Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Hitto mä olen niin väsynyt mun lapseen..Hirveetä myöntää se.
16.12.2005 |
Musta tuntuu, että meidän nuorempi lapsi on niin kuluttava ja imee musta kaikki mehut. On niin itsepäinen, kiukuttelee päivät pitkät (en nyt tarkoita mitään pientä kiukuttelua). En vaan ole tavannut toista noin itsepäistä 2,5-vuotiasta lasta. Ei ole mitään normaalia uhmaa. Tää on jatkunut varmaan siitä asti kun oppi kävelemään 1-vuotiaana. Tuntuu, että sanoo mitä tahansa, niin mikään ei mene perille. Ei hyvällä eikä pahalla.
On ihme sählä. Sählää joka paikassa. Jos veljellä on joku leikki niin käy takuulla rikkomassa sen. Siitä seuraa se, että toinen alkaa
itkemään ja suuttuu. Käy koko ajan isoveljen päälle. Ei ole mitään järkeä. Ihan kuin hänen olisi pakko koko ajan saada aikaiseksi jotain sählinkiä. välillä mietin, että miten helppoa meillä olisi, jos olisi vaan tuo esikoinen. Todella kauhea ja syyllisyyttä herättävä ajatus. Silloin hänen kanssa menee ihan hyvin, jos ollaan vain kaksin eli on todella huomionhakuinen. Kai sillä huomiollakin on joku raja.
Ongelma on myös se, että hänellä on puheenviivästymä. Se varmaan aiheuttaa osittain ongelmaa. Saattaa sen takia olla rajumpi ja aggressiivisempi, kun sanoja on tosi vähän.
Olen aina ajatelllut, että kyllä tämä joskua helpottaa, mutta entä jos tämä on " tällaista" aina. tää päivä on ollut jotenkin niin raskas ja kauhea, että nyt jäksan vaan itkeä. Onko jollain muulla tällaista?
Kommentit (8)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tai hän olisi hirveä riehu, tms... Rakastan nykyistäni liikaa...
Tämäkin on aivan älytöntä...:(
useasti täällä on sitä jos taaperolla ei ole mitään tekemistä eli en tyyliin leiki hänen kanssaan niin alkaa norkoilu ja sen seurauksena vikinää ja kitinää. Sohvalla ei saa rauhassa katsoa telkkaria sen harvan kerran jos katsoo. Puhelimessa ei saa koskaan puhua rauhassa ja tänään oikeesti meinasi mennä hermot siihen. Ja minä en mitään maratonpuheluja puhu. Puhelun aikana alkaa tavaroiden heittely ja huomion haku.
Omalla lapsellasi voi helpottaa kun alkaa tulla puhetta. Hän on varmaan turhautunut kun ei saa sanottua mitä haluaa.
Mä odotan oikeesti jo että taapero menee kouluun. Mä en enää jaksa näitä uhmaoikkuja!
Meillä ihan samantyyppinen tilanne. Kuopus 4v. ja meno välillä niin hurjaa, että joutuu tosiaan suuttumaan (sellaistahan se vanhemmuus välillä on).
Ei usko mitään, saattaa riistäytyä kädestä irti ja juosta parkkipaikalla liikkuvan auton eteen. Uskoo yleensäkin vasta kolmannella kieltämisellä (tai sitten viimeistään kun tartutaan niskavilloista kiinni).
Terrorisoi veljeään, on tehnyt sitä puolivuotiaasta lähtien, eikä usko mitään. Kurinpuutteesta ei ole kyse, emmekä anna hänelle periksi.
Pahimpina päivinä olen ajatellut, että jos joku nyt tulisi kysymään adoptiolasta, niin tämä kuopus lähtisi siltä seisomalta.
joka vaatii todella paljon huomiota myös! Jatkuvasti on kyselemässä jotain ja tuntuu etten ikinä saa tehdä mitään rauhassa. Hän todellakin IMEE minusta kaiken. Kaksossisko on ihan erilainen, luonnekysymys kai tuokin on. Veli on niin hemmetin utelias ja puhelias ja jotenkin vaativa. Jo pienenäkin halusi olla sylissä jatkuvasti ja vaati kanniskelua.
Silti on kyllä maailman ihanin lapsi. NIin suloinen ja järkeväkin. Mutta tosiaan imee musta kaiken energian... huoh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koska paljon hirveämpää ja seurauksellisempaa on, jos ei myönnä. Ongelman näkeminen on välttämätön ensiaskel siitä pääsemiselle. Perheissä voi olla todella rankkoja ongelmia, uupumusta jne, mutta pahinta on jos teeskennellään että sitä ei ole. (Hellsten, Virtahepo olohuoneessa)
Jokaisella on oikeus väsyä siihen mihin väsyy. Toisen pinna ei tahdo kestää kilttiä mallilastakaan, toinen jaksaa leppoisasti maanvaivan kanssa. Ihan ensin:
Armahda itseäsi siitä että sinun pitäisi olla väsymättä lapsesta joka on raskashoitoinen
Ja seuraavaksi, koska lapsen perustemperamenttiä on vaikea muuttaa ja koska hän jo puheterapiassakin käy, keskity hankkimaan itsellesi apua, sen verran jeesausta että jaksat paremmin. Onko se viikonloppu ystävättären mökillä vai kertaviikkoinen uimahalli saunoineen, sen tiedät sinä.
Minulla on mysö kaiken imevä lapsi, yötä myöten, eikä hän " anna" mun tehdä mitään, en mihinkään voi keskittyä , kaikki keskeytetään sata kertaa. Koska olen yh, olen vaan hankkinut turvaverkkoa muualta. Jos ei muualta niin sitten palkalla. Lapsi ei hyödy loppunpalaneesta äidistä. Lapselle täytyy myös näyttää että jotain muutakin äidille kuuluu kuin vain lapsen kuulumiset.
Voimia ongelman ratkaisemiseen jaksamisvoimavaroja hankkimalla!
Kaikista huvittavinta (ehkä väärä ilmaisu), on se, että tämä meidän riiviö on isovanhempien " suosiossa" . Eli he haluavat hänet hoitoonsa. On ollut kummallakin mummilla 2- 3 päivää kerrallaan. Meillehän se on aina välillä todellista lomaa, mutta toisaalta oma olo on tyhjä, kun on niin hiljaista.
Me ei itse juurikaan pyydetä isovanhempia ottamaan lapsia hoitoon, vaan he ovat itse aloitteellisina osapuolina. Sitäpaitsi, heidän mielestään meidän 4-v poika on ihan hulvatonta seuraa. Varsinainen seurapiiri-leijona ja aina sanavalmis. Itse siihen jotenkin turtuu...
Alue: Aihe vapaa
Ei ole huutamisesta mitään hyötyä, mut kun menee riekkumiseen hermo niin menee... Samasta asiasta saa mesoo monta kertaa ja kaikki taas toistuu puolen tunnin päästä...