Onko kornia mennä kihloihin jouluna, jos avioero astuu voimaan vasta helmikuussa 2006?
Tämmönen nyt on vaan tilanne, elämä on, ja kihlat voisi olla vaikkapa joulupaketissa. Avioeroa kun ei voi nopeuttaa, olisi pitänyt vaan tajuta pistää prosessi vetämään aiemmin.
Kommentit (26)
Mun yks tuttava meni kans kihloihin kun avioero ei ollu vielä voimassa... Ja muuttivat yhteenkin tosi pian sen jälkeen. Musta aika kypsymätöntä käytöstä.
Ootko tekemässä samaa virhettä uudelleen?
Kornilta kuullostaa mennä kihloihin, jos on vielä edellisessä kiinni.
(en siis ole oikein vakuuttunut että heti avioeron saaminen olisi sen parempi ajankohta)
Vaikka tavallaan olette jo kihloissa, kun kerran olette siitä yhdessä sopineet.
kihlathan on lupaus avioliitossa ja olet kuitenki vielä aviossa toisen kanssa..mutta ei kukaan voi moralisoida päätöstänne, itse teette kuten parhaaksi katsotte.
Miks sen pitää olla joku juhlapyhä?
Toivottavasti teillä ei ole lapsia.
Arvasin että se on monesta outoa, muttei sentään niin pahoja haukkuja tullut kun luulin. Voitaisiinhan me odottaakin, mutta haluaisin jo uuden alun ihmisen kanssa, joka olisi pitänyt löytää jo kauan sitten elämääni. Edellinen avioliitto oli kuopattu jo ajat sitten mutta nyt tietenkin virallisemmin laittamalla ero vireille ja muuttamalla eri osoitteisiin.
Ap
tuota nykyajan kihloihin meno höyryä. Kihloihin mennään suunnilleen parin viikon päästä tapaamisesta, miten se kihloihin meno muuttaa suhdetta?? Musta kihloihin vois mennä vasta vaikka muutamaa viikkoa ennen häitä tai kun ollaan oltu pidempään yhdessä ja kun on IHAN varma että haluaa yhdessä. Kyllähän se alkuhuumassa tuntuu että ollaan ikuisesti yhdessä ja halutaan kihloihin. Sitten kuitenkin muutaman kuukauden päästä puretaan kihlaus kun ei sujukaan. Toi nykyajan kihloihin meno tyyli on musta vieny merkityksen koko kihloista.
Kuinka voit mennä sellaisen ihmisen kanssa kihloihin, kenen kanssa et ole liiemmin asunut?? Ihme sekoilua.
Parempi hoitaa vanha juttu loppuun ensin virallisestikin.
Hän siis on naimisissa en minä. Hänen tuleva entinen vaimonsa on tapaillut omaa uutta kumppaniaan jo pidemmän aikaa.
ap
...miksi kiirehtiä?? Hyvää jaksaa ja kannattaa odottaa. Jos suhde on niin hyvä kuin saan käsityksen, niin se tuskin merkitsee kovin paljoa milloin kihloihin menee. Kihlaus on vain tapa, se ei muuta arkista eloa mihinkään. Kihlaus ei tuo lisävarmuutta suhteeseen loppujen lopuksi, jos ajattelet asiaa...
Onnea jatkoon!
Mutta minustakin teidän kannattaisi nyt odottaa, jotta voitte sitten juhlia kihlaustenne sen arvoisesti. Nyt juhlat ja lehti-ilmoitus olisi vähän hassut. Myöskään kun kyse ei taida olla mistään teinikihloista näyttämisen halusta, niin sama kai se on jos saatte sormukset sormiinne vähän myöhemmin. Olettehan jo tainneet toistenne kanssa yhteisestä elämästä sopia.
voimassa olevan avioliiton taakkaa. tuntuisi oudolta mennä kihloihin kun tuleva kumppani on kuitenkin virallisesti naimisissa toisen kanssa. Toivotan onnea!
Kihlat ei ole yhtä kuin ne sormukset. Jos mies/nainen on kysynyt toiselta että tuletko vaimokseni/mennäänkö naimisiin/jotain sinne päin ja toinen on vastannut siihen myöntävästi, on pari jo kihloissa. Oli sormuksia tai ei.
Kihlaus on lupaus avioliitosta, ja on mahdollista mennä siis kihloihin (käsittääkseni) jopa silloin kun avioero on kesken - tai vaikka naimisissa ollessaankin. :-)
Eli kaikki joukolla kihlauspäiviänne muuttelemaan, sillä todellinen kihlapäivä onkin se päivä, jolloin päätitte mennä naimisiin keskenänne... ei se milloin vietitte kihlajaisia.
Ei voi käsittää näitä teinimäisiä ääliöitä, ei. Ja kuule, " elämä on" , ei se elämä mitään ole, sinä sen teet sellaiseksi. Uudella suhteellasi ei ole mitään tulevaisuutta, jollet edes malta odottaa, että muste kuivuisi avioeropaperista.
Mene mieluummin kihloihin Ystävänpäivänä, tuona romantiikan huippupäivänä, jos siis avioero tulee sitä ennen (14.2.) voimaan.
Huhhuh.
kuten jo kysyttykin miksi niin kiire? Itse seurusteltiin 15 vuotta ennen kihlausta ja aviotumista, joten vähän hämmästyttää. Onhan siellä keväälläkin kivoja päiviä, kuten aprillipv, pääsiäinen
Mieheni oli pettänyt minua selän takana 1,5 vuotta. Yritettiin yhdessä, mutta eihän siitä mitään tullut, tunteet olivat kuolleet. Sitten kun erottiin (muutettiin erilleen), niin meni muutama kuukausi ja tapasin nykyisen miesystäväni. Hän kosi minua hirmu nopeasti eli en ollut vielä virallisesti eronnut. Mitä sitten tuohon tuumasin oli se, että ollaan vaan kihloissa, mutta sormuksia ei nyt kaivata. Miksi minulle oli tärkeää tuo kihloihin meneminen oli se, että minulla on lapsi ja se tuntui, että joku sitoutuu todella meihin. En halua, että minulla on vain joku poikakaveri, joka ei sitoudu tähän projektiin kunnolla, olen sen yksinkertaisesti velkaa omalle lapselleni että isät (isäpuolet) hänen elämässään eivät vaihdu. Edelliselle tapaukselle en mitään voinut, eikä elämässä voi lunnaita ostaa, mutta jotain voin kuitenkin kai toivoa eli sitoutumista.
Joo, olemme siis avomieheni kanssa kihloissa, mut sitä ei muut tiedä, eikä se ole meille merkityksellistä.
Mutta alkuperäiseltä kysyisin. Onko miehesi saanut jo käsiteltyä eronsa? Onko hän työstänyt sitä jo avioliittonsa aikana? Kumpi teistä haluaa kihloihin? Onko miehellä lapsia? Miksi haluatte nyt kihloihin? Oletteko miettineet, että jos ette käyttäisi sormuksia, vaikka olisitte kihloissa? Mitä sormukset muuttaisivat? Yritättekö lasta? Oletko varma, ettet ole miehelle se voima lähteä eroon huonosta suhteesta? Oletteko tunteneet jo pitkään? Pettikö mies vaimoaan sinun kanssasi?
olisihan se hyvä jos odottaisit sen avioeron voimaantuloa. Eihän se ole kuin pari kuukautta enää..
Aloitatte sitten kunnolla ns.puhtaalta pöydältä.