Onko muita yrittäjäperheitä/yrittäjien puolisoita?

Mutta tätä kestää enää tammikuun alkuun saakka!! Mieheni it-firma ostettiin ja JEEE, ukko siirtyy normaaliin päivätyöhön uuteen, isompaan firmaan. Koittaa meillekin ehkä se tavallinen elämä sitten:)



Rankkaahan tämä aika on ollut puolin ja toisin. Mies kun tuo tietenkin aina työt kotiin ja saattaa istua koneella yömyöhään. Aamusta on sitten väsynyt...stressiltä ei olla voitu välttyä, vaikka ihan hyvin onkin pyyhkinyt. Kotiin mies pääsee tulemaan yleensä aikaisintaan 18 aikiaan. Kyllä se tuntuu myöhäiseltä ajalta, kun muut isit kaahaa tuohon pihaan aina tasan 16.15 ;)



Mutta on siinä hyvätkin puolensa ollut. lomaa on pidetty silloin, kun huvittaa, töistä oltu pois ' ilman lupia' , mies on päässyt aina heti tulemaan kotiin, jos minä vaikka olen sairastunut kesken päivän...nyt tämä vapaus vaihtuu kellokorttiin ja ylemmän tason saneluihin vapaapäivistä ja lomista...



Sitruska ja pikkumies 1v7kk

Välillä ottaa päähän, kun miehellä ei ole koskaan lomaa ja töitä on 7pv viikossa. Tosin suht lyhyitä työpäiviä (tulee kotiin välillä jo klo 14). Isyysloman sentään piti.

Itse olen vielä hoitovapaalla ja välillä vaihdetaan miehen kanssa niin, että minä menen hänen puolestaan töihin ja hän jää lasten kanssa kotiin. Ihan kivaa vaihtelua, mutta sitä yhteistä aikaa kun ei meinaa jäädä riittävästi...

Kotonakin töitä tuntuu riittävän ton firman takia, kirjanpitoonkin mieheltä menee paljon aikaa, vaikka on erikseen palkattu kirjanpitäjä. Ja ärsyttää välillä, kun kotonakin mies on usein muissa maailmoissa ja vain bisnekset pyörii mielessä. No, ei kai tätä enää kauaa kestä. Mies on luvannut laittaa yrityksensä myyntiin keväällä (tosin suunnittelee jo toisen yrityksen ostoa).



Kareen & pojat (11kk ja 2,5v)

Mulla on mies yrittäjä ja pitkää päivää tekee,yleensä lähtee 7 aikaan ja tulee 21-22...

Viikonloppuisinkaan ei aina pysty/malta pitää vapaata.



Itselleni tärkeitä on tarkat rutiinit,niitä kun noudattaa viikolla niin pysyy talo ja pää hallinnassa :)

Yrittäjä on minullakin miehenä ja vielä sellainen hyväsydäminen, joka auttaa naapureita/ystäviä joka asiassa eikä osaa sanoa kenellekään ei ja on vielä isänsä käskyläisenä. Joten aikaa ei ole ja lapsi kaipaa isäänsä. Mitään ei voi pidemmälle suunnitellä ja kesälomia saatika muita lomia ei ole .



Olen vielä toisella paikkakunnalla töissä ja viikonloput mennään omaan kotiin (matkat n. 3 h/vko) , joten näkemiset ja tekemiset ovat vähässä.



Olen kuitenkin huomannut, että hiljalleen mieheltänikin on alkanut löytyä enemmän aikaa meille tai lähinnä pojallemme. Käytänössä vähentänyt omat harrastus- ja huvittelumenot minimiin. Poika osaa jo kaivata isäänsä ja isällä raastaa sydäntä, kun ei näe viikolla.



Yhteistä aikaa ei minulla ja miehelläni ole kyllä ollenkaan ja se on vaikuttanut parisuhteeseen. Minulla on vielä työ, opiskelu (aloin opiskella, jotta olisi edes jotain omaa tekemistä vapaalla ja että isän on " pakko" olla pojan kanssa), kaksi asuntoa hoidettavana ja touhukkaan pojan hoito melkeinpä kokonaan, joten aika on todella kortilla.



Tsemppiä sinne: kyllä meillä sisu kasvaa ja pärjätään omilla eikä olla joka paikassa ukkoa vetämässä mukana.

Itse olen vieraalla töissä (nyt tosin hoitovapaalla), mutta olen usein sanonut, että siellä teen töitä yrittäjäasenteella. Omalta puoleltanikin suvusta löytyy yrittäjiä useassa polvessa, joten tuttua on. Ikävintä oman mieheni kanssa asiassa on se, että kotiin tultuaankin hänellä tuntuu aina ajatukset olevan jossain muualla ja netissä istutaan usein kaikki se aika, mikä uutisten seuraamiselta jää yli. Iltamenoja ja ulkomaanmatkoja on usein ja lapset aina silloin sairaina. Kyllä tämä menee, joskus paremmin, toisinaan huonommin, mutta paljon on joutunut töitä tekemään, jottei pinna pala sellaisesta, mihin ei voi vaikuttaa.