Onko pakko mennä kihloihin?
Tiedän, että virallisesti ei ole pakko, mutta tarkoitan lähinnä sosiaalista " pakkoa" . Pidätkö outona paria joka menee ilman kihloja naimisiin? Tunnetko ketään sellaista paria tai oletteko itse tehneet niin? Mikä mahtaa olla sukulaisten ym. reaktio?
Meitä ei miehen kanssa kihlaus juurikaan kiinnosta. En halua ylimääräisiä sormuksia, ja pidän tyylikkäänä että molemmilla on vain yksi sormus liiton merkiksi. Emme myöskään näe kihloissa mitään järkeä.
Onko muita samoin ajattelevia?
Kommentit (15)
että kyllä sellaista tyylikkäämpää onkin mennä suoraan naimisiin. Ei ole mielestäni outoa.
ja itsekin olen mennyt kihloihin ennen naimisiin menoa, mutta olen kyllä samaa mieltä kanssasi, miksi ihmeessä on pakko mennä kihloihin, ei sillä kuitenkään enää nykyään ole juuri mitään merkitystä.
Tai ehkä teoriassa, jos kaksi ihmistä nyt vain sattuisi eksymään vihkipaikalle ja vihkijä erehtyisi luulemaan, että he ovat aikeissa mennä naimisiin ja aloittaisi kaavan lukemisen ja pariskunta ihan muuten extempore päättäisi vastata, että kyllä. Käytännössä tämä ei onnistu, koska ennen vihkimistä pitää suorittaa esteiden tutkiminen ja lienee selviö, että siinä vaiheessa viimeistään pari sopii aikovansa avioitua keskenään eli menee kihloihin.
Se on sitten toinen juttu, tarviiko mitään sormuksia yhtään mihinkään.
ja käy se sama kirkossakin.
Viikkoa aiemmin piti kyllä raapustaa tiedot avioliiton esteiden tutkintaa varten ja siinä puhuttiin kihlakumppaneista.
Mutta käytännössä emme siis koskaan vaihtaneet kihloja tai ostaneet kihlasormuksia. Meillä molemmilla on yksi sormus ja se on vihkisormus.
Yksi tuttavani meni naimisiin kirkossa ja kihloihin vissiin samana päivänä. Avioliiton esteellisyyden tutkinta on kyllä kirkkovihkimisessäkin.
Tarkoitin kihloilla nimenomaan tätä sormusten ostamista ym. mitä yleensä tarkoitetaan kun puhutaan " kihloihin menemisestä" . Muutama onneksi ymmärsi pointin suoraan.
Tiedän, että teoriassa ollaan kihloissa kun on hääpäivä sovittu.
ap
Ei asiaa mielestäni sen suuremmin kummasteltu, tosin lähipiirimme ei ole muutenkaan erityisen perinteinen, uskonnollinen tms. Joskus myöhemmin on tullut väärinkäsityksiä siitä, että olemmeko naimisissa vai emme, kun minulla ei ole kahta sormusta!
Haluamme panostaa enemmän häämatkaan kuin juhliin. Molempia ahdistaa ajatus olla juhlien keskipisteenä :)
ap
kihlajaiset pidettiin kyllä mutta sormuksia pari ei hankkinut. On kuulemma saksalainen tapa (pariskunnasta mies on saksalainen) että hankitaan vain vihkisormukset.
Me taas mentiin ukon kans kihloihin " salaa" eli hankittiin sormukset mutta ei sitten kerrottu kenellekään että ollaan kihloissa. Huomasivat ketkä huomaisvat ja milloin huomasivat, eikä mitään kihlajaisia vietetty.
Eli kukin tavallaan :-) Kukas sitä pakottaa ostamaan sormukset ja viettämään hurjat kihlajaisbileet.
Tehkää niin kuin itsestänne tuntuu hyvältä, siten olette tyytyväisiä häihinne vielä vuosienkin päästä.
Hyviä häitä ja mukavaa matkaa!
T: 9, jonka 10 v. hääpäivä keväällä, ilman kihloja ja isoja prinsessahäitä..
Suku oli hämmästynyt, lähes ehkä shokissa. Tosin heidän hämmennystään lisäsi se, että olimme olleet mieheni kanssa virallisesti yhdessä vasta muutaman kuukauden. Olimme kuitenkin varmoja haluavamme mennä naimisiin pian eikä mistään kihloista ehditty edes puhua :D Muut ihmiset (ystävät, tutut ym.) eivät ole ihmetelleet yhtään sitä, että emme menneet ensin kihloihin. Ei siitä ole kukaan edes kysynyt mitään. Olemme joka tapauksessa naimisissa, oli kihloja tai ei. Mielestäni myös kihlauksen merkitys on mitätön tänä päivänä, sillä niin moni avopari eroaa ennen kuin menee naimisiin. Suosittelen lämpimästi.
PS tunnen myös toisen parin jotka eivät menneet virallisesti kihloihin ennen vihkimistä. Tosin he olivat " sydämissään" kihloissa ja sanoivat sen myös ääneen.
Ollaan oltu yhessä 6 vuotta joista reilu 5 asuttu yhessä, lapsia on kaks.
Kun odotettiin esikoista niin ajateltiin oltaisko menty siinä lapsen kasteen yhteydessä naimisiin mutta eipä menty.. :)
Asia olis ollu suvulle yllätys. Mutta nyt ollaan puhuttu että naimisiin mennään sitten kun lapset on sen verran isompia että on morsiuspoikia.
Kihloissa ei olla vielä, saas nähä mennäänkö " julkisesti" ennen häitä.
Nykysin sormuksia ostellaan ihan hetkenmielijohteestakin ja lähinnä vaan siksi että sattumoisin seurustellaan eikä siksi että ollaan lupauduttu menemään naimisiin.
Väännänpä rautalangasta saman kuin toissa päivänä:
Suomen lain mukaan kaksi ihmistä ovat kihloissa, kun ovat sopineet menevänsä keskenään naimisiin. Piste.
Eli vaikka kuiskuttaisitte ukon kanssa pimeässä salaa kotona sen, että menette joku päivä naimisiin, niin sillä hetkellä olette kihloissa. Sormukset on vain tapa. Kihlajaiset on vain tapa. Hääpäivän sopiminen on hääpäivän sopiminen, eikä muuta kihlauksen luonnetta suuntaan tai toiseen.
Mutta ap:lle: mun tutut meni pari vuotta sitten suoraan naimisiin, se oli kyllä varsinainen salamasuhde muutenkin 6kk tapaamisesta oli häät. Ovat onnellisesti aviossa ja lapsi on puolivuotias. Perheet tais vähän kummastella mutta sitä siitä, sopi heille. Muutenkin ihmisten pitäisi tehdä perhejuhlista enemmän itsensä näköisiä, minusta esim. tavalliset häät on tappotylsiä.
Tarkoitin kihloilla nimenomaan tätä sormusten ostamista ym. mitä yleensä tarkoitetaan kun puhutaan " kihloihin menemisestä" . Muutama onneksi ymmärsi pointin suoraan.
Tiedän, että teoriassa ollaan kihloissa kun on hääpäivä sovittu.
Eikö edellinen kirjoittaja ymmärtänyt tätä?
Mutta ilman kihlausta ei naimisiin voi mennä, siis virallisesti.
Kihlattu pari te olette joka tapauksessa siinä vaiheessa, kun hääpäivä on sovittu, oli sormuksia tai ei. :)