilevää kuunaamaa ja mietin, että masussa toinen samanlainen pallero! =)
Tsemppiä ja mukavaa joulua sinne!
..mutta minulla kesti. Ikäeroa 1v29pvä lapsillani, jotka sain kaksikymppisenä ja itseasiassa kakkosraskaus meni helpommin kuin eka, ikään kuin " siinä sivussa" . Pahoinvointi oli lievempää, selkäkipuja ei hirveästi ollut ja liitoskipujakin alkoi esiintyä vasta ihan lopussa.
Kohdunsuu pehmeni ja aukeni samankaavan mukaan kuin 1. raskaudessa eli joskus vkon 35 jälkeen pehmeä ja 2cm pitkä ja ihan loppuviikoilla " sormelle auki" . Esikoinen syntyi rv 39+0 ja kakkonen 39+3 eli mentiin vieläkin pidemmälle ja synnytys kakkosen kanssa tuntimäärällisesti nopeampi(6h) kuin esikoisen(11h), mutta kakkosen kanssa synytysprosessi oli pidempi eli olin 1 kokonaisen päivän ja 1 yön sairaalasa ennen vauvan syntymää koska aukesin 4cm eikä minua päästetty kotiin. Fyysisesti siis kaikki meni loistavasti, mutta henkinen jaksaminen kahden ihan pienen kanssa olikin se haasteellisempi puoli ainakin silloin vauva-aikana.
Sain kolmannen vauvani 5vkoa sitten ja tämä raskaus oli kaikkein " raskain" . Liitoskivut olivat kovat viikolta 10 asti mutta loppuivat viikolla 20. Silti raskaus meni hyvin ja synnytin vasta viikolla 42+0 terveen pojan.
Yhteenvetona siis omasta mielestäni kakkosraskaus melkein heti ensimmäisen perään oli helpoin. Palauduin hyvin kaikista kolmesta odotuksesta eikä esim minulla ole yhtään raskausarpia. Myös lantiopohjan lihakset ovat kunnossa eikä virtsankarkailua esiinny. En itseasiassa huomannut ko.vaivaa missäään vaiheessa. Tämän kokemuksen perusteella minulle nopea uudelleen raskautuminen oli siis ihan ok juttu ;) tsemppiä sinulle.
Sinilainen ja lapset 6v, 5v ja 5vkoa
Ikäeroa 1v1kk ja rv24 kaikki alkoi mennä päin p:tä! Siihen loppui lenkkeily ja kaikki muukin. En pystynyt edes kauppaa kiertämään ilman kipuja, jouduin joka paikassa istumaan ja levähtämään. Päivät oli yhtä tuskaa ja yöt vielä pahempia ku ei pystyny nukkumaan ku paikat puutu. Eka raskaus meni niin hyvin ettei mitään ollut, silloin ajattelin et raskaus sopii mulle, olin elämäni kunnossa ja kaikki oli ihanaa! Ja sit tuli tää toka, ihan kyllä harkitusti ja suurella toiveella, mut tähän jäi haaveet viidestä lapsesta! Mun kroppa ei todellakaan kestä enää yhtään, pää vielä vähemmän... Mut todella paljon onnea sulle ja muillekin vastaavassa tilassa oleville! Kyllä se on sen arvosta et kannattaa ne kivutkin sietää!
Näköjään tosi yksilöllistä, toisilla menee hienosti, toisilla on paljon rankempaa. Saapas nyt nähdä kuinka meikäläisellä... Nyt toistaiseksi ihan ookoo olo.
beatrixx rv 21+6
ja tää jälkimmäinen raskaus paljon helpompi. Ei liitoskipuja, ei lonkkasärkyjä, paitsi ihan viimeisinä päivinä. Kävin sauvakävelyillä vielä rv 40. Vauveli syntyi sitten 40+6.
Eli näinkin voi käydä! Tsemppiä sinulle!
Hei, vähän pitempi väli raskauksien välillä, mutta jos kiinnostaa..;). Odotusaika meni mulla hyvin tässä toisessakin raskaudessa, vaikka hieman peloteltiinkin että " repeämiskipuja" voi tulla. Esikoinen siis syntyi lopulta sektiolla. Jonkin verran niitä muistaakseni oli, mutta ei niin paljon että muistaisi enää;)
Ja hyvin toivoin toisenkin jälkeen, vaikka kuulemma synnytyslääkärin mukaan oli paljon " kiinikkeitä" tullut. (toinen syntyi suunnitellussa sektiossa). ja mä luulen että ei kerinnyt niin paljon joka kolotukseen reakoida, taapero piti siitä huolen...